keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Vanteiden maalaus - Osa II

Normaalisti kello 13.30 aloitettiin hommat! Sain paikalliselta autohuoltoliikkeeltä parit neuvot ( kiitos Autocenter :in huoltomiehet) joiden avustuksella lähdettiin matkaan. Lähtökohtaisesti vanne ei liikahtanutkaan sijoiltansa mihinkään edes pienen moskan avustuksella. Hommassa meni yhteensä 5 tuntia ennen kuin vanne/tapit antoi periksi. Alla kuvio mitä jauhettiin edestakaisin ja ympäri ja uudestaan.

1. Mutterit hieman auki varovaista ajoa
2. Kumivasaraa
3. Rynkytystä
4. Metallisilpun poistamista
5. Mutterit poissa varovaista ajoa
6. Kumivasaraa + Rynkytystä
7. Mutterit hieman auki jumalatonta heilumista tangon kanssa vauhdilla
8. Kumivasaraa + Rynkytystä
9. Mutterit poissa runttausta
10. Rynkytystä
11. Mene kohtaan 1 ja aloita uudestaan

Lopulta se sitten antoi periksi. Kolme neljästä ei vaatinut kauheasti vaivaa kun lähtivät jo liikkeelle, mutta yksi oli perkuleen tiukassa. Sitä sitten veivattiinkin useampaan otteeseen auki. Ilmeisesti meikäläinen on kammennut jatkovarrellisen rengasavaimen kanssa mutterit liian lujalle jonka seurauksena mutteri on painanut kiinavalumiinin lyttyyn tiiviiksi paketiksi tapin ympärille.



Muistiinpanovihkoon laitettu renkaiden kireyden kohdalle huutomerkein varustettuna: Kiristä renkaat varovasti. Nyt kun päiväsaikaan näki pärrän maalatuilla vanteilla niin tuli siitä kyllä päheän näköinen. Samalla tuli poistettua "neitisuojat" jotka ovat estäneet kuran lentämistä. Kuva valmiista setupista tulee lähipäivinä.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Vanteiden maalaus - Osa I

Kun ei pidä huolta vanteista (tahi oikeen muutenkaan) mönkijästään niin herra Korroosio ja neiti Ruoste tulevat kylään. Niin oli käynyt myös meikäläisen vanteille.






Pidempään ollut jo tarkoituksena tehdä niille "jotain". Pari viikkoa sitten, kun auto oli tarkastuksessa niin kävin Motonetistä hakemassa tarpeet. Teräsharjasarja porakoneelle, musta pohjamaali (spray), mattamusta kilikalipullo. Yht. hinta noin 10eur eli ei juuri mitään.

Siinä sitten ruvettiin innoissamme repimään renkaita irti ja kaverini samalla auttoi niiden pesemisessä. Oikea eturengas oli kuitenkin päättänyt jäädä kiinni - ja kunnolla. Ei auttanu vasarat eikä litkut - eli voitelusta ja voimasta ei hyötyä. Meinattiin sitten, että otetaan kruunumutteri auki ja koko rengashärdelli irti, mutta sekin näytti olevan suht paikallaan eikä ollut tarpeeksi pitkävartista avainta, että olisi saanut auki.


Noh, 3/4 kuitenkin irti niin muuta kuin pohjatyöt alkakoon. Tosiaan alkuun pestiin tiskiharjalla + Solmaster Maalarinliuotin ( http://www.turunmaalitukku.fi/tuotteet.html?id=30/205 ) jonka löysin autotallista vanhojen omistajien ajoilta. Kuraa ja pssskaa lensikin ihan kiitettävästi. Sen jälkeen alkoi itse "kiillotustyö".


Boshin akkuvääntimeen kiinni Koneteräsharjasarjasta ( http://motonet.fi/fi/tuote/781609/Koneterasharjasarja ) silmään sopivin ja menoksi. Huomattiinkin nopeasti, että aikaa menee jos vain yksi tekee ja kävinkin hakemassa 230V porakoneen sisältä. Loppupeleissä Bosh alkoi hyytymään (ei todellakaan tommoiseen työhön tarkoitettu noita akkuja) ja mentiin pelkästään Bauhaussin 20eur iskuporakoneen kanssa. Eri päillä hiottiin ja hinkattiin niin kauan, että tulos miellytti. Lähinnä tarkoituksena poistaa ruosteet, mutta loppuviimeistely oli pelkkää plussaa. Metallipölyä tulikin kiitettävästi ja sen jälkeen vanteet huuhdottiin vielä vedellä ja sekä sen jälkeen liinoilla puhtaaksi sekä kuivaksi.




Sitten vaan pohjamaalit ( http://motonet.fi/fi/tuote/609521/Motox-pohjamaali-musta-400ml ) alle ja itse maali  ( http://motonet.fi/fi/tuote/609606/Motox-spraymaali-mattamusta-400ml ) päälle. Kaverini tuoma kahva ( http://motonet.fi/fi/tuote/609500/Spraypullon-kahva-pistooli ) auttoi hommassa aika paljon. Saa sulavamman liikkeen maalaamiseen ja sen kautta vähän parempaa jälkeä (kuitenkin kyseessä kilikalipullot niin ei nyt mitään preemiumia haetakkaan). Rengasta suojaamassa oli 52 kortin pelikorttipakka + hieman paperia.


Lopputulos olikin aivan mahtava. Luo ihan erilaista ilmettä koko vehkeeseen. Kunhan saan tuon yhden renkaan vielä niin kaverini lupasi ottaa mönkkärin kestotestiin maalin pysyvyyden kannalta. Toivottavasti ny edes hetken pysyis ja mikäli eivät pysy niin helppohan tuollainen on paikkamaalata, kun on pullo kotona.

Seuraavassa osassa perehdymmekin miten tuollainen rengas saadaan irti kotikonstein, jos saadaan!


torstai 24. heinäkuuta 2014

Taistelua takavalon kanssa

Viikonloppuna tuli sitten nautittua hieman mopoilusta. Tai no, nautittua ja nautittua, ongelmiakin tietenkin oli. Perjantaina päätin lähteä illalla testaamaan uutta ilmanputsaria (joo joo, tekosyy päästä tuulettamaan itseään iltahämärään), mutta jo alkumetreillä huomasin takavalon kiukuttelevan. Se tahtoi palaa hyvin pätkien ja välillä sammua sitten kokonaan. Lyöminen ja ravistelu tuntuivat kuitenkin auttavan, joten matka sai jatkua. Päästyäni stten suunnilleen kotoa Keravalle asti, koko valo lakkasi palamasta. Pienellä taistelulla sain sen toki palamaan hetkittäin uudestaan, mutta se tahtoi sammua melkein heti, kun pääsin liikkeelle. Ravistellessani valoa myös tuon itse valoyksikön, mattamustan pääkallon, ruuvit alkoivat löystyä. Siispä päätikin lopettaa reissuni siltä erää ja suunnata kotiin.

Kotipihassa havaitsinkin sitten, että takavalon löystyneet pultit olivat varisseet matkalle ja valo roikkui johdon varassa rekisterikilven päällä. Ironista kyllä, se myös paloi, joskihin hieman pätkien. Koska kello oli siinä puolenyön tienoilla, päätin jättää asian selvittelyn seuraavalle päivälle.

Seuraava päivä sitten alkoi ensimmäisenä pulttien koon selvittämisellä. M4:iahan nuo näyttivät olevan, siispä hakemaan sellaisia K-Raudasta, huonomuistisena kun en muistanut, että niitä oli vielä kaasarin kanssa peuhaamisesta kasa kotonakin. No, nyt on aikankin niitä varastossa enemmänkin. Ruuvailin lampun kiinni iltapäivällä ja aloin ihmettelemään tuota sähköongelmaa lampussa.

Loogisella päättelyllä päättelin seuraavaa: koska sulakkeita ei pala eikä lamppu sammuessaan tunnu vaikuttavan muuhun sähköjärjestelmään, eikä jarruvalokaan lampun sammuessa toimi, vika täytyy olla maapuolella. Tässä vaiheessa heräsikin ajatus: onkos sähkäri vaihtanut maan paikkaa sähköremontin yhteydessä. Ja niinhän se oli: maat oli otettu rekisterikilven ruuvin takaa. Ihan kiva, mutta koko kilpiteline kun on pulverimaalattu eikä muutenkaan koske kuin takapyörän akseliin paljaaseen metalliin, ei oikein tahdo maakontaktia löytyä. Pitää nyt kyllä hieman kritisoida tuota sähkäriä, joka remontin pyörään teki: tämän lisäksi vastaan on tullu jo mm. väärin päin pyörän satulan alle asennettu akku ja molemmista piuhoista maihin kytketty tupakansytytin. Vähän pelottaa, että mitä sieltä vielä tulee vastaan.

Ratkaisin ongelman helpoimmalla mahdollisella tavalla: hyppylanka tuon pultin takaa (kun tuo johto oli niin olemattoman mittainen, ettei se itse ylttänyt mihinkään kauemmaksi) takaiskarin alapulttiin. Jo loppui vilkkuminen.

Lauantai-iltana sitten päätin "lähteä testaamaan takavaloa". 2,5 tunnin lenkki suuntautui Kirkkonummelle ja Vihtiin ja toimihan se takavalokin kunnolla koko matkan.
perjantai 18. heinäkuuta 2014

Podit pois: osa 2

Toissapäivänä kotiin saavuttuani eteisessä odotti lappu postista. Seurantakoodista ei voinut erehtyä, RR[numeroita]TW kertoi paketin tuleen Taiwanista. Siltä suunnalta kun ei nyt tällä hetkellä muita paketteja odoteltu, tiesin paketin sisältävän tuon uuden ilmanpusarin. Siispä fillaroinnin jäljiltä pikainen suihku ja sitten kiireenvilkkaa postiin.

Ja siellähän se oli, metallinharmaa tötterö. Powerfilteriksikin jotkut näitä kutsuvat. Kokometallinen filtteri 50mm reijällä. Juuri se komponentti, mikä tarvitsen korvatakseni ilmanpusaripodin.

Toissapäivänä ei kuitenkaan ollut sellainen päivä, että olisin kerinnyt pyörää räpeltämään, siispä vasta eilen pääsinkin pyörän kimppuun. Teoriassa tuo podin poistaminen ja uuden filtterin laittaminen ei pitäisi olla kovinkaan kummoinen juttu, joten en uskonut homman vievän kovinkaan paljon aikaa. Oikeastaan suurin murhe oli tuo vasemman puoleinen podi sekä sen sisällä oleva kaasarin lämmittimen anturin ja podin väliin asennetun tupakansytytinpistokkeen uudelleensijoittelu.


Ilmanputsaripodin poistaminen oli juuri niin vaivaton operaatio kuin toivoinkin, aikaa vierähti kahden ruuvin aukaisemiseen ja uuden putsarin asennukseen noin ehkä kaksi minuuttia. Toisen puolen podikin lähti vaivattomasti irti avattuani sen ensin ja irroiteltuani anturin sen sisältä. Sijoitteluongelmakin oikeastaan rakesi kuin ihan itsestään: jätin nyt toistaiseksi ainakin podin kiinnitysraudan paikoilleen ja sijoittelin tupakansytyttimen sen väliin. Ei ehkä kaunein ratkaisu, mutta tulevaisuudessa tulen siirtämään koko pistokkeen todennäköisesti lähemmäs ohjaustankoa, joten tämä tilapäisratkaisu saa palvella siihen asti. Anturin tungin johtoineen tankin alle, jonne se katosi näkymättömiin.

Ja tältä se nyt näyttää kokonaisuutena. Mielestäni pyörä on taas asteen kevyemmän näköinen ja tyylikkäämpi. Oliko tuosta uudesta "powerfilteristä" tehon puolesta jotain merkitystä, sitä en osaa varmaksi sanoa. Vähän paremmin tuntui tavalliseen verrattuna pyörä kuitenkin lämpiävän aamulla ja ehkä inasen paremmin vastaavan kaasuunkin.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Tulevaisuus on täällä: konseptivideo tulevasta Fusar Guardian kypärästä

HUD (Heads-Up Display) on tuttua teknologiaa kaikille tietokonepelejä pelaileville sekä scifi-faneille todellisuutta laajentavana lisänä näkökentässä. Laajennettu todellisuus on pikkuhiljaa tehnyt tuloa ihan todellisuuteenkin mm. Goolge Glassin ja Oakleyn varsin pätevien laskettelu/ajolasien suunnalta. Nyt kuitenkin vihdosta viimein tätä teknologiaa ollaan tuomassa myös moottoripyöräilyn maailmaankin.

Fusar Technologies on kehitellyt viime vuodet tätä tekniikaa upotettavaksi moottoripyöräkypärän sisälle. Ja nyt ensimmäinen konseptivideo on nähtävissä internetissä. Fusar on laukaisemassa joukkorahoituskampanijan kypärien tuotannon aloittamiseksi tässä kuussa, joten ostakaanhan omanne sitten heti jo ensi metreillä.


Podit pois, vaihe 1

Olen oikeastaan pikkuviragon hankkimisesta alkaen harkinnut noiden sivupodien poistamista. Vasemman puoleisessa podissahan majailee kaasarin lämmittimen lämpötila-anturi ja oikeassa puolestaan ilmansuodatin. Nyt, kun vanha ilmansuodain lakaa olla aika lailla loppu, päätinkin sitten ryhtyä toimeen ja tilasin eBaystä tämmöisen:


Kyseessä siis ihan perus pyöreä powerfiltteri, jokaisen mopopojan tuntema "viritys". Empä usko, että mitään vaikutusta suorituskykyyn tuolla on, mutta ulkonäköön sitäkin enemmän. En halunnut sellaista perinteistä kartiofiltteriä, ainoastaan 90 asteen kulman perässä oleva kartio olisi kelvannut. Tuo ilmanputsarin reikä on foorumien mukaan 51mm, ja siitä nurkilta ainoa sopivan kokoinen filsu olisi ollut 48mm, mikäli kulmaa olisi halunnut. Päädyin kuitenkin tähän 50mm sisäänotolla olevaan pyöreään ja sylinterinmuotoiseen filtteriin.

Filtteri ei ollut kovin hinnalla pilattu. Postareineen sille tuli Taiwanista hintaa hieman yli 11 euroa ja arvioitu toimitusaika on tuossa ensi viikon alkupuolella

Toisella puolella sitten tuo anturi tarvitsee piilottaa johonkin ja tupakansytyttimelle pitää keksiä uusi paikka. Nythän tuo tupakansytytin on ollut siinä podin välissä. Jos ei muuta, niin kehittelen sille sitten samaan paikkaan jonkinlaisen kiinnikkeen.
maanantai 7. heinäkuuta 2014

Viikonloppuna tien päällä


Viikonloppuna tuli nyt tehtyä reissu synnyinkulmilleni Valkeakoskelle (ihan oikeastikkin olen syntynyt ihan Valkeakosken aluesairaalassa). Vanhoja kavereita siellä on vieläkin minulla jokusia, vaikka kylästä tuntuukin olevan aika kova hinku nuoremmilla pois. Itsekkin lähdin sieltä Tamperetta kohden heti ensimmäisen työpaikkani saatuani ja siitä sitten on matka jatkunut eteenpäin. Välillä kuitenkin täytyy palata juurilleen.

No olipa nyt syyt sinne menemiseen mitä tahansa, tässä blogissa puhutaan moottoripyöräilystä. Olin ottanut perjantain vapaaksi tätä reissua varten, että voisin lähteä jo päivällä liikenteeseen. Kyseessä oli tietenkin vielä kaiken kukkuraksi tilipäivä ja siitä syystä muutamia asioita tuli hoitaa ennen reissuun lähtöäni.

Hain viime talvena ostamani nahkahousut ompelimosta. Kiikutin ne sinne alkuviikosta; niistä kun oli haarovälin sauma päättänyt ratketa jo heti ensimmäisillä ajokerroilla. 23 euron hintainen toimenpide oli sen verran laadukkaan näköistä työtä, että seuraavaksi sinne sitten varmaan meneekin kerholiivin povitaskut korjattavaksi.

Hain myös aamulla ihan tätä reissua varten kuntosalilta uuden repun. Suurehko ja vesitiivis reppu tuntui vetävän koko reissun tavarat paremmin, kuin olin toivonut. Alunperin oli suunnitelmissa ottaa tälle kaveriksi myös vesitiivis säkki, mutta kaikki omat (ja vähän muidenkin meille unohtuneet) kamat mahtuivat reppuun. Reppu tarjosi vielä toisenkin positiivisen yllätyksen: se omilla remmeillä sai niin jämäkästi repun kiinni sissybariin, ettei mitään ylimääräisiä remmejä ollut tarve alkaa asentelemaan. Varmistin toki paketin vielä kuormaverkolla, mutta sen merkitys oli lähinnä symbolinen.

Ja sitten matkaan, niinhän? No ei nyt aivan. Nyt tarvitsee kyllä hieman kritisoita pyörään tehtyä sähköremonttia ja työn laatua. Vaikka pyörä toimiikin nyt kuin elämän mieli ja kaikki tuntuu olevan hyvin, pari asiaa tuon remontin jäljiltä kyllä ihmetyttää. Ensinnäkin: akku on pyörän satulan alla väärin päin. Se ei ole samoin päin, kun se oli alun perin ja tästä syystä johtuen alulle menevät piuhat eivät oikein riitä perille asti. Ja koska ne eivät riitä kulkemaan perille oikealla tavalla, on päävirtakaapelinippu vedetty suoraan akun ylise. Täm on siinä mielessä vähän ongelmallinen ratkaisu, että kaapelit tahtovat vähän ahdistaa satulan paikalleen asettumista. No, tämä on pieni murhe; korjaan sen itse, kun tulee tarve akkua irroitella eli käytännössä ensi talveksi.

Enemmän päänvaivaa kuitenkin aiheutti tupakansytyttimen kytkentä. Olin jo melkein lähdössä pihasta, kun virittelin puhelinta viritellessä kiinni laturiin havaitsin, että tupakansytytinlaturi ei saa jostain syystä virtaa. Minulla on halpoja kiinalatureita pilvin pimein ja tiedän niistä ainakin yhden olevan rikki. Siispä epäily kohdistui juuri rikkinäiseen laturiin ja kipaisinkin sisältä toisen laturin. Ei eloa vieläkään. Siispä hakemaan auton avaimet ja hakemaan autosta vielä kolmas laturi. Ei mitään. Siispä vika täytyi olla nyt jossain muualla; autossa oleva laturi oli varmuudella ehjä. Siispä taas satulaa auki ja tutkimaan, missä vika piilee.

Vaikka en ole sähkömies, jonkin verran sentään sähköistäkin ymmärrän. Ja ymmärrykseni riittää yllä siihen, että kun tupakansytyttimeltä tulee kaksi piuhaa tuonne satulan alle, pitäisi toisen niistä olla akun + navassa ja toisen sitten puolestaan maissa tai akun - navassa. Toinen piuha menikin hienosti kyllä maihin, sytytysboksin kiinnitysruuviin (sähkäri ei toki ollut laittanut sytytysboksia kiinni tällä pultilla), samoin joku toinen piuha tuli tähän samaan paikkaan. Ja kun aloin tutkimaan hieman tarkemmin, huomasin, että tuo toinenkin piuha tuli sulakeen kautta myös tupakansytyttimeltä. Eipä ihme, että ei tule virtaa, kun molemmat piuhat ovat kiinni maissa.

Siirrettyäni sitten tuon toisen piuhan akkuun, alkoi virtaa tulla. Siispä matkaan. Läheiseltä Nesteeltä tankki täyteen ja nokka kohti 130-tietä, eli tuota vanhaa 3-tietä, joka kiemurtelee siinä moottoritien molemmin puolin. Ulkona oli suhteellisen viileä keli, 17-asteessa alkoi pian tuntua huonolta idealta jättää kaikenlainen kasvojen peittäminen pois. Myös pölyä oli ilmassa paljon ja jokainen vastaantullut auto tuntui mukavalta hiekan piiskaukselta naamassa.

Koko ajomatkan ainoan tauon, jonka aikana kävin vessassa ja söin jäätelön sekä tarkastin paljonko bensaa oli palanut, pidin Linnatuulessa. Bensaa oli kulunut ensimmäisen vajaan sadan kilometrin matkalla noin kolme litraa. Tankkasin tankin täyteen ja matka jatkui edelleen kohti Valkeakoskea. Sääksmäen kohdalta koukkasin pois vanhalta kolmostieltä ja kohti Valkeakoskea tuolta Voipaalan editse.

--

Railakkaan viikonlopun jälkeen lähdin paluumatkalle sunnuntaina. Olin liiktenteessä jo ajoissa, siinä vähän puolen päivän jälkeen olin jo lähdössä kovaa vauhtia entenmään. Aurinko porotti jo aamupäivästä sen verrna kovasti, että päätin jättää turvallisuuttakin uhmaten nahkatakin pois päältä ja varustautua pelkällä flanellipaidalla ja liivillä. Ja olihan minulla toki myös selkäpanssari. Olihan se sitten lopulta jo kuitenkin siinä yhden nurkilla, kun pääsin tankkaamisen ja kaikkien valmistelujen jälkeen liikenteeseen ja otin heti lähtöönsä suunnan ihan toiseen suuntaan kuin mikä olisi lyhyin reitti kotiin. Keula kääntyikin Pälkänettä kohti, tosin Uskilan risteyksestä päätin kääntää suunnan taas kohti Alvettulaa ja lopulta Lahden suuntaa 12-tielle. Tuo Alvettulantie on pääasiassa hiekkatietä, mutta vaikka monet motoristit hiekkatietä kammoksuvatkin, itse hiekaktien varressa kasvaneena mopoilijana ei se itselleni ole niin ongelma.

12-tieltä sitten käännyin Lammin jälkeen kohti Hausjärveä. Mommilantie-nimeä kantava tie 2951 osoittautuikin harvinaisen hyväksi valinnaksi. Mutkainen pikkutie oli suhteellisen hyvässä kunnossa eikä häiritsevää liikennettä ollut juuri ollenkaan; ainoastaan yhden traktorin jouduin ohittamaan kolmisenkymmentä kilometriä pitkällä maaseututiellä. Jos olette liikkumassa tuolla suunnalla, suosittelen kokeilemaan kyseistä tienpätkää, maisemat ovat lähinnä rauhallista maaseutua ja tie yhtäjaksoista mutkittelua alusta loppuun.

Mommilantieltä sitten otin suunna kohti Hausjärveä, tarkoituskena päästä Jokelan suuntaan menevälle Kurun tielle. Aivopierun seurauksena käännyin kuitenkin jo Oitin kohdalta Hikiän sijasta, mutta tajusinkin virheeni hyvin pian. Pikainen kartan tutkiskelu kertoi kuitenkin, että ympäri ei tarvitsisi heittää vaan Oitistakin pääsee asfaltoitua, joskin todella kuoppaista ja huonokuntoista tietä Kuruntielle. Kuruntiehän sitten jatkuukin suoraan Jokelaan ja Jokelasta tie jatkuu yhdellä käännöksellä Tuusulaan asti. Tuusulasta koukkasin vielä Vanhalle Tuusulantielle ja Tikkurilan kautta sitten Kehä III:lle ja sieltä sitten kotiin.

Ylimääräisiä kilometrejä ei mittariin kertynyt kuitenkaan tämän lenkin takia kuin alta 50 ja matka-aikakin oli perjantaihin verrattaen vain reilun puoli tuntia enemmän. Maisemat olivat kuitenkin sen verran parempia, että jos ei kiire ole, valisisin koska tahansa tämän reitin mielummin kuin tuon motarin vieressä päristelemisen.

--

Kesän ensimmäinen varsinainen yönylireissu on nyt siis takana ja fiilikset sen jäljiltä aivan katossa. Mieli tekisi heti lähteä taas uudestaan johonkin suuntaan, suunnasta ei vaan ole tietoa.
perjantai 4. heinäkuuta 2014

Tänään se alkaa - kesän ensimmäinen reissu

Tänään se olisi sitten menoa ja meininkiä luvassa, kun kesän ensimmäinen moottoripyöräreissu starttaa tuossa aamupäivästä. Myhöhisen kauden aloituksen takia ensimmäinen reissu lykkääntyi reilulla kuukaudella normaalista ja suuntakin on vähän toinen. Tällä kertaa kohteena kun ei ole matka vanhemmilleni, kuten normaalisti on ollut, vaan suuntana on synnyinseutuni Valkeakoski. Olen menossa viettämään aikaa vanhojen, hyvien ystävieni kanssa ja ehkäpä hieman sukuloimaankin.

Matkaa suuntaansa tuonne on vajaa parisataa kilometriä, joskin hieman saattaa reitti venähtää, jos sää ja virkeystila vaan sallii. Ensimmäisen osalta ennuste näyttää varsin mallikkaalta, mutta jälkimmäisen osalta ei ihan samalla lailla. Sen verran innoossani kun tästä reissusta kun olen ollut, että yöunet jäivät toki mukavan 2,5 tunnin mittaisiksi. No, energiajuomaa ja kahvia, kyllähän sillä jaksaa. Perillä voi sitten levätä.

Matkan valmistelut ovat toki vielä vähän kesken: pitäisi vielä aamupuhteiksi käydä ostamassa muusi reppu ja hakea ajohousut ompelimosta korjauksesta. Löysin toiselta käyttämältäni kuntosalilta suht asiallisen, pienehkön vesitiiviin repun 39€ hintaan, mutta olen odotellut tässä kesälomarahoja, jotta sen voisin sieltä hakea. Viime talvena ostamani nahkahousut taas puolestaan päätyivät korjattavaksi, kun muutaman käyttökerran jälkeen niistä petti sauma haarovälistä. Eipä pitäisi ostaa mitään muualta kuin liikkeistä...

Tällä reissulla pitäisi napata myös muutama promokuva kavereiden bändistä. Hardcore punkkia soittava bändi kantaa nimeä Kuivakausi, ja kuulostaa tältä: 

http://m.youtube.com/watch?v=foyT7RuUIjs 


Posted via Blogaway
tiistai 1. heinäkuuta 2014

Harley-Davidson Project Livewire - harrikan prototyyppi sähkömoottoripyörästä

Viime kuussa Harley-Davidson esitteli ensimmäisen sähkömoottoripyöränsä. Project Livewire on jakanutkin mielipiteitä moottoripyöräilijoiden keskuudessa ehkä enemmän kuin mikään aiemmin tehtaan julkaisema kulkuneuvo. Toisella puolella ovat tietenkin ryhmä perinteikkäitä motoristeja ja toisella puolella sitten uudemman koulukunnan edustajat. Itse en ala puoliani valitsemaan, vaikka pidänkin itseäni perinteisempänä motoristina, on tässä vehkeessä paljon potentiaalia.

Pyörän ulkonäkö muistuttaa suoraan siltä, kuin se olisi revitty jostain scifi-elokuvasta. Custom-pyörälle tyypillisiä piirteitä on jäljellä suhteellisen vähäisesti ja pyörä muistuttaakin ulkoisesti ehkä enemmän japanilaista nakupyörää. Ei välttämättä paha asia, eipä sitä futuristisessa kulkuneuvossa tarvitsekkaan välttämättä noudatella niitä perinteisiä linjoja, varsinkin kun kysymyksessä on prototyyppi.

Ulkoisesti mielenkiintoisin asia Project Livewiressä on kuitenkin sen äänimaailma. Harrikka kovasti mainostaa, että heidän pyöränsä äänen tunnistaa vaikka kuinka kaukaa (teknisesti en olisi ihan samaa mieltä, V2-koneen tunnistaa kyllä, mutta valmistajaa voi olla vähän vaikea arvioida kauempaa joka tilanteessa) ja osittain varmasti siitä syystä HD on käyttänyt huomattavan paljon aikaa ja vaivaa pyörän äänen kehittämiseen. Ja miltä se sitten oikein kuulostaa? Kuuntelkaapas vaikkapa tästä:



Ensimmäisenä äänestä tulee mieleen jokin avaruusalus tai vastaava vekotin esimerkiksi Star Warsista! Ei välttämättä paha asia, nimittäin jos omistaisin sähkömoottoripyörän, tämä olisi aika lähellä sitä ääntä, mitä toivoisin sen pitävän.

Tällä hetkellä Project Livewirelle luvataan 50 mailin toimintasäde. Se ei ole kovinkaan paljon, mutta kyllähän sillä työmatkaa suhailisi. Nollasta sataan pyörän luvataan kiihtyvän alle neljän sekunnin ja nopeudenrajotin tulee vastaan 92 mailissa tunnissa (148 km/t).

The Verge sivuston toimittaja pääsi tutustumaan pyörään hieman tarkemmin, ja siitä syntynyt video löytyy täältä:



Search

Sisällön tarjoaa Blogger.
#1300 #auto #cruisailu #kaupat #koeajo #kupla #kupla #1300 #auto #volkswagen #kaupat #koeajo #kustomointi #laturi #polttoaine #volkswagen 1300 270 3D-tulostus 801 Ace Cafe ajokertomukset ajolasit ajovarusteet amazon anime auto autokoulu Bashan beetle Bell bensaletkut bensapumppu biltema blogit Bobster Bolt Bonneville bug Bullit Dinli DMX dokumentti elokuva esittely exodus flekti H-D hanskat Harley-Davidson harrastetoiminta HD hiilet hionta honda huilu huippunopeus huolto huppu Icon igniter ilmansuodin ilmaus Indian instagram irroitus iskunvaimentimet jarrut jumissa jäähdytin Jäähdytys kaasari kaasuvaijeri kahvalämmitin kahvat kaikki hajoaa kannentiiviste kansipahvi katsastus kaupat kerrospukeutuminen ketjut kiinnitys kirjat kirjoittajat kokoontumisajot koneteräsharja korjaus ktm kuljetus kupla kuplavisiiri kustomointi kuvat kypärä kypärät kytkin Laakeri laki lataus laturi Lauge Jensen laukut liikenne liikennevirasto lisävalot lisävarusteet Lontoo maalaamo maalaus matka matkakertomukset mattamusta messut moottoripyörät motonet musta Mönkijä nopeus oheistuotteet ohjaustanko ohjelmat onnettomuus paketti pakkaaminen pakoputki pakosarja perän jäykistäminen pesu photoshop pirkkala plus katsastus pohjamaali poliisi polttoaineensyöttö posti prototyypit puhelin puhelinteline pulverimaalaus raidetangon pää raidetanko rattaat rekisterikilpi rengasventtiili renkaat reppu retro saappaat sadekeli satula scifi sissybar sivustot sr400 srv250 Street Street 500 Street 759 strut sukat suprine suutin sytytystulppa sähkö sähkömoottoripyörä takaratas talvi talvivarusteet tankorukkaset tapahtumat tarvikkeet. tavarateline tee-se-itse tehoputki teippaus tekniikka tiedotus Toukoajot Triumph turvallisuus työkalut ultraäänipesuri uutiset vaatteet Vaihto vakuutukset valot vanne vanteet varaosat varusteet varustelu venttiilihattu verkkokaupat vian etsintä videot vilkut Virago visiiri volkswagen vultus vw xs650 xv250 xv950 Yamaha yccf ylikuumentuminen änkkäri äänenvaimennin öljyproppu öljyvaihto

Kirjoittaja

Copyright Pärinää 2012