Parisen viikkoa sitten tuli lähdettyä parin tuttavan kanssa pienelle ajelulenkille. Suuntana oli Porvoo, kuitenkin käyttämättä tuota ihan lyhyintä mahdollista reittiä. Kuninkaantien maisemissahan sitten kurvailtua tulikin kaikenkaikkiaan parisensataa kilometriä.

Reissulla tuli havahduttua vihdosta viimein siihen tosiasiaan, että ketjut ja rattaat alkoivat olla tiensä päässä. Olihan niillä ajettukin jo: edellisesta vaihdosta alkaa olla 4 kesää takana ja kilometrejä on sinä aikana kertynyt vähän toistakymmentä tuhatta. Paluumatkalla reissusta kurvasinkin Stormin kautta ja nappasin mukaan uudet rattaat.

Koska pyörästä tuntui olevan hieman vääntö hukassa vitosella, päätin lyhentää hieman tuota välitystä. Takana oli ennen ollut 36 piikkinen ratas, joka on reilusti alkuperäistä 45 piikkistä pienempi. Eturatas on taas puolestaan ollut 17 piikkinen, joka on yhden piikin verran vakiota suurempi. Nyt tilalle tulivat 40 ja 16 piikkiset rattaat, joilla välityssuhde muuttui toistakymmentä prosenttia.

Vanha takarasas muistutti aikalailla sirkkelin terää

Rattaiden vaihtoahan on varsin suoraviivaista hommaa tuossa Viragossa, mutta Motonetistä hankkimieni ketjujen kanssa meni vähän sekoiluksi: lyhensin ketjua hieman liikaa ja pitikin sitten hakea toinen ketjulukko vielä samaisesta kaupasta, jotta saan venytettyä ketjua tarpeeksi. Tuosta viritelmästä pääsee onneksi aika pian eroo, kun ketjut hieman venyvät; ilman viritelmää ketjut olivat noin sentin verran liian lyhyet.

Vaihtelimpahan samalla myös vihdosta viimein takajarrujen kengät ja putsasin jarrurummun. Loppui jarrujen kiljunta.

Ja eikun koeajolle. Oli kyllä hämmästyttävää huomata, miten paljon väätöä tuolla välityssuhteen muutoksella sai aikaiseksi. Pyörä sekä vääntää nyt paremmin, että jopa kulkeekin lujempaa. Ilmeisesti nyt alkaa olla aika optimi tuo välitys. Myöhemmällä reissulla (tästä reissusta hieman lisää seuraavassa postauksessa) tuli saavutettua ennätysnopeudet, mitä tällä pyörällä olen koskaan ajanut: mittarin sai vedettyä pohjiin, sinne 140km/h kohdalle.