Olen koko elämäni oikeastaan haaveillut moottoripyörästä. Kaikenlaiset moottoriajoneuvot ovat kiehtoneet minua läpi elämän ja matkan varrella on tullut kokeiltua kaikennäköisiä laitteita. Moottoripyörä on kuitenkin ollut etäisenä haaveena niin kauan kuin muistan.

Teini-ikäisenä moottoripyörästä haaveilu muuttui todeksi mopon muodossa. Mopo olikin lähes maaseudulla asuessani lähes pakollinen kulkuneuvo, matkat kun olivat pitkiä joka paikaan. Keltainen Suzuki Solifer S kiidättikin minua jokusen vuoden ajan niin kesät kuin talvetkin paikasta toiseen, kunnes mopo päätyi eräänä yönä varkaiden käsiin ja katosi sille tielleen.

Kolmenkympin kriisi iski minuun noin vuoden myöhässä ja syntymäpäivänäni täyttäessäni 31 vuotta ostin seuraavan moottoripyörän korvikkeen: mönkijän. Kiinalaista huippulaatua edustanut Bashan BS250-11B mallinen crossimönkkäri toimikin pari kesää pääsääntöisenä kulkuneuvonani lähinnä työmatkoilla. Pidemmille reissuille ei oikein kiinalaisen laadun takia uskaltautunut, jokaisen vähänkin pidemmän session jälkeen kun piti jotain aina vähän korjailla. Kuten moponikin aikoinaan, myös mönkijä päätyi pitkäkyntisten käsiin. Luvattoman ulkoilureissun jälkeen mönkijä kuitenkin löytyi, tosin niin huonokuntoisena, että vakuutusyhtiö päätti lunastaa laitteen pois.

Vakuutusyhtiön maksettua hyvän hinnan mönkijästä, päätinkin sijoittaa sitten siitä saamani rahat unelmani loppuun viemiseen. Moottoripyöräkortti oli ajettava ja moottoripyörä saatava. Syksyllä kävin sitten ilmoittautumassa läheiseen autokouluun moottoripyöräkurssille ja sen suoritinkin nopeassa tahdissa keväällä 2012.

Keväällä 2012 päädyin moottoripyörämessujen jälkimainingeissa myös tutkiskelemaan vaihtoehtoja moottoripyöräksi itselleni. Parikymppisenä kriteerit olisivat olleet hyvin selvät: mitä enemmän tehoa ja meteliä, sen parempi. Sainkin nuorempana kuulla, ettei minulle voisi antaa moottoripyörää tai henki olisi löysällä. Ilmeisesti olen kuitenkin sen verran kasvanut aikuisemmaksi, että nyt valinta ei ollutkaan enää ihan niin suoraviivainen vaan valintaan vaikutti lähinnä pyörän fiilis.

Muistan lapsuudestani jonkin reissun vanhempieni kanssa etelään. Muistaakseni kohteena oli Lanzaroten saari Kanarialla. Siellä ihastuin rivissä seisoviin vuokramoottoripyöriin ja elävästi mieleeni jäi jo silloin Yamahan kaunis custom-pyörä, Virago. Olen siitä asti pitänyt Viragon ulkonäöstä ja muotokielestä eikä tästä syystä johtuen valinta ollutkaan kovin vaikea. Talvella, ennen edes kortin ajamista, päädyin ostamaan Espoosta Frank Nyman OY:stä itselleni 250-kuutioisen, 1993 vuosimallia edustavan, punaisen Viragon.

Ja siitähän se sitten kaikki lähtikin...

--

Muuten minusta:
Asustelen puolisoni ja kissan kanssa Helsingin Roihuvuoressa kerrostalossa. Syntyjäni olen Valkeakoskelta, josta muutin aikuisiän kynnyksellä Tampereelle. Tampereelta sitten tie kulki ensin Espooseen ja viimein Helsinkiin, johon olen tuntunut kotiutuvan oikein hyvin. Moottoripyörään liittyvien juttujen lisäksi harrastan ruuanlaittoa, kirjoja, elokuvia, tietokonegrafiikaa ja luonnossa liikkumista. Työskentelen luovassa ammatissa IT-alalla. Kodissamme asuu myös kissa.

Ossi: 




Mitä jokainen 15-vuotias teini haaveilee: MOPOA! Niin tein minäkin, mutta koskaan en sitä saanut hommattua. Aikani vei enemmän PC ja kaikennäköiset nörttipuuhat. Kuitenkin vuoden päästä iski kesätyöt niin pitkälle, että oli pakko hommata jotain. Kaverini skootteri oli taas myynnissä ja siitä se sitten lähtikin näppärästi eteenpäin. Pari kesää skootterilla pitkin kyliä ja mantuja mennessä oli hienoa - sen hetken kun se oli.

Pitkään sen jälkeen, sai vain katsella vierestä kun 2 pyöräiset menivät menojaan. Kyllähän se oli hienon näköstä kun äijät ajelee kyykyillä tai customeilla pitkin mantuja ja meteliä lähtee.

Toisen kirjoittajan hommatessa tieliikennemönkkärinsä alkoi taas jalka vipottamaan. B-kortilla sai ajaa neljällä pyörällä menevää kivannäköstä vehjestä joka pitää ääntä kuin 2 pyöräset, mutta meikäläisen toheluudella ovat vähän turvallisempia! Pari kesää vierestä seuranneena vain into kasvoi ja kasvoi. Viimeinen pisara kuppiin tuli, kun avopuolisoni rupesi usuttamaan kaupoille 2012 kesällä. Se oli menoa! Thaimaan ihmekäsien kautta tulleen Dinlin pärrät rupesivat kiinnostamaan. Joissain jopa mainittiin, että olisivat vähän laadukkaampia kuin "kiinaihmeet" ja olin jo myytyä miestä. Varusteet kasaan ja nelipyörästä hakemaan.

Lopulliseksi valinnaksi tuli Dinli 801 DMX 270 joka tonnetaan myös muilla nimillä (mm. Quadzilla Englannissa), mutta noin siinä rekisteriotteessa lukee. Punanen paholainen sai heti ensimmäisellä reitillä aikamoista menoa, kun Hämeenlinnasta ajettiin Tampereelle enemmän tai vähemmän hana pohjassa. Reissun muistaa myöskin hyvin oikea peukkuni sillä mönkijään ei oltu vaihdettu rullakaasua. Olin myytyä miestä eikä kyllä kaduta - vaikka välillä vähän ahistaakin.

RÄNNNN RÄNNNNNNNNN!

--

Apina:
Perus IT-alan apina, joka asustelee nykyään Ylöjärvellä omilla maillaan avopuolison ja kolmen kissan kanssa. Monen mutkan kautta Kuusistosta (Kaarinan Kaupungin osa) Kuusistoon (nykyisen tontin nimi) päätynyt perusjaska, joka jaksaa yrittää uudestaan ja uudestaan - vahingoilta välttymättä. Onneksi apuja saadaan muilta ja yrityksen kautta päästään voittoon!