Joo-o. Eihän se mennyt ihan niin helposti kuin olisi kuvitellut.
Hommanhan piti olla simppeli, tarkoituksena oli vaihtaa jarrupalat ja jarruletku etujarruihin. Järjen mukaan hommahan menee niin, että satula irti, letku irti, valutetaan nesteet pihalle, vaihdetaan jarrupalat, uus letku vanhan tilalle ja ilmataan jarrut. Ja näinhän se menikin, mutta:
Ensimmäinen murhe iski jarrupaloja vaihdettaessa: näemmä jarrusatula oli sen verran jumissa, että eihän niitä paloja sitten vaihdettukaan ihan niin heloposti. Eihän minulla ollut edes soveltuvia työkaluja tuon satulan sylinterin purkamiseenkaan. Onneksi paloissa sentään on vielä pintaa jaljellä: pärjään niillä vielä siihen asti, kunnes pääsen kunnon työkalujen ääreen. Tämä toki lykkääntyy tuonne kesälle, kun pääsen käymään sukulaisteni luona Valkeakoskella.
Isompi ongelma sitten ilmaantuikin, kun olin aikeissa ilmata jarrut. Avattuani jarrunestesäiliön, siellä odotti oranssinkeltainen yllätys: kotelo oli vuorattu varsin limaisella jäämällä vanhasta jarrunesteestä. Suuremmin asiaa miettimättä aloin ilmaamaan jarruja. Varttitunnin pumppailun jälkeen alkoi olla hyvin selvää, että neste ei liiku letkussa. Testasipahan vielä useaan otteeseen myös vanhalla letkullakin, mutta edes letkusta ei tuntunut neste läpi tulevan. Siispä etsimään vikaa.
Aika pian kävikin selville, että jarrunestesäiliössä ollut mönjä oli tukkinut koko kahvan sylinterin. Purkamiseen vaaditaan kuitenkin lukkorengaspihdit, joten kovalla kiireellä niitä sitten lähdinkin noutamaan K-raudasta. Yllätys oli kuitenkin suurenmoinen, kun K-raudan pienimmät lukkorengaspidit eivät sitten sinne mahtuneetkaan.
Pitkällisen taistelun ja turhautumisen loppumetreillä päätin koittaa kaikkea mahdollista ja ratkaisu ongelmaan löytyikin sitten lopulta jarrunesteestä. Kaadoin säiliöön väärästä suunnasta jarrunestettä ja tukin banjopultin reijän sormella. Pumppasin sitten painetta ja pian laite ruikkikin sitten nestettä säiliöön päin. Tukos oli auennut. Tämän jälkeen ilmaaminen onnistuikin sitten helposti ja jarrut olivat ilmattu noin varttitunnissa.
Päivä loppui kuitenkin kesken ja koska aamulla oli tarkoitus olla 8:00 pystytämässä YCCF:n talviriehaa, jätin vielä takajarrupalat vaihtamatta. Koska niitä sitten pääseekin rukaamaan, se on vielä iso kysymysmerkki.
Koska jarruneste sotkee sormet ja vaatteet tehokkaasti, ei tullut proggiksesta kuvia otettua käytännössä ollenkaan. Katsellaan sitten, jos kuvia saisi, kun jarrut puretaan seuraavan kerran palojen vaihdon yhteydessä.
Hommanhan piti olla simppeli, tarkoituksena oli vaihtaa jarrupalat ja jarruletku etujarruihin. Järjen mukaan hommahan menee niin, että satula irti, letku irti, valutetaan nesteet pihalle, vaihdetaan jarrupalat, uus letku vanhan tilalle ja ilmataan jarrut. Ja näinhän se menikin, mutta:
Ensimmäinen murhe iski jarrupaloja vaihdettaessa: näemmä jarrusatula oli sen verran jumissa, että eihän niitä paloja sitten vaihdettukaan ihan niin heloposti. Eihän minulla ollut edes soveltuvia työkaluja tuon satulan sylinterin purkamiseenkaan. Onneksi paloissa sentään on vielä pintaa jaljellä: pärjään niillä vielä siihen asti, kunnes pääsen kunnon työkalujen ääreen. Tämä toki lykkääntyy tuonne kesälle, kun pääsen käymään sukulaisteni luona Valkeakoskella.
Isompi ongelma sitten ilmaantuikin, kun olin aikeissa ilmata jarrut. Avattuani jarrunestesäiliön, siellä odotti oranssinkeltainen yllätys: kotelo oli vuorattu varsin limaisella jäämällä vanhasta jarrunesteestä. Suuremmin asiaa miettimättä aloin ilmaamaan jarruja. Varttitunnin pumppailun jälkeen alkoi olla hyvin selvää, että neste ei liiku letkussa. Testasipahan vielä useaan otteeseen myös vanhalla letkullakin, mutta edes letkusta ei tuntunut neste läpi tulevan. Siispä etsimään vikaa.
Aika pian kävikin selville, että jarrunestesäiliössä ollut mönjä oli tukkinut koko kahvan sylinterin. Purkamiseen vaaditaan kuitenkin lukkorengaspihdit, joten kovalla kiireellä niitä sitten lähdinkin noutamaan K-raudasta. Yllätys oli kuitenkin suurenmoinen, kun K-raudan pienimmät lukkorengaspidit eivät sitten sinne mahtuneetkaan.
Pitkällisen taistelun ja turhautumisen loppumetreillä päätin koittaa kaikkea mahdollista ja ratkaisu ongelmaan löytyikin sitten lopulta jarrunesteestä. Kaadoin säiliöön väärästä suunnasta jarrunestettä ja tukin banjopultin reijän sormella. Pumppasin sitten painetta ja pian laite ruikkikin sitten nestettä säiliöön päin. Tukos oli auennut. Tämän jälkeen ilmaaminen onnistuikin sitten helposti ja jarrut olivat ilmattu noin varttitunnissa.
Päivä loppui kuitenkin kesken ja koska aamulla oli tarkoitus olla 8:00 pystytämässä YCCF:n talviriehaa, jätin vielä takajarrupalat vaihtamatta. Koska niitä sitten pääseekin rukaamaan, se on vielä iso kysymysmerkki.
Koska jarruneste sotkee sormet ja vaatteet tehokkaasti, ei tullut proggiksesta kuvia otettua käytännössä ollenkaan. Katsellaan sitten, jos kuvia saisi, kun jarrut puretaan seuraavan kerran palojen vaihdon yhteydessä.