No sehän sitten kävi äkkiä. Välillä asiat tapahtuvat nopeammin kuin ehtii ajatella ja tänään sovittiin sitten kaupat siitä uudesta silmäterästä.

Käytiin katsomassa tuossa jokusen kymmenen kilometrin päässä tätä kuplaa, jota olen pitänyt jo tovin silmällä nettiautossa. Olen koittanut tässä hieman kaoottisessa elämäntilanteessa leipoa asioita monella muulla saralla päätökseen ja kauhulla odotellut, että keritäänkö seuraamani autot myymään pois ennen kuin saan rahoituksen kuosiin. Vaikka sen puolesta ollaankin ihan viime metreillä, päätti Paavo, rakas siskonpoikani ja työparini harrastehommissa, jeesata hieman, jotta saadaan kupla kotiin jo tällä viikolla.

Koeajo suoraan sanottuna jännitti todella paljon. Olen viimeksi ajanut autolla, joka on valmistettu ennen syntymääni ehkä joskus 10-15 vuotta sitten ja viimeinen 8 vuotta on mennyt, no, nyt 8:n vuotiaan auton ratin takana. Erohan on aivan älytön tällaiseen kohta 50v ikää lähentelevään autoon, tässä autossa kun luonnollisesti ei ole mitään, ei siis mitään, ajomukavuuksia (ja niin sen kuuluu ollakkin). Ensimmäinen hieman jännittävä tunne tuli, kun lähdettiin kaverini Esan kanssa myyjän pihasta heittämään koerinksaa ekaan risteykseen tullessamme jarrua painaessani normaalilla tavalla ei tietenkään tapahtu yhtään mitään. Äkkiä kuitenkin muistuu mieleen tuollaisessa tilanteessa, että "paina nyt vaan sitä jarrua lisää" ja suhteellisen nuhaiset jarrut alkoivat ottaa kiinni.

Kuplan vääntö ja kierroksien ottaminen on ihan totaalisen outo minulle. Auto käyttäytyy täysin erilailla, kuin mikään koskaan omistamani auto. Vääntöä tuntuu olevan, mutta varsin kapealla kierrosalueella. 4 vaihteinen laatikko omaa todella pitkät vaihteet ja vaihtaminen onkin aika tarkkaa, että väännön saa pysymään järkevänä. Toki pitää nyt mainita, että meitä oli kaksi suhteellisen isohkoa miestä autossa, joten ehkä se on kuplalle, joka on talven viettänyt säilössä, hieman raskasta. Hieman kupla tuntui mokeltavan, kun polkaisi kaasun lattiaan, mutta se on taas elämää vähällä käytöllä olleen kaasarikoneen kanssa; myyjä kertoi, että autolla oli ajettu viime kesänä noin 500 kilometriä.

Ulkoisesti auto on hyvässä kunnossa ja lähes ruosteeton. Kone alkoi vastata ihan kivasti noin 10 min lenkin jälkeen lämmettyään eikä käyntiin lähteminenkään ollut vaikeaa. Sisätiloiltaan auto on hieman epäsiisti ja selkeästi keskeneräinen projekti, mutta hei, sellaistahan tässä oltiinkin hakemassa. Sisätilat ovat menossa joka tapauksessa kokonaan uusiksi, nykyisen suunnitelman (joka todennäköisesti muuttuu vielä satoja kertoja) sisätiloista tehdään pääosin punaiset.

Isona lisäbonarina autossa on tuo kattoteline. Ei sillä välttämättä, että sillä olisi käyttöä, mutta onhan se nyt vaan ihan sairaan hienon näköinen.

Enpä alkanut tinkimään. Tinkiminen on ollut minulle aina vierasta touhua, jos haluan jotain olen siitä valmis maksamaan sen mitä pyydetään. Ja kun puhutaan 2000 €:n hintaisesta autosta, tinkimällä saa harvemmin mitään merkittävää eroa aikaiseksi.

Mutta siinä se nyt on. Perjantaina se tulee kotiin. Ja sitten joutuu ehkä muutaman kierroksen ajelemaan tässä korttelin ympäri. Ihan vaan pari.

Vieläkin ihan epätodellinen olo, onks toi oikeesti mun?