Ensimmäinen reissu on nyt takana. Oli oikeastaan jo eilen, mutta eilinen ilta meni jotenkin ohi koti-iltaa yksin viettäessäni, niin pääsin kirjoittamaan vasta nyt.

Reissun määränpäänähän oli käynti vanhempieni luona, olihan sentään äitini syntymäpäivä. Paikkana tuo tarkoitaa Punkalaidunta, jonne Helsingistä on matkaa n. 170 kilometriä. Lähin liikenteeseen suoraan töistä, siinä noin kello 15:sta paikkeilla. Kaupungissa kun ei kovin paljoa tule ajettua edes 80 kilometrin tuntivauhtia juuri missään, aavistuksen verran jännitti lähteä Kehä II:n kautta Turuntiellä, jossa nopeusrajoitus on 100 km/h. Liikenneruuhka kuitenkin jarrutti perjantai-iltapäiväiseen tyyliin etenemistä lahjakkaasti ja menikin pitkään, ennen kuin tuonne satasen vauhtiin päästiin. Äkkiä se jännityskin laukesi ja rentous ajamiseen löytyi jo ennen Porin tielle kääntymistäni.

Matkalla pysähdyin kolme kertaa, ensimmäisen kerran Karkkilassa ABC:lle kahville, toisen kerran Forssassa tajuttuani unohtaneeni puhelimen laturin kotiin ja päätettyäni sitten hakea uuden laturinjohdon Gigantista sekä lopulta vielä Humppilassa käydäkseni pyörähtämässä Hanxin liikeessä.

Humppilan jälkeen Porin tieltä käännyin pian Punkalaitumelle johtavalle tielle. Kyseessä on mukavasti mutkitteleva maaseutumaisemissa etenevä tie, joka on osa tuolla suunnalla kiemurtelevaa Taikayön Tietä. Mukava pätkä ajaa tuollaisen valtatiepuristuksen jälkeen.

Kolmisen tuntia sain matkaan kulumaan kaikkine pysähdyksineen. Kuuden nurkilla sitten olinkin perillä vanhemmillani ja ensi puhteiksi päätin pestä pyörän kaikesta viime viikkoina siihen kertyneestä siitepölystä ja mahltasta. Ilta muuten menikin lähinnä ruuan ja saunomisen merkeissä.

Aamulla säätiedotuksen tarkastettuani jouduin tekemään karvaan päätöksen. Oli pakko lähteä kotiin jo lauantaina suunnitellun sunnuntaiaamun sijasta, sunnuntaille kun oli luvattu jo heti aamuyöstä alkaen kaatosadetta. En minä nyt toki sokerista ole, mutta kolme tuntia vesisateessa moottoripyörän päällä ei vaan vaikuttanut kovin houkuttelevalta idealta. Niinpä lähdin aamupäivastä jo ajelemaan takaisin kotia kohden.

Kotimatkalla kävin tutustumassa Hämeen luontokeskukseen, joka sijaitsee Liesjärven kansallispuiston läheisyydessä. Visiitti oli siinä mielessä ihan tarkoituksellinen, että olemme menossa tuonne Liesjärvelle ulkoiluretkelle muutaman viikon päästä ja kävin vähän hakemassa pohjatietoa alueesta. Luontokeskus oli yllättävän näyttävä paikka ja palvelu oli oikein hyvää. Saimpahan hyviä vinkkejä reitteihin moottoripyörälläkin samoilla nurkilla, jotka täytyy kyllä ehdottomasti käydä tarkastamassa vielä tämän kesän aikana. Poislähtiessäni luontokeskuksen parkkipaikan ohi pyyhälsi joukko custom-pyöriä.

Kotimatka ei jatkunut loppuun asti samaa reittiä kuin tullessa, vaan päätin karkkilan jälkeen kääntyä tielle 120 eli täällä Helsingin päässä Vihdintienä tunnetulle tielle. Mukavan oloinen pätkä tuokin ajella kunnes aletaan tulemaan Vantaa/Espoo sektorille, jossa sitten alkaa taas ruuhka ja liikennevalot.

Kaikin puolin onnistunut reissu siis. Ajokokemusta ja tuntumaa kertyi roimasti ja mieli tekee takaisin maantielle niin pian kuin mahdollista. Ehkäpä sitä pääsee juhannuksena tuulettumaan vähän johonkin suuntaan, kun siskonpoikakin on vierailemassa täällä.

Koko reissun ajan oli minulla käytössä tuo uusi kypäräradio. Kirjoittelen siitä hieman huomenna lisää, tuli muutamia juttuja testailtua sen kanssa tuon matkan aikana.