Leimalle ja takaisin

 


Semmoista. Kyllähän tuo kuva jo kertoo, miten se reissu leimalle oikein meni. Ei putkeen.

Lähdin tuossa tiistaina auton kanssa Valkeakoskelle. Ajatuksena oli katsoa hieman, kannattaako autoa edes viedä leimalle ja jos näyttää siltä (tai käy niin), että ajokieltoa rapsahtaa, auto on sitten valmiina Valkeakoskella, jossa sitä myös korjataan.


Paavo tutki hieman autoa ja muutamia murheenpaikkoja havaittiin. Parissa pallonivelessä näytti pientä väljyyttä ja ruostettakin oli kertynyt takalokarien kulmiin ihan tarpeettoman paljon. Päästömittaukset ja jarrut näyttivät kuitenkin terveiltä, vaikka takana jarrulevyt hieman ruosteessa olivatkin. Päätin kuitenkin, että käyn nyt riskillä hakemassa joko vikalistan tai ajokiellon. 


Menin keskiviikkona iltapäivällä Valkeakosken Autokatsastuksen konttorille. Jännitys oli kyllä katossa, kun katsari tuntui syynäävän varsinkin auton pohjaa ihan tarpeettoman pitkään. Vaikka oletusarvo olikin, että hylsy sieltä rapsahtaa, kyllähän sen aktualisoituminen aina vähän kirpaisee. Ajokieltoa ei kuitenkaan tullut ja nyt saa sitten kuukauden viipottaa rauhassa varaosia odotellessa. Hylsy tuli kahdesta pallonivelestä sekä ruosteesta niissä lokarin nurkissa.



Etsittiin vielä Paavon päästyä duunista hieman kimpassa varaosia netistä. Tulipahan samalla tilattua Wunder-Baumin hajustediffuusori, jonka haju oli nimeltään vähintäänkin auton aikakauteen sopiva: Tribal. Kauhunsekaisin tuntein nyt odottelen, miltä haisee tribaalihajustin ja haiseeko niissä nopeat lasit ja kireä bassline.

Kotimatka alkoi varsin keväisessä tunnelmassa, kun taivaalta pyrytti lunta oikein kunnolla. Vaikka uudet kesärenkaat ovatkin varsin mukavat, ne on silti kesärenkaat ja vähän jännitti lähteä motarille leikkimään. Lumisade onneksi hiipui parinkymmenen kilometrin jälkeen ja kotipäässä paisteli iloisesti jo aurinko hieman pilvien lomasta.



Kotipäässä kävin vielä Motonetissä hakemassa hieman maalia, jolla peitellään pahimmat kittaukset ja pohjamaalit, kun autoa on hitsailtu. Oikean värisen maalin löytäminen on hieman haastavaa eikä nyt sellaiseen ole niin tarvekkaan panostaa tässä vaiheessa, kunhan nyt saadaan edes vähän sinne päin, joten päädyin autenttiseen, korkin mukaan täsmälleen jesarin väriseen AT:n alumiinin väriseen maaliin.

Parin viikon päästä pitäisi nyt tehdä sitten korjausreissu Valkeakoskelle. Ehtiipähän ainakin osat tulla siihen mennessä.