Pitihän se sitten kaataa

Tästä on nyt kulunut jo muutama viikko aikaa, mutta kesälomakiireet ovat pitäneet minut tiiviisti erossa tietokoneesta. Ja hyvä niin, kesälomalla pitääkin tehdä muutakin kuin istua koneen ääressä.

1.8. osallistuin YCCF:n Etelä-Suomen kuvermentin semi-vuotuiseen Kuninkaantienajo-tapahtumaan. Reissu alkoi kuitenkin hieman surullisesti, kun hieman Keimolanportin jälkeen onnistuin kaatamaan pyörän risteysalueella. Jarruttelin lähestyvään T-risteykseen ja tarkkailin liikennettä. Jotenkin epähuomiossa huomasin vasta ihan viimeisellä sekunnilla keskellä tietä ammottavan aukon asfaltissa. Sen verran myöhässä kuitenkin kuopan huomasin, että eturengas lähti paniikkiliikkestä kuopan reunasta alta ja tonttiinhan se pyörä tuli. Vauhtia oli onneksi noin 10km/h ja vauriot olivat lähinnä henkisiä. Rystyset ottivat toisesta kädestä hieman iskusta itseensä, mutta ovat näyttäneet parantuvan sittemmin itsestään (joskin pientä jäykkyyttä vieläkin on havaittavissa).

Pyöräkin säilyi suuremmilta vaurioilta; jalkatappi raappasi hieman kulmaa sileäksi, etujarruvipu hioontui päästä ja peilin yläkulma osui maahan. Mitään ajoa estävää/haittavaa damagea pyörälle ei kuitenkaan tullut, joten matka sai luvan jatkua eteenpäin.

Ja hyvinhän se jatkuikin, ajotapahtumapäivän aikana mittariin kertyi kaikenkaikkiaan lähemmäs 350km ja pyörä toimi moitteetta koko reissun ajan.

Sanotaan, että moottoripyöräilijät voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat kaataneet pyöränsä ja niihin, jotka eivät ole vielä kaataneet pyöräänsä. Nyt kuulun sitten ensimmäiseen.

--

Kesäloma sujui jostain syystä etäällä myös moottoripyörästä. Lomareissun ja kotona edistyvän pienen remonttiproggiksen takia jäikin loman ajot lähinnä tuohon yksittäiseen tapahtumaan. Tänään palailinkin sitten lomalta töihin ja aamuisesta hetken mielijohteesta johtuen päädyin ajamaan prätkällä töihin. Hieman sai pyörää startata pitkään (ilmeisesti kaasari oli aikalailla tyhjä, hetken floodattuani bensaa se sitten starttasi ja kävikin vallan normaalisti), mutta töihin sentään pääsin. Kelit näyttävät olevan mitä parhaimmat, joten jos sitä vaikka ottaisi nyt niitä uupuvia kilometrejä kiinni loppukesästä.