Eräänä iltana kesäkuun alussa miettiessäni juttuja aloin haaveilemaan uudesta moottoripyörästä. Vanha Virago kaipaa koneremonttia ja nyt olisi hyvä tekosyy ostaa uusi pyörä. Rahaa pitäisi kuitenkin keksiä jostain. Joten tein vaikean päätöksen: kupla sai nyt mennä. Projekti ei oikein saanut sitten minua innostumaan tarpeeksi ja auto kerkisi seistä jo yli vuoden tallissa odottamassa inspiraatiota, jota ei vaan kuulunut.

Laitoin kuplan myyntiin ensin facebookiin VW Kupla ryhmään. Kyselyitä tulikin ja eräät kävivät jopa katsomassa, mutta kauppoja ei syntynyt. Olin kuitenkin jo tosissani ostamassa moottoripyörää, joten auto oli saatava myytyä.

Ostaja autolle löytyi lopulta nettiauton kautta. Kupla lähti lopulta Puolaan jonnekkin kupliin erikoistuneelle välittäjälle. Sen tarkemmin en tiedä eikä lopulta hirveästi kiinnostakkaan, kun sain autosta sen mitä pyysin. Kuplan haki ostajan asiamies (myöskin puolalainen) traileriautolla ja maksoi koko kotteron käteisellä.

Näkemiin, kupla. Olit kiva!

Siispä uusi pyörä. Nettimoto auki ja pyöriä etsimään. Olin oikeastaan päättänyt jo etukäteen, että customeissa pysytään ja hyvin suurella todennäköisyydellä Viragoissa. 535 oli looginen askel ja pari potentiaalista kandidaattia löytyikin. Soittelin kiinnostavimman perään ja sovin koeajon samalle päivälle.

Koeajo ei mennyt ihan niin hyvin kuin piti. Olin tehnyt ostopäätöksen käytännössä siinä vaiheessa, kun pistin pyörän käyntiin. Pyörässä oli suorat putket ja meteli sen mukainen. Koeajo olisi kuitenkin pitänyt jättää tekemättä.

Kävin heittämässä pienen lenkin lähistöllä ja testailin pyörää kaikin puolin. Testatessani jarruja unohdin kuitenkin, että pyörässä oli sakkorengas takana eikä pyörä pysähtynyt toivotulla tavalla. Ei edes lähelle. Itseasiassa se pysähtyi vasta törmättyään katukivetykseen ja ilmeisesti heitettyään voltin. Itse lensin tangon yli ja onnekseni nurmikolle laskeutuen mitä ilmeisimmin naamalleni. Taju lähti ja palasi vasta, kun paikalle kiirehtineet lenkkeilijät koittivat herätellä. Reissu jatkuikin tästä paikasta sitten ambulanssilla Jorvin sairaalaan tutkittavaksi.

Vaikka tämmöisessä onnettomuudessa voisi käydä todella pahasti, selvisin kuitenkin melkoisen vähällä. Toinen jalka oli ottanut iskua, mutta kyseessä ei ollut kuin ruhjeita. Tiesin välittömästi myös, että varpaan kynsi tulee lähtemään. Naama oli likainen ja alkoi tummua ja turvota; musta silmä teki tuloaan.

Vasemman käden ranne sai kuitenkin pahiten osumaa. Röntgenissä kävi ilmi, että värttinäluun pää oli pirstaleina ja vaatisi leikkaushoitoa. Siispä ohjeistus oli, että seuraavana päivänä menisin Töölön sairaalaan tutkittavaksi ja leikkaukseen suunniteltavaksi. Käteen sain hienon punaisen kipsin.

Kipsi punainen

Pyörän vanha omistaja tuli tuomaan ostamaani (ja siis kolaroimaani) pyörää ja toi samalla Espooseen jääneen vanhan pyöräni. Pyörät pääsivät nyt kuplalta vapautuneeseen talliin odottamaan vuoroaan.

Lommoilla ja naarmuilla, muttei hajalla

Reilun viikon päästä onnettomuudesta koitti sitten leikkaus. Lopputuloksena ranteeseen laitettiin reilun 10cm pätkä titaania sekä 11 ruuvia. Sairaslomaa minulla olisi käytännössä koko kesä. Kun pidän vielä kesäloman sen perään, päivätöihin palaaminen olisi ajankohtaista vasta syyskuussa. Huonompikin ajoitus olisi voinut tälle olla.

Seuraavana olisikin vuorossa kolaroidun pyörän kunnostus. Sitä ennen piti kuitenkin saada äijä kuntoon, joten kesä-heinäkuu menikin aikalailla lepäillessä ja osia haaliessa. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.

 Hei taas. Tovi on tässä vierähtänyt edellisestä postauksesta. Elämässä on ollut melkoisen paljon kaikkea muuta (niistä lisää tuonnempana/seuraavassa postauksessa) eikä oikein blogin kirjoittaminen ole ollut etusijalla. Nyt kuitenkin homma on taas ajankohtaista, joten päivitellään hieman.

Auto hitsattiin katsastuskuntoon jo siis tosiaan toukokuussa. Hieman pommin oloinen yllätyshän sieltä löytyi: pohjasta poistettiin melkoisen kokoisia paloja ruostetta. Paavo ahkeroi koko päivän, sellaiset 9,5 tuntia, putkeen autoa hitsaten, mutta lopputuloksena oli katsarille kelpaava Honda. Samalla korjailtiin myös huomautukset saaneet pallonivelet. 

Koska helmalistat irroiteltiin, päätin samalla antaa autolle hieman niiden osalta uutta, tilapäistä ilmettä. Törmäsin netissä melkoisen mielenkiintoiseen teippiin; siis sellaiseen kuvioituun jesariin; enkä voinut ohittaa sitä. Se oli vaan melkoisen hienoa ja antsaitsi päästä autoon paraatipaikalle. Ja siinä sitä nyt on: kirjaimellisesti yliteipatut helmalistat ovat nyt täynnä yksisarvisia vaaleanpunaisella pohjalla.

 

Semmoista. Kyllähän tuo kuva jo kertoo, miten se reissu leimalle oikein meni. Ei putkeen.

Lähdin tuossa tiistaina auton kanssa Valkeakoskelle. Ajatuksena oli katsoa hieman, kannattaako autoa edes viedä leimalle ja jos näyttää siltä (tai käy niin), että ajokieltoa rapsahtaa, auto on sitten valmiina Valkeakoskella, jossa sitä myös korjataan.

Paavo tutki hieman autoa ja muutamia murheenpaikkoja havaittiin. Parissa pallonivelessä näytti pientä väljyyttä ja ruostettakin oli kertynyt takalokarien kulmiin ihan tarpeettoman paljon. Päästömittaukset ja jarrut näyttivät kuitenkin terveiltä, vaikka takana jarrulevyt hieman ruosteessa olivatkin. Päätin kuitenkin, että käyn nyt riskillä hakemassa joko vikalistan tai ajokiellon. 


Menin keskiviikkona iltapäivällä Valkeakosken Autokatsastuksen konttorille. Jännitys oli kyllä katossa, kun katsari tuntui syynäävän varsinkin auton pohjaa ihan tarpeettoman pitkään. Vaikka oletusarvo olikin, että hylsy sieltä rapsahtaa, kyllähän sen aktualisoituminen aina vähän kirpaisee. Ajokieltoa ei kuitenkaan tullut ja nyt saa sitten kuukauden viipottaa rauhassa varaosia odotellessa. Hylsy tuli kahdesta pallonivelestä sekä ruosteesta niissä lokarin nurkissa.



Etsittiin vielä Paavon päästyä duunista hieman kimpassa varaosia netistä. Tulipahan samalla tilattua Wunder-Baumin hajustediffuusori, jonka haju oli nimeltään vähintäänkin auton aikakauteen sopiva: Tribal. Kauhunsekaisin tuntein nyt odottelen, miltä haisee tribaalihajustin ja haiseeko niissä nopeat lasit ja kireä bassline.

Kotimatka alkoi varsin keväisessä tunnelmassa, kun taivaalta pyrytti lunta oikein kunnolla. Vaikka uudet kesärenkaat ovatkin varsin mukavat, ne on silti kesärenkaat ja vähän jännitti lähteä motarille leikkimään. Lumisade onneksi hiipui parinkymmenen kilometrin jälkeen ja kotipäässä paisteli iloisesti jo aurinko hieman pilvien lomasta.



Kotipäässä kävin vielä Motonetissä hakemassa hieman maalia, jolla peitellään pahimmat kittaukset ja pohjamaalit, kun autoa on hitsailtu. Oikean värisen maalin löytäminen on hieman haastavaa eikä nyt sellaiseen ole niin tarvekkaan panostaa tässä vaiheessa, kunhan nyt saadaan edes vähän sinne päin, joten päädyin autenttiseen, korkin mukaan täsmälleen jesarin väriseen AT:n alumiinin väriseen maaliin.

Parin viikon päästä pitäisi nyt tehdä sitten korjausreissu Valkeakoskelle. Ehtiipähän ainakin osat tulla siihen mennessä.

 

No tulihan se kevät sieltä vihdosta viimein. Ja kevät toi tullessaan kesärengaskauden. Siispä uusille vanteille netistä tilaamani halpisnakit alle. Helppo homma. Tai sit ei...

No eihän se vaikeaa ole, kun käy vaihtamassa renkaat alle liikkeessä. No ei niin, mut niiden uusien renkaiden ja vanteiden saaminen sinne liikkeeseen on hieman haastavaa tämän kokoisella autolla. Epäilin jo, että joutuu tekemään kaksi rundia, mut 'Lude osoitti taas kerran olevansa tilava perheauto. Renkaiden lisäksi mahduin vielä itsekkin autoon. Juuri ja juuri.

Täs nyt ollaan pari päivää rääkätty 'Ludea ihan tosissaan. Tuntuu melkoisen hullulta, miten paljon enemmän iloa autosta lähtee, kun siitä lähtee melkoinen meteli. Meteli on sen verran miellyttävä 3000-6000 kierroksen välillä, että Tuukan kiteytys aiheesta on ihan tarpeettoman paikkansapitävä: "Auto alkaa kuulostamaan niin hyvältä, ettei kortin lähtö kuulosta enää pahalta". Äänestä onkin nautittu ihan tarpeettoman paljon ja joka ikisistä liikennevaloista ja jokaiseen ramppiin tuntuu olevan pakko lähteä kuin formulakuski konsanaan.

Meillä oli vielä yksi pieni projekti tehtävänä, tällä kertaa hieman kosmeettisempaa. Tilasin joku aika sitten kiinasta uuden nahan vaihdekepin juureen ja nyt olikin tarkoitus laittaa se kiinni. Etukäteen olikin tiedossa, ettei tämä olisi ihan suoraviivainen bolt on -juttu, vaan saattaisi vaatia hieman luovuutta.

No eikun hommiin. Keskikonsoli irti ja tutkimaan kiinnitystä. Orggis nahka osoittautui keinonahaksi, vaikkakin varsin laadukkaksi sellaiseksi. Uusi on kuitenkin ihan oikeaa eläimen ihoa, joten tämähän on suoranainen upgrade. Vanha nahka on kiinnitetty eräänlaiseen mounttiin niiteillä (sellaisilla nitojan niiteillä) ja kun olimme irroitelleet sen vanhasta rungosta, pitikin keksiä, miten uusi kiinnitetään sen tilalle. Mietimme liimaamista, mutta se olisi vienyt liikaa aikaa. Lopulta päätimme lopettaa arpomisen ja paukutimme askartelunitojalla uuden nahan mounttiin kiinni samalla tavoin, kuin vanhakin oli ollut. Ratkaisu toimi loistavasti.



Toinen ongelma oli, että nahassa oli vähän tarpeettoman iso reikä. Jollain piti saada se pysymään ylhäällä Ratkaisuksi ruuvasin putkiklemmarin vaihdekepin varteen, joka päällä sukka saisi levätä nupin alla.



Vaihdoimme vielä palaneen tuhkakupin valon ennen kuin kasasimme auton takaisin kasaan. Valo tosin pimeni kasauksen yhteydessä, mutta vika on niin olematon, ettei nähnyt vaivaa enää purkaa pakettia uudelleen. Tutkin sitten, kun irroittelen seuraavan kerran. 

Onhan se nyt taas ihan hemmetin hieno.

Illalla vielä yllätykseksi Postnordin kuski toimitti uudet kesärenkaat. Pitää käydä laittamassa ne mahdollisimman pian uusille vanteille ja alle. Koska uudet vanteet ovat tuuman suuremmat, tilasin tosiaan hieman pienemmällä profiililla olevat kumit. Uudet renkaat ovat 16/205/50 kokoiset.

Noniin: töttöröö! Talvi on kiusannut tässä hieman harrastusta, kun kupla hordaa tallia, joten ram cold air intake, eli tuttavallisemmin rämmi, on saanut odottaa asennustaa tässä jo tovin ajan. Nyt kuitenkin keväinen aurinko on hellinyt meitä muutaman päivän ajan ja olemmekin Tuukan kanssa puuhanneet vähän kaikenlaista auton kimpussa. Ihan ensimmäisenä oli vuorossa rämmin asennus.

Asennus on melkoisen simppeli: koko ilmanputsari putkistoineen irti ja rämmi tilalle. Jokin omituinen letku näytti koneen kyljestä kulkevan ilmanputsarin kanavaan (älkää kysykö mikä), mutta rämmin mukana tuli myös tätä varten uusi letku. Tuukka sijoitteli letkun paikoilleen, kun itse öljysin vapaavirtaussuodattimen käyttökuntoon aamulla motonetistä hakemallamme Motulin ilmansuodatinöljyllä.

Ainoana haasteena oikeastana oli, että mistä kohden rämmin putki oli tarkoitus muuten ripustaa pellin alle. Mukana tuli kyllä mystinen ripustusrauta, mutta missään kohden ei sille kiinnityspaikkaa ollut putkessa. Lopulta päädyimme tekemään siitä "hyllyn" putken alle, jossa sen nyt kannattelee sitä alapuolelta. Tulihan siitä ainakin hienon näköinen.

Talviloma saapui ja jotain tekemistä olisi keksittävä. Nuorempi siskonpoika, Tuukka, oli tulossa tänne viettämään talvilomaa ja koska jätkä on juuri täyttämässä 18, autot luonnollisesti kiinnostavat kovasti. Ajatuksena olikin lähteä ainakin hieman ajelemaan ja viikon aikana hieman myös roplata autoa.

Perjantai-illan huumaan löysimmekin ohjelmaa: Tuned Cars Meeting oli järjestämässä pk-seudun nurkilla automiittiä. Tuukka harrasti hieman salapoliisityötä ja melkoisen äkkiä saimmekin selville, missä miitti oli menoillaan. Letka oli juuri lähtenyt Mätsälästä ja päätimmekin ottaa letkan kiinni Lahden moottoritien varressa.

Eipä ollut vaikea bongata letkaa. Kun parisensataa autoa oli tullut vastaan, pääsimme koukkaamaan letkaan sekaan. Suuntana oli Sipoonlahden Neste ja matelimmekin letkan mukana jonkin aikaa. Eräät liikennevalot kuitenkin näyttivät jakavan letkan kahtia toisen puolikkaan jatkaessa matkaa kohti Kehä 3:sta ja toisen koukatessa kohti Nikkilää. Suuntasimme itse Nikkilän kautta kohti miitin pääpistettä.

Olimme perillä Nesteellä ennen pääletkaa muutaman muun auton kanssa. Valisimme sopivan parkkipaikan isolta kentältä ja jäimme odottamaan pääletkan saapumista. Noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen autoja alkoikin valua yhtäjaksoisena virtana. Parisataa autoa ei oikein pitänyt arviosta paikkaansa ja miitin käyttämässä kommunikaatiosovelluksessa huudeltiinkin järjestäjien taholta, että miittiin osallistui nelisensataa(!!!) autoa. 

Hulina kentällä oli aikamoinen. Autoja oli jos jonkinmoisia, mutta yllätyksekseni silmääni ei osunut yhden yhtä Preludea. Automme käänsi ihan kivasti ohikulkijoiden katseita. Odottakaahan vaan, kun tuo kellarissa oleva paketti on kiinni.

Miitin loppuessa porukka alkoi hajoamaan eri suuntiin. Kommunikaatiojärjestelmässä huudeltiin porukkaa Inex Partnersin parkkipaikalle ja sinne lähdimme myös suuntaamaan. Paikanpäällä olikin melkoisesti sakkia ja viihdyimme mestoilla toista tuntia ihmetellen ohilipuvia autoja.

Olihan tämä mielenkiintoinen kokemus ja tulee varmasti lähdettyä toistekkin tämmöiseen. Ensikerralla voisi varustatua vähän paremmin esim. kameralla.

 

Nyt kävi näin. Piti oikeastaan odotella kevääseen vanteiden katselua, mutta jotenkin sitä vaan harhautuu päivittäin katselemaan milloin mitäkin tuohon 'Ludeen. Bongasin tänään melkoisen asialliset JDM-vanteet oikealla pulttijaolla, mutta kun kaverilla käydessä piti näyttää niitä nettivaraosasta, olikin kyseiset vanteet ilmeisesti menneet jo kaupaksi.

Mut onni onnettomuudessa, kuten sanotaan. Silmään osui nämä huulivanteet. Oikeastaan täsmälleen sellaiset, kun olen suunnitellutkin kesäkumeille. Kokoa 16" eli sen tuuman verran nykyisiä enemmän, eli kun haetaan noin suunnilleen samanlaista halkaisijaa, voidaan renkaan profiilia tiputtaa yhden kokoluokan verran 65 profiilista 55 profiiliin. Vanteet olivat myynnissä renkaineen kohtuulliseen 125e hintaan. Jos jotain olen tässä oppinut autojutuista, niin nopeat syövät hitaat ja jos löydät jotain kivaa käytettynä, osta se heti. Siispä välittömästi soittoa näistä ja ystävällinen Pena sanoikin, että pallot ovat vielä myynnissä. Ilmoitus oli jätetty toki tänään.

Ei muuta kuin vaatteet niskaan ja kohti Lohjaa, missä vanteet olivat. Reippaan tunnin ajelun päästä ja vähän paikkaa etsittyämme pääsimmekin Penan luo ja hoidimme kaupat pikaisesti pois alta. Pena olisi myynyt varmaan kaiken, mitä kämpästä lähtee, jos oltaisiin oltu tarpeeksi kauan. Eipä lähtenyt kuitenkaan mitään muuta mukaan.

Siinä ne nyt ovat: Barzetta Volante 16x7" vanteet. Leveyttä on tosiaan sen verran, että renkaiden leveyttäkin voi kasvattaa sen pari senttiä, nyt päällä on melkoisen huonot 205 leveät kiekot, jollaisilla ne myös tullaan korvaamaan vielä kevään aikana, joskin profiilia tiputetaan kyllä 65:sta 55:een.

Ensi viikolla pitikin mennä muutenkin motonettiin, samalla sitten vannepesua matkaan ja hinkkaamaan pallot puhtaaksi. Sitten vahaa päälle niin eiköhän ne ala näyttämään melkoisen hyvältä.

Posti helli täällä oikein kunnolla eilen ja toinenkin paketti saapui noudettavaksi. Tieto paketin saapumisesta tuli pelkästään sähköpostilla ja lähetyskoodi oli kotimainen. Mitäs ihmettä, en ollu tietääkseni tilannut mitään Suomesta? Seurantakoodin tutkiminen postin appilla kertoi kuitenkin lähettäjänä olevan AWB Sports, Belgia, eli paketti oli jälkitoimitus edellisestä, puskurit sisältäneestä paketista puuttuneille tavaroille. En malttanut kunnolla odotella työpäivän päättymistä ja olinkin välittömästi päivän päätteeksi lähikaupalla pakettia noutamassa.

Varsin värikäs ja ysärihenkinen paketti annettiinkin minulle käteen ja palasin kotiin autotallille avaamaan paketin toimituksen täydellisyyden varmistamista varten. Avattuani paketin kävi melkoisen ilmeiseksi, että kaikki tavarat olivat siellä. Paketissahan oli siis ram cold air intake kitti, eli 'Luden vakio ilmanputsarin ja ilmalinjan korvaava ilmanottojärjestelmä. Eli käytännössä peltiputki ja vapaavirtaussuodatin niiden kiinnittämiseen bolt on-meiningillä tarkoitettujen kiinnikkeiden kera.

Näin lähinnä moottoripyörän romuihin tottuneena hämmennys oli kyllä suuri, kun ihastelin tuota ilmanputsaria. Se on iso. Todella ISO. Joten toinen tämän paketin pääasiallisista tarkoituksista täyttyy varsin hyvin tällä; tarkoituksena kun tämän kitin asentamisen kanssa ei niinkään ole tuoda lisää tehoa vaan lähinnä näyttää hyvältä ja kuulostaa pahalta.

Hirvittävä hinku olisi päästä ruuvaamaan tämä kiinni jo, mutta muut kiireet lykkäävät sitä ainakin vielä viikon. Nyt täytyy vaan tyytyä ihastelemaan näitä kuvia.

Mugen on japania ja kääntyy käsittääkseni suomeksi noin suunnilleen "ilman rajoja/rajoituksia". Mugenilla on kuitenkin toinenkin tarkoitus: se viittaa japanilaiseen Hirotoshi Hondan (ei saa sekoittaa Honda Motorsin perustajaan Soichiro Hondaan, jonka poika Hirotoshi on) perustamaan lähinnä Hondan autoihin viritysosia ja mm. bodykittejä valmistavaan legendaariseen pajaan. Mugenista on tullut Hondan virittämisen symboli ja ikoni. Toisin kuin yleensä nämä viritysosapajat (esim. Nissanin Nismo), Mugen ei ole koskaan kuitenkaan ollut Honda Motorsin omistama.

Hirvittävästi löytyy kaikkea piraattikrääsää Mugenin logolla. Jopa niin paljon, että on välillä melkoisen haasteellista löytää vastaavia ilman moista logoa. Niin kävi myös tässä: halusin 'Ludeen Mugen-tyylisen vaihdekepin nupin, koska, no, koska miksi ei. Aitoja Mugenin tämmöisiä nuppeja on kuitenkin todella vaikea löytää ja sittenkin kun löytää, saa nupista maksaa itsensä ihan oikeasti kipeäksi. Ja: se on vaan vaihdekepin nuppi. Siispä turvauduin taas siihen paikkaan maailmasta, mistä löytyy oikeastaan ihan mitä vaan: AliExpressiin. Noin minuutin etsimisellä löysinkin varsin aidon näköisen plagiaatin, johon oli laserkaiverrettu Mugenin logo. Olisin mielummin ottanut ilman tuota logoa, mutta kuten aiemmin mainitsin, sellaisten löytäminen on melkoisen vaikeaa.

Paketti kulki melkoisen kauan tänne kotimaahan ja ajattelin sen jo kadonneen. Mutta ei, eilen tippui postin lappu luukusta ja hain yllätyspaketin tänään aamusta. Eihän sitä toki jaksanut odottaa iltapäivään ja käytinkin sitten ruokatunnin auton kaivamiseen hangesta ja nupin sovittelemiseen paikoilleen.

Tuo vaihdekepin nahka on nyt toistaiseksi sovitettu paikalleen perinteisen tyylikkäästi teipillä ja nippusiteillä. Tuohan olisi melkoisen helppo laittaa nätisti alapuolelta, mutta siihen tarvitsee irroitella taas koko keskikonsoli. Olen jossain vaiheessa tilaamassa rattiin nahkapäällisen sekä siihen matchaavan vaihdekepin sukan, niin katsellaan sitä kunnollista sovittamista sitten siinä vaiheessa. Toinen vaihtoehto on laittaa sitten se nätisti metallin värisellä nippusiteellä, jolloin autoon saa hieman enemmän sellaista DIY JDM-lookia.

Onhan se nyt ihan hemmetin hieno. Mut ei siinä kaikki. Yllätyin pikaisesti tuossa kokeillessani, että tämmöisellä nupillahan on ihan oikeasti merkitystä vaihteiden vaihtamiseen. Koska vaihdekeppi on pidempi, vaihteet on melkoisen paljon helpompi nykäistä tarkemmin silmään. Toki tää nyt on ihan nyanssi, mutten olisi uskonut, että tällä olisi mitään todellista merkitystä ajettavuuteen.