No niin, se kauan odotettu päivä oli nyt sitten tänään käsillä. Vihdosta viimein niin sää kuin aikataulukin (lähinnä tosin viimeinen) osui kohdalleen ja sain pyörän vihdosta viimein liikenteeseen. Kuumotus on ollut monta päivää jo todella kova: kotona paikallaan istuminen on ollut varsinaista tuskaa. Mutta tänään siis oli päivä, jolloin pieni punainen ompelukone palasi kotipihaan.

Aamulla siis julkisia käyttäen töihin ja pitkä työpäivä odottelua. Onneksi sentään töissä riitti enemmän kuin tarpeeksi tekemistä ja päivä lipui ohi kohtuullista tahtia. Viimeisenkin tunnin kituutuksen päätteeksi sitten kaivoin kaapista ajohousut ja pakkauduin ajovermeisiin. Oli aika lähteä tien päälle.

Pyörä käyntiin parkkihallissa ja nokka kohti Länsiväylää. Onneksi tajusin hyvin pian, että pyörässä on tankki lähes tyhjä ja päätin palata vielä takaisin työpaikan naapurissa sijaitsevalle huoltoasemalle. Tankki täynnä polttoainetta sitten uusi yritys.

Ensimmäisenä nokka kääntyi kohti Espoota ja Niittykummussa sijaitsevaa Confetti-nimistä kauppaa kohti. Pitihän sentään tänään vietettäviä synttäreitä varten ostettuun kakkuun saada kynttilät. Hämmennys oli tuon juhlakaupan myyjällä suuri, kun hänen hieman pettyneenä selitettyää, ettei heillä ole numerokynttilöitä kuin disney- ja hello kitty -aiheisia, ilmoitin kirkkain silmin: "no kyl ne mun kakkuun käy oikein loistavasti".

Kynttilät ostettuani matka jatkui sitten sattuman varaisesti harhaillen ensin kehä II:sta pitkin lopulta kehä III:n kautta Vantaalle. Bongasin ohi ajaessani Vantaan Biketeamin ja Allrightin myymälän, jonne hetken mielijohteesta päätinkin poiketa. Mitään ei tällä kertaa mukaan lähtenyt, vaikka jämäkamahyllyssä ollut pieni tankkilaukku vähän houkuttikin. Tulipahan bongattua myös yksi YCCF:n vuositarra myytävän pyörän tuulilasista.

Matka jatkui taas, tällä kertaa suunnitelmissa oli päästä moottoritielle. Hyvinkään moottoritielle tuntui olevan kuitenkin niin moni muukin menossa, että ajattelin risteyksen kohdalla, ettei se varmaan palvelisi oikein tarkoitusta. Tarkoituksenahan oli siis testata hieman pyörän muuttunutta välityssuhdetta korkeissa nopeuksissa.

Porvoon moottoritie saikin toimia sitten tässä tehtävässä testausalustana. Moottoritiellä oli suhteellisen rauhallinen liikenne, joka kelpasikin minulle oikein hyvin. Hyvin tuntui tosin pyörällä pysyvän liikenteen mukana myös oikeallakin kaistalla. Sipoonlahden kohdalla alkoi varpaita ja sormia moottoritieajo sen verran paleltamaan, että päätin kurvata paikalliselle Nesteelle kahville. Kahvilla katselin sitten kelloa: alkoi olla aika lähteä kotia kohden.

Kotimatkalla pienehkö vesisade meinasi päästä kiusottelemaan. Hyvin varustautuneena en kuitenkaan ole sokerista ja kotiin pääsinkin ilman suurempaa draamaa. Kotipihassa trippimittari näytti 97 km, ihan kelpo lenkki siis.

Reissusta käteen jäänyttä:

Uusi ohjaustanko: Varsin pätevä. Yllättävää kyllä, en kokenut millaistakaan käsien väsymistä, vaikka käsiä tosiaan roikottaakin nyt hartijakorkeudella. Peileistä näkee nyt ihan oikeasti taakse eikä vain kauniit olkapääni. Pidempi jarruletku menee nyt kyllä ostoslistalle, tankoa kun voisi koittaa tiltata taaksepäin ehkä muutaman sentin verran.

Neopreeninaama: Ensituntuma oli, ettei tämä pysy paikallaan ja menee lasit huuruun. Ensimmäisen stoppauksen jälkeen asettelin kuitenkin vähän paremmin ajatuksella naamarin naamaan ja sen jälkeen naamari oli jopa kevyttä sadetta ajatellen parempi kuin visiiri. Hyvin voi hengittää eikä mene linssit huuruun. Ja silti naama on mukavasti suojassa. Ehdottomasti parempi kuin huivi.

Uudet välitykset: Kiihtyvyys on sama. Väännössä ei kyllä huomaa yksin ajaessa juuri mitään eroa, edelleen kiihtyy satasen vauhdissa kohtuu jyrkkään ylämäkeenkin. Länsiväylällä ihmettelin vähän (kuulokkeet päässä) että miksi tuntuu tuommosessa vajaassa satasessa turhan paljon tärinää käsiin. Ajattelin ensin, että se johtuu korkeammasta tangosta kunnes havahduin: "Ei h**vetti, täältähän löytyy vielä yksi vaihde". Satasen vauhdissa kierrokset ovat nyt huomattavasti matalmmat, vaikuttanee suoraan kulutkseen.

Yleinen fiilis: tänään oli kyllä yksi kevään parhaista päivistä. Niin syntymäpäivän kuin ajokauden avauksenkin ansiosta.