Ja jottei nyt blogi nyt näyttäisi ihan niin tyhjältä, niin täytetään sitä nyt vielä toisen postauksen verran heti ensimmäisenä päivänä :D

Ostin kesän rientoihin tämmöiset kengät, katselin näitä jo pari vuotta sitten Dr Martensin webbisitellä. Kyseessä on siis Dr Marten's merkkinen kenkä ja malli on tarkka malli on Varden Boot (ja siitä vielä ruskea versio. Doc Martenseistahan on tullut varsinainen hipster-ilmiö viime vuosina, vaikka merkki itsessään on suhteellisen vanha. Itselleni nämä ovat nyt neljännet "Docit" ja ajattelin näitä arkikäytön lisäksi myös ajokengiksi kuivalle kelille.

Dr Martens siirsi jokunen vuosi sitten tuotantoaan Kiinaan ja se on joidenkin mielestä näkynyt laadussa dramaattisena heikentymisenä. Voin kyllä osittain yhtyä tähän valittajien kerhoon, edelliset maiharit kun kestivät hoitamattomina n. 8 vuotta, nykyiset ovat olleet heitteillä ja hoitamatta arkikäytössä n. 5 vuotta ja alkaa nahka halkeilemaan. Verrattaen nyt sitten kaikkiin muihin sinä aikana ja sitä ennen ostamiini kenkiin, käyttöikä on silti ollut suunnilleen tuplat, joten ihan nyt hirveää sontaa ei Doccien laatu ole tänäkään päivänä.

Varden Boot on Dr Martensin rugged luokan kenkiä, minkä pitäisi tarkoittaa, että ne ovat vähän järeämpään käyttöön suunnattuja kuin trendikkäät katumaiharit. Ainakin päällisin puolin kengät ovatkin jämäkästi viimeistellyt mm. kolminkertaisin tikkauksin. Nahka myös on jonkin verran paksumpaa kuin maihareissa, joskin ruskea nahka tuntuu hieman pehmeämmältä. Tämä on siinä mielessä hyvä, että kenkien sisäänajo ei kestä ihan niin kauaa, vaan kenkä taipuu uutenakin nilkasta suhteellisen käyttökelvollisesti. Pohjakumihan, joka on muuten Goodyearin suunnittelemaa kumiseosta, on hitsattu kiinni nahkaan ompeleiden lisäksi eikä siitä syystä ole kyllä tullut koskaan vastaan yksiäkään docceja, joista olisi pohja irronnut tai repsottanut.

Vaikka Varden Boot on Dr Martensin Triumphille tekemää Triumph Collection sarjaa, ei kenkä ole silti kalvotettu vaan ihan tavallinen nahkasaapas. Jalkaan se tuntuu olevan yllättävän mukava, joskin tiesin kyllä jo tilatessani mitä tuleman pitää. Pohja on ilmasolurakenteen takia mukava jalalle myös kävellessä tai seisoessa pidemmän aikaa, mikä tekeekin näistäkin kengistä varmasti ihan pätevät kesävaelluksille.

Suomessa Varden Boottia ei ole tullut vastaan, omani tilasin Amazonista todella kohtuuhintaisesta tarjouksesta (joka sitten loppui minun ostettuani varaston viimeiset omaa kokoani olevat Vardenit). Itse pidän kyllä näitä hintansa väärtinä kenkinä ja suosittelenkin niitä kaikille maihareita ja nahkasaappaita käyttäville vaihtoehtoiseksi kengäksi. Varden Bootista on saatavilla myös kokomusta versio ruskeaa väriä pelkääville.

Varden Boot @ Dr Martens webisite

Moi. Minä olen Mikko. Olen reilu kolmekymppinen Helsinkiläistynyt arkielämän sankari, joka kolmenkympin kriisissä päätti alkaa rakastamaan kovaa ääntä pitäviä kulkuneuvoja. Ensimmäiseksi pärinäpurkiksi alle siunaantuikin 250 kuutioinen kiinanihmemönkijä, jonka parissa tuli vietettyä reilusti aikaa niin tallissa kuin myös tien päällä. Itä-Helsingin ihmemaan luonteeseen kuuluvalla tavalla kuitenkin mönkijällä oli tapana lähteä vieraiden kuskien matkaan yöjuoksulle ja neljännellä kerralla yöjuoksu sitten venähti niin pitkäksi, että vakuutusyhtiö päätti muuttaa mönkijän rahaksi.

Olen oikeastaan pikkupojasta asti rakastanut autoja ja moottoripyöriä, ja vaikka autoja onkin elämän varrella ollut useampiakin kappaleita, ei moottoripyörää ole koskaan mopoa kummemmassa muodossa siunaantunut. Mönkijän poistuttua perheestämme päätinkin sijoittaa sitten vakuutusrahat ja ajaa niillä moottoripyöräkortin. Kortti on edelleen ajamatta, sen ajaminen alkaa teoriatunneilla ensi viikolla Herttoniemessä Autokoulu Liekin (toivottavasti) lämpimässä huomassa.

Malttamattomana en jaksanut odotella kevättä ja korttia pyörän ostoa ajatellen, vaan pidemmän aikaa erinäisissä nettikauppapaikoista pyöriä kytänneenä lampsin itsevarmana moottoripyörä kauppaan "vaan katsomaan" erästä pientä punaista kaunotarta. No, eihän se mukaan lähtenyt. Ensimmäisellä kerralla. Viikon päästä oltiinkin sitten jo kirjoittelemassa nimiä alle papereihin ja siirryin 1993 vuosimallin Yamaha XV 250 omistajaksi. Eihän tuo mikään varsinainen tehohirviö ole, mutta eiköhän sillä tuntumaa oteta mukavasti jo ensimetreille motoristin elämässä. Ohessa ensimmäinen kuva tuosta punaisesta kaunokaisesta moottoripyöräliikkeen hellässä huomassa heti ostotapahtuman jälkeen. Pyörä odottelee kevättä vielä kaupan hoivissa siihen saakka, kunnes lumet ovat sulaneet ja moottoripyöräkortti on takataskussa.

Tämän blogin tarkoitus ainakin tässä vaiheessa on seurata hieman elämääni moottoripyörän kanssa ja siihen liittyviä asioita ja ihmetyksiä. Tervetuloa mukaan seuraamaan, miltä se arki näyttää nahkasatulan päältä.