Kotipihassa havaitsinkin sitten, että takavalon löystyneet pultit olivat varisseet matkalle ja valo roikkui johdon varassa rekisterikilven päällä. Ironista kyllä, se myös paloi, joskihin hieman pätkien. Koska kello oli siinä puolenyön tienoilla, päätin jättää asian selvittelyn seuraavalle päivälle.
Seuraava päivä sitten alkoi ensimmäisenä pulttien koon selvittämisellä. M4:iahan nuo näyttivät olevan, siispä hakemaan sellaisia K-Raudasta, huonomuistisena kun en muistanut, että niitä oli vielä kaasarin kanssa peuhaamisesta kasa kotonakin. No, nyt on aikankin niitä varastossa enemmänkin. Ruuvailin lampun kiinni iltapäivällä ja aloin ihmettelemään tuota sähköongelmaa lampussa.
Loogisella päättelyllä päättelin seuraavaa: koska sulakkeita ei pala eikä lamppu sammuessaan tunnu vaikuttavan muuhun sähköjärjestelmään, eikä jarruvalokaan lampun sammuessa toimi, vika täytyy olla maapuolella. Tässä vaiheessa heräsikin ajatus: onkos sähkäri vaihtanut maan paikkaa sähköremontin yhteydessä. Ja niinhän se oli: maat oli otettu rekisterikilven ruuvin takaa. Ihan kiva, mutta koko kilpiteline kun on pulverimaalattu eikä muutenkaan koske kuin takapyörän akseliin paljaaseen metalliin, ei oikein tahdo maakontaktia löytyä. Pitää nyt kyllä hieman kritisoida tuota sähkäriä, joka remontin pyörään teki: tämän lisäksi vastaan on tullu jo mm. väärin päin pyörän satulan alle asennettu akku ja molemmista piuhoista maihin kytketty tupakansytytin. Vähän pelottaa, että mitä sieltä vielä tulee vastaan.
Ratkaisin ongelman helpoimmalla mahdollisella tavalla: hyppylanka tuon pultin takaa (kun tuo johto oli niin olemattoman mittainen, ettei se itse ylttänyt mihinkään kauemmaksi) takaiskarin alapulttiin. Jo loppui vilkkuminen.
Lauantai-iltana sitten päätin "lähteä testaamaan takavaloa". 2,5 tunnin lenkki suuntautui Kirkkonummelle ja Vihtiin ja toimihan se takavalokin kunnolla koko matkan.