maanantai 29. elokuuta 2016

Kesälomareissua ja kommelluksia

Jokavuotinen kesälomareissu porukoille oli tänäkin vuonna ajankohtainen elokuussa. Matkahan ei sinänsä ole kilometreinä mikään älytön: suuntaansa matkaa on noin 170km ovelta ovelle. Tänä vuonna matka oli kuitenkin varsin vaiherikas.

Lähdin reissuun maanantaina. Sääennuste oli koko edellisen viikon vain huonontunut ja huonontunut ja maanantaille lupailtiinkin vesisadetta oikein kunnolla. Tiedossa olikin jo etukäteen, että pyörällä on ollut hieman ongelmia käymisen kanssa sadekelillä.

Vettä alkoikin tulla lähes välittömästi, kun pääsin pois pk-seudun ruuhkista. Vähän ennen Karkkilaa alkoivat sitten ne odotetut ongelmat: pyörä lakkasi ottamasta kierroksia. Olen jo pitkään uumoillut, että ongelma liittyisi jälkiasennettuun ilmanputsariin, jolla ei ole minkäänlaista sadesuojaa. Siinä sitten pysähtyessäni tämä todistettiinkin oikeaksi: ilman ilmanputsaria pyörä kävi hyvin, sen kanssa ei. Ilmanputsari oli kastunut oikein kunnolla.

MacGyverin hengessä otinkin ilmanputsarin pois ja tein tilapäisen ilmanputsarin vanhasta sukasta. Sen verran kuitenkin urpoilin, etten sadesuojannut sukkaa millään. Kovassa vesisateessa sukka kastuikin välittömästi ja samat ongelmat alkoivat uudelleen noin 10 km päästä. Karkkilaan päästyäni alkoikin sitten mietintä, mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä.

Tein lennosta ilmanputsarille vesisuojan energiajuomatölkistä (ks. kuva). Idea toimikin ihan kelvollisesti, mutta märkä sukka hengitti hieman huonosti. Pyörä kulki kuitenkin auttavasti eteenpäin. Hapensaannin puutteesta johtuen pyörä vei kuitenkin aivan hysteerisesti polttoainetta, josta muodostuikin seuraava ongelma: noin 2km ennen Forssan Autokeidasta loppui sitten pyörästä bensa totaalisesti. Onneksi tuosta kahdesta kilometristä oli suurin osa alamäkeä, joten kauaa ei tarvinnut pyörää työnnellä.

Pääsytäni Pukalaitumelle ja pari päivää levättyäni pesin sitten ilmanpusarin bensalla. Se olikin reilusti likainen; asian pohjalle jäi noin teelusikallinen mustaa putua. Bensapesu liuotti ilmanputsarin kannen liimaa ja kansi sitten irtosikin. Se oli tosin helppo korjata, senkun vaan väänteli hieman putsarin kannen reunoja sivuleikkureilla.

Testausta. No sehän toimii ja käy kunnolla. Jollain keinoilla oli kuitenkin varauduttava siihen, että kotimatkallakin tulisi vettä; säätiedotus näytti taas huonolta. Siispä taas MacGyver-taidot käyttöön: tein 1,5l limpparipullosta ilmanputsarille tötterön, joka pitää vedet ulkopuolella.

Paluumatkalla kyydissä oli hieman erikoinen kuorma: kuormaliinoilla ja ilmastointiteipillä sissybariin oli köytettynä 10l ämpärillinen puolukoita.

Paluumatkalla ilmeni ilmeisesti pesusta aiheutunut sähkövika: virtalukko oli ilmeisesti mennyt oikosulkuun ja pyörä pysyi kiltisti käynnissä, vaikka avaimet ottikin virtalukosta pois. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut ja pääsin kotiin asti jopa täysin kuivana.

Uudet ketjut ja rattaat palvelivat mukavasti. Kulutuskaan ei pahasti kasvanut, paluumatkalla pyörä vei bensaa käytännössä kokoajan ~100km/h vauhtia ajaen noin 3,5l/100km. Tämä on varsin hyvä suoritus siihen nähden, että kierrokset nousivat vitosella huomattavasti.

Ketjua ja rattaita


Parisen viikkoa sitten tuli lähdettyä parin tuttavan kanssa pienelle ajelulenkille. Suuntana oli Porvoo, kuitenkin käyttämättä tuota ihan lyhyintä mahdollista reittiä. Kuninkaantien maisemissahan sitten kurvailtua tulikin kaikenkaikkiaan parisensataa kilometriä.

Reissulla tuli havahduttua vihdosta viimein siihen tosiasiaan, että ketjut ja rattaat alkoivat olla tiensä päässä. Olihan niillä ajettukin jo: edellisesta vaihdosta alkaa olla 4 kesää takana ja kilometrejä on sinä aikana kertynyt vähän toistakymmentä tuhatta. Paluumatkalla reissusta kurvasinkin Stormin kautta ja nappasin mukaan uudet rattaat.

Koska pyörästä tuntui olevan hieman vääntö hukassa vitosella, päätin lyhentää hieman tuota välitystä. Takana oli ennen ollut 36 piikkinen ratas, joka on reilusti alkuperäistä 45 piikkistä pienempi. Eturatas on taas puolestaan ollut 17 piikkinen, joka on yhden piikin verran vakiota suurempi. Nyt tilalle tulivat 40 ja 16 piikkiset rattaat, joilla välityssuhde muuttui toistakymmentä prosenttia.

Vanha takarasas muistutti aikalailla sirkkelin terää
Rattaiden vaihtoahan on varsin suoraviivaista hommaa tuossa Viragossa, mutta Motonetistä hankkimieni ketjujen kanssa meni vähän sekoiluksi: lyhensin ketjua hieman liikaa ja pitikin sitten hakea toinen ketjulukko vielä samaisesta kaupasta, jotta saan venytettyä ketjua tarpeeksi. Tuosta viritelmästä pääsee onneksi aika pian eroo, kun ketjut hieman venyvät; ilman viritelmää ketjut olivat noin sentin verran liian lyhyet.

Vaihtelimpahan samalla myös vihdosta viimein takajarrujen kengät ja putsasin jarrurummun. Loppui jarrujen kiljunta.

Ja eikun koeajolle. Oli kyllä hämmästyttävää huomata, miten paljon väätöä tuolla välityssuhteen muutoksella sai aikaiseksi. Pyörä sekä vääntää nyt paremmin, että jopa kulkeekin lujempaa. Ilmeisesti nyt alkaa olla aika optimi tuo välitys. Myöhemmällä reissulla (tästä reissusta hieman lisää seuraavassa postauksessa) tuli saavutettua ennätysnopeudet, mitä tällä pyörällä olen koskaan ajanut: mittarin sai vedettyä pohjiin, sinne 140km/h kohdalle.
keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Lisää liivistä

Liivi saapui postissa. Johan sitä nyt joutuikin pari viikkoa odottelemaan. Hieman kauhunsekaista oli tuo odotus; epäilytti suuresti oikestaan parikin asiaa.

Ensinnäkin epäilytti, että miten tuo eBayn International Delivery Program oikein toimii. Olen tottunut aika lailla tuollaiseen perinteiseen malliin, jossa myyjä lähettää tuotteen suoraan ostajalle. eBayn IDP toimii kuitenkin hieman erilailla: myyjä lähettää tuotteen eBaylle (tai tarkemmin eBayn kumppanina toimivalle Pitney Bowelsille), joka puolestaan hoitaa tullit ja muut muodollisuudet sekä toimituksen ostajalle. Tämähän toki näkyy sitten hintalapussa, kun toimituskuluihin on leivottu verot, tullit ja muut vastaavat mukaan.

Hieman haasteita aiheutti paketin seuranta, paketti kun kulkeutui varsin monen operaattorin läpi. Myyjältä paketti siirtyi Pitney Bowelsille USPS:n välityksellä, josta paketti taas jatkoi jälkikäsittelyyn WNDirectille. WNDirect puolestaan toimitti DPD:n avulla paketin minulle. DPD:tä taas operoi Euroopassa useampikin toimija (matkan varrella toimittajana olivat Chronopost, DPD NL ja loppuviimen Suomessa Postnord). Kaivelemalla seurantakoodit olivat kuitenkin aina saatavilla ja paketti tuli hitaasti, mutta varmasti perille asti. Mitään tullimuodollisuuksia ei tarvinnut itse hoitaa, eli varsin tehokkaan oloinen palvelu tuntuu olevan kyseessä.

Toinen murheen aihe oli liivin koko. Hieman tosiaan hirvitti tilata vaatetta, joka on 2-3 kokoa normaaleja vaatteitani suurempi (liivi oli siis kokoa 3XL). Mittataulukon ja siihen liitetyn ohjeen perusteella päädyin kuitenkin tilaamaan tämän koon. Murhe osoittautui kuitenkin aiheettomaksi: liivi on sopivan kokoinen, joskin hieman löysä. Hupparin tai paksun flanellin kanssa käytettynä liivi on kuitenkin täydellisen kokoinen.

Mutta itse asiaan, eli itse liivin ominaisuuksiin. Liivistä löytyy 6 taskua: kaksi rintataskua, kaksi käsitaskua sivuilla sekä sisäpuolelta perinteisen mallinen povitasku ja amerikkalainen erikoisuus pistoolitasku. Viimeinen näistä on pystysuuntaisella aukolla varustettu povitasku, josta löytyvät varsin järeällä joustonauhalla toteutetut paikat puoliautomaattipistoolille sekä varalippaalle. Mitään käyttöä varsinasesti noille lenkeille näin asetta mukanaan kantamattomana en ole keksinyt, mutta molemmat povitaskut ovat varsin suurikokoisia (töihin ajaessani taskuista löytyi silmälasikotelo, lompakko, puhelin ja 0,5l energiajuoma ja silti olisi lisääkin vielä mahtunut) ja siten varsin monikäyttöisiä. Kaikki taskut sivutaskuja lukuunottamatta on varustettu nepparikiinnityksellä.

Liivin sivusta löytyvät kiristysnauhat, jotka itselläni ovat maksimikireyedssä. Lähinnä nuo ovatkin esteettinen juttu itselle. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että sivun remmit eivät ole narua vaan farkkukankaasta ommeltua pötköä. Liivi on yleiseltä leikkaukseltaan varsin väljän mallinen ja amerikkalaiseen malliin suunnattu myös vähän mahakkaammalle käyttäjälle. Tämä on itselleni pelkästään hyvä juttu, nykyään kun tuntuu olevan vaikea löytää muuta kuin slimfit-mallisia vaatteita.

Liivin saa ylös asti kiinni ja kiinnitysmekanismi on tehty sekä vetoketjulla että neppareilla. Liivin etuosa on kaksinkertaista farkkukangasta, joten liivi pitää varsin hyvin tuulta ja varmsti hetikellisesti myös kastumistakin. Selkäpuolella sisällä on mesh-vuori, joka auttaa pitämään selkäpuolen viileämpänä/lämpimämpänä kelistä riippuen.

Täytyy kyllä sanoa, että odotin liiviltä vähemmän. Liivi on äärimmäisen hyvin tehty ja suunniteltu ja kaikin puolin premium-laatuisen oloinen. harvemmin saa tällaista laatua 100€ farkkutakista kotimaassa. Näkee kyllä, että liivi on tarkoitettu oikeasti käyttöön eikä vain näytettäväksi.

Kaikenkaikkiaan (nuo toimituskulut eBayn IDP:n kautta mukaanluettuna) hintaa liiville tuli aika tarkalleen 80€. Sanoisinkin, että jos olet etsimässä hyvää farkkukankaista moottoripyöräliiviä, niin kannattaa ehdottomasti tutustua Milwaukee Performancen/Milwaukee Leatherin liivivalikoimaan. Rahalle tuntuu saavan enemmän vastinetta kuin mistään kotimaassa myydystä tuotteesta.
torstai 14. heinäkuuta 2016

Lyhytjalkaisen ajohousuongelma

Meikäläinen on varsin lyhyt. Pituutta on kertynyt maan ja taivaan välisessä suunnassa 167cm ja genetiikka on vieläpä antanut gorillamaisen pitkäselkäisen ja lyhytjalkaisen ruumiinrakenteen. Tämä on vuosien varrella aiheuttanut paljon ongelmia sopivien vaatteiden löytämisen suhteen. Hyvänä esimerkkinä sanottakoon, etten ole koskaan elämässäni ostanut suoraan hyllystä sopivan mittaisia farkkuja.

Ajohousujen kanssa ongelma on oikestaan paljon pahempi. Sopivan mittaisia housuja ei kaupasta Suomesta löydä eikä niitä voi oikein lyhentääkään: polvisuojat ei lyhentämällä ylemmäksi siirry. Tokihan sitä saisi housuja tehtynä itselle sopivaksi, mutta hinta alkaa olla naurettava, kun ajofarkutkin maksavat silloin helposti parisataa euroa.

Koska valikoima kotimaassa ja suurimmissa netin mottoripyörätarvikeliikkeissä tuntuu olevan aika bulk-henkistä eikä mitään sopivaa löydy, eipä ole asiaa tarkemmin tullut tutkittua. Tänään kuitenkin sattumalta päätin googlettamaan "short legged kevlar jeans" ja yllätyksekseni tuloksia alkoikin löytyä. Ajohousuista tuntuukin löytyvän myös persjalkaiselle sopivan mittaisia ainakin farkkujen saralla: extra short mitasta löytyy jopa 27":lla lahkeella. Luulisi riittävän jopa minulle (en ole mitannut, mittaan illalla).

Oikestaan alta olevan linkin takaa löytyvät housut alkoivat kiinnostaa todella paljon. Hieman löysempi leikkaus sopisi meikäläiselle hyvin ja hyvän värisetkin ovat.

https://www.jtsbikerclothing.com/motorcycle_clothing/clothing/mens_clothing/kevlar_jeans-1/jts_js-01_kevlar_motorcycle_jeans/black/#prettyPhoto
keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Uutta liiviä

Tulipahan tilattua uusi liivi. Oli oikeastaan tarve uudelle farkkuliiville ihan arkikäyttöön uhrattuani vanhan liivin punk- ja vaihtoehtokulttuurin alttarilla (ihan ei ehkä niittejä täynnä oleva liivi ole se paras mahdollinen työvaate). Tutkiskeltuani vaihtoehtoja tuli hyvin pian selväksi, että perus farkkuliiveissä on huutava pula taskuissa, joissain "muotiliiveissä" on jopa rintataskut pelkää kosmetiikkaa. Tarve oli kuitenkin hieman monikäyttöisemmälle liiville, joten hyvin pian aloinkin katselemaan sitten moottoripyöräliivejä.

Jafrumin sivuilla on varsin kattava valikoima erilaisia farkkuliivejä, mutta yli 50€ postikulut hieman ahdistavat; varsinkin, kun paketti tulee jenkeistä ja pitää maksaa vielä tullitkin päälle. Samaisia liivejä löytyy kuitenkin onneksi myös muualta internetistä.

Päädyin nyt tähän Milwaukee Denimin mustaan "SOA"-liiviin. Tuo nimihän tulee aika vahvasti siitä, että liivi on saman mallinen kuin Sons Of Anarchy tv-sarjassa, poikkeuksena tietysti tässä materiaalina farkkukangas.

Hieman hintavaksihan tuo liivi tulee, postikuluja oli tässäkin päälle 30 euroa ja kokonaishinta ennen veroja ja tulleja oli siinä 90 euron korvissa. Tähän sitten paiskastaan vielä päälle tullin tariffi ja verot, niin hinta nousee päälle 120 euron. Mutta rahalle saa kyllä vastinetta.

Liivissä on taskuja ja paljon. Normaalien sivu- ja rintataskujen lisäksi liivistä löytyy myös nk. gunpocket sekä lompakkotasku sisältä. Lisäksi liivissä on mesh-vuori, joka siirtää lämpöä ja pitää liiviä viileämpänä kesällä ja lämpimämpänä talvella. Kaiken kruunaa vielä sivunyörit, jotka mahdollistavat liivin kireyden säätämisen vähän pallomahaisemmallekkin.

Kyseistä liiviä löytyy ainakin Amazonista ja eBaystä, eli jos kiinnostusta löytyy, niin sieltä suunnalta.

Kirjoittelen taas hieman lisää, kun liivi on saapunut. Odotus on kuitenkin rasittavan pitkä, arvioitu toimitusaika on noin parin viikon päässä.
maanantai 20. kesäkuuta 2016

Säätesti kuplavisiirille

Tuli sitten tehtyä se varsinainen tahaton säätesti kuplavisiirille. Kyseisiä visiirejähän kehutaan juuri tuon sateessa ajamisen osalta; muotoilun pitäisi helpottaa veden poistumista visiirin pinnalta sateella eikä visiiriä siis olisi tarve pyyhkiä ajaessa.

Lähdin perjantaina Espooseen ystäväni kanssa kahville ja kuten kuvasta näkyy, sää oli mitä mainioin kotipihasta lähtiessä. Laitoin testimielessä tuon peilivisiirin kiinni. Peilivisiiri pääsi hieman yllättämään tummuudellaan; kyseisellä visiirillä ei kyllä ajella pimeän aikaan sitten ainakaan meikäläisen hämäränäöllä sitten pätkääkään.

Espoossa sitten alkoikin taivas tummentua. Ensimmäiset pisarat ropisivat kypärään, kun päätin lähteä pienoisessa paniikissa kotimatkalle; päällä ei luonnollisesti ollut mitään kunnon ajovaatteita vaan ainoastaan huppari ja farkut.

Eipä tarvinnut kauas päästä, kun vettä alkoi sitten tulemaan ihan kunnolla. Oli kyllä varsin miellyttävää huomata, että kuplavisiiri toimii juuri niin kuin on kuvailtu: vesi liukuu halpisvisiiristäkin kuin hanhen selästä; kunhan vauhtia on vaan riittävästi. Positiivista oli myös huomata, että visiiri ei mene edes sadekelillä huuruun. Viisiirin taakse jää sen verran tilaa, ettei hengityksellä saa suoraan visiiriin aikaiseksi huurua kuin alareunaan.

Ostamani visiirit ovat hieman pieniä Bellin kypärälle ja visiirin reunaan jää pieni rako. Tämä rako ei kuitenkaan tuntunut haittaavan edes sateella, vettä ei vaan tule siitä sisälle. Ilman kierto on silti ihan kohtuullinen ja vähäisetkin huurut katoavat visiiristä heti liikkeelle lähtiessä. Silmät eivät kuitenkaan ala vuotamaan tai mitään edes kovassakaan vauhdissa.

Kolmisenkymmentä kilometriä vesisateessa ja kotipihassa läpimärkänä. Pää kuitenkin kuivana ja näkyvyys edelleen hyvä. Suhteellisen voitokasta, sanon minä. Kuplavisiiri tarjoaa sateelta umpikypärämäisen suojan, mutta samalla kuitenkin avokypärälle tyypillisen ilmankierron. Ei voi kuin suositella.
torstai 9. kesäkuuta 2016

Uusi kypärä ja hieman ensikokemuksia siitä

No eihän se mennyt putkeen. Siis se kypärän tilaaminen. Ulkomailta tilaamani LS2:n valkoinen avopotta hukkui jossain postissa ja päätin pyytää sitten myyjältä rahat takaisin. Suomen kesä on niin lyhyt, ettei ole aikaa jäädä odottelemaan liiaksi enää uutta kypärää.

Tykästyin kovasti Helsingin Roihupellon Motonetin avajaisissa Bellin Custom 500 malliston kypäriin. Bellin istuvuudenhan totesin jo pari vuotta sitten Bullittin avulla prätkämessuilla ja luonnollisesti tämäkin kypärä siis istui päähän. Ulkonäöllisesti pisti erityisesti silloin silmään matta+flake-värityksellä ja Independentin logolla (lähinnä rullalautatarvikkeita varmistava firma) varustettu Independent Limited edition. Siispä, koska vaihtoehto 1 epäonnistui, siirryttiin siis vaihtoehtoon 2 ja hain tämän kypärän Motonetistä.

Aiempaan Banditin kypärään verrattuna Bell on huomattavasti painavampi, johtuen varmasti aika pitkälti ECE-hyväksynnästä. Ihan älyttömän painava potta ei kuitenkaan kyseessä ole, painoa on noin 1,1kg. Kypärä on varustettu neppareilla visiirin tai lipan kiinnittämistä varten. Remmin lukitus on kypärän hengen mukaisesti pikalukoton eli sellainen vanhanaikainen kahdesta metallirenkaasta koostuva. Hieman kehitystä tässäkin kuitenkin on tullut: lenkit ovat neliön muotoisia ja sisemmässä lenkissä on kiinnittämistä ja avaamista helpottava pieni vetoremmi. Lisäksi lepattavan remmin pään saa kiinnitettyä nepparilla remmin juureen.

Kiinasta jokin aika sitten saapuneet kuplavisiirit tuntuvat istuvan kypärään erittäin hyvin. Nepparit olivat varsin jämäkät eikä pelkoa visiirin irtoamisesta tahattomasti ole. Tilasin myös samalla kertaa sellaisen flipup-mekanismin tällaiselle visiirille, mutta se osoittautui olevan hieman turhake: visiiriä ei saa edes yrittämällä läähätettyä umpihuuruun (tänään aamulla oli 5 astetta lämmintä lähtiessäni, joten se olisi kyllä mennyt huuruun jos olisi mennäkseen) ja mekanismi aukeaa hieman vajavaisesti visiirin jäädessä osittain näkökenttään. Lisäksi mekanismi on hieman löysä ja pyrkii avaamaan visiiriä kovemmissa vauhdeissa päätä sivulle kääntäessä.

Hämmentävän vähäisesti visiirin takana on viimaa, vaikka visiirin reunoihin jää hieman ilmalle tilaa kulkea. Oli todella outo tunne ajaa pyörällä viileässä ilmassa ilman, että silmät vuotaisivat pitkin poskia.

Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän komboon. Tuli ostettua hyvä kypärä ja visiiri saa sen näyttämään varsin eeppiseltä.


perjantai 6. toukokuuta 2016

Uutta kypärää

Heipä hei pitkästä aikaa. Hiljaisuus on ollut pitkä, ei ole ollut ihan hirvittävästi mitään kerrottavaa. Pyörä on taas haettu talviteloilta kotipihaan ja kausi on auennut.

Olen tässä tovin verran haaveillut uudesta kypärästä. Avokypärällä mennään edelleen, mutta haaveena oli kypärä, jossa olisi nepparit visiirin kiinnittämiseksi. Vertailin hieman pottia, ja päädyinkin sitten LS2 merkkiseen avokypärään, osittain siitä syystä, että kyseistä kypärää saa klassisen valkoisena ilman mitään kuvioita (MIKÄ MUA VAIVAA? Yhtä ainuttakaan kiiltävää kypärää saatika sitten valkoista en ole koskaan aikaisemmin omistanut!).

Tällainen nyt siis tulee:



Lisäksi sitten tilasin pari visiiriä: oranssin ja pelin, kuplavisiirimallisia tietenkin. Lisäksi vielä tilasin flipup-mekanismin visiirille lähinnä kokeilumielessä, saa nyt nähdä onko se mistään kotoisin.

Kirjoittelen tuosta lisää, kun tilaus saapuu.
maanantai 24. elokuuta 2015

Pitihän se sitten kaataa

Tästä on nyt kulunut jo muutama viikko aikaa, mutta kesälomakiireet ovat pitäneet minut tiiviisti erossa tietokoneesta. Ja hyvä niin, kesälomalla pitääkin tehdä muutakin kuin istua koneen ääressä.

1.8. osallistuin YCCF:n Etelä-Suomen kuvermentin semi-vuotuiseen Kuninkaantienajo-tapahtumaan. Reissu alkoi kuitenkin hieman surullisesti, kun hieman Keimolanportin jälkeen onnistuin kaatamaan pyörän risteysalueella. Jarruttelin lähestyvään T-risteykseen ja tarkkailin liikennettä. Jotenkin epähuomiossa huomasin vasta ihan viimeisellä sekunnilla keskellä tietä ammottavan aukon asfaltissa. Sen verran myöhässä kuitenkin kuopan huomasin, että eturengas lähti paniikkiliikkestä kuopan reunasta alta ja tonttiinhan se pyörä tuli. Vauhtia oli onneksi noin 10km/h ja vauriot olivat lähinnä henkisiä. Rystyset ottivat toisesta kädestä hieman iskusta itseensä, mutta ovat näyttäneet parantuvan sittemmin itsestään (joskin pientä jäykkyyttä vieläkin on havaittavissa).

Pyöräkin säilyi suuremmilta vaurioilta; jalkatappi raappasi hieman kulmaa sileäksi, etujarruvipu hioontui päästä ja peilin yläkulma osui maahan. Mitään ajoa estävää/haittavaa damagea pyörälle ei kuitenkaan tullut, joten matka sai luvan jatkua eteenpäin.

Ja hyvinhän se jatkuikin, ajotapahtumapäivän aikana mittariin kertyi kaikenkaikkiaan lähemmäs 350km ja pyörä toimi moitteetta koko reissun ajan.

Sanotaan, että moottoripyöräilijät voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat kaataneet pyöränsä ja niihin, jotka eivät ole vielä kaataneet pyöräänsä. Nyt kuulun sitten ensimmäiseen.

--

Kesäloma sujui jostain syystä etäällä myös moottoripyörästä. Lomareissun ja kotona edistyvän pienen remonttiproggiksen takia jäikin loman ajot lähinnä tuohon yksittäiseen tapahtumaan. Tänään palailinkin sitten lomalta töihin ja aamuisesta hetken mielijohteesta johtuen päädyin ajamaan prätkällä töihin. Hieman sai pyörää startata pitkään (ilmeisesti kaasari oli aikalailla tyhjä, hetken floodattuani bensaa se sitten starttasi ja kävikin vallan normaalisti), mutta töihin sentään pääsin. Kelit näyttävät olevan mitä parhaimmat, joten jos sitä vaikka ottaisi nyt niitä uupuvia kilometrejä kiinni loppukesästä.
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Renkaiden vaihtoa


Tulipahan sitten viime viikonloppuna vihdosta viimein käytyä vaihdattamassa renkaat pyörään. Ohessa kuvat vanhoista renkaista, alkoivat ollakkin pikkuhiljaa vaihtokunnossa. Eturenkaassa oli paikkapaikoin kulunut kuvio kokonaan pois ja takarenkaassakin oli noin milli kuviota jäljellä. Hieman vanhat ja kovettuneetkin nakit olivat, paistoleima takarenkaassa kertoi renkaan olevan vuodelta 2008, eturengas taas oli puolestaan vielä parisen vuotta vanhempi.

Uudet kumithan tilailin sieltä täältä (kotimaasta, en muista tarkalleen mistä) ja kumit ovat odotelleet kellarissa parisen viikkoa. Etsiskelin paikkaa lähiseudulta renkaiden vaihtoon ja lopulta päädyinkin taas Roihupellon Rengas Oy:n palveluihin; sieltä kun olen saanut hyvää palvelua tähänkin asti.

Eturenkaan vaihto oli ammattimiehellekkin hieman haastava proggis, kun rengas ei mennyt sitten koneisiin kapean vanteen takia. Käsipelillä vaihdettuna sitten saikin vaihtaja pari reikää aikaiseksi renkaaseen, jotka tosin paikkasi ihan ilmaiseksi. Putsasipahan vielä vanteenkin pahimmista ruosteista; yhden pinnan välistä oli vettä ilmeisesti vähän päässyt vanteen sisään ja hieman ruostetta muodostumaan.

Takarenkaan vaihto sujuikin sitten huomattavasti nopeammin, ehkä noin varttitunnissa. Palvelu oli tälläkin kertaa loistavaa ja tulenkin varmasti jatkossakin rengashommien kanssa käyttämään kyseistä firmaa.

En ole vielä pahemmin ehtinyt uusia renkaita testailemaan, mutta nyt yhden työmatkareissun perusteella voin sanoa, että tuntuma tiehen parani huomattavasti. Mukava parannus siis ajettavuuteen.

Vielä pitäisi renkaita hieman piristää tussaamalla tekstit kiekoista. Valkoisten maalitussien saatavuus on vaan hieman nihkeä joka paikassa. Pitää kesälomalla varmaan suunnata Biltemaan.

Search

Ladataan...
Sisällön tarjoaa Blogger.
270 3D-tulostus 801 Ace Cafe ajokertomukset ajolasit ajovarusteet anime autokoulu Bashan Bell bensaletkut bensapumppu biltema blogit Bobster Bolt Bullit Dinli DMX dokumentti elokuva esittely exodus flekti H-D hanskat Harley-Davidson harrastetoiminta HD hionta honda huippunopeus huolto huppu Icon igniter ilmansuodin ilmaus Indian irroitus iskunvaimentimet jarrut jumissa jäähdytin Jäähdytys kaasari kahvalämmitin kahvat kaikki hajoaa kannentiiviste kansipahvi katsastus kaupat kerrospukeutuminen ketjut kiinnitys kirjat kirjoittajat kokoontumisajot koneteräsharja korjaus ktm kuljetus kuplavisiiri kustomointi kuvat kypärä kypärät kytkin Laakeri laki Lauge Jensen laukut liikenne liikennevirasto lisävalot lisävarusteet Lontoo maalaamo maalaus matkakertomukset mattamusta messut moottoripyörät motonet musta Mönkijä nopeus oheistuotteet ohjaustanko ohjelmat onnettomuus paketti pakkaaminen pakoputki pakosarja perän jäykistäminen pesu photoshop pirkkala plus katsastus pohjamaali poliisi polttoaineensyöttö posti prototyypit pulverimaalaus raidetangon pää raidetanko rattaat rekisterikilpi rengasventtiili renkaat reppu retro saappaat sadekeli satula scifi sissybar sivustot sr400 srv250 Street Street 500 Street 759 strut sukat suprine suutin sytytystulppa sähkö sähkömoottoripyörä takaratas talvi talvivarusteet tankorukkaset tapahtumat tarvikkeet. tavarateline tee-se-itse tehoputki teippaus tekniikka tiedotus Toukoajot turvallisuus työkalut ultraäänipesuri uutiset vaatteet Vaihto vakuutukset valot vanne vanteet varusteet venttiilihattu verkkokaupat vian etsintä videot vilkut Virago visiiri vultus xs650 xv250 xv950 Yamaha yccf ylikuumentuminen änkkäri äänenvaimennin öljyproppu öljyvaihto
Copyright Pärinää 2012