Viimeisen viikon aikana tuli vietettyä talvilomaa Lontoossa. En ole varmaan vuosikymmeneen käynyt missään naapurimaita kauempana, joten lomailu tällä lailla oli lähestulkoon täysin uutta. Olen aina halunnut käydä tuolla Lontoossa ja siksi se valikoituikin kaupunkilomamme kohteeksi. Vaikka en nyt aio sen enempää kertoa tuosta lomastani täällä, kerron kuitenkin moottoripyöräilyyn liittyviä kohokohtia ja huomioita Lontoon matkastamme.

Lontoossa on huomattavan paljon moottoripyöriä. Eikä tämä ole sinänsä mikään ihme; kaupunki on hyvin ruuhkainen ja autolla liikkuminen voi olla hyvinkin vaikeaa. Kun soppaan lisätään vielä järjettömän hintaiset asunnot sekä suhteettoman kalliit julkiset kulkuneuvot, on Suomen polttoaineiden hintatasolla moottoripyörä suhteellisen varteenotettava vaihtoehto ihan päivittäiseksi kulkuneuvoksi esikaupungeista kaupunkiin töihin kulkeville.

Skoottereita ja moottoripyöriä näkyykin siis liikenteessä huomattavasti enemmän kuin täällä kotimaassa ja pyörien arkikäyttöön painottuva kulttuuri myös näkyy pyöräkannassa: pyörät ovat huomattavasti perusmallisempia ja pienempiä ja niiden kunto vaihtelee huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Kustomipyöriä liikenteessä ei Lontoon keskustassa näy juuri ollenkaan, ainostaan jokusia Sportstereja näkyi liikenteen vilinässä, ja pyöräkanta painottuukin pääasiassa pieniin, 250-600cc katupyöriin sekä mp-skoottereihin.

Mutta huomiot sikseen, lomailemaanhan sinne mentiin. Kauppoja kierrellessä tuli vastaan yksi hieman erikoisempi kulkuneuvoja kaupitteleva liike. Ikkunassa simään osui kustomoitujen Range Roverien lisäksi myös tanskalaisen Lauge Jensenin moottoripyöriä, joista pari oli työnnetty myös ulos ihmisten pällisteltäväksi. Sairaan komeitahan pyöriä nuo ovat, mutta hintalappu on jo lähes naurettava. Näissä pyörissä se oli luokkaa 65000 puntaa ja sisällä olleissa helmiäisvalokoisessa ja mattamustassa sitten huomattavasti enemmän. Lauge Jensenin pajaltahan on tulossa myös tulevaisuudessa n. miljoonan euron arvoinen luksuspyörä.

Moottoripyöräilyyn liittyvissä jutuissa oli kuitenkin ihan suunnteltuakin ohjelmaa tällä reissulla. Itäisessä Lontoossa, kaukana keskustasta, sijaitsee jo jonkinlaiseen legendan asemaan muodostunut moottoripyöräbaari Ace Cafe, jonka haarakonttori Ace Corner löytyy myös meiltä täältä Suomesta Lahdesta moottoripyörämuseon yhteydestä. Ja kun kerran näin kauas lähdetään, eihän tätä paikkaa voi jättää välistä. Ace Cafe sijaitsee Stonebridge Parkissa, jonne metrolla keskustasta menee noin kolmisen varttia. Alue on rähjäistä teollisuusaluetta eikä juurikaan vaikuta kovin turistiystävälliseltä paikalta. Stonebridge Parkin metroasemalta on noin viiden minuutin kävelymatka sitten itse kuppilaan.

Alun perinhän tämä kuppila avattiin jo 1938, mutta se sulki ovensa vuonna 1969. Vuonna 1994 järjestetyn Ace Cafe Reunionin jälkimainingeissa alkuperäiseen paikkaansa vuonna 1997. Kahvilalla on siis pitkä historia, johon liittyy mm. toisen maailmansodan aikainen pommittaminen maan tasalle. Alkuperäisten Cafe Racereiden aikakautena Ace Cafe on toiminut keskeisimpänä paikkana maailmassa.

Paikka ei ole kuitenkaan mikään museo, vaikka pitkän historian omaakin, vaan kyseessä on ihan elävä motoristikahvila/-baari, joka tarjoilee ison kattauksen ruokia ja ohjelmaa. Visiittimme ajankohtana ei kuitenkaan mitään ohjelmaa varsinaisesti ollut, mutta ruokaa sentään saatiin. Ruoka ei ollut kovin kummoista, mutta viidentoista punnan hintaan kun saa ison lautasellisen ranskalaisia ja 350g entrecôte-pihvin, niin ei voi valittaa. Paikka on muutenkin vähän ruosteinen: lattiat ovat kuluneet paikkapaikoin puhki, pöydät ovat hieman tahmeita, meteli on päätä huumaava ja kalja tarjoillaan muovimukeista. Ja kaikki tämä tuo vaan vielä enemmän paikalle autenttisuutta. Turisteja ei Ace Cafessa näkynyt: olimme ainoat ulkomaalaiset koko paikassa. Palvelu oli kuitenkin ystävällistä ja toimivaa.

Kuten Suomessakin, Ace Cafe on paikkana viikottaisille kokoontumisajoille erilaisille kulkuneuvoille. Vierailumme aikana kokoontumisajovuorossa oli (niin klisheistä kun se onkin) vanhat Minit. Autoja oli pihassa saapuessamme vasta muutama, mutta poistuessamme niitä olikin jo koko parkkipaikan täydeltä. Myös näyttävästi rakennettuja skoottereita paikalla oli useampia, pääosin vanhoja Vespoja ja Lamberttoja.

Ace Cafe on ihan pakollinen kohde joka ainoalle motoristille Lontoossa käydessä. Paikka on ihan oikeasti aito ja autenttinen, eikä mikään museoitu turistirysä. Suosittelen.