Hei vaan rakkaat lukijat pitkästä aikaa. On ollut melkoisen hiljaista tämän blogin suhteen. Ei ole ollut oikeastaan kauheesti kirjoiteltavaa.

Kuplaprojekti on hieman jäissä. Kupla on nyt ollut 1,5 vuotta tallissa seisonnassa odottamassa inspiraatiota. Se vuotaa öljyä ja käy huonosti tyhjäkäyntiä. Syy kumpaankin on tiedossa ja varaosatkin olisi, mutta en vaan ole saanut itsestäni irti kaikkien muiden kiireiden takia. Toisen työni puolesta viime vuonna tuli tehtyä 34 keikkaa, joten vapaa-aika on ollut melkoisen kortilla.

Virago on toiminut tässä pääasiallisena kulkineena, kun säät ovat vaan sallineet. Nyt alkaa olla kuitenkin syksy melkoisen pitkällä ja moottoripyörä alkaa käydä valitettavan ikävän viileäksi kulkineeksi. Siispä asialle oli tehtävä jotain.

Kehitin itselleni viime perjantaina autokuumeen. Torstaina sitä ei vielä ollut. Koska olen nelikymppinen poikamies ja minulla on selkeästi joku ikäkriisi, mitään järkiautoa ei ollut edes ajatuksena ostaa. Kävin katsomassa perjantaina yhtä Opel Astra Bertonea ja sovinkin siitä kaupat. Tähdet eivät olleet kuitenkaan kohdallaan ja vaikka sovimme kaupat tämän viikon keskiviikolle, myyjä myi auton sitten viikonloppuna pois. Äärimmäisen syvältä moinen toiminta, ei voi muuta sanoa. 

Koska autokuume ei laantunut epäonnistuneiden autokauppojen myötä, olikin sitten etsittävä uusi kandidaatti. Onni onnettomuudessa ilmeisesti tämä tapaus, koska eteen sattuikin sitten kuvan mukainen 1999 vuosimallin Honda Prelude 2.0l koneella. Ei siis se tykein mahdollinen vtec-hirvitys vaan tuollainen teinipoikarassi. Sovinkin sitten, että menen katsomaan autoa maanantaina illalla.

No, maanantai tuli. Olin kuin tulisilla hiilillä koko päivän. Prelude oli teininä sellainen kaukainen unelma-auto enkä oikeastaan koskaan uskonut omistavani sellaista. Autosta oli todella kohtuullinen hintapyynti, 1450e, niin hieman toki epäilytti. Matkustin junalla Korsoon (joo, Korsoon) autoa katsomaan ja hyvinhän se vastasi sitä, mitä ilmoituksessa oli ollut. Auto oli 19v pojan ensimmäinen auto ja siitä on pidetty kohtuullisen hyvää huolta ainakin tämän omistajan toimesta. Kaupat syntyivätkin pienen koeajon jälkeen ja vain tinkimisen ilosta tingityn 50e alennuksen myötä.

Mikään täydellinen ja virheetönhän tämä ei ole. Vaikka sisusta onkin melkoisen hyvässä kunnossa, ulkoa autosta löytyy enemmänkin sanottavaa. Mitään isompaa ruostetta ei kuitenkaan ole ainakaan näkyvissä, mutta kuskin kyljessä on pohjamaalissa olevia paikkauskohtia, jotka vaativat aikalailla siistimistä, jos haluaa siihen panostaa. Puskurit ovat ottaneet vähän iskuja sieltä täältä ja niissäkin olisi melkoisen paljon paikkamaalattavaa. En ole koskaan autoja paikkamaalaillut Tekniikka tuntuu olevan kunnossa ja hieman hämmentävää hintaan nähden onkin, että edellistä edeltävä omistaja on laittanut autoon tuhansia euroja mm. alustan huoltamiseen. En ole vielä käynyt kaikkia papereita läpi, mutta autosta löytyi myös melkoisen täydellinen huoltokirja. Autoa on myös aavistuksen verran laitettu jossain vaiheessa mm. takavalojen vaihtamisen ja helmalistojen lisäämisen osalta.

Koska kyseessä on teiniaikojen unelma, niin tarkoituksena on tehdä tästä myös sitten kunnon teinirässi. Tarkoitus on pitää autoa ainakin talven yli, saa nähdä kuinka paljon pidempään sen jälkeen. Tervetuloa taas kerran seuraamaan siis, millaista hirvitystä tällä kertaa ollaan tekemässä tästä Ludesta.