Vilkuttelua ja jarruja

Kesäloma on jo pitkällä ja koska aikaa nyt on, päätin käväistä tiistaina Tuusulassa Vanhalla Unkalla kerhon viikkotapaamisessa. Reissu menikin hyvin ja paikallakin oli väkeä ihan kivasti, mutta vastaan tuli yksi ikävämpi yllätys: juuri perille päästessäni oikean puoleiset vilkut pimenivät. Vapaalla ollessa vilkkureleen tahtiin vilkkui ainoastaan vapaan merkkivalo viitaten dramaattiseen oikosulkuun. Vilkunreleet ovat onneksi helposti sivuposken alla tutkittavissa ja pikainen tutkiskelu kertoikin releestä nousevan hennosti savua ja kuoren sulavan. No kiva.

Kotiin ajeltiinkin sitten jalalla suuntamerkkiä näytellen. Koneen ääressä istuminen kertoi hyvin pian karua tarinaa: kyseistä relettä ei tahdo saada sitten niin mistään edes käytettynä. Relettä tarkemmin tutkiessani mieleni perukoilla aloin hämmästellä, miten 3 napainen rele oikein ohjaa vilkkuja, jos eri puolilla olevat vilkut ovat eri releen perässä. Jätin asian kuitenkin hautumaan.

Käväisin sitten keskiviikkoaamuna heti yhdeksältä Giant Motorissa tiedustelemassa releen saatavuutta. Eipä tahtonut ammattilainenkaan löytää relettä mistään, joten päädyin sitten hakemaan Fixuksesta auton vilkkureleen. Tein johdosta ja liittimistä releelle sovittimet, jotta saisin sen tilapäisesti kiinni nykyiseen liittimeen. Halusin olla pätkimättä johtoja liittimen takaa, mikäli päätyisin tilaamaan vaikkapa eBaystä käytetyn releen.

Pettymys oli kuitenkin huomattavalla tasolla, kun takaraivossani kypsynyt epäilys osoittautui oikeaksi: vika ei ollut releessä. Uudellakin releellä homma toimi täysin samalla lailla. Mutta helpotus oli hyvin lähellä, otin oikean puoleiselle takavilkulle menevästä johtonipusta kiinni ja ravistin; vika hävisi. Tarkastin kaikki liittimet nipusta ja laitoin ne uudelleen kiinni, vika oli edelleen poissa. Ilmeisesti joku liitos oli ollut huonosti kiinni tai ottanut maihin, tiedä sitten, mutta en saanut vikaa uusittua enää millään keinolla. Vanha relekin näytti toimivan moitteetta vaikka kuori olikin sulanut vähän mutkalle. Siispä vanha rele kiinni ja homma oli korjattu.

Päätin samalla tutkia hieman erikoisempaa jarruvikaa. Takajarru kun on tänä kesänä päästellyt hieman erikoisia pamahtavia ääniä ja samalla nytkähdellyt ikävästi jarruttaessa pamahduksen tapahtuessa. Tämä on ollut kuitenkin suhteellisen harvinaista ja vian paikantaminen on ollut hieman haasteellista. Noin viikko takaperin sitten huomasin kuitenkin yhdistävän tekijän pamahduksille: jokaista pamahdusta oli edeltänyt pystähtyminen ylämäkeen. Pienellä ketjupäättelyllä päättelinkin, etä takajarrun mekanismi pääsee liikkumaan jarrurumpuun nähden kiertosuunnassa. Tämä taas viittaa (mikä se nyt sitten on oikealta nimeltään) siihen jarruista takahaarukkaan kiinni menevään aisaan, mikä estää jarruja pyörimästä takapyörän mukana. Kaikestä päätellen tuo osa pääsee liikkumaan jossain määrin. Tutkiskelu osoittikin teoriani oikeaksi: kyseisen aisan takapäässä oleva pultti oli sen verran löysällä, että aisa pääsi liikkumaan sivusuunnassa ja samalla työntämään pultin ulos lukkourastaan. Tämä antoi jarruille sentin ylimääräistä liikkumavaraa. Tarkempi tutkiskelu osoitti myös vian olevan itseaiheutettu: viime talvena takapyörää takaisin ketjujen vaihdon jälkeen sovitellessani olin kadottanut lukkorikan mutterin välistä. Homma korjaantui nopeasti nyloc mutterilla ja kunnollisella kiristyksellä.