Lähdin perjantaina Espooseen ystäväni kanssa kahville ja kuten kuvasta näkyy, sää oli mitä mainioin kotipihasta lähtiessä. Laitoin testimielessä tuon peilivisiirin kiinni. Peilivisiiri pääsi hieman yllättämään tummuudellaan; kyseisellä visiirillä ei kyllä ajella pimeän aikaan sitten ainakaan meikäläisen hämäränäöllä sitten pätkääkään.
Espoossa sitten alkoikin taivas tummentua. Ensimmäiset pisarat ropisivat kypärään, kun päätin lähteä pienoisessa paniikissa kotimatkalle; päällä ei luonnollisesti ollut mitään kunnon ajovaatteita vaan ainoastaan huppari ja farkut.
Eipä tarvinnut kauas päästä, kun vettä alkoi sitten tulemaan ihan kunnolla. Oli kyllä varsin miellyttävää huomata, että kuplavisiiri toimii juuri niin kuin on kuvailtu: vesi liukuu halpisvisiiristäkin kuin hanhen selästä; kunhan vauhtia on vaan riittävästi. Positiivista oli myös huomata, että visiiri ei mene edes sadekelillä huuruun. Viisiirin taakse jää sen verran tilaa, ettei hengityksellä saa suoraan visiiriin aikaiseksi huurua kuin alareunaan.
Ostamani visiirit ovat hieman pieniä Bellin kypärälle ja visiirin reunaan jää pieni rako. Tämä rako ei kuitenkaan tuntunut haittaavan edes sateella, vettä ei vaan tule siitä sisälle. Ilman kierto on silti ihan kohtuullinen ja vähäisetkin huurut katoavat visiiristä heti liikkeelle lähtiessä. Silmät eivät kuitenkaan ala vuotamaan tai mitään edes kovassakaan vauhdissa.
Kolmisenkymmentä kilometriä vesisateessa ja kotipihassa läpimärkänä. Pää kuitenkin kuivana ja näkyvyys edelleen hyvä. Suhteellisen voitokasta, sanon minä. Kuplavisiiri tarjoaa sateelta umpikypärämäisen suojan, mutta samalla kuitenkin avokypärälle tyypillisen ilmankierron. Ei voi kuin suositella.