Siispä kaasari irti pihassa seisovasta pyörästä ja sitten osiin parvekkeella. Purkaminenhan oli suhteellisen helppoa, koska nyt joka puolella oli troxeja ristipääruuvien sijasta. Hainpahan vielä 12mm kiintoavaimenkin K-Raudasta, siitä tosin köyhtyi kohtuuttoman 10:n euron verran, tarjolla kun oli ainoastaan Bachon avaimia. No, nyt on semmoinenkin ja hyvälaatuinenkin vielä. Mikunissa näyttää olevan parissakin paikassa 12mm kantoja, toinen niistä kaasuvaijerien kiinnityskiekossa ja toinen kytkinvaijerin kiinnittävässä isossa mutterissa.
 |
| Kaasarissa oli mönjää |
Siispä kaasarista osia irti niin paljon kuin ruuvareilla lähti ja osat sitten ultraäänipesuriin. Hapettumiinhan tuo ilman kiillottavia (lue: syövyttäviä) aineita tuo pesuri ei pure kupariosien kanssa, mutta alumiinista tuntuu lähtevän ihan kaikki hapettumia myöten. Myös teräksiset osat tulevat laitteesta ulos muutaman minuutin pesun jälkeen kuin uutena. Kupariosatkin puhdistuvat kyllä, mutta mustat hapettumat toki jäävät paikoilleen. Tätä varten on sitten ihan omat pesuaineensa, millä nekin saisi pois, mutta hyvin pesty pintahapettunut osakin toimii ihan moitteetta.
Pestyäni kaasarin käytännössä kokokonaan ultraäänipesurilla (itse kaasarin rungon peseminen oli pirun vaikeaa, se kun ei pieneen pesuriin mahtunut kerralla, vaan sitä piti käännellä pesukertojen välillä, jotta se joka puolelta saataisiin pestyä), kasasin kaasarin takaisin kasaan ja menin sovittelemaan sitä pyörään. Pyörä lähti taas käyntiin ihan pätevästi. Mutta.
Pyörä kävi nyt tyhjäkänyntiä hienosti ryyppy päällä, mutta ilman ryyppyä vain vaivoin. Myös kierroksia se otti vähän heikosti ja aina kaasua väännettäessä se meinasi tukehtua ennen kuin kierrokset nousivat. Ilman ryyppyä kaasua väännettäessä pyörä vain yksinkertaisesti sammui. Ihmettelin toista tuntia ongelmaa, irroittelin letkuja, koputtelin eri puolelle pyörää ja mietin pääni puhki, mikä moista voisi aiheuttaa. Tulipahan huomattua sitten myös imusarjassa pieni pintahalkeama, mitä pidin pitkän aikaa syypäänä tähän vikaan.
Olin saanut varattua perjantai-illasta ainoastaan alkupuolen tämän vian selvittelemiseen, joten päätin jättää vian etsimisen toiseen ajankohtaan. Ongelma ratkesi kuitenkin käytännössä heti, kun olin laittanut pillit pussiin: keittiön pöydällä odotteli kaasarin luistin jousi. Kyseinen osa on helppo laittaa paikalleen kaasaria irroittamatta ja kävinkin sitten vielä toiveekkaana sen paikalleen asentamassa ulkona. Ja taas huudettiin (tällä kertaa vähän hiljaisemmin, koska oltiin kotipihassa) hurraata. Sehän käy ja kukkuu.
Lauantaina sitten olikin varsinainen testi vuorossa. Lähdimme kaupungille tutustumaan Ravintolapäivän pop-up ravintoloihin ja käymään elokuvissa. Pyörä lähti normaalisti käyntiin ja kävikin koko reissun ajan lähes normaalisti. Toki akku oli sitten kaikesta säätämisestä taas ihan tyhjä ja valot täysin päällä pienillä kierroksilla ajaessa se ei paljon lataile. Leffasta tultuamme saimmekin sitten työntää pyörän pikaisesti käyntiin. Helpostihan se lähti, mutta onhan tuo vähän noloa keskellä kaupunkia.
Ihan viime metreillä kotiin palatessamme tapahtui sitten jotain outoa: pyörä alkoi käyttäytyä kuin se ei saisi pisaraakaan bensaa. Lopulta se sitten sammui parisataa metriä ennen kotipihaa ja ei lähtenyt heti yrittämällä käyntiin. Pari minuuttia odoteltuani se kuitenkin lähti käyntiin täysin normaalisti ja kävi taas niin kuin pitikin. Ajoin pyörän kotipihaan ja jäin miettimään, mitä oikein tapahtui.
Sunnuntaille oli lähes koko päiväksi varattu ohjelmaa, johon liittyi olennaisena osana viinin juominen. Siispä pyörää piti lähteä testaaamaan heti aamusta. Siinä kymmenen aikaan lähdin sitten hyvin varovaisin mielin liikenteeseen. Pikkuhiljaa siirryin kauemmaksi ja kauemmaksi kotoa ja testilenkki olikin sitten lopulta kuutisenkymmentä kilometriä pitkä. Kaikki kuitenkin toimi täysin normaalisti.
Huomenna taas sitten töihin pyörällä. Vähän toki jännittää, että tapahtuuko jotain. Toivon kovasti, että tuo lauantainen sammuminen olisi ollut joku roska, joka sittenmmin olisi poistunut, mutta eihän sitä tiedä. En ala kuitenkaan purkamaan kaasaria ennen, kun pyörä taas tekee jotain outoa uudestaan. Mitä sitä nyt toimivaa alkaisi korjaamaan.
Voiton puolella tässä varmasti kuitenkin ollaan, tuskin on ongelma enää mitään roskaa suurempaa. Paljon tuli taas opittua ja tämä remontti ei ollut kovinkaan kallis, ostokset kun olivat lähinnä työkaluja ja ruuveja, joista ensimmäiset ovat varmasti käytössä jatkossakin. Ultraäänipesuri osoittautui varsin hyväksi hankinnaksi ja sille löytyy varmasti jatkossakin käyttöä. Tässä vielä kuva siitä, millaista jälkeä tuo pesuri tekee vain kolmessa minuutissa lämpimällä vedellä ja 10%:lla pesunestettä.
 |
| Samoja osia ennen ja jälkeen ultraäänipesun. Jonkin ajatuskaton takia kuvat ovat tosin eri puolilta samaa osaa, mutta antavat varmasti vähän kuvaa sitä, mihin tuo laite pystyy. |