Porvoo. Itä-Helsingin laitamilla asuvana tuo Porvoo on hyvin looginen kohde aurinkoisena päivänä. Vanha tie kun on kuin tehty moottoripyöräilijöitä varten. Kaunista uusimaalaista maalaismaisemaa ja kohtuullisen hyvässä kunnossa oleva asfalttitie. Matkan varrella parit huoltoasemat ja kahvilat. Varsin täydellinen pätkä siis. Ja rinnalla tietysti sitten moottoritie, jos on kiire johonkin.

Vähän kiireellä lähdin sunnuntaina tuulettamaan huonosti nukutun, keikan jälkeisen yön unihiekkoja silmistä. Ajattelin samalla käydä kokeilemassa nyt sitten uutta välitystä moottoritielläkin ja otinkin suunnaksi Porvoon. Aikaa oli parisen tuntia ennen kuin piti lähteä sitten viettämään myöhästynyttä synttäripäivällistä rakkaani kanssa kaupungille ja katsomaan synttärilahjaani urheilukaupasta (läski päätti ottaa tämänkertaisen duunin liikuntakisan teemaksi aamulenkit ja vaelluskengät kävivät hyvin pian todella epämukaviksi, kun kuntoa alkoi kertymään sen verran, että juoksuaskeliakin pysyi ottamaan. Niinpä kultani päättikin ostaa minulle juoksukengät.) Ajelinkin rauhassa Porvooseen asti, jossa kipaisin ABC:ltä pullon energiajuomaa ja vähän räkäpaperia. Sen verran kun tuota tiepölyä tuntui olevan liikenteessä, että nenä muuraantui tukkoon jo ensimmäisen vartin aikana ja suussa tuntui olevan hiekkaa. Niisteltyäni sitten varsin ikävän tuntuista hiekkaa nenästäni lähdin takaisin päin, tällä kertaa motarin kautta.

Motarilla sain pyörän kiihtymään nelosella noin 120 km/h vauhtiin. Vitonen silmään ja kierrokset laskivat mukavasti. Tässä kohden sitten huomasinkin, että hanaa oli ihan turha vääntää enää lisää, sen verran näemmä välitysten dramaattinen muuttaminen on vaikutanut koneen vääntöön vitosella, että lisää vauhtia ei pyörälle kyllä saanut. Mutta eihän se vaudin lisääminen ollutkaan suunnitelmissa vaan polttoaineen kulutuksen vähentäminen. Vastatuuli alkoi repiä miestä ja pyörän vauhtihuiput laskivatkin vastatuulessa alle 120 km/h, mutta pysyen kuitenkin ylämäessäkin tasaisesti päälle 100 km/h. Tämä riittänee varsin mainiosti normaaliin maantieajoon, joten pidän välityksen vaihtoa varsin onnistuneena. 25 kilometrin jälkeen päätin poistua motarilta, ei siellä ole mitenkään kivaa ajaa, kun vertaa tuohon mukavaan ja leppoisaan maantiehen.

Kyllä huomaa, että tuo on todella motoristien suosima pätkä. Menomatkalla ei vielä niin kovasti ollut liikennettä, joskin Porvooseen päin näkyi suorilla olevan menossa muutama muukin pyörä. Palatessa sitten saikin olla lapa pystyssä suunnilleen koko ajan, pyöriä kun tuli vastaan jos jonkinmoista tämän tästä. On se mukavaa huomata, että näin keväällä kaikenlaisilta motoristeilta nousee tasaisesti käsi tervehdykseen, viime kesänä kun tuntui, että kyykkypyöriltä oli vähän vaikea saada tervehdystä takaisin. Tällä reissulla tervehdys tuli takaisin kuitenkin joka ainoalta, liivimiehistä kyykkypyöriin ja isoihin skoottereihin.

Aurinkoinen päivä ja pyörä alla hyvällä tiellä. Empä voisi paljon parempia tapoja viettää sunnuntaita kuvitella.