Lauantaiaamu koitti pilvisenä, mutta silti lämpimänä. Heti siskonpoikien kanssa heräiltyämme lähdimme suuntaamaan Punkalaitumelle puuhommiin. Aamupalaa siis Lempäälässä Nesteellä ja sen jälkeen Vesilahden kautta kohti puusavottaa.

Koko matka sujui ongelmitta. Kerran pysähdyttiin pitämään tupakkatauko, mutta mitään ongelmia niin latauksen kuin bensansyötön kanssakaan ei ilmeentynyt koko matkan aikana. Auto kävi nätisti ja väänsi hyvin nelosellakin. Tai no ainakin sen verran, mitä sen pitäisikin vääntää; ylämäissä joutuu silti vaihtamaan kolmoselle, mutta tämä nyt johtuu vaan puhtaasti tehon puutteesta eikä ole edes haittaavaa.

Perille päästyämme kävimme äitini kanssa pienellä koeajoilla, tarina kertoi että viimen oli kuplavolkkarilla ajaettu synnyinvuonnani eli tasan neljäkymmentä vuotta sitten. Hyvinhän se äidiltäkin sujui ajaminen vanhalla autolla, mutta onhan näitä (vaikkei kuplia olekkaan) ollut jos jonkinnäköisiä vuosien varrella perheessä; muistan meillä oleen vuosien varrella ainakin pari Fiatia (127 ja 128:ja), Wartburgeja lähinnä farmarimallisena, Mazda 818 (josta tuli minun ensimmäinen auto), Corolla, Hiace, Volvoja, jne. Eipä ole siis ole meidän perheessä jämähdetty mihinkään yhteen autoon ainakaan taannoin.

Puusavotta jatkui täyden työpäivän verran ja sen jälkeen saunottiin ja syötiin. Nukkumaan taas puolen yön maissa, aamulla meinasi hieman väsyttää rankan päivän jälkeen ja ylös noustiin vasta kymmenen aikaan. Lähdimme suhteellisen pian takaisin, Paavo toisella autolla ja minä Tuukan kanssa hieman kiertoreitin kautta. Paluumatkalla vähän ennen pääsyämme Valkeakoskelle kupla alkoi taas oireilemaan siten, että se ennakoi sammumista. Ajoin saman tien tien sivuun ja vaikka auto ei kerinnytkään sammumaan, oli ongelma ilmeinen: bensafiltteri oli taas tyhjä eikä autolle tullut tarpeeksi bensaa. Ja tuttuun tapaan ongelma taas hoiti itse itsensä ja noin minuutin päästä mentiin taas.

Ilta menikin aikapitkälti Tuukan ja pariin kertaan vaihtuneen vieraan kanssa cruisaillessa, lähinnä nuoruudenmaisemissa Valkeakoskella ja Toijalassa. Pari todella vanhaa ystävää kävi kokeilemassa hieman auton penkkejä ja käytiinhän sitä mm. eräällä uimarannalla muistelemassa varsin vanhoja hetkiä; aikoja, joista on kulunut jo yli puoli elämää. Toimitin Tuukan kotiin siinä yhdeksän maissa ja hain itselleni ruokaa. Rakastan varsinkin Pirkanmaalla, mutta myös muualla maakunnissa, grillikioskien tarjontaa ja tälläkin kertaa sapuskat lähtivät mukaan Hiukopalasta eli entiseltä Jaskan Grilliltä.

Kilometrejä kertyi päivän aikana parisataa. Paluumatkalla rauhallista, hieman alta kahdeksaa kymppiä ajaessa auto näytti laskelmien mukaan vievän bensaa vähän alta 6,5 litraa satasella. Se vaikuttaa jo todella järkevältä kulutukselta tämän ikäiselle autolle.