Odotus on päättynyt. Vihdosta viimein. Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä myöntää, että tämä kevättalvi on tuntunut pisimmältä koko elämäni aikana. Lähes koko elämäni mittainen haave moottoripyörän hankkimisesta konkretisoitui tänään, kun pyörä pääsi viimein kotiin. Heräsin jo aamulla viiden aikaan odotuksesta täysin virkeänä, mikä ei sinänsä ollut kovin hyvä asia, ottaen huomioon sen seikan, että kirjoitan tätä tällä hetkellä helsinkiläisen yökerhon valokopista videotyöasemani äärestä. Päiväunistakaan ei tullut mitään ja välissä on tullut nukuttua kaikki 20 minuuttia.
Painelimme heti liikkeen auettua (ja soitettuani varmistuspuhelun, että pyörä on myös varmuudella noudettavissa) noutamaan Viragoa Espoossa sijaitsevasta liikkeestä. Palvelu tuolla Frank Nyman Oy:ssä on ollut hyvää ja asiantuntevan oloista, ja niin tälläkin kertaa. Myyjä kävi pikaisesti pyörän perusjuttuja kanssani läpi ja sen jälkeen pääsinkin ensimmäistä kertaa OMAN pyörän sarviin kiinni tositoimet mielessä. Ensimmäinen ajoreissu jäi tosin pelkästään (hieman kiertoteitä) kotiinajamiseksi, meidän kun piti kiirehtää emännän siskoa ja ystävää tapaamaan kaupungille museovisiitin ja ruokailun merkeissä.
Kaupungilta palattuamme olikin vuorossa sitten ne lähes täydellisesti epäonnistuneet päiväunet. Koska nukkumisesta ei tuntunut pahemmin tulevan mitään, päätinkin hyötykäyttää sitten tehokkaasti keikan odotteluun varatun luppoajan: heitin kamppeet niskaan ja painelin pihalle pyörää käynnistelemään. Hetkellisen arpomisen virta-avaimen kanssa jälkeen pyörä kehräsikin kuin 17 vuotias kissamme ja pian olinkin viilettämässä tukka putkella polttoaineen täydennus mielessäni. Bensanhakureissu sai kuitenkin hieman pidennetyn formaatin ja kaunis keväinen ajokeli saikin minut päättämään lähteä tutustumaan pyörään hieman paremmin. Suuntasin nokkani vanhasta tottumusesta kohti Vuosaaren sataman ABC:tä (jossa sitten en kuitenkaan päättänyt pysähtyä) ja sieltä sitten fiilistelemään (ah, niin paljon rakastamaani) Vuosaaren tunnelia. Matka jatkui kehä III:sta pitkin aina Bilteman paikkeille, josta sitten suuntasin nokan Malmin ja Viikin kautta takaisin kotipihaan. Reilun tunnin ja vajaan 40 km aikana vastaan tuli suhteelisen montakin muutakin aurinkoisen sään innostamaa motoristia ja olikin mukava huomata, että melkein jokaiselta jannulta lapa nousi tervehdykseen kohdatessa.
Toivon nyt kovasti, että yöunista tulisi maittavat, sitten kun lähempänä viittä täältä kotiin pääsen. Huomenna päivällä sitten vuorossa lisää päristelyä johonkin muuhun suuntaan. En malta odottaa sitten niin yhtään. Ehkäpä huomenna nappaan kamerankin mukaan ja otan pyörästä parit kuvat jossain nätissä paikassa.
(pahoittelen kirjoitusvirheitä ja pätkivää tajunnanvirtaa, unta on tosiaan liian vähän alla eikä oikoluku ole nyt oikein mahdollista)