Torstaina oli nyt sitten se kirjallinen koe ja suorituspaikkana oli Ajovarma Itäväylällä. Autokoulusta vielä soiteltiin sinne mennessäni, että jokin todistus käydyistä tunneista oli tuntien jälkeen jäänyt antamatta minulle matkaan ja ilman sitä ei kirjallisiin olisi menemistä. Käväisinkin sitten Liekin kautta matkalla Ajovarmaan ja sainkin paperin sieltä matkaani kannustavan "tuo se sitten meille taas takaisin kun olet kokeen suorittanut"-kommentin saattelemana.

 

Vaikea kuvitella, että aikuisella iällä mikään jännittäisi näin paljoa kuin tämä koe jännitti. Mitkään työpaikkahaastattelut tai muutkaan tilanteet, mitä pitäisi oikeasti jännittää, eivät ole saaneet tämmöisiä perhosia vatsaan. Edellisen yön nukuinkin kovin huonosti, ja heikon virkeystilan takia aamulla olikin päällä pienoinen paniikki. Sitä kuitenkin helpotti kummasti ne pari harjoitustehtäväsettiä, mitä ehdin aamusta tehdä. Ne kun menivät läpi täysin pistein.

 

Itse kokeeseen ei kovin hirvittävästi ruuhkaa ollut. Hetken jonottelun kassalle ja maksutapahtumien sekä kännykän luovuttamisen jälkeen minut ohjattiin seuraamaan lattiaan maalattua viivaa pieneen huoneeseen, jossa odotti pöydällä muinaiselta näyttävä tietokone ja laatikko, jonka pinnasta kohosivat selkeästi jostain teollisuushallintapaneelista varastetut A-, B- ja C-painikkeet. Seinällä löytyneiden ohjeiden perusteella laitoin kuulokkeet päähäni ja aloitin testin. Ensin tuli sarja harjoitustehtäviä, joiden aikana tutustuttiin harjoituksen käyttöliittymään. Tämän jälkeen sitten päästiinkin itse testiin. Kysymykset olivat outoja, taisi olla yksi kysymys, joka oli tullut harjoitustehtävissä vastaan. Haastetta kysymykset eivät kuitenkaan paniikista huolimatta tarjonneet, vaan napsuttelin ne varmana joka ainoasta vastauksesta. 

 

Mutta sitten tulivatkin ne kuvat. Tiesin jo ennalta pari sudenkuoppaa, mitkä tulisivat tuottamaan minulle ongelmia tässä osiossa. Ainakin "saan lähteä ohittamaan" kuvasarja olisi minulle ongelmallinen, kun tuntui, että vastasin liiallisella varovaisuudella näihin kysymyksiin. Kuvasarjan jälkeen ei todellakaan ollut enää pienintäkään ripettä jäljellä kysymyssarjan luomasta itsevarmuuden illuusiosta, vaan olin täysin varma, että olin epäonnistunut dramaattisin luvuin.

 

Vastausruutu paljastui tuskallisen hitaasti, ja kun vastaukset tulivat ruudulle, pettymys alkoi vallata mieltä. Harjoitustehtävissä kun sallittiin läpipääsyyn virheitä kysymyssarjassa korkeintaan kaksi ja kuvissa enintään kolme. Kysymyssarja olikin mennyt puhtain paperein läpi, mutta kuvasarjassa minulla oli nyt neljä virhettä. Ei voinut olla totta! En ollut läpäissyt koetta!

 

Vastaussivun alareunassa oli jännitysmomenttia ilmeisesti vain ihan vittuuttaan lisätty liikenneviraston toimesta teksti jossa odottavaan sävyyn luki "Kokeesi on..." eikä mitään muuta. Sen perään vastauksen ilmestyminen kesti todellisuudessa ehkä 10-20 sekuntia, mutta minulle se tuntui lähes ikuisuudelta. Hämmennys olikin suuri, kun sen perään ilmestyikin teksti "HYVÄKSYTTY" suuraakkosin kirjoitettuna. Näemmä sallittu virhemäärä olikin oikeassa kokeessa havaittavasti suurempi, itseasiassa harjoitustehtäviin verrattuna kaksinkertainen.

 

Pää pyörryksissä palasin takaisin kassalle ja saatuani puhelimeni ja paperit takaisin suuntasin takaisin autokoululle. Onnittelujen saattelemana siellä sain sitten kuulla, että vieläkään kaupunki ei ole saanut harjoituskenttiä lakaistua, vaan teoriatunteja joutuu edelleen odottelemaan tuntemattoman aikamäärän. Odottavan aika on pitkä, sanotaan, ja tämä kevät onkin tuntunut kestävän ainakin pari vuotta jo. No, kaupunki on sentään hyvällä mallilla jo katujen puhdistuksessakin jo, joten eiköhän sitä kentätkin kohta puhtaaksi saada.