Viikko kerkisi vierähtää, ennen kun pääsin seuraavan kerran taas autotalliin ja pyörän kimppuun. Kävin Loimaan Motonetistä hakemassa pyörään uudet öljyt, takarenkaan sisäkumin sekä akun; eipä ollut tullut irroiteltua vanhaa akkua.
Aloitin homman kannibalisoimalla hieman vanhaa pyörää: vein siitä takavalon sekä peilit. Peilien liimaus ei ole näemmä kestänyt kahden talven ulkona seisomista, joten peilit pitää vielä liimata uudelleen kasaan. Takavalo sen sijaan on kestänyt talvea hyvinkin.
Ihan ensimmäisenä vaihdoin akun ja setvin etupään johtohelvetin kulkemaan edes auttavasti järkevästi. Siinä olikin hommaa kerrakseen: hommaa hieman hankaloitti asteen verran eksoottisesti vedetty led-vilkkujen vastus, jonka piuhoja sai järjestellä moneen kertaan. Kun johtohommat olivat valmiina, laitoin virrat päälle ja yllätyksekseni kaikki toimi niinkuin pitääkin. Tämä oli luonnollisesti melkoisen palkitsevaa.
Seuraavana hommana tehtailin satulan alkuperäisistä kiinnikkeistä vilkuille telineet iskarien viereen ja asensin sivukilpitelineen. Kilpi itsessään on ottanut melkoisesti hittiä onnettomuudessa, joten uusi sellainen pitää käydä tilaamassa, kun saan vaan selvitettyä, missä on lähin katsastusasema, josta sen voi tilata. Jouduin hakemaan hieman liittimiä K-Raudasta, jotta sain takavalon kytkettyä, mutta melkoisen vähällä vaivalla sekin oli aika pian kiinni. Asensin satulan takaisin paikalleen. Pyörä oli käytännössä kasassa. En oikein voi kuvailla sitä tunnetta, kun tajuaa, että jokin näin pitkään työn alla oleva on käytännössä valmis.
Koitin piruuttani, miten kone pyörii ja hieman hämmentävästi pyörä lähtikin käyntiin pari vuotta vanhoilla bensoilla. Meteli oli korvia huumaava. Ja melkoisesti se lämmitti mieltä. Käyttelin pyörää tovin ja melkoisen pian kypsyttelin jo mielessäni ajatusta pienestä koeajosta. Päätin jättää sen kuitenkin tekemättä ja mennä sisälle. Ajatus jäi kuitenkin pyörimään niin pahasti mieleen, että jo vartin päästä taistelin pyörää liikkeelle pihan sohjossa.
Kävin hyvin lyhyellä lenkillä; tuossa 100m päässä koulun pihassa ottamassa kuvan. Pyörä tuntuu oikealta mulle, vaikka ajoasento onkin hieman erikoinen todella korkean ja kapean ohjaustangon takia. Aika sitten näyttää, miten hyvin se miellyttää käytössä. Onneksi noita tankoja on useampiakin kotona, jos päätän vaihtaa sen johonkin toisenlaiseen.
Kello oli taas paljon ja oli pakko lopettaa. Öljyn vaihto saa jäädä nyt odottamaan sitten toista ajankohtaa.
Mä jaksan hämmästellä vieläkin muutama päivä myöhemmin, miten hieno pyörästä tuli. En olisi pienessä mielessänikään uskonut pyörästä tulevan oikeasti näin näyttävä. Minulla ei ole ollut tapana laittaa tähän blogiin omaa naamaani mihinkään, mutta nyt on ihan pakko. Se fiilis, mikä pyörästä minulla juuri nyt on, välittyy kyllä ilmeestä.
