Projektina oli siis saattaa käyttöön viime aikoina postista kolahdelleet uudet osa, eli tarkemmin takavalo, iskarit ja jarru/kytkinkahvat. Samalla tarkotus oli katkaista myös takalokari vanhan takavalon yläpuolelta, jotta takalokariin lampun jäljiltä jääneestä korokkeesta päästäisiin eroon.
Pääsin hommiin siinä noin puoli yhdentoista nurkilla, ja ajattelin aloittaakin helpoimmasta päästä. Eli kahvoista. Ja todella vaivatontahan se on ruuvata kiinni suoraan omalle pyörälle tehtyjä osia: ruuvi auki, kahva irti ja uusi kahva tilalle. Noi kymmenessä minuutissa uudet kahvat olivat paikoillaan. Hieman jouduin hakemaan jarrukahvalle sopivaa säätöä. Kahvat on hieman eri muotoiset ja lähempänä itse gripejä, mutta näin lyhytsormisaena se on pelkästään hyvä asia. Ja hyvältähän ne näyttävät.
Seuraava homma olikin sitten ehkä etukäteen eniten mietintää aiheuttanut iskareiden vaihto. Kyseessähän on siis Honda Rebelin takaiskarit joiden lukemani perusteella piti käydä suoraan Viragoon. Pituuseroa näillä iskareilla on huomattavasti eli parisen tuumaa, ja iskarin travelkin on 1,76 tuumaa lyhyempi. Eli simppelillä matematiikallahan tästä pääteltynä perän "jouset pohjassa" korkeus ei laske juurikaan, mutta vakiokorkeus laskee huomattavasti ja perä jäykistyy jämäkämpien jousien takia todella paljon. Päänvaivaa kuitenkin iskareita etukäteen tarkastellessa aiheutti puslat ja toisessa puslassa oleva holkki. Pyörän manuaalin mukaan kun molemmissa päissä pitäisi olla samankokoinen reikä, mutta iskareissa on toisessa päässä metalliholkiton 14mm reikä ja toisessa 10mm rei'ällä oleva metalliholkillinen pusla.Mutta rohkeasti vaan pyörää purkamaan. Ensin pyörä tunkilla ylös, takapyörä pois ja iskari irti. Ja kyllä, Viragon iskarissa on molemmissa päissä holkiton 14mm reikä. Pikainen mittaus kuitenkin kertoi, että holkin poistamalla niin olisi myös uusissa iskareissa. Mutta eihän se holkki sieltä käsin tule pois. Mikäpä siis avuksi? Pikainen viritelmä pultista, aluslevystä ja kolmesta mutterista sai ajaa kotikutoisen ulosvetäjän tehtävää (ks. kuva) ja sehän toimi kuin elämän mieli: holkki tuli ulos lähes pelkästään sormilla vääntäen.
Sen jälkeen sitten irrottelin toisenkin iskarin ja aloin mallaamaan uusia iskareita paikalle. Ja nehän sopivat tosiaan ihan suorilta Viragoon. Jo ilman takapyörääkin ero perän korkeudessa oli silmin nähtävä:
Seuraavaksi sitten vuorossa oli toinen vähän itseäni epäilyttänyt projekti, jossa voisi tehdä peruuttamatonta vahinkoa pyörälle. Mainittakoon, että tämä on nyt ensimmäinen modifikaatio, jota en pysty enää palauttamaan takaisin alkuperäiseen muotoon. Vuorossa oli nimittäin takalokarin sahaaminen.
Irroitin ensimmäisenä takavalon ja heijastimen. Simppeli homma, muutamalla pultilla lokarin alta kiinni. Heijastin oli tosin ristipääruuvilla yläpuolelta kiinni ja todella kovassa. Meinasi loppua kanta ennemmin tuosta ruuvista kuin ruuvi aueta. Mutta aukesihan sekin lopulta ja heijastinkin lähti irti.
Seuraavaksi leikkasin paperista noin suunnilleen suunnittelemani mukaisen sapluunan ja teippasin sen pyörään kiinni. Sehän näytti heti kerrasta oikein hyvältä. Siispä piirsin mustalla tussilla sapluunan kuvion lokariin ja kaivoin konepistosahan esiin. Tässä vaiheessa tosiaan ihan hippasen jännitti, kun ei ole tuota laitetta koskaan tullut käytettyä vielä metalliin. Mutta hienostihan se meni, ensimmäinen ulkoreunasta keskelle veto meni ilman ongelmia, lukuunottamatta heti lähtöön irronnnutta terää. Voisi tarkastaa terän kiinnityksen ennen kuin alkaa sahaamaan. Toisella puolella katkaisin yhden terän heti alkumetreillä, mutta sen jälkeen homma sujui ilman ongelmia. Ihan uskomattoman nättiä jälkeä tuolla saa, tuskin olisi tullut rälläkällä läheskään noin siistiä.
Vähän reunojen siistimistä hiekkapaperilla ja siinähän se. Maalipintaa en säälinyt hioessa, pyörähän on menossa maaliin tänä talvena.
Sitten oli enää jäljellä se teknisesti vähiten epäilystä aiheuttanut homma, eli tuon uuden takalyhdyn asennus. Homma alkoi rekisterikilven ja vanhan kilpivalon irroittamisella. Totesin tässä yhteydessä, että tuo kilpiteline näyttää olevan suomalaisen kilven levyinen. Olin alun perin suunnitellut kiinnittäväni valon kilpitelineen taakse, mutta telineen sivurauta tuli ikävästi tielle. Poistettuani kilpitelineen taustapehmusteen sain kuitenkin sommiteltua sen telineen päälipuolelle, joskin tästä syystä kilpi jää aavistuksen koholle. Eipä se sieltä silti näy. Kiinnitysruuvien leveys takavalossa näytti sattumalta olevan täsmälleen sama kuin suomalaisessa rekisterikilvessä, joten uusia reikiäkään ei tarvinnut alkaa porailemaan. Eli ruuvit kiinni ja vetelemään sähköjä.
Vedin lampulle kokonaan uuden piuhan, vaikka periaatteessa olisin voinut käyttää vanhoja kilpivalon johtoja. Maat otin kilven takaa pultin takaa.
Sähkön ja liittimien kanssa näperrellessä unohdin pyörään valot päälle ja tyhjensin sitten akun melkein kokonaan. Sain kuin sainkin pyörän kuitenkin käyntiin ilman apuvirtaa ja pari lenkkiä parkkihallissa ja tyhjäkäynti kamojen keräämisen ajan sai akkuun riittävästi virtaa. Pitää ladata akku lähiaikoina talvisäilytystä varten muutenkin täyteen.
Olen kyllä todella tyytyväinen tämän päiväisiin tuloksiin, pyörä näyttää ja tuntuu ihan toisenlaiselta. Ja enemmän ja enemmän omaltani.
