perjantai 30. toukokuuta 2014

Tuomionpäivä

Olinpahan yhteydessä sitten taas MP-Huoltoon. Aika tuomionpäivältä alkaa kuulostamaan tämä projekti pikkuhiljaa. Syypääksi sähkäri kertoi palaneen staattorin, joka oli sitten puolestaan käräyttänyt jännitteensäätäjän. Jännitteensäätäjä oli päästänyt virtaa huolellisesti läpi ja polttanut sitten johtonipun sekä tietenkin akunkin vielä.

Kallis remontti tulossa, mutta en luovuta. Pyörä on saatava ajoon, vaikka remontin hinta alkaakin hipoa sitten jo järjen rajoja. Tänään tuli tilattua siihen uusia osia (nuo edellämainitut) melkein parinsadalla eurolla ja vielä hankkimatta on uudet öljyt sekä akku. Jääpi varmaan tällä kaudella ajotkin vähän vähemmäksi, mutta eihän sitä vielä tiedä...
torstai 29. toukokuuta 2014

Etsivä löytää (täysin onnenkantamoisen siivittämänä)

No eihän se mennyt sitten ihan nappiin. Romikselta hankkimani nohtosarja ousoittautui hieman erilaiseksi, ilmeisesti vuosimallien välillä on siis jotain eroa näissä pikkuviragoissakin. Sain tietää asiasta MP-Huollosta puhelun kautta kesken salitreenin; jos tästä nyt jotain iloa oli, niin vitutuskäyrän noustua pystysuoraan tuli sitten raivoissaan revittyä paras treeni aikoihin.

Kotona alkoi sitten vimmattu uuden johtosarjan etsiminen. Lähtökohtaisesti hakeminen oli hieman haastavaa; eihän minulla ollut edes hajua siitä, mikä "johtosarja" on englanniksi. Hyvin pian asia kuitenkin selvisi, englanninkielinen termi tälle on "wiring harness". Mutta eipä tahtonut sekään tuottaa oikein tulosta, ainoastaan noita uudempia löytyi eBaystä ja romuttamoilta.

Olin jo luovuttamisen partaalla, kun kokeillessani jo vähän epätoivoisia hakusanoja Saksan eBaystä pomppasi silmille "1993 Yamaha Virago 250 kabelbaum". Kuvan perusteellakin näytti kyseessä olevan juuri oikea osa.

Nyt sitten odotellaan, että johtosarja saapuu Itävallasta. Pitäisi myös soitella MP-Pitstopille ja kysellä josko ottaisivat tuon heiltä ostmani johtosarjan takaisin.
keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Pientä sähkövikaa

No, eipä ollut sitten ilmeisesti ihan niin ohimenevä ja hetkellinen vika, joka aiheutti pyörän sammumisen. Perjantaina meinasi jäädä työmatka hieman lyhyeksi, pyörä kun päätti sitten sammua Itäväylälle. Vaivoin sain sen takaisin käyntiin, mutta mistään tyhjäkäyntiä kummemmasta käymisestä ei voinut enää puhua. Pääsin kuin pääsinkin kuitenkin takaisin kotiin rullailemalla tyhjäkäyntivauhdilla ja kotipihassa alkoi sitten asian tarkempi ihmettely. Haistoin palaneen käryä...


...siis ihan kirjaimellisesti. Satulan irroiteltuani palaneen käry vain vahvistui ja vähän savuakin nousi jo. Koska savu nousi satulan alla olevasta johtokasasta, ensimmäinen reaktio on tietenkin ottaa avaimet virtalukosta, mutta hämmennys ja jossain määrin myös hätäännys oli suuri, kun virrat eivät pyörästä ottaneetkaan sammuakseen, vaikka kuinka avaimesta käänsi. Oheisesta kuvasta ei oikein näy todellinen vaurion laajuus; johtonippu oli sulanut käytännössä yhdeksi köydeksi pitkältä matkaa.

Sen verran alkoi tämä homma ottamaan päähän, että päätin olla tällä kertaa itse sorkkimatta koko ongelmaa. Niinpä kävin vielä perjantaina tuossa Herttoniemessä sijaitsevassa MP-Huollossa, jossa omat epäilykseni vahvistettiin oikeaksi: jossain ottaa jotain maihin ja oikkari sulattaa johdot. Huoltomies totesi, että kannattaa johtonippua etsiskellä mp-purkaamoista ja vinkkasi, että paikallisessa MP-Pitstopissa saattaisi jopa yksi tälläinen johtosarja olla.

MP-Pitstopin sivuilla on tullut käytyä useasti, joten nopeastihan se johtosarja sieltä löytyi. Soittelin sitten ja varasin johdot itselleni, lupasin tulla maanantaina hakemaan. Viikonlopun jälkeen sitten maanantai-iltapäivänä pääsinkin hakemaan piuhat ja tiistaina oli vuorossa pyörän työntäminen huollettavaksi.

Nyt se siellä huollossa sitten on. Odottelen vähän kauhulla tuomiota, mitä tämä tulee maksamaan ja mikä tämän on aiheuttanut. 

tiistai 20. toukokuuta 2014

Ensikosketukset Bobster Ingintereihin


Kirjoitin jokin aika sitten tilaamistani Bobster Igniter ajolaseista. Silloin en ollut vielä laseja saanut käsiini, joten nyt onkin aika kertoa näistä hieman lisää, kun lasit ovat olleet käytössä muutaman kerran.

Ensivaikutelma lasit käteen ottaessa on varsin laadukas. Lasien runkohan ei siis ole muovia, vaan jotain jäykähköä, kiilloitettua kumia, jonka takia lasien rikkominen on asetta haastavampi homma. Sivuissa olevat hihnan kiinnikkeet tosin ovat muovia ja veikkaankin, että jos jostain niin tästä kohden nämä lasit hajoavat.

Olin hieman hämmentynyt ihan ensikokeilusta, kun fotokromaattiset linssit eivät tuntuneet tummenevan autossa kunnolla. Empä tiedä sitten mistä johtui, ehkäpä fotokromaattisuuttakin pitää herätellä henkiin muutaman kerran, mutta sunnuntaina todella kirkkaalla kelillä lasit tummuivat jo ihan normaaliin aurinkolasitummuuteen. Lasit reagoivat myös suhteellisen nopeasti valon vaiheluun: yllä olevaan kuvaan koitin saada vähän demoefektiä tummentamalla toisen linssin auringonvalossa, mutta kun sain aseteltua lasit kuvaamista varten paperille, oli linssi jo vaalentunut lähes kokonaan takaisin. Tämä on erittäin hyvä asia, kun ajatellaan esimerkiksi tunneliin ajamista.

Ignitereitä on hieman haukuttu ahtaiksi päähän. Itselle lasit istuvat kuitenkin hyvin silmäkuoppiin ollen erittäin mukavat, jos remmiä ei laita liian kireällle. Linssien välinen, nenän ylittävä silta oli kuitenkin hieman ongelmallinen: koska minulla on silmien välissä lävistys, ei lasit asettuneet oikein kunnolla paikoileen. Ratkaisin ongelman kuitenkin hyvin helposti. Tein siltaan pienen korotuksen huonekaluihin tarkoiteutusta tarrahuovasta ja nyt lasit istuvat päähäni myös nenän kohdalta täydellisesti ilman, että lävistyskoru törröttäisi jostain oudosti ulkona.

Hintaansa nähden ovat Bobsterit varsin pätevät ajolasit. Näkymä on kirkas ja fotokromaattinen tummentuminen juuri oikealla asteella ja oikealla nopeudella. Suosittelen. 

maanantai 19. toukokuuta 2014

Kaasutinongelmia osa 2

Parin viikon kiireisen juokseminen jälkeen pakotin itselleni muutaman tunnin aikaa tuossa perjantaina mopon kaasarin uudelleenpurkamiselle. Ja setuphan oli taas sama: parvekkeella vadissa on hyvä purkaa, pysyy niin työkalut kuin osatkin tallessa. Koska olin hyvin varma siitä, että kaasari oli tukossa taas jälleen kerran ja eräs tuttavani oli suositellut ultraäänipesua, olin valmistautunut tällä kertaa hankkimalla Motonetistä 37 euron hintaisen, pienen ultraäänipesurin. Testailinkin pesuria etukäteen koruilla ja silmälaseilla ja pitipähän ennen perjantaita käydä sitten uudestaan Motonetissä hakemassa pesuainetta tälle laitteelle.

Siispä kaasari irti pihassa seisovasta pyörästä ja sitten osiin parvekkeella. Purkaminenhan oli suhteellisen helppoa, koska nyt joka puolella oli troxeja ristipääruuvien sijasta. Hainpahan vielä 12mm kiintoavaimenkin K-Raudasta, siitä tosin köyhtyi kohtuuttoman 10:n euron verran, tarjolla kun oli ainoastaan Bachon avaimia. No, nyt on semmoinenkin ja hyvälaatuinenkin vielä. Mikunissa näyttää olevan parissakin paikassa 12mm kantoja, toinen niistä kaasuvaijerien kiinnityskiekossa ja toinen kytkinvaijerin kiinnittävässä isossa mutterissa.

Kaasarissa oli mönjää
Kaasarin pohjan aukaistuani ongelma oli välittömästi selvillä: kaasari oli täynnä kidemmäistä mönjää, jota näytti olevan ihan joka puolella kohokammiossa. Ilmeisesti CRC 5-56 reagoi jotenkin bensan (ja mahdollisesti kolmannen, tuntemattoman kombonentin) kanssa ja muodostaa moista moskaa. Tämähän sitten tukki ihan joka paikan kaasarissa ja bensaa ei kulkenut niin mihinkään suuntaan.

Siispä kaasarista osia irti niin paljon kuin ruuvareilla lähti ja osat sitten ultraäänipesuriin. Hapettumiinhan tuo ilman kiillottavia (lue: syövyttäviä) aineita tuo pesuri ei pure kupariosien kanssa, mutta alumiinista tuntuu lähtevän ihan kaikki hapettumia myöten. Myös teräksiset osat tulevat laitteesta ulos muutaman minuutin pesun jälkeen kuin uutena. Kupariosatkin puhdistuvat kyllä, mutta mustat hapettumat toki jäävät paikoilleen. Tätä varten on sitten ihan omat pesuaineensa, millä nekin saisi pois, mutta hyvin pesty pintahapettunut osakin toimii ihan moitteetta.

Ohessa vähän kuvaa siitä, miltä suuttimet yms. näyttävät kaasarin sisällä. Niissäkin tuota mönjää on vielä tässä vaiheessa aika lailla ja ihan pikimustaksihan nuo ovat hapettuneet. Epäilen vähän, että kaasaria ei oltu koskaan avattu ennen tätä ja se näkyi myös ensimmäisellä kerralla avatessa vuosien saatossa kertyneenä likana joka paikassa.

Pestyäni kaasarin käytännössä kokokonaan ultraäänipesurilla (itse kaasarin rungon peseminen oli pirun vaikeaa, se kun ei pieneen pesuriin mahtunut kerralla, vaan sitä piti käännellä pesukertojen välillä, jotta se joka puolelta saataisiin pestyä), kasasin kaasarin takaisin kasaan ja menin sovittelemaan sitä pyörään. Pyörä lähti taas käyntiin ihan pätevästi. Mutta.

Pyörä kävi nyt tyhjäkänyntiä hienosti ryyppy päällä, mutta ilman ryyppyä vain vaivoin. Myös kierroksia se otti vähän heikosti ja aina kaasua väännettäessä se meinasi tukehtua ennen kuin kierrokset nousivat. Ilman ryyppyä kaasua väännettäessä pyörä vain yksinkertaisesti sammui. Ihmettelin toista tuntia ongelmaa, irroittelin letkuja, koputtelin eri puolelle pyörää ja mietin pääni puhki, mikä moista voisi aiheuttaa. Tulipahan huomattua sitten myös imusarjassa pieni pintahalkeama, mitä pidin pitkän aikaa syypäänä tähän vikaan.

Olin saanut varattua perjantai-illasta ainoastaan alkupuolen tämän vian selvittelemiseen, joten päätin jättää vian etsimisen toiseen ajankohtaan. Ongelma ratkesi kuitenkin käytännössä heti, kun olin laittanut pillit pussiin: keittiön pöydällä odotteli kaasarin luistin jousi. Kyseinen osa on helppo laittaa paikalleen kaasaria irroittamatta ja kävinkin sitten vielä toiveekkaana sen paikalleen asentamassa ulkona. Ja taas huudettiin (tällä kertaa vähän hiljaisemmin, koska oltiin kotipihassa) hurraata. Sehän käy ja kukkuu.

Lauantaina sitten olikin varsinainen testi vuorossa. Lähdimme kaupungille tutustumaan Ravintolapäivän pop-up ravintoloihin ja käymään elokuvissa. Pyörä lähti normaalisti käyntiin ja kävikin koko reissun ajan lähes normaalisti. Toki akku oli sitten kaikesta säätämisestä taas ihan tyhjä ja valot täysin päällä pienillä kierroksilla ajaessa se ei paljon lataile. Leffasta tultuamme saimmekin sitten työntää pyörän pikaisesti käyntiin. Helpostihan se lähti, mutta onhan tuo vähän noloa keskellä kaupunkia.

Ihan viime metreillä kotiin palatessamme tapahtui sitten jotain outoa: pyörä alkoi käyttäytyä kuin se ei saisi pisaraakaan bensaa. Lopulta se sitten sammui parisataa metriä ennen kotipihaa ja ei lähtenyt heti yrittämällä käyntiin. Pari minuuttia odoteltuani se kuitenkin lähti käyntiin täysin normaalisti ja kävi taas niin kuin pitikin. Ajoin pyörän kotipihaan ja jäin miettimään, mitä oikein tapahtui.

Sunnuntaille oli lähes koko päiväksi varattu ohjelmaa, johon liittyi olennaisena osana viinin juominen. Siispä pyörää piti lähteä testaaamaan heti aamusta. Siinä kymmenen aikaan lähdin sitten hyvin varovaisin mielin liikenteeseen. Pikkuhiljaa siirryin kauemmaksi ja kauemmaksi kotoa ja testilenkki olikin sitten lopulta kuutisenkymmentä kilometriä pitkä. Kaikki kuitenkin toimi täysin normaalisti.

Huomenna taas sitten töihin pyörällä. Vähän toki jännittää, että tapahtuuko jotain. Toivon kovasti, että tuo lauantainen sammuminen olisi ollut joku roska, joka sittenmmin olisi poistunut, mutta eihän sitä tiedä. En ala kuitenkaan purkamaan kaasaria ennen, kun pyörä taas tekee jotain outoa uudestaan. Mitä sitä nyt toimivaa alkaisi korjaamaan.

Voiton puolella tässä varmasti kuitenkin ollaan, tuskin on ongelma enää mitään roskaa suurempaa. Paljon tuli taas opittua ja tämä remontti ei ollut kovinkaan kallis, ostokset kun olivat lähinnä työkaluja ja ruuveja, joista ensimmäiset ovat varmasti käytössä jatkossakin. Ultraäänipesuri osoittautui varsin hyväksi hankinnaksi ja sille löytyy varmasti jatkossakin käyttöä. Tässä vielä kuva siitä, millaista jälkeä tuo pesuri tekee vain kolmessa minuutissa lämpimällä vedellä ja 10%:lla pesunestettä.

Samoja osia ennen ja jälkeen ultraäänipesun. Jonkin ajatuskaton takia kuvat ovat tosin eri puolilta samaa osaa, mutta
antavat varmasti vähän kuvaa sitä, mihin tuo laite pystyy.

Kaasutinongelmia osa 1

Edellisestä tekstistä onkin jo pidemmänkin aikaa ja syynä tähän on ollut viime aikoina vaivannut kiire. Kiire on ollut myös syynä siihen, miksi pyörä ei töihin jätettyään ollut kovin runsaasti liikenteessä ennen kuin ihan viime päivinä.

Viimenhän jäätiin siis työpaikalle eikä pyörä tahtonut enää lähteä käyntiin. Epäilin vahvasti, että vika olisi bensapumpussa, mutta toisinhan tässä kävi. Paljon on tapahtunut ja siitä nyt sitten pientä kertomusta tässä.

Aika pian pyörän jätettyä työpaikalle sain aikaa alkaa tuota purkamaan. Välissä toki piti sairastaa runsas viikko flunssaa ja maata kotona sängyssä. Ihan ensimmäisenähän tarkastin bensapumpun toiminnan. Koska Viragossa sekä bensapumppu ja -hana toimivat alipaineella, testaaminen on suhteellisen vaivatonta: pumpulta kaasarille menevä letku irti ja sitten pyöritetään konetta. Ja iloisestihan se bensaa pumppasi. Eli: vika ei ollut pumpussa.

Oikeastaan, koska bensapumpulta lähtee bensa hienosti eteenpäin, vika polttoaineensyötössä voi käytännössä olla vain enää kaasarissa. Ja sittenhän epäilys oli hyvin nopeasti siihen, mitä yleensä kalvollisissa kaasareissa on vikana: kuivahtaneet kalvot repeilevät ja kaasari lakkaa toimimasta. Siispä aukomaan kalvon puolen kammiota kaasarin ollessa pyörässä vielä paikallaan. Tätä varten tarvitsi tietenkin irroitella tankki pyörästä.
Kaasarin ruuvit
piti porata auki

Vaan eipäs sitä niin vaan aukastukaan. Teollisella raivolla ilmeisesti joskus 90-luvulla kasaan ruuvatut kaasarin ruuvit olivat vähintäänkin kovassa. Ristipäiset kannat pyörivät hienosti pyöreiksi alta aikayksikön, joten yleiskätevä ruuvinpoistotyökalu tuli tarpeeseen tässäkin. Ja kun kansi oli saatu auki, kalvo osoittautuikin täysin ehjäksi. Eli ei jäänyt sitten enää muuta vaihtoehtoa, kuin irroittaa koko kaasari. Vähän väkivaltaisen irroitusoperaation jälkeen kaasari olikin kädessäni. Ryypyn vaijeria en kuitenkaan saanut irti; sopivan kokoinen (12mm) kiintoavain puuttui valikoimastani.

Päätin olla purkamatta kaasaria pimeähkössä autohallissa ja heitin kaasarin sitten auton takaronttiin ja ajelin kotiin. Kävimpähän hakemassa vähän CRC:tä (5-56 yleisöljyä) mahdolliseen ruuvien irroitteluun ja muutenkin kaasarin puhdistelemiseen (tästä lisää myöhemmin). Samana iltana ei tuota kuitenkaan kerinnyt purkamaan, vaan seuraavaan iltaan meni se vaihe.

Improvisioitu työpiste
Koska asumme kerrostalossa, ei minulla ole käytössä autotallia. Siitä syystä kaikki tämmöiset räpellykset vaativatkin paikan puolesta vähän luovuutta. Hajuhaitoista johtuen ei avokeittiön pöydän ääressäkään viitsi kaasaria alkaa purkamaan, joten päätin viritellä itselleni työpisteen parvekkeelle. Kävin etolasta hakemassa pienen muovivadin, jossa tavarat pysyivät purettaessa tallessa ja öljy ruiskiessa sisällä. Toimiva ratkaisu, vaikka vähän vähäinen tuo työskentelytila onkin.

Tokihan kaasarissa oli sitten joka puolella ruuvit niin kireässä, ettei ne ruuvarilla auenneet. Sen verran paljon olen ristipääruuveja tuhonnut elämäni aikana, että päätinkin jo ennakkoon käydä hakemassa pari pussillista torxeja. Ei enää pyöristyneitä kantoja!

Porailtuani kohokammion puolelta 4:stä ruuvista 2 pienessä työhuoneeni askarteluruuvipenkissä auki (kahden auettua ilman suurempaa väkivaltaa), alkoi vian syypää selvitä: kaasari oli sisäpinnoilta vuoraantunut paikkapaikoin valkoisilla rakeilla. Eräs tuttavani osasi kertoa, että kyseessä on todennäköisesti kuivunutta bensaa ja tämä ongelma johtuu aika pitkälti siitä, että pyörästä oli talvella tankki maalauksen takia kuukauden verran irti. Purettuani kohon ja pohjan neulaventtiilin irti, testasin bensan sisääntuloa puhaltamalla bensaletkuun. Tukossa. Siispä irroittelemaan pohjaventtiilin runko. Rungon pohjassa oleva sihti oli ihan täynnä karvoja ja hiekkaa. Irroiteltuani sihdin, löytyi kuitenkin todellinen tukos: kuivunut bensa oli tukkinut suuttimen ihan totaalisesti. Paremman työkalun puutteessa painoin hakaneulan läpi suuttimen reijästä, pesin ja kasasin koko venttiilin pohjan ja kasasin sen takaisin kaasariin. Uusi puhallustesti. Hei, ilmahan virtaa läpi. Voisiko tämä olla oikeasti näin helppoa?

Syypää tukokseen löytyi tämän sihdin alta

Pesin kaasarin kohokammion CRC 5-56:lla kokonaan ennen kasaamista ja sitten seuraavana aamuna singahdin ennen leffaan lähtemistä virittelemään kaasarin takaisin kiinni. Ihan jokunen "JES, VITTU, JES" huuto kaikui firman parkkihallissa, kun pyörä lähti käyntiin autosta saadun apuvirran säestyksellä käytännössä lähes heti. Palasin kuitenkin autolla sitten kotiin, koska en saanut tietenkään ajettua sekä pyörää että autoa kotiin. Tulisin hakemaan pyörän sitten pois elokuvissa käymisen jälkeen.

Juhla oli kuitenkin ennenaikainen. Illalla, kun tulimme puolisoni kanssa pyörää hakemaan, se lähti kyllä kivasti käyntiin, mutta tyhjäkäynti oli kokonaan hukassa silloin, kun ryyppy ei ollut päällä. Jotain outoa oli nyt tapahtunut. Päätin ajaa kuitenkin pyörän ryyppy päällä kotiin.

Mikä sillä sitten oli? Sen selvittämiseksi kului taas pari viikkoa kaikkien muiden kiireiden takia. Siitä seuraavassa postauksessa.

Search

Sisällön tarjoaa Blogger.
#1300 #auto #cruisailu #kaupat #koeajo #kupla #kupla #1300 #auto #volkswagen #kaupat #koeajo #kustomointi #laturi #polttoaine #volkswagen 1300 270 3D-tulostus 801 Ace Cafe ajokertomukset ajolasit ajovarusteet amazon anime auto autokoulu Bashan beetle Bell bensaletkut bensapumppu biltema blogit Bobster Bolt Bonneville bug Bullit Dinli DMX dokumentti elokuva esittely exodus flekti H-D hanskat Harley-Davidson harrastetoiminta HD hiilet hionta honda huilu huippunopeus huolto huppu Icon igniter ilmansuodin ilmaus Indian instagram irroitus iskunvaimentimet jarrut jumissa jäähdytin Jäähdytys kaasari kaasuvaijeri kahvalämmitin kahvat kaikki hajoaa kannentiiviste kansipahvi katsastus kaupat kerrospukeutuminen ketjut kiinnitys kirjat kirjoittajat kokoontumisajot koneteräsharja korjaus ktm kuljetus kupla kuplavisiiri kustomointi kuvat kypärä kypärät kytkin Laakeri laki lataus laturi Lauge Jensen laukut liikenne liikennevirasto lisävalot lisävarusteet Lontoo maalaamo maalaus matka matkakertomukset mattamusta messut moottoripyörät motonet musta Mönkijä nopeus oheistuotteet ohjaustanko ohjelmat onnettomuus paketti pakkaaminen pakoputki pakosarja perän jäykistäminen pesu photoshop pirkkala plus katsastus pohjamaali poliisi polttoaineensyöttö posti prototyypit puhelin puhelinteline pulverimaalaus raidetangon pää raidetanko rattaat rekisterikilpi rengasventtiili renkaat reppu retro saappaat sadekeli satula scifi sissybar sivustot sr400 srv250 Street Street 500 Street 759 strut sukat suprine suutin sytytystulppa sähkö sähkömoottoripyörä takaratas talvi talvivarusteet tankorukkaset tapahtumat tarvikkeet. tavarateline tee-se-itse tehoputki teippaus tekniikka tiedotus Toukoajot Triumph turvallisuus työkalut ultraäänipesuri uutiset vaatteet Vaihto vakuutukset valot vanne vanteet varaosat varusteet varustelu venttiilihattu verkkokaupat vian etsintä videot vilkut Virago visiiri volkswagen vultus vw xs650 xv250 xv950 Yamaha yccf ylikuumentuminen änkkäri äänenvaimennin öljyproppu öljyvaihto

Kirjoittaja

Copyright Pärinää 2012