.jpg)
Siitä taitaa nyt olla neljä vuotta aikaa, kun tein Helsingistä juhannuksena moottoripyöräreissun Gölisnäsin ulkoilualueelle Inkoon Bärosundiin. Reissusta jäi silloin vallan hyvät fiilikset ja kirjoittelinkin siitä toiseen blogiini silloin juttua. Jutun pääsee lukemaan täältä: https://jaamerellekuselle.blogspot.com/2020/07/nanoloma-golisnasiin.html
Hieman tän taannoisen seikkailun innoittamana ajattelinkin aloittaa juhannuksen pakkaamalla pyörän kyytiin yöpymistarpeet ja suunnata jonnekkin ulos tulien ääreen yöksi. Oon kolunnut näitä lähiseutujen laavuja melkoisen paljon ja halusinkin mennä nyt edes vähän kauemmaksi, joten valitsin määränpääksi Kyynärön laavun tuolla Lempäälässä, Birgitan polun varressa. Matkaa kotoa tuonne laavulle on sellaiset viitisenkymmentä kilometriä, joten mistään älyttömän pitkästä matkasta ei ole kyse.
Ongelmana on tietysti, ettei pyörässä ole niin minkään laista tarvaratelinettä. No, kamat rinkkaan ja rinkka selkään. Toki se on hieman sitten raskasta käsille, kun olkaviilekkeet puristavat oltapäitä ajon viimassa niin lujaa, että käsistä lähtee tunto. Tauottaminen varmasti auttaisi tähän. Tai tavaran kuljettamisen ongeman ratkaiseminen jotenkin. Tähän onkin nyt kypsynyt vähän ajatusta, mutta siitä sitten joskus toiste lisää.
Poikkesin ihan ensimmäisenä kuitenkin tässäkin blogissa tutuksi tulleella siskonpojallani Paavolla ja sain houkuteltua heidätkin vanhemman jälkikasvunsa kanssa poikkeamaan paistamassa makkarat laavulle. Kulkineeksi heille valikoitui pihasta löytyvä 1000cc Trapper, jonka nokassa se rinkkakin kulkeutui sitten paljon vaivattomammin kuin moottoripyörän kyydissä.
Viragoahan ei ole kauheesti suunniteltu hiekkateita silmällä pitäen eikä tää mun oma rakentaminen ole ainakaan helpottanut sellaisilla ajamista, joten hieman sai viimeisen 3km matkan laavulle ajella kieli keskellä suuta pitkin soraista tietä. Kovaa hiekkatietä vielä ajaisikin, mutta tuo irtosora pakotti olemaan todella varovainen, kun kapea ohjaustanko tekee pyörästä matalilla ajonopeuksilla hieman epävakaan. Kyllä se ajaminen kuitenkin sitten onnistui ihan vaivatta perille, kun vaan ajeli rauhassa noin 30km/h vauhtia.
Laavulle saapuessani olin hieman yllättynyt, että siellä oli väkeä ja vieläpä motoristeja. Ylöjärveläinen motoristiporukka oli tullut laavulle paistamaan makkaraa ja säästyinkin itse tulien tekemiseltä. Siinä sitten jutusteltiin mukavia kunnes nuotio vapautui ja päästiin makkaranpaistoon.
Paavon ja Einon lähdettyä kotiin vietin rauhallisen illan laavulla pääosin yksin; uiden, paistaen lisää makkaraa ja nauttien kesäyöstä. Nukuin yöni laavussa mukavasti makuupussissa.
Viragoahan ei ole kauheesti suunniteltu hiekkateita silmällä pitäen eikä tää mun oma rakentaminen ole ainakaan helpottanut sellaisilla ajamista, joten hieman sai viimeisen 3km matkan laavulle ajella kieli keskellä suuta pitkin soraista tietä. Kovaa hiekkatietä vielä ajaisikin, mutta tuo irtosora pakotti olemaan todella varovainen, kun kapea ohjaustanko tekee pyörästä matalilla ajonopeuksilla hieman epävakaan. Kyllä se ajaminen kuitenkin sitten onnistui ihan vaivatta perille, kun vaan ajeli rauhassa noin 30km/h vauhtia.
Laavulle saapuessani olin hieman yllättynyt, että siellä oli väkeä ja vieläpä motoristeja. Ylöjärveläinen motoristiporukka oli tullut laavulle paistamaan makkaraa ja säästyinkin itse tulien tekemiseltä. Siinä sitten jutusteltiin mukavia kunnes nuotio vapautui ja päästiin makkaranpaistoon.
Paavon ja Einon lähdettyä kotiin vietin rauhallisen illan laavulla pääosin yksin; uiden, paistaen lisää makkaraa ja nauttien kesäyöstä. Nukuin yöni laavussa mukavasti makuupussissa.
Heräsin raikkaaseen aamuun ja noin 8 asteen lämpötilaan. Kummasti herättää kun tulee makuupussista ulos ja ihan ensimmäisenä saa kiskoa vaatteita lisää päällensä. Makuupussin ehkä jopa hieman nihkeänkuumaan tunnelmaan verrattuna aamu oli tosiaankin raikas yllätys. Aamupalan jälkeen pakkasin kamat ja suuntasin aamukahville Paavon luo.
---
Vietettyäni juhannusaaton hieman muissa merkeissä, juhannuspäivänä pääsi taas ajelemaan. Suunnitelmissa oli oikeastaan vaan lähteä syömään pois kotoa, kun päivän ruokasuunnitelmat menivät vähän uusiksi, mutta melko pian havahduinkin jo olevani Pirkkalan lentoasemalla, eikä sieltä enää ole kovinkaan pitkä matka Tampereelle. Joten siis nokka kohti Tamperetta ja ensimmäistä kertaa ihan oikeasti kaupunkiympäristöön pyörän kanssa. Mä oon kyllä hyvin tottunut kuljettaja kaupunkiympäristössä asuttuani Helsingissä toista vuosikymmentä, mutta kyllähän se oudokseltaan vähän jännitti. Ihan kuitenkin turhaan: eipä se sen kummoisempaa ole kuin autollakaan.---
.jpg)
Ruokapaikaksi valikoitui hieman ennalta-arvattavasti Hamptown Burger Rautatienkadulla, joka on muuten näin sivuhuomautuksena tän hetken kovin burgeripaikka Tampereella. Lämmin suositus tälle mestalle, käykäähän poikkeamassa siellä syömässä vaikka joku smash burgereista, jos poikkeatte lähistöllä.
Seurasin ikkunan takana kuinka pyörä keräsi hämmästelijöitä ohikulkijoista. On kiva huomata, että pyörä saa myös tuntemattomilta katseita. Ruuan jälkeen poikkesin vielä kavereilla kahvilla ja suuntasin sitten keulan kotiin päin.
Seurasin ikkunan takana kuinka pyörä keräsi hämmästelijöitä ohikulkijoista. On kiva huomata, että pyörä saa myös tuntemattomilta katseita. Ruuan jälkeen poikkesin vielä kavereilla kahvilla ja suuntasin sitten keulan kotiin päin.
Moottoripyörällä liikkuessa on se jännä juttu, että se kotimatkakaan harvemmin on se suorin tai nopein reitti. Pidin pienen jaloittelutauon Hääkiven parkkipaikalla Lempäälässä, jossa ystävällinen belgialainen retkeilyautolla liikkellä ollut pariskunta olisi tarjonnut oluen; josta luonnollisesti kieltäydyin, koska olin pyörällä liikenteessä. Jatkoin matkaani kotiin päin poiketen vielä Toijalan satamassa seuraamassa poliisin puhallusratsiaa vesillä ja sainpahan vielä varsin positiivista palautetta pyörän ulkonäöstä ihan moottoripyöräpoliisiltakin. Tulee hyvä mieli, kun ammattilainen lähestyy ihan pelkästään positiivisesti tämmöisessä asiassa.
Juhannuksen aikaan kertyi mittariin reilu kolmisensataa kilometriä ja sieluun paljon hyvää tunnetta. Moottoripyöräily on elämäntapa, joka meinasi päästä unohtumaan tuossa muutaman vuoden tauon aikana, mutta on nyt taas iso osa elämääni varmasti tästä eteenpäin.