Bensaa suonissa (tai ainakin letkuissa pääosin)

Huh, viikonloppu takana. Sen verran on tässä kerinnyt tapahtumaan perjantain jälkeen, etten ole kerinnyt kovinkaan paljoa kirjoittelemaan. Jaan viikonlopun tapahtumat nyt pariin eri postaukseen ihan vaan sen takia, että pysytään asiassa.

Ja niinpä jatkui perjantaina tosiaan kuplan ongelmien selvittäminen. Kaasari purettiin uudelleen ja selviteltiin hieman latausongelmaa: jälkimmäiseen syypääkin noin pääpiirteittäin selvisi laturin hiilien osoittauduttua toiselta puolen varsin kuluneeksi. Bensansyötön ongelmaan, mikä oli aiheuttanut torstaina auton sammuilun ei näyttänyt kuitenkaan kaasarista syypäätä löytyvän ja vikakin oli taas tipotiessään.

Siispä hankkimaan varaosia. Hieman vaarallista, kun tulen varmasti tulevaisuudessa viettämään taas vähän enemmän aikaa tuolla Valkeakoskella ja Akaan Toijalassa, vähän reilun kymmenen kilometrin päässä pääasiallisesta majapaikastani (joka on muuttamassa vielä lähemmäs) sijaitsee valikoimaltaan vastaantulleista kotimaisista ilmajäähdytteisiin volkkareihin keskittyvistä verkkokaupoista noutovarasto. Kyseessähän on siis aircooled.fi, josta näyttikin löytyvän käytännössä kaikki ja vähän enemmänkin, mitä korjaustoimenpiteisiin tarvittiin.

Vaikka hyvä verkkokauppa onkin kyseessä, sekoilin tilauksen kanssa eikä paikan päälle saapuessa tilaus ollut tullut perille (auttaisi varmaan, jos maksaisikin sen tilauksen pois). Ystävällinen henkilö paikanpäällä kuitenkin kertoi, että voi kerätä tilaukseni, jos saa vaan sen jotenkin maksettuna järjestelmiinsä. Siispä puhelimella tilausta sisään ja kohta olikin aikamoinen kasa tarvaroita kourassa: laturin hiilet, uudet tulpat, muovinen haskalokero, metallinen kori sisätilaan, ilmanpuhdistin sekä uudet ikkunaveivit.

Laturin hiilien vaihtaminen palautti laturin 10V tasolle tippuneen latausjännitteen yli 14V luokkaan. Ei se nyt vieläkään älyttömän kovaa lataa, mutta sentään lataa, se on tärkeintä. Jotakin pientä kuitenkin vielä on, kun ilman mitään kuormaakaan akulle tulee kuitenkin yli voltin verran vähemmän. Akun maakaapeli tosin näyttää syypäältä tähän: kaapeli on ihan hapettunut ja kokonaan ihan vihreä.

Harmikseni havaitsin tilanneeni väärän ilmanputsarin. Katsoin tosin ensin, että kyseisestä ilmanputsarista puuttui sovitinpala, mutta myöhemmin tajusin, että moka oli ihan oma. Koska uutta ilmanputsaria ei laitettu autoon kiinni, laitettiin sitten vanha putsarikotelo ja suolistettu, tyhjä putsari takaisin autoon.

Kun tekniikkapuoli oli saatu kuntoon, vaihtelin vielä veivit samalla rasvaten hieman ikkunan tiivisteitä silikonisprayllä saadakseni aikaan vähän paremmin luistavat ikkunat ja vaihdoin hanskalokeron. Vanha, alkuperäinen, pahvinen lokero oli jo aikalailla tiensä päässä ja lähtikin sitä pidettättelevän ruuvin irroitettuani käytännössä palasina. Hämmästyksekseni huomasin kuitenkin, että nokkapellin avaamisvaijerin, jonka kahva löytyy siis tuolta hanskalokerosta, mekanismi oli niitattu kiinni pahviseen lokeroon ja muutenkin aika pitkälti niiteillä eikä ruuveilla kasassa. Koska vaijeri matkusti hieman haasteellisessa paikassa ja näytti olevan massauksen jäljiltä aika lujaa kiinni auton seinämässä päätin hieman oikoa mutkia ja saadakseni vipumekanismin paikoilleen, jouduin tekemään sen paikalleviemiseen rälläkällä uran. Siitä tuli kuitenkin varsin hyvä kaikin puolin. Hieman isompikin se tuntuu olevan.

--

Eipä siis muuta kuin baanalle. Paavo ja hänen nuorempi veli Tuukka sekä poikien pikkuserkku Miro viettivätkin sitten illan kyytiläisinä, minä luonnollisesti ratissa. Koska luotto ei ollut autoon kovin korkealla, ajeltiin ensin varovasti Valkeakoskella ja sitten vähitellen kauemmaksi ja kauemmaksi, lopulta Toijalan kautta Tarttilaan ja Sääksmäen kautta takaisin Valkeakoskelle. Matka ei kuitenkaan sujunut ongelmitta.

Ensimmäinen ongelma tuli, kun pääsimme hiekkateille ensimmäisen kerran, joskin näillä asioilla ei ole minkään näköistä yhteyttä. Pimeällä hiekkatiellä auto päätti taas sammua, hyvin samanlaisesti kuin aiemminkin: aivan kuin bensa olisi loppunut. Tarkistus konepellin alle paljasti, ettei bensapumpulta tule bensaa kaasarille; bensansuodatin on tyhjä. Autossahan on siis vaihdettu jälkikäteen tavallisesta poikkeava bensapumppu, joka näyttää olevan kiinni konehuoneen sivustalla nippusiteellä. Bensapumppu tuntui kuitenkin käyvän ja hetken paikallamme odoteltuamme se alkoi sitten kokeillessa pumppaamaan bensaa mielin määrin koneelle.

Sama ongelma toistui illan aikana vielä kaksi kertaa ja kaava pysyi täysin samana: auto sammuu, bensansuodattimessa ei näy nestettä, parin minuutin tauko ja auto toimii taas normaalisti. Onko tähän nyt syynä sitten rikkonainen bensapumppu vai tukkeutunut bensalinja, sitä ei ole vielä ratkaistu. Aion kuitenkin ostaa uuden pumpun joka tapauksessa: oli vanha rikki tai ei, tätä menoa, kun sitä pyöritellään tyhjänä, se tulee hajoamaan joka tapauksessa.

Illan mittaan ilmeni toinenkin ongelma, joka näytti kasvavan pikkuhiljaa illan edetessä: laturin valo alkoi ensin hehkua ihan himmeästi ja sitten reagoimaan esim. vilkkujen käyttöön tai musiikin kuuntelemiseen. Päätimme jättää siinä vaiheessa illan siihen, olihan kello jo yli puolen yön ja aamulla oli tarkoitus lähteä vanhemmilleni Punkalaitumelle.