Pitkään on taas ollut hiljaista tämänkin blogin suhteen, oikeastaan syynä on ollut, ettei ole ollut kovinkaan paljon kerrottavaa. Mopo on kulkenut sen mitä on kerinnyt eikä mitään ihmeempää ole oikeastaan tapahtunut.

Nyt kuitenkin on käsillä tätä tarinointia koskeva suurin muutos sitten ehkä tämän blogin kirjoittamisen aloittamisen (ja sen ensimmäisen moottoripyörän ostamisen). Minullahan on ollut jo pidemmän aikaa suunnitteella vaihtaa Virago johonkin isompaan moottoripyörään, koska lähinnä suunnitelmissa on ollut luopua autosta kokonaan. Elämäntilanteet ovat kuitenkin heitelleet vähän joka suuntaan ja nyt lopputulema näyttääkin ihan toisenlaiselta, kuin olin suunnitellut: arkikäytössä ollut Ford Fiesta lähtee nyt myyntiin ja sen sijaan, että ostaisin siitä käteen jäävällä rahalla uutta moottoripyörää, olen päättänyt pistää rahat harrasteautoon. No millaiseen sitten? Kuplavolkkariin.

Olen oikeastaan jo pikkupojasta asti rakastanut kuplavolkkaria autona. Vaikkei omassa taloudessa (niin lapsuudessa kuin aikuisiälläkään) ole kuplaa koskaan ollut, on sellaiset aina herättäneet minussa poikkeuksellisen vahvaa kiintymystä. Lapsuudessani ihailin naapurin sedän ensin keltaista ja myöhemmin kullanväristä kuplakulkuneuvoa ja jo silloin päätin, että jonain päivänä minullakin on tuollainen. Unelma unohtui monen muun asian alle oikeastaan vuosikymmeniksi, mutta nyt isojen elämänmuutosten ollessa muutenkin käsillä, päätin hoitaa 40v kriisiä hankkimalla autotalliin pyöreämuotoisen saksalaiskulkineen.

Viimeinen pari kuukautta on tässä mennyt tutustuen kuplaan noin teorian tasolla, lähinnä lukien foorumeita ja korjausmanuaaleja sekä tietenkin metsästämällä sopivaa kulkinetta internetistä. Muutama potentiaalinen vaihtoehto on tullutkin vastaan ja tänään tämä varsin spesifinen autokuume (joka on muuten minulle äärimmäisen outo kokemus) alkaa tuottaa hedelmää, kun menen katsomaan ja koeajamaan oikeastaan mielekkäintä kandidaattia myynnissä olevista kuplista.

Koska moottoripyörän kanssa blogin kirjoittaminen on ollut monilta osin mieltä virkistävä kokemus, on varmasti sanomattakin selvää, että tulen jatkossa laajentamaan tämän blogin kirjoituksia koskemaan myös elämää kuplavolkkarin ratin takaa. En todellisuudessa ymmärrä yhtään mitään vielä näistä kummallisista koppakuoriaisista, joten toivotankin kaikki lukijat, uudet ja vanhat mukaan seuraamaan elämääni ja oppimistani kuplan kanssa.

Uutta postausta siis luvassa tänään tai huomenna vielä siitä, miten tuo potentiaaliseen tulevaan kulkineeseen tutustuminen meni. Kuvien kera.

edit. Eipä onnistunut käydä katsomassa kotteroa maanantaina. Tänään uusi yritys ja niitä kuvia sitten heti, kun vaan auto on nähty livenä.

--

Mites se moottoripyörä, onks se nyt unohdettu kokonaan? Eipä ole, tuolla se tallissa nököttää. En ole myymässä sitä pois ainakaan näillä näkymin, joskin tulevana kesänä tuskin hirvittävästi tulen sen sarvissa roikkumaan; johtuen luonnollisesti kuplaan kohdistuvan mielenkiinnon päälimmäisyydestä. Viragoa ei ole toki unohdettu, se jää minulle toiseksi kulkineeksi ja varmasti tulen myös jatkossa kirjoittamaan siitäkin lisää.