Noniin, viimeinkin sitten pääsin sen viimeisen vaiheen eli takalokarin kiinnittämisen kimppuun. Oon miettinyt pääni puhki, miten sen saisi kiinnitettyä pyörään niin, että satula olisi vielä helppo avata tai irroittaa ja mietintä tuotti tulosta: edellisen päivän ajelulla sain hieman ajatuksia satulan lopullisesta kiinnityksestä ja samalla sitten siitä, miten tuon lokarin voisi kiinnittää.
Ratkaisu oli oikestaan melko ilmeinen ja myös selvä, kun sitä mietti tarkemmin. Katkasin satulan omasta etukiinnityksestä eräänlaisen kiinnityslevyn ja kiinnitin satulan etupäästä hieman modaamallani soolosatulan etusaranalla puristaen sen takapäästä tuon tehtailemani levyn väliin. Pyörän satulan kiinnityksethän on suunniteltu Honda CB125/250 pyörille, joten tässä on nyt se etuus, että 10mm lenkillä saa käytännössä alle minuutissa tuon satulan vaihdettua halutessaaan toiseen. Ajatuksena on tosiaan hankkia myös nk. brat-satula, jolloin pyörä on helposti muutettavissa tarpeen mukaan myös kaksipaikkaiseksi.
Satula tuntui istuvan paikalleen oikean pituussäädön löydyttyä kuin tauti enkä nänyt ainakaan vielä tarpeelliseksi rakentaa sille minkäänlaista takakiinnitystä. Satula aukeaa nyt kätevästi saranalla ja satulan alle jäi myös tilaa pyörän alkuperäisille työkaluille. Kaikin puolin siis win-win ratkaisu.
Mutta itse asiaan: eli lokarin kiinnitykseen. Koska satulan takakiinnitys jäi nyt pois sen oltua aiemmin hyvin purkkaliiman oloisesti vanhoissa lokarin kiinnityksissä, jäi sieltä nyt sitten vapaaksi muutama ihan tehdasvalmisteinen pultinreikä. Sovittelin lokarin paikoilleen ja annoin perinteisen veriuhrin pyörälle (viilsin pienen pintanaarmun teräksellä) ja merkkasin ruuvin reijät. Sitten porakoneella reikää ja seuraavaksi maalaamaan.
Mutta: empä löytänytkään sitten pyörän maaleja mistään. Tiedän, että mulla on jossain vielä pullollinen tuota keltaista, mutta koska varastotilat ovat vielä evakossa pesutuvassa ja kaikki tavarat tietenkin tuntuvat olevan hukassa. Päätinkin tehdä kohtuullisen pysyväisen tilapäisratkaisun ja maalata lokarin kaapista löytyneellä Plastidip kumimaalilla, jonka saa sitten tarvittaessa poistettua vähän normaalia maalia vaivattomammin.Maalataan se lokari sitten keltaiseksi, kun maali löytyy.
Plastidipin erikoisuutena on myös sen aivan naurettavan helppo malaattavuus. Maali tasoittuu melkoisen kätevästi useamman kerroksen jälkeen ihan itsestään ja muodostaa kauniin mattamustan pinnan, mitä normaalilla spraymaalilla on jopa hieman vaikea saada aikaiseksi. Annoin maalin kuivua yön yli ja otin sitten lokarin käsittelyyn askartelupöydälle, jossa piirtelin siihen eräänlaisen monogrammin tai signeerauksen merkkaamaan, että pyörä on minun tekemä. Lokarissa nyt lukee sitten "xl8r".
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja loput puoletkin kun tekee hyvin, niin tulee just hyvä. Pari pulttia nyloceilla ja lokari oli kiinni. Oon lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen.
Nyt kai vois sanoa, että pyörä on valmis ja kaikki nyt tähän mennessä suunniteltu on tehty. Ihan tarkalleen tää ei pidä paikkaansa ja kellarista löytyisi vielä uusi mittari, mutta sen vaihtaminen taitaa mennä ensi talveen. Nyt on aika nauttia ajamisesta ja sen tuomasta vapauden tunteesta.
Täytyy kyllä sanoa, että pyörästä tuli paljon hienompi kuin uskalsin haaveillakkaan pienessä mielessäni. On jotenkin vaikea uskoa, että tää on oikeesti mun tekemä.
Täytyy kyllä sanoa, että pyörästä tuli paljon hienompi kuin uskalsin haaveillakkaan pienessä mielessäni. On jotenkin vaikea uskoa, että tää on oikeesti mun tekemä.
