 |
Heipä hei!
Onhan siitä edellisestä päivityksestä jo hieman aikaa vierähtänyt. Elämässä on tapahtunut melkoisesti tässä viimeisen parin vuoden aikana ja moni harrastus on ollut vähän vähemmällä. Kovasti ovat kärsineet mm. moottoripyörään liittyvät jutut samoin kuin myös kirjoittaminen. En nyt ala menemään elämääni sen syvemmälle, mutta paikkakunta on vaihtunut Helsingin tohinasta tänne Urjalan rauhaan. Tilaakin puuhata on nyt hieman toisella lailla kuin kaupungissa. Honda on vaihtunut Ford Rangeriin ja vauhti on hidastunut siinä suhteessa melkoisesti. Tai siis tuossa pihassahan se Hondakin edelleen, on mutta se ei ole edes käynyt yli vuoteen.
Moni minua seurannut varmasti muistaakin, että kirjoittaminen päättyi viimen moottoripyöräonnettomuuteen ja kuplan poismyymiseen. Instagramissa päivittelin vielä jonkin aikaa tuon pyörän kuntoon laittamisesta, mutta sitten elämään astuivat suunitelmat ja moottoripyöräprojekti sai jäädä odottamaan parempia aikoja. Ja pitkä se odotus olikin: pyörä sai sitten odotella valmistumistaan 2,5 vuotta. Nyt hieman pakon sanelemana; kiitos vaan talvi ja putkirikko; oli saatava pyörä pois autotallista ja se pakotti minut viemään projektia eteenpäin. Ja hyvä niin: into tuntui löytyvän siihen hommaan ihan välittömästi.
Ihan ensimmäisenä hommana oli sovittaa uusi satula paikalleen. Minun piti alunperin laittaa pyörään semmoinen perinteinen sinkkusatula ja hankinkin jo sellaisen, mutta 535:n tankkiratkaisu teki seatpannin asentamisesta hieman haasteellista enkä halunnut jättää penkinalusta avoimeksi; olisi ihan kiva ajella pyörällä myös sadekelillä. Siispä aloin tuossa syksyllä miettimään toisenlaista lähestymistä. Ajatukseksi tuli poiketa hieman yliklassisesta bobber-ilmeestä ja asentaa pyörään enemmän cafe racer tyyppinen satula. Siispä tilasin Kiinasta noin kolmen kympin hintaisen humpbackin.
Satulan sovittamiseksi piti kuitenkin sahata pyörästä takaistuimen häkki pois. No eipä sillä niin väliä, häkki oli muutenkin kierossa onnettomuuden jäljiltä, joten annoin akkukäyttöisen minirälläkän laulaa ja melkoisen pian pyörästä oli sahattu pätkä poisnyt hommaa olisi jo huomattavasti vaikeampi peruuttaa. Pienen taistelun ja kiinnikkeiden tehtailun jälkeen sain istutettua satulan paikoilleen ja hämmästelin suu auki, miten täydellisesti se oikeastaan sopi pyörän ilmeeseen. Isona plussanahan tässä on se, että koska kyseessä on Honda cb:lle tehty cafe-jakkara, on pyörä edelleen mahdollista muuttaa kaksipaikkaiseksi vaihtamalla satulaa paremmin kahdelle soveltuvaan malliin; esim. brat-satulaan. Pitänee jossain vaiheessa tilata suora penkkikin, mut nyt mennään toistaiseksi tällä. Tein satulna reunaan jääneeseen rakoon roiskeläpän autotallin lattialla pyörineestä kumimaton palasta. Ajaa nyt ainakin toistaiseksi asiansa, mietin vielä, teenkö siihen metallisen palan jossain vaiheessa.
Olin jo istuttanut Helsingissä vielä asuessani lyhyemmät iskarit pyörään, mutta jotenkin nuo iskarit eivät olleet nyt mun juttu. Iskarit ovat lähes totaalisen jäykät ja madaltavat pyörää vähän liikaa; eikä kunnollisia pusliakaan niihin oikein löytynyt mistään. Sportsterin puslista olisi luultavasti saanut tehtyä, mut päädyin kuitenkin tilaamaan kokonaan uudet säädettävät RFY:n kaasuiskarit. Ne tuntuivat istuvan pyörään kuin nenä päähän ja selvittyäni katkenneesta pultista oikean puolen iskarin kanssa, sain istutettua ne melkoisen nätisti paikalleen.
 |
Seuraavaksi vuorossa olikin sitten se suuritöisin homma: etupään vaihto. Etruhaarukkahan oli kolaroinnin jäljiltäsellaiset ehkä 15 astetta vinossa ja tilasinkin jo pari vuotta sitten jostain saksalaiselta romuttamolta koko etupään sen tilalle. Melkoisesti jumppaa aiheutti kierossa ollut vasen iskari, joka oli sitten todella kovassa saada pois. Ehkä parin tunnin taistelun jälkeen sain se kuitenkin irti (olin ihan vähää vailla jo sahaamassa sitä poikki) ja pääsin asentamaan uuden etupään. T-paloissa oli muuten sisällä kiva yllätys. Tässä vanhemmassa kokoonpanossa pyötässä oli myös alaohjauslaakerina avokuulalaakeri, mikä löytyy uudemmista vain yläpäästä. Onneksi laakerien kuulat ovat saman kokoisia, sillä hukkasin operaation aikana tasan puolet kuulista.
Kun etupää oli paikoillaan, oli tarkoitus laittaa sähköjuttuja paikalleen, mutta tajusin kellon olevan jo kymmenen illalla, enkä ollut syönyt yhtään mitään. Siispä homma sai jäädä toiseen päivään.
--
Kummasti se aika vaan vierähtää, kun on kivaa. Tuntui todella hyvältä päästä taas pyörän kimppuun ja saada asioita aikaiseksi. Seuraavassa postauksessa sitten hieman lisää projektin edistymisestä.