He...paukkui taas eilisellä reissulla. Varmaan päässyt minun loistaviin teippipaketteihin sisälle kosteutta ja kosketushäiriö kiusaa taas. Tällä kertaa sulakkeen vaihtaminenkin meni vähän haasteelliseksi projektiksi:
Olin päättänyt käyttää hyvän siivun lauantaita tien päällä ja olinkin noin 60 km päässä kotoa, kun kääntyessäni vasemmalle vilkku pimeni. Vasemman puoleinen takavilkku on kiukutellut koko kevään, mutta pieni kopautus siihen on palauttanut sen aina toimintaan, niin en ole nähnyt vaivaa avata sitä. Pysähdyinpä sitten paikallisen huoltoaseman pihaan ja aloin irroittamaan satulaa. Tässähän se "mukava" yllätys sitten tulikin vastaan, kun toisen puolen ruuvista olin ilmeisesti tohkeissani vääntänyt kiereet pilalle. Ja ystävällisestihän ruuvi toki pyöri paikallaan.
Noin puolen tunnin päästä satula oli kuitenkin auki, kiitos erinäisen työkalujen, mitä työkalurullasta löytyy. Piti nähdä kuitenkin paljon vääntämistä, kääntämistä, pakottamista ja kiroilemista, ennen kun satula oli poissa. Varasulake löytyi sulakekotelosta, olin osannut varautua. Varasulakkeen ikä oli noin 2 vilkun välähdystä, jonka jälkeen pienen kipinöinnin saattelemana se oli taas palanut. Onneksi olin huoltoaseman pihassa ja sieltähän sitten noudinkin paketillisen sulakkeita. Vähän harmitti, kun piti ostaa kokonainen paketillinen, kun olisin tarvinnut yhden. Hetken päästä ei enää harmittanut yhtään, kun vilkku oli polttanut 2 10A sulaketta lisää. Paketista löytyi enää 20A sulakkeita, joten päätin sitten kokeilla sellaista. Ja hyvinhän se toimi, koko loppu matkan. Tiedän, tää on tätä "ei-näin" sektoria, kun laitetaan isompi sulake korvamaan pienempää, mutta vaihtoehtoja ei kovin paljoa ollut, mikäli halusin vilkutella loppumatkan.
--
Mitä itse reissuun tulee: mitä parhain sää, edellisen yön keikan jälkeiset hyvät yöunet (mikä on äärimmäisen harvinaista), tankki täynnä bensaa. Eipä paljon parempi voisi olla lähtöasetelma. Reitti kulki suunnilleen malliin Helsinki - Vantaa - Kerava - Järvenpää - Hyvinkää - Nurmijärvi - Tuusula - Vantaa - Helsinki ja matkaakin kertyi melkein 150 km mittariin. Ja tietenkin kertyi myös sitä maakuntatuntemusta, mitä olenkin kovasti kaivannut täällä suunnalla.
Olin päättänyt käyttää hyvän siivun lauantaita tien päällä ja olinkin noin 60 km päässä kotoa, kun kääntyessäni vasemmalle vilkku pimeni. Vasemman puoleinen takavilkku on kiukutellut koko kevään, mutta pieni kopautus siihen on palauttanut sen aina toimintaan, niin en ole nähnyt vaivaa avata sitä. Pysähdyinpä sitten paikallisen huoltoaseman pihaan ja aloin irroittamaan satulaa. Tässähän se "mukava" yllätys sitten tulikin vastaan, kun toisen puolen ruuvista olin ilmeisesti tohkeissani vääntänyt kiereet pilalle. Ja ystävällisestihän ruuvi toki pyöri paikallaan.
Noin puolen tunnin päästä satula oli kuitenkin auki, kiitos erinäisen työkalujen, mitä työkalurullasta löytyy. Piti nähdä kuitenkin paljon vääntämistä, kääntämistä, pakottamista ja kiroilemista, ennen kun satula oli poissa. Varasulake löytyi sulakekotelosta, olin osannut varautua. Varasulakkeen ikä oli noin 2 vilkun välähdystä, jonka jälkeen pienen kipinöinnin saattelemana se oli taas palanut. Onneksi olin huoltoaseman pihassa ja sieltähän sitten noudinkin paketillisen sulakkeita. Vähän harmitti, kun piti ostaa kokonainen paketillinen, kun olisin tarvinnut yhden. Hetken päästä ei enää harmittanut yhtään, kun vilkku oli polttanut 2 10A sulaketta lisää. Paketista löytyi enää 20A sulakkeita, joten päätin sitten kokeilla sellaista. Ja hyvinhän se toimi, koko loppu matkan. Tiedän, tää on tätä "ei-näin" sektoria, kun laitetaan isompi sulake korvamaan pienempää, mutta vaihtoehtoja ei kovin paljoa ollut, mikäli halusin vilkutella loppumatkan.
--
Mitä itse reissuun tulee: mitä parhain sää, edellisen yön keikan jälkeiset hyvät yöunet (mikä on äärimmäisen harvinaista), tankki täynnä bensaa. Eipä paljon parempi voisi olla lähtöasetelma. Reitti kulki suunnilleen malliin Helsinki - Vantaa - Kerava - Järvenpää - Hyvinkää - Nurmijärvi - Tuusula - Vantaa - Helsinki ja matkaakin kertyi melkein 150 km mittariin. Ja tietenkin kertyi myös sitä maakuntatuntemusta, mitä olenkin kovasti kaivannut täällä suunnalla.