Eilen ja tänään sitten olivat viimeiset ajotunnit, jotka sitten huipentuivat tänään käsittelykokeeseen ja inssiin. Rupeama koulun osalta alkaakin olla nyt sitten tässä, kortti on taskussa ja olo todella huojentunut.

Eilen keli oli suunnilleen täydellinen ajotunneilla, kuivaa ja sopivan viileää. Ensimmäiset kaksi ajotuntia (eli ensimmäinen tunti) opeteltiin vielä käsittelytehtäviä ja pyörän hallintaa. Homma sujuikin paljon paremmin kuin aiemmilla kerroilla, osasyynä saattoi olla kuiva keli, jota ei vielä aiemmin ajotunneilla oltukaan nähty. Saattaa toki olla, että sen tuoma etuus oli vain päässäni, mutta vaikutus oli joka tapauksessa huomattava. Käsittelyosion piti minulle tuntemattomaksi jäänyt vanhempi mieshenkilö, jonka opetustaidot olivat ilmiömäiset. Pujottelutehtäväkin alkoi sujua hänen vinkkiensä avulla paljon paremmin ja jarrutustehtävässä aloin hallita pyörää paljon varmemmin.

Opettaja vaihtui sitten liikenteeseen lähtiessämme, kun puikkoihin astui Kaitsu, tuo kaveri, jonka piti alunperinkin minua opettaa alusta alkaen. Liikennekokeilu keskittyi rauhallisemmilla alueilla Herttoniemessä kurvailuun sekä pieneen kokeiluun itäväylällä. Hitusen ehkä hirvitti tuo ensimmäistä kertaa nopeaan liikenteeseen liittyminen, mutta tunti meni pääpiirteittäin vallan kelvollisesti. Tunnin päätteeksi Kaitsu sitten kertoihin, että perjantaina olisikin edessä viimeiset kaksi ajotuntia ja sitten ne kokeet.

Perjantaipäivä koitti ja vaikka aamulla ei niin pahasti jännittänytkään, alkoi jännitys nousta häiritsevälle asteelle aamupäivästä työpaikalla. Lähdin hyvissä ajoin Roihupellon kentälle tunnin alkua odottelemaan ja pääsinkin melkein heti hyppäämään pyörän selkään. Foreca oli maalaillut edellisen illan kauhuskenaarioita kuuden tunnin kovasta lumisateesta, mutta lumi tulikin onneksi sentään veden muodossa. Hieman kuitenkin kokoajan koveneva vesisade alkoi ahdistaa, varsinkin kun huomasin, että vanhoista ajohousuista oli haarovälistä vettä pitävä kalvo revennyt.

Aloitimme siirtymällä Tattarisuon katsastusaseman pihaan, missä kokeiden oli määrä tapahtua. Kävimme läpi kaikki käsittelytehtävät useaan kertaan ja Kaitsun osaavassa ohjastuksessa tehtävät tuntuivatkin sujuvan kohtuullisen hyvin sateesta huolimatta.

Varsinaiset kokeet alkoivat kaksikymmentä minuuttia myöhemmin, kuin olimme odottaneet ja odottelu saikin vähän kylmän nousemaan pintaan. Siitä huolimatta olin vakaassa uskossa, että pärjäisin tehtävissä. Suurin osa tehtävistä menikin kerralla kunnolla, tutkinnon vastaanottaja pyysi minua tekemään ainoastaan porttitehtävän ja hätäjarrutuksen uusiksi varmistaakseen osaamiseni.

Käsittelyjen jälkeen lähdimme sitten varsinaiseen ajokokeeseen. Reitti kierteli Tapanilassa ja Malmilla, palaten sitten Puistolan suunnasta takaisin Tattarisuolle. Kylmä alkoi kiusata jo ihan tosissaan ajokokeen alkupuolella ja alkoi jopa häiritä keskittymistä. Pihallahan oli vaatimattomat 2,5 astetta plussan puolella ja vettä tuli kaatamalla taivaalta. Puolessa välissä ajokoetta käännyin väärästä risteyksestä (minua ohjattiin ajamaan opasteiden mukaan ja käännyin Malmilla vahingossa parkkipaikalle edeltävästä risteyksestä) ja siinä vaiheessa alkoikin olla jo niin kylmä, että ajattelin, että olisi aivan sama sitten mikä kokeen lopputulos olisi, kunhan pääsisin pois.

Tattarisuolle palattuamme sain kuitenkin kuulla, että vaikka ajokoe ei ollutkaan täysin virheetön, se oli kuitenkin hyväksytty. Kehtasipahan tutkinnon vastaanottaja vielä irvailla, että jos nyt minusta tosiaan tuntuu siltä, ettei se mennyt riittävän hyvin, voisin valittaa hyväksytystä päätöksestä. Hän vielä onnitteli minua eilisen syntymäpäivän johdosta kirjoittaessaan ajokorttilappua ja lähetti sitten paluumatkalle Kaitsun kanssa.

Session jälkeen kiiruhdin vielä kotiin vaihtamaan kuivat, lämpöiset vaatteet päälle ja sitten suunnistin takaisin työn pariin. Täytyy kyllä antaa työpaikalle ja esimiehelleni isot kiitokset siitä, että pystyivät joustamaan tämän hyvin tiiviissä tahdissa suoritetun ajeluosion kanssa ja sain suoritettua ajelut ja kokeet alle viikossa.

Paluumatkalla töihin soittelin sitten vielä moottoripyöräliikkeeseen ja tiedustelin, koska pääsisin pyörää hakemaan. Kertoivat minulle, että pyörä olisi haettavissa mahdollisesti huomenna. Eli huomenna sitten tiedossa ensimmäinen päivitys siitä, miltä tuntui olla oman pyörän selässä, mikäli sen saan huomenna noutaa. Tästä se lähtee :)