Edellisestä tekstistä onkin jo pidemmänkin aikaa ja syynä tähän on ollut viime aikoina vaivannut kiire. Kiire on ollut myös syynä siihen, miksi pyörä ei töihin jätettyään ollut kovin runsaasti liikenteessä ennen kuin ihan viime päivinä.
Viimenhän jäätiin siis työpaikalle eikä pyörä tahtonut enää lähteä käyntiin. Epäilin vahvasti, että vika olisi bensapumpussa, mutta toisinhan tässä kävi. Paljon on tapahtunut ja siitä nyt sitten pientä kertomusta tässä.
Aika pian pyörän jätettyä työpaikalle sain aikaa alkaa tuota purkamaan. Välissä toki piti sairastaa runsas viikko flunssaa ja maata kotona sängyssä. Ihan ensimmäisenähän tarkastin bensapumpun toiminnan. Koska Viragossa sekä bensapumppu ja -hana toimivat alipaineella, testaaminen on suhteellisen vaivatonta: pumpulta kaasarille menevä letku irti ja sitten pyöritetään konetta. Ja iloisestihan se bensaa pumppasi. Eli: vika ei ollut pumpussa.
Oikeastaan, koska bensapumpulta lähtee bensa hienosti eteenpäin, vika polttoaineensyötössä voi käytännössä olla vain enää kaasarissa. Ja sittenhän epäilys oli hyvin nopeasti siihen, mitä yleensä kalvollisissa kaasareissa on vikana: kuivahtaneet kalvot repeilevät ja kaasari lakkaa toimimasta. Siispä aukomaan kalvon puolen kammiota kaasarin ollessa pyörässä vielä paikallaan. Tätä varten tarvitsi tietenkin irroitella tankki pyörästä.
Vaan eipäs sitä niin vaan aukastukaan. Teollisella raivolla ilmeisesti joskus 90-luvulla kasaan ruuvatut kaasarin ruuvit olivat vähintäänkin kovassa. Ristipäiset kannat pyörivät hienosti pyöreiksi alta aikayksikön, joten yleiskätevä ruuvinpoistotyökalu tuli tarpeeseen tässäkin. Ja kun kansi oli saatu auki, kalvo osoittautuikin täysin ehjäksi. Eli ei jäänyt sitten enää muuta vaihtoehtoa, kuin irroittaa koko kaasari. Vähän väkivaltaisen irroitusoperaation jälkeen kaasari olikin kädessäni. Ryypyn vaijeria en kuitenkaan saanut irti; sopivan kokoinen (12mm) kiintoavain puuttui valikoimastani.
Päätin olla purkamatta kaasaria pimeähkössä autohallissa ja heitin kaasarin sitten auton takaronttiin ja ajelin kotiin. Kävimpähän hakemassa vähän CRC:tä (5-56 yleisöljyä) mahdolliseen ruuvien irroitteluun ja muutenkin kaasarin puhdistelemiseen (tästä lisää myöhemmin). Samana iltana ei tuota kuitenkaan kerinnyt purkamaan, vaan seuraavaan iltaan meni se vaihe.
Koska asumme kerrostalossa, ei minulla ole käytössä autotallia. Siitä syystä kaikki tämmöiset räpellykset vaativatkin paikan puolesta vähän luovuutta. Hajuhaitoista johtuen ei avokeittiön pöydän ääressäkään viitsi kaasaria alkaa purkamaan, joten päätin viritellä itselleni työpisteen parvekkeelle. Kävin etolasta hakemassa pienen muovivadin, jossa tavarat pysyivät purettaessa tallessa ja öljy ruiskiessa sisällä. Toimiva ratkaisu, vaikka vähän vähäinen tuo työskentelytila onkin.
Tokihan kaasarissa oli sitten joka puolella ruuvit niin kireässä, ettei ne ruuvarilla auenneet. Sen verran paljon olen ristipääruuveja tuhonnut elämäni aikana, että päätinkin jo ennakkoon käydä hakemassa pari pussillista torxeja. Ei enää pyöristyneitä kantoja!
Porailtuani kohokammion puolelta 4:stä ruuvista 2 pienessä työhuoneeni askarteluruuvipenkissä auki (kahden auettua ilman suurempaa väkivaltaa), alkoi vian syypää selvitä: kaasari oli sisäpinnoilta vuoraantunut paikkapaikoin valkoisilla rakeilla. Eräs tuttavani osasi kertoa, että kyseessä on todennäköisesti kuivunutta bensaa ja tämä ongelma johtuu aika pitkälti siitä, että pyörästä oli talvella tankki maalauksen takia kuukauden verran irti. Purettuani kohon ja pohjan neulaventtiilin irti, testasin bensan sisääntuloa puhaltamalla bensaletkuun. Tukossa. Siispä irroittelemaan pohjaventtiilin runko. Rungon pohjassa oleva sihti oli ihan täynnä karvoja ja hiekkaa. Irroiteltuani sihdin, löytyi kuitenkin todellinen tukos: kuivunut bensa oli tukkinut suuttimen ihan totaalisesti. Paremman työkalun puutteessa painoin hakaneulan läpi suuttimen reijästä, pesin ja kasasin koko venttiilin pohjan ja kasasin sen takaisin kaasariin. Uusi puhallustesti. Hei, ilmahan virtaa läpi. Voisiko tämä olla oikeasti näin helppoa?
Pesin kaasarin kohokammion CRC 5-56:lla kokonaan ennen kasaamista ja sitten seuraavana aamuna singahdin ennen leffaan lähtemistä virittelemään kaasarin takaisin kiinni. Ihan jokunen "JES, VITTU, JES" huuto kaikui firman parkkihallissa, kun pyörä lähti käyntiin autosta saadun apuvirran säestyksellä käytännössä lähes heti. Palasin kuitenkin autolla sitten kotiin, koska en saanut tietenkään ajettua sekä pyörää että autoa kotiin. Tulisin hakemaan pyörän sitten pois elokuvissa käymisen jälkeen.
Juhla oli kuitenkin ennenaikainen. Illalla, kun tulimme puolisoni kanssa pyörää hakemaan, se lähti kyllä kivasti käyntiin, mutta tyhjäkäynti oli kokonaan hukassa silloin, kun ryyppy ei ollut päällä. Jotain outoa oli nyt tapahtunut. Päätin ajaa kuitenkin pyörän ryyppy päällä kotiin.
Mikä sillä sitten oli? Sen selvittämiseksi kului taas pari viikkoa kaikkien muiden kiireiden takia. Siitä seuraavassa postauksessa.
Viimenhän jäätiin siis työpaikalle eikä pyörä tahtonut enää lähteä käyntiin. Epäilin vahvasti, että vika olisi bensapumpussa, mutta toisinhan tässä kävi. Paljon on tapahtunut ja siitä nyt sitten pientä kertomusta tässä.
Aika pian pyörän jätettyä työpaikalle sain aikaa alkaa tuota purkamaan. Välissä toki piti sairastaa runsas viikko flunssaa ja maata kotona sängyssä. Ihan ensimmäisenähän tarkastin bensapumpun toiminnan. Koska Viragossa sekä bensapumppu ja -hana toimivat alipaineella, testaaminen on suhteellisen vaivatonta: pumpulta kaasarille menevä letku irti ja sitten pyöritetään konetta. Ja iloisestihan se bensaa pumppasi. Eli: vika ei ollut pumpussa.
Oikeastaan, koska bensapumpulta lähtee bensa hienosti eteenpäin, vika polttoaineensyötössä voi käytännössä olla vain enää kaasarissa. Ja sittenhän epäilys oli hyvin nopeasti siihen, mitä yleensä kalvollisissa kaasareissa on vikana: kuivahtaneet kalvot repeilevät ja kaasari lakkaa toimimasta. Siispä aukomaan kalvon puolen kammiota kaasarin ollessa pyörässä vielä paikallaan. Tätä varten tarvitsi tietenkin irroitella tankki pyörästä.
 |
| Kaasarin ruuvit piti porata auki |
Vaan eipäs sitä niin vaan aukastukaan. Teollisella raivolla ilmeisesti joskus 90-luvulla kasaan ruuvatut kaasarin ruuvit olivat vähintäänkin kovassa. Ristipäiset kannat pyörivät hienosti pyöreiksi alta aikayksikön, joten yleiskätevä ruuvinpoistotyökalu tuli tarpeeseen tässäkin. Ja kun kansi oli saatu auki, kalvo osoittautuikin täysin ehjäksi. Eli ei jäänyt sitten enää muuta vaihtoehtoa, kuin irroittaa koko kaasari. Vähän väkivaltaisen irroitusoperaation jälkeen kaasari olikin kädessäni. Ryypyn vaijeria en kuitenkaan saanut irti; sopivan kokoinen (12mm) kiintoavain puuttui valikoimastani.
Päätin olla purkamatta kaasaria pimeähkössä autohallissa ja heitin kaasarin sitten auton takaronttiin ja ajelin kotiin. Kävimpähän hakemassa vähän CRC:tä (5-56 yleisöljyä) mahdolliseen ruuvien irroitteluun ja muutenkin kaasarin puhdistelemiseen (tästä lisää myöhemmin). Samana iltana ei tuota kuitenkaan kerinnyt purkamaan, vaan seuraavaan iltaan meni se vaihe.
 |
| Improvisioitu työpiste |
Tokihan kaasarissa oli sitten joka puolella ruuvit niin kireässä, ettei ne ruuvarilla auenneet. Sen verran paljon olen ristipääruuveja tuhonnut elämäni aikana, että päätinkin jo ennakkoon käydä hakemassa pari pussillista torxeja. Ei enää pyöristyneitä kantoja!
Porailtuani kohokammion puolelta 4:stä ruuvista 2 pienessä työhuoneeni askarteluruuvipenkissä auki (kahden auettua ilman suurempaa väkivaltaa), alkoi vian syypää selvitä: kaasari oli sisäpinnoilta vuoraantunut paikkapaikoin valkoisilla rakeilla. Eräs tuttavani osasi kertoa, että kyseessä on todennäköisesti kuivunutta bensaa ja tämä ongelma johtuu aika pitkälti siitä, että pyörästä oli talvella tankki maalauksen takia kuukauden verran irti. Purettuani kohon ja pohjan neulaventtiilin irti, testasin bensan sisääntuloa puhaltamalla bensaletkuun. Tukossa. Siispä irroittelemaan pohjaventtiilin runko. Rungon pohjassa oleva sihti oli ihan täynnä karvoja ja hiekkaa. Irroiteltuani sihdin, löytyi kuitenkin todellinen tukos: kuivunut bensa oli tukkinut suuttimen ihan totaalisesti. Paremman työkalun puutteessa painoin hakaneulan läpi suuttimen reijästä, pesin ja kasasin koko venttiilin pohjan ja kasasin sen takaisin kaasariin. Uusi puhallustesti. Hei, ilmahan virtaa läpi. Voisiko tämä olla oikeasti näin helppoa?
 |
| Syypää tukokseen löytyi tämän sihdin alta |
Juhla oli kuitenkin ennenaikainen. Illalla, kun tulimme puolisoni kanssa pyörää hakemaan, se lähti kyllä kivasti käyntiin, mutta tyhjäkäynti oli kokonaan hukassa silloin, kun ryyppy ei ollut päällä. Jotain outoa oli nyt tapahtunut. Päätin ajaa kuitenkin pyörän ryyppy päällä kotiin.
Mikä sillä sitten oli? Sen selvittämiseksi kului taas pari viikkoa kaikkien muiden kiireiden takia. Siitä seuraavassa postauksessa.