Lähdin eilen iltapäivällä ajelemaan Helsingistä kohti Valkeakoskea; kaupunkia minkä aluesairaalassa synnyin aika tarkalleen neljäkymmentä vuotta sitten. Tarkoituksena oli käydä auton kanssa morjestamassa enoani Raunoa, joka on laitellut suvun autoja koko ikänsä ja omaa varsin hyvän tuntemuksen kuplien osalta jokkisautojen laittamisen takia sekä äärimmäsen hyvin varustellun autotallin. Tarkoituksena oli tutkia hieman, miksi kupla ei oikein tahdo pysyä tyhjäkäynnillä käynnissä. Kuten kuitenkin arvata saattaa, ei suunnitelma toteutunut ihan niin suoraviivaisesti.
Ensimmäisen kerran ongelmaa tuli jo Kehä 1:llä kotoa lähdettyäni, kun kupla päätti jostain syystä tukehtua ja sammua ylämäessä. Rullaillessa kuitenkin vielä eteenpäin hyrähti se uudelleen käyntiin; matka sai siis jatkua. Tajusin kuitenkin, että Autoliiton jäsenkortti ei ole matkassa, joten ympäri ja hakemaan se kotoa. Kotipihassa kupla kävi kiltisti tyhjäkäyntiäkin, joten luotto Rouvaan oli kovin korkealla. Luotto kuitenkin alkoi hiipua, kun samassa ylämäessä auto taas hyytyi täysin identtisellä tavalla. Tosin, taas mäen jälkeen tulevassa alamäessä auto lähti käyntiin ja matka jatkui ongelmitta.
Pysähdyin ensimmäisen kerran Keimolassa lähinnä tankkaamassa itseäni kahvin muodossa ja matkan jatkuttua vanhaa kolmostietä (eli sitä hidasta tietä, joka kulkee siinä noin 100m päässä motarista koko matkan Tampereelle asti) pysähdyin seuraavan kerran Linnatuulessa tankkaamaan autoa. Kilometrejä oli kertynyt vähän toistasataa ja auto näytti vieneen kohtuullisen karvan alta kymmenen litraa bensaa. Siihen nähden, että vääntö alakierroksilla tuntui olevan hieman hukassa ja ajoin kolmosella lähes koko matkan, pidän tätä ihan kelvollisena saavutuksena.
Pysähdyin ensimmäisen kerran Keimolassa lähinnä tankkaamassa itseäni kahvin muodossa ja matkan jatkuttua vanhaa kolmostietä (eli sitä hidasta tietä, joka kulkee siinä noin 100m päässä motarista koko matkan Tampereelle asti) pysähdyin seuraavan kerran Linnatuulessa tankkaamaan autoa. Kilometrejä oli kertynyt vähän toistasataa ja auto näytti vieneen kohtuullisen karvan alta kymmenen litraa bensaa. Siihen nähden, että vääntö alakierroksilla tuntui olevan hieman hukassa ja ajoin kolmosella lähes koko matkan, pidän tätä ihan kelvollisena saavutuksena.
Linnatuulen jälkeen sitten alkoikin tapahtua. Tai no, tapahtui tasan yksi asia: auto sammui. Ja siinä sitä nyt sitten oltiin, tien vieressä; onneksi sentään bussipysäkillä. Pelti auki ja tutkimaan, josko syypää löytyisi. Bensafiltteri on täysin tyhjä ja vaikka bensapumppu tuntui pyörivän, ei sinne tuntunut tulevan kamaa. No jaha, oliskos vika bensansyötössä. Muutamalla yrityksellä ja pikaisella kaikkien sellaisten paikkojen tarkastuksella, mihin pääsin vaivattomasti käsiksi lurahti filtteriin pieni määrä bensaa silloin tällöin, eli olisikohan nyt polttoaineen syötössä jotain ongelmaa?
Soittelin Paavolle, aamuinen vitsailumme auton hinaamisesta alkoi olla todellisuutta. Niinpä Paavo saapuikin parin tunnin odottelun jälkeen pakettiauton ja trailerin kanssa kuplaa noutamaan. viimeiset 50 kilometriä kupla matkusteli mukavasti trailerin päällä ja pääsi siten kuitenkin päämääräänsä: Raunon talliin. Huvittavaa kyllä, kupla lähti hienosti käyntiin pihassa, mutta nyt ilmeni uusi ongelma: mittaristoon syttyi laturin valo: auto ei lataa kunnolla.
Raunon selvityksen jälkeen alkoi löytyä sitten sitä ongelmaa: kaasari tulvii ja tämä selittänee tuon ongelman tyhjäkäynnin kanssa. Toki kaasarin lisäksi näytti olevan virranjakajassa kärkiväli ihan hippasen verran liian pienellä ja ajoitus pielessä, mutta niiden korjaamisen jälkeen jäi jäljelle enää tuon kaasarin tulviminen. Vikakin löytyi: neulaventiili on sen verran kulunut, että päästää läpi hieman ylimääräistä. Tämä korjattiin lisäämällä yksi rikka neulaventiilin päähän, mikä saa neulaventiilin hieman alemmaksi ja siten bensan pinnan kohokammiossa laskemaan. Ratkaisu näytti toimivan ja lopputulemana oli, että auton tyhjäkäynti saatiin vakaaksi. Jostain syystä (veikkaan ilmavuotoa kaasarissa, tiivisteet näyttivät "vähän" elähtäneiltä) tyhjäkäyntiä ei oikein saanut laskettua kovin alas, siinä 1000:ssa kierroksessa kuitenkin suunnilleen pysyttiin.
Ilmanputsari näytti olevan silmiinpistävän tukossa, joten pistimme sen palasiksi. Katupölyn ja öljyn yhdistelmä (mistä epäilykset nousivat, että pitääkö tämän mallisessa ilmanputsarissa edes olla öljyä) olivat ilmeisesti tukkineet aika tiiviisti koko putsarin, joten se nyt koverrettiin ontoksi ja huomenna mennään sitten hakemaan jotain uutta putsaria, karkeasti sanottuna jotain nk. "tehomallia" tai vapaavirtaussuodatina.
Pieni koeajo ja lopputulos oli uskomattoman erilainen: vääntö alakierroksilla oli ihan toista luokkaa kuin aiemmin ja auto kävi ja kukkui kuin elämän mieli.
Mutta mitä ihmettä auto ei nyt lataa? Laurissa näyttää olevan hyvät hiilet eikä muutenkaan näytä olevan mitään silmiinpistävää ongelmaa, laturi nyt vaan antaa ulos noin 10 volttia. Tarkoituksenamme oli ajaa auto Paavon pihaan yöksi ja tulla huomenna takaisin, mutta muutaman kilometrin matka oli sille liikaa: auto sammui taas samalla tavalla, lähti taas käyntiin hetken kuluttua ja taas sammui. Ja lopulta loppui sitten akkukin. Ei muuta kuin siis hinaamaan auto takaisin Raunon talliin tällä kertaa Raunon hinaamana.
Mutta mitä ihmettä auto ei nyt lataa? Laurissa näyttää olevan hyvät hiilet eikä muutenkaan näytä olevan mitään silmiinpistävää ongelmaa, laturi nyt vaan antaa ulos noin 10 volttia. Tarkoituksenamme oli ajaa auto Paavon pihaan yöksi ja tulla huomenna takaisin, mutta muutaman kilometrin matka oli sille liikaa: auto sammui taas samalla tavalla, lähti taas käyntiin hetken kuluttua ja taas sammui. Ja lopulta loppui sitten akkukin. Ei muuta kuin siis hinaamaan auto takaisin Raunon talliin tällä kertaa Raunon hinaamana.
Homma jatkuu tänään, saas nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan.