Vaikka pahalta meinasikin näyttää, niin ehdin kuin ehdinkin talliin tekemään talvihuoltoa Viragolle pääsiäisen aikana. Toiminnantäyteinen pääsiäinen meinasi pistää ihan yöunetkin vähäiseksi, mutta onnistuin pyhittämään koko maanantaipäivän pyörän saattamiseksi kesäkuntoon.

Tehtävää oli oikeastaan aika paljon, vaikka perushommia olivatkin pääosin. Tarkoitus oli vaihtaa pyörään öljyt, ketjut ja rattaat. Sen lisäksi joulun aikaan keittänyt akku oli tarkoitus korvata uudella. Sen lisäksi ohjelmassa olisi myös vähän pienimuotoista kustomointia uuden ohjaustangon ja riserien muodossa. Ostin komponentit tätä huoltotoimenpidettä varten jo tuossa helmikuussa ja tavarat ovat odotelleet siitä asti työpaikkani hyllyssä. Nyt sitten, kun huoltopäivä viimein koitti, kipasin tavarat matkaan ja painuin pyörän kimppuun.

Ihan ensimmäisenä se akku. Vanha akku oli jo valmiiksi irti, joten hommassa meni noin minuutti. Uusi akku paikoilleen, tällä kertaa kyseessä on geeliakku, ja starttailemaan pyörää. Muutaman starttausyrityksen jälkeen pyörä hörähtikin käyntiin ja lämmittääkseni konetta päätin ajella muutaman kierroksen parkkihallia ympäri. Kyllä tuntui taas mukavalta istua pyörän päällä. Tekemistä olisi kuitenkin tiedossa sen verran paljon, että ajelu jäi varsin lyhyeksi ja vaatteiden vaihdon jälkeen nostin pyörän tunkilla ylös ja aloin tutkia pyörää öljynvaihdon osalta.

Öljyproppu sijaitsee koneen sivussa, mikä vähän aiheuttikin päänvaivaa. Öljynkeräysastiaa kun oli todella vaikea sovittaa pyörän alle sivuseisontatuen tullessa ikävästi joko yläasennossa öljypropun tai ala-asennussa öljynkeräysastian tielle. Sain kuitenkin ujutettua astian ja öljyt ulos valuteltuani aloin irrottelemaan öljynsuodattimen koteloa. Viragossa on jostain syystä kaikki ruuvit ristipääkantaisia tottumani kuusikulmaisten pulttien sijasta ja vähän vääränlaista työkalua (ei, käsissä ei riitä puhti avata selkeästi koneella kiinniruuvattuja pultteja ruuvimeisselillä) melkein pilasinkin yhden ruuvin. Niinpä ruuvipää räikän päähän ja alkoi tapahtua. Öljynsuodattimen vaihdon jälkeen kaikki takaisin kasaan ja lisää öljyä koneeseen.

Seuraavaksi olikin vuorossa sitten vähän työläämpi projekti, eli ketjujen ja rattaiden vaihtaminen. Kuten aktiiviset seuraajat varmasti muistavatkin, tarkoitus oli vaihtaa "vähän" pidemmillä väleillä olevat rattaat (semmoiset muistaakseni 12 piikkiä pienempi takaratas ja yksi piikki suurempi eturatas) kulutuksen tuomiseksi alas maantienopeuksissa. Homma oli suhteellisen vaivaton: avataan kotelo eturattaan päältä (3 pulttia), poistetaan ketjusuoja (tai sitten ei, meinasin taas pilata ruuvarilla yhden ruuvin; jäi sitten ketjusuoja poistamatta), takapyörän akselin mutteri pois ja takajarrun vaijeri ja puomi irti. Ketjut poikki ja taka-akseli pois. No tässähän mielenkiintoisin vaihe oli tietenkin ketjuen katkaisu, jota varten olin ostanut Clas Ohlsonilta sellaisen Dremeliä muistuttavan monityökalun. Varsin kätevästihän nuo vanhat ketjut sillä katkesivat, kun hioin yhdestä ketjunpalasta niitinpäät pois. Pari katkaisulaikkaa tosin meni harjoitellessa, mutta ei sen niin väliä: eihän nuo mitään maksa. Kun takapyörä lepäsi maassa, irroittelin vielä koneesta eturattaankin, joka oli kiinni varsin simppelisti sokkalevyllä sekä kahdella pultilla. Aika ahtaalle meni eturattaan ja koneen väli isommalla rattaalla, mutta kyllä silti vielä varmaan 5mm jäi ketjuille tilaa pyöriä. Takarataskin vaihtui suhteellisen vaivattomasti ja uudet ketjut sain ensimmäisellä yrittämällä katkaistua oikeaan mittaan.

Takapyörän paikoilleen laittamisen jälkeen laitoin ketjut paikoilleen ja kiinni ja kasasin pyörän takaisin kasaan. Oli taas aika heittää pieni koeajo ja tutkia, miten pidemmät välit vaikuttavat pyörän käytökseen. Kummallista kyllä, en havainnut pyörän väännössä tai kiihtyvyydessä mitään muutosta.

Sitten olikin vuorossa se varsiainen säätämisvaihe, eli ohjaustankoprojekti. Pyörän alkuperäinen tanko on kyllä kivan näköinen, mutta vähän epäkäytännöllinen. Tanko kun on niin matalalla, ettei peileistä tahdo nähdä sitten muuta kuin omat olkapäänsä. Muutenkin pidän kyllä hieman enemmän ehkä korkeista tangoista, joten 10" korkea tanko 50mm risereillä olikin aika luontainen valinta.

Eihän ohjaustangon vaihtaminen mitekään vaivanloista ole, eihän? Juu, eipä. Nelisen tuntia itseltäni lopulta meni, kun joka ainut vaijeri, sähköjohto ja jopa etujarruletku piti reitittää uusiksi. Lopulta sain kuitenkin ilman mitään jatkoksia kaikki riittämään ja kasailtua takaisin (note to self: etujarrun valokatkasijan purkaminen ei ole hyvä idea, aikaa tämän korjaamiseen ja lattialta kadonneiden osien etsimiseen meni varmaan tunti), mutta lopussa kiitos seisoo: uusi tanko oli jopa korkeampi kuin olin kuvitellut.

Uuden tangon myötä ajoasento muuttui huomattavasti. Kädet ovat nyt noin suunnilleen hartiakorkeudessa ja peileistä näkee hienosti olkapäiden yliste. Kontrollit ovat silti edelleen helposti yltyttävissä ja selkä mukavasti lähes suorassa edellisen pussimaisen ajoasennon sijasta. Ja olihan sitä ajoasentoa pakko lähteä heti kokeilemaan. Kaksi astetta on kovin vähäisesti työhaalarissa ja liivissä ajeluun ja lenkki jäikin noin kahden kilometrin mittaiseksi, mutta nyt on ajokausi avattu!

Pikaisen itseni siistmisen, työkalujen keräilyn ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen heitin vielä kypärän työpaikalleni, jonka jälkeen lähdin (autolla) takaisin kotiin. Nyt sitten vaan odottelemaan niitä hyviä ajokelejä ja hiekkojen teiltä lakaisua.