Posti kerkesi jo päivällä hämmentää minua suhteellisen paljon, kun havaitsin sähköpostissani jo tiistaina saapuneen saapumisilmoituksen, joka sitten kuitenkin osoittautui vain ennakkoilmoitukseksi paketista. Itse paketin saapumisesta toimipaikkaan ei posti toki mitään tietoa minulle lähettänyt, mutta ainahan minä olen haukkana kyttäämässä paketin liikkumisia, jos vaan seurantakoodi löytyy. Toinen postin sekoilu liittyi noutopisteeseen. Jokin aika sitten vaihdoin postin noutopiseekseni kotiani lähimpänä olevan R-Kioskin, joka on muutaman sadan metrin päässä kodistani, kun taas postiin on matkaa muutama kilometri. Ystävällisesti paketti oli kuitenkin noudettavissa postista, tietenkin.
No, kaikesta postin sekoilusta huolimatta sain paketin matkaani postista, mutta haasteeksi osoittautui paketin kuljettaminen moottoripyörällä, saksalainen kun oli pakannut paketin pieneen pahvilaatikkoon. Postin pihassa sitten purin laatikon sisällön laukkuuni ja löysimpähän paketista myös yhden tikkarin. Kovin ystävällistä saksalaiselta.
Kotiin päästyäni ensi töikseni kasasin kilpitelineen. Se näytti välittömästi kasaamisen jälkeen tältä:
Seuraavana vaiheena oli kilven sovittaminen telineeseen. Telinehän ei, kuten tarkkasilmäisimmät varmasti jo kuvasta huomasivatkin, ole suomalaiselle kilvelle suunniteltu vaan on muodoltaan neliskanttinen. Suomalainen kilpi kun on kooltaan 165x200mm. Saksalaisella kun ei ollut tarjota sopivan kokoista vaihtoehtoa, niin päädyin tilaamaan sitten yleiskokoisen 200x200mm telineen. Kilven kiinnipulttaus oli aika suoraviivainen prosessi: kilpi irti pyörästä, teline kiinni askarteluruuvipenkkiin, merkataan kilven avustuksella kiinnityspulttien paikat telineeseen, piikillä sitten alut ja porakoneella reijät. Tämän jälkeen kilpi paikoileen pulteilla ja kiristys. Ja siinähän se.
Sitten pulttailemaan kilpeä paikalleen. J a kiinni laittaminenhan ei ollut kovinkaan haasteellista, kun teline on tehty ihan tätä pyörää varten. Senkun taka-akselin kruunumutteri ja rikka pois, rikan tilalle kilpiteline ja kruunumutteri takaisin kiinni. Enemmän päänvaivaa tuotti sähköjen vetäminen rekisterikilven valolle, jonka virtakohdon reitittäminen meinasi olla aavistuksen verran haaseellistajohdon päätyäessä lähes jokaisella ratkaisulla joko vaarallisen lähelle ketjuja tai ikävään kulmaan, jossa takahaarukan liike saa kireyden muuttumaan uhkaavalla tavalla. Lopulta löytyi kuitenkin suhteellisen järkevä reitti. Varastin virrat takavalolta, joten nyt rekisterikilven valo palaa aina kun takavalokin palaa. En osaa yhtään sanoa, miten tuossa pienessä ledissä riittää valoteho tuon kilven valaisemiseksi. Asiasta pitänee ottaa kuitenkin lähiaikoina selvä, vaikkapa mukavalla yöajelulla.