No olihan se pakko mennä tuonne sateeseen ruuvaamaan sissybar heti kiinni. Sellainen minä olen: en malta odottaa niin ikinä yhtään enempää, kun on aivan pakko. Onneksi sentään sade laantui askartelun ajaksi lähinnä tihkusateeksi enkä kastunut sen pahemmin.
Helppo hommahan tuon kiinnilaittaminen on. Vanha matkustajan "kahva" lähti irti kahta lokaria paikallaan pitävää pulttia löysäämällä ja sen jälkeen otin ne yksi kerrallaan irti ja laitoin sissyn kiinnitysraudat paikoilleen. Tämän jälkeen sissybar rautoihin kiinni ja kiinnitysrautojen kiristys sekä sissybarin kiinnityspulttien kiristys. Ja siinähän se oli. Aikaa meni varmaan 10 minuuttia ja lopputulos hivelee silmiä.
Ihan korkeimmaksi kohdaksi tämän ylikorkean sissybarin huippu ei yllä, mutta ei se kauaksi jää. Peilien yläreuna on alle 5 cm korkeammalla. Näin korkeita sissybareja en ole nähnyt oikein näyttelyjen ulkopuolella missään sitten 80-luvun, eivät taida olla oikein muodissa nykyrakentamisessa. Ja se onkin yksi syy siihen, miksi tällainen tuli omaan pyörääni: ei tule ihan heti vastaan taas samanlaista. Toinen syy on tietenkin matkustajan mukavuus ja "turvallisuus", taaksepäin kun on tuon läpi vaikea pudota.
Tärkein syy tämän asentamiselle oli kuitenkin käytännöllisyys. Reppu selässä on ikävä ajella, varsinkin jos kamaa on vähänkin enemmän. Käyn usein salilla aamulla ennen töihin menoa ja se tarkoitaa salivermeiden raahaamista töihin ja takaisin joka päivä. Olisi paljon mukavampaa, kun repun saisi johonkin kiinni, ettei sitä tarvitsisi selässä roikottaa. En kuitenkaan halunnut mitään tarakkaa ihan pelkästään esteettisistä syistä, joista johtuen myös taka- ja sivulaukut ovat saaneet pyörästä lähteä. Nyt voin köyttää repun sissybariin kiinni repun omien remmejen ja/tai kuormaverkon avulla. Se, kuinka paljon köyttämistä reppu todellisuudessa vaatii, selviää varmaan perjantaina.
