maanantai 24. elokuuta 2015

Pitihän se sitten kaataa

Tästä on nyt kulunut jo muutama viikko aikaa, mutta kesälomakiireet ovat pitäneet minut tiiviisti erossa tietokoneesta. Ja hyvä niin, kesälomalla pitääkin tehdä muutakin kuin istua koneen ääressä.

1.8. osallistuin YCCF:n Etelä-Suomen kuvermentin semi-vuotuiseen Kuninkaantienajo-tapahtumaan. Reissu alkoi kuitenkin hieman surullisesti, kun hieman Keimolanportin jälkeen onnistuin kaatamaan pyörän risteysalueella. Jarruttelin lähestyvään T-risteykseen ja tarkkailin liikennettä. Jotenkin epähuomiossa huomasin vasta ihan viimeisellä sekunnilla keskellä tietä ammottavan aukon asfaltissa. Sen verran myöhässä kuitenkin kuopan huomasin, että eturengas lähti paniikkiliikkestä kuopan reunasta alta ja tonttiinhan se pyörä tuli. Vauhtia oli onneksi noin 10km/h ja vauriot olivat lähinnä henkisiä. Rystyset ottivat toisesta kädestä hieman iskusta itseensä, mutta ovat näyttäneet parantuvan sittemmin itsestään (joskin pientä jäykkyyttä vieläkin on havaittavissa).

Pyöräkin säilyi suuremmilta vaurioilta; jalkatappi raappasi hieman kulmaa sileäksi, etujarruvipu hioontui päästä ja peilin yläkulma osui maahan. Mitään ajoa estävää/haittavaa damagea pyörälle ei kuitenkaan tullut, joten matka sai luvan jatkua eteenpäin.

Ja hyvinhän se jatkuikin, ajotapahtumapäivän aikana mittariin kertyi kaikenkaikkiaan lähemmäs 350km ja pyörä toimi moitteetta koko reissun ajan.

Sanotaan, että moottoripyöräilijät voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat kaataneet pyöränsä ja niihin, jotka eivät ole vielä kaataneet pyöräänsä. Nyt kuulun sitten ensimmäiseen.

--

Kesäloma sujui jostain syystä etäällä myös moottoripyörästä. Lomareissun ja kotona edistyvän pienen remonttiproggiksen takia jäikin loman ajot lähinnä tuohon yksittäiseen tapahtumaan. Tänään palailinkin sitten lomalta töihin ja aamuisesta hetken mielijohteesta johtuen päädyin ajamaan prätkällä töihin. Hieman sai pyörää startata pitkään (ilmeisesti kaasari oli aikalailla tyhjä, hetken floodattuani bensaa se sitten starttasi ja kävikin vallan normaalisti), mutta töihin sentään pääsin. Kelit näyttävät olevan mitä parhaimmat, joten jos sitä vaikka ottaisi nyt niitä uupuvia kilometrejä kiinni loppukesästä.
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Renkaiden vaihtoa


Tulipahan sitten viime viikonloppuna vihdosta viimein käytyä vaihdattamassa renkaat pyörään. Ohessa kuvat vanhoista renkaista, alkoivat ollakkin pikkuhiljaa vaihtokunnossa. Eturenkaassa oli paikkapaikoin kulunut kuvio kokonaan pois ja takarenkaassakin oli noin milli kuviota jäljellä. Hieman vanhat ja kovettuneetkin nakit olivat, paistoleima takarenkaassa kertoi renkaan olevan vuodelta 2008, eturengas taas oli puolestaan vielä parisen vuotta vanhempi.

Uudet kumithan tilailin sieltä täältä (kotimaasta, en muista tarkalleen mistä) ja kumit ovat odotelleet kellarissa parisen viikkoa. Etsiskelin paikkaa lähiseudulta renkaiden vaihtoon ja lopulta päädyinkin taas Roihupellon Rengas Oy:n palveluihin; sieltä kun olen saanut hyvää palvelua tähänkin asti.

Eturenkaan vaihto oli ammattimiehellekkin hieman haastava proggis, kun rengas ei mennyt sitten koneisiin kapean vanteen takia. Käsipelillä vaihdettuna sitten saikin vaihtaja pari reikää aikaiseksi renkaaseen, jotka tosin paikkasi ihan ilmaiseksi. Putsasipahan vielä vanteenkin pahimmista ruosteista; yhden pinnan välistä oli vettä ilmeisesti vähän päässyt vanteen sisään ja hieman ruostetta muodostumaan.

Takarenkaan vaihto sujuikin sitten huomattavasti nopeammin, ehkä noin varttitunnissa. Palvelu oli tälläkin kertaa loistavaa ja tulenkin varmasti jatkossakin rengashommien kanssa käyttämään kyseistä firmaa.

En ole vielä pahemmin ehtinyt uusia renkaita testailemaan, mutta nyt yhden työmatkareissun perusteella voin sanoa, että tuntuma tiehen parani huomattavasti. Mukava parannus siis ajettavuuteen.

Vielä pitäisi renkaita hieman piristää tussaamalla tekstit kiekoista. Valkoisten maalitussien saatavuus on vaan hieman nihkeä joka paikassa. Pitää kesälomalla varmaan suunnata Biltemaan.
perjantai 3. heinäkuuta 2015

Eturengaskin

Turhanpäiväinen pikapäivitys, mut tilasimpahan eturenkaankin. Hirveitä hintaeroja noissa toimituskuluissa, halvimmaks tuli Metzeler Perfect M22 näemmä Wandamotorilta, josta rengas lähti toimituskuluineen karvan päälle viidellä kympillä. Nyt pitäis sitten kattella, missä ne vaihdattaa. Alustavasti harkitsen Roihupellon Rengasta, siellä olis irtovanteelle 20€ vaihto.

Tänään taas tien päälle

Taas on kesä ja kesäinen ilmakin. Tänään olisi tarkoitus taas lähteä tuonne synnyinseuduilleni viettämään hieman viikonloppua hyvässä seurassa. Ajoa siis tiedossa tänään parisensataa kilometriä ja sen saakin sitten näemmä ajella kunnon helteessä: matkan varrelle on luvattu lähemmäksi kolmekymmentä astetta lämmintä.

Pakkasin kuitenkin mukaan ajovermeet. Parempihan ne on olla mukana sitten, jos sää muuttuukin. Päälle en niitä kuitenkaan tänään aio laittaa, helteessä kun täysnahkaan pukeutuneena on vähintään perseestä ajella. Paketista tuli varsin tiivis, kuten kuvasta näkyy. Saisi tosin olla vielä vähän paksumpi; ihan ei yltä nojatessa ajamaan. Pitää varmaan hakea repunpohjalle siksari bisseä, että saan selkänojan ajomatkaksi.

Töihin päästyäni huomasin unohtaneeni napata autosta tupakansytytinlaturin mukaan onneksi sentään varalaturi on matkassa, mutta sen toiminta on ollut viimesen vuoden ajan vähän satunnaista. Teoriassa pitäisi kyllä laitteissa akun riittää, varsinkin kun matkalle ei navigaattoria tarvitse.
torstai 2. heinäkuuta 2015

Sähköhommia

Eilen töistä lähtiessäni ilmeni mielenkiintoinen ongelma. Pistin pyörän käyntiin, se kävi kiltisti noin 2 sekuntia ja sen jälkeen katosi kaikki sähköt. Pyörä on hieman oireillut jo vastaavaa pari päivää, ongelma on ilmennyt hieman hitaana reagointina avaimen kääntämiseen virtalukossa. Nyt sähköt hävisivät kuitenkin kokonaan eikä mitään virtaa tullut mihinkään. Siispä etsimään syytä.

Kaivelin satulan alta johtoja ja johtoja ravistelemalla sainkin aikaiseksi sähköt kertaalleen pariksi sekunniksi. Eli vika löytyisi johtonipuista.

Irrottelin akun ja testasin, että akku toimii. Ja toimiihan se, annoin siitä suoraan virtaa toiselle takavilkulle (vilkuista lisää hetken kuluttua). Ruuvailin akun takaisin kiinni ja tarkastin sulakkeet; kaikki oli ok niidenkin suhteen. No mitäs ihmettä?

Loppujen lopuksi löysin nipusta irrallisena roikkuvan, selkeästi jostain irronneen piuhan. Ruskea piuha osoittautuikin virtalukon herätevirraksi ja pian löysinkin sen vastaparin (joka oli ovelasti piilotettu sähköteipillä toisen liittimen viereen). Siispä liitintä esiin ja vika oli selvä: johto oli irronnut liittimen vastakappaleen perästä. Piuha suoraan kiinni liittimeen ja kas: virrat takaisin. Valot tuntuivat palavan merkkivalorivissä huomattavasti aiempaa kirkkaammin, oliskohan tässä ollut jo pidemmänkin aikaa liitos hajoamispisteessä? Työkaveri asteli juuri sopivalla hetkellä paikalle ja tarjosi kiekon sähköteippiä, siispäjohto tiiviisti kiinni liittimeen ja teipillä tiivis paketti.

Päätin sitten onnistuneen korjauksen innoittamana alkaa selvittämään myös toista, jo vähän pidempään kiusannutta sähköongelmaa. Oikean puoleinen takavilkku on kiukutellut jo koko kevään, pääosin vika on tosin tilapäisesti korjaantunut koputtelemalla vilkkua. Irroittelin vilkun kotipihassa ja vika oli hyvin pian selvillä: Vilkku oli ottanut vettä ja kaikki kontaktipinnat olivat umpiruosteessa. Ei ihmekkään, että vilkku ei oikein tahtonut toimia.

Siispä koko vilkku irti ja katselemaan, josko sisältä löytyisi sopivaa polttimoa. Ei löytynyt. Clas Ohlsonin valikoimakin tarjosi sopivalla kannalla ainoastaan 4W polttimoja (alkuperäinen oli 10W ja sekin oli ihan liian pienellä vastuksella, minkä takia vilkut strobottavat ikävästi), joten sehän tiesi sitten reissua Motonettiin.

Motonetistä löytyikin sitten kohtuulliseen 3,90€ kappalehintaan 21W halogen-polttimoja sopivalla kannalla. Tuossa vilkun kuvussa on reilusti tilaa eikä pelkoa esim. lasin sulamiselle ole, joten päätin ostaa näitä järeämpiä polttimoja pari kappaletta, jos vaikka vaihtaisi molempiin takavilkkuihin sitten saman tien.

Kotiin päästyäni irroittelin sitten koko vilkun kaikkineen ja päätin ensitöikseni, nyt kun kaikki oli kerrankin irti, myös lyhentää vilkun vartta hieman. Näissä vilkuissa varsi on ollut lokarin sisällä ihan liian pitkällä ja vilkun varren ja renkaan väliin on jäänyt vain noin puolisen senttiä tilaa. Jos uusi takarengas on edes minimaalisestikkin leveämpi, ottavat vilkun varret kiinni renkaaseen ja se on sitten menoa sekä vilkun johdoille että takarenkaalle. Siispä dremelillä 2 senttiä pois vilkunvarresta.

Tämän jälkeen aloinkin siivoamaan ruostetta dremelillä pois polttimopesästä. Onnistuin ensin repimään johdot irti, joten kolvaamista olisi tiedossa. Onnistuin kuitenkin jotenkin rikkomaan koko polttimopesän pohjan ampumalla jousen ja pohjan ympäri huonetta. Jousi löytyi, pohja ei. Siispä ei jäänyt kovinkaan montaa vaihtoehtoa; pitäisi kolvata johdot suoraan polttimoon.

No nyt ei ainakaan tule kosketushäiriötä, kun on johdot kolvattu polttimoon. Vilkkukin näyttää toimivan täydellisesti ja vastus on riittävä releelle. Nyt se on parempi kuin uutena.
maanantai 29. kesäkuuta 2015

Anime-henkeä kahdella pyörällä

Minuun on iskenyt sairaus. Sairauden nimi on Honda NM4 Vultus. Hämmentävän näköinen moottoripyörä/skootteri yhdistelee piireitä suunnilleen kaikkien kadulle tarkoitettujen kaksipyöräisten pääryhmistä; vaikutteita löytyy niin matka-, katu- kuin custom-pyöristäkin.

Hondan mukaan pyörän suunnittelussa on innottajana toimineet anime-elokuvat ja niissä esiintyneet moottoripyörät. Vultuksen esikuvaa ei tarvitse kauaa hakea: joka ainut anime-klassikko Akiran nähnyt näkee saman tien tässä pyörissä märkien unelmien toteutumisen: pyörässähän on vallan reilusti lainattu elokuvan päähenkilönä hääräävän Kanedan moottoripyörästä! Kummallista kyllä, Honda ei ole kuitenkaan juttua vienyt siltä osin ihan loppuun saakka ja pyörää saakin ainoastaan mustana. Ja minä kun olisin halunnut punaisen...

En oikein tiedä, mikä itseäni Vultuksessa puhuttelee (lukuunottamatta tuota varsin selkeää anime-henkisyyttä). Tokihan teknisesti pyörä on tätä päivää: säädettävällä alustalla ja suorituskyvyllä varustettua pyörää saa jopa automaattivaihteisena. Muotoilusta löytyy hieman erikoinen, mutta silti toimivan oloinen ominaisuus: takaistuin kääntyy pystyyn selkänojaksi yksin liikkuessa.

Hämmästelin pyörää jo MP15 messuilla, hieman tosin nyt harmittaa, ettei pyörään tullut tutustuttua tarkemmin. Toisaalta ihan hyvä vaan; 14k€ hintalappu ei paljon houkuta hankkimaan meikäläisen budjetilla tätä pyörää.

Yhtä kaikki, tällä pyörällä voisi pukeutua punaiseen nahka-asuun ja painaa Neo-Helsingin yössä pilleripäissään nuorisojengin keulakuvana. Eiku miten se menikään?


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Pyykkipäivä



Tulipahan vastaan internetin ihmeellisessä maailmassa läräillessäni ihan muuten vaan Instructables sivustoa ohjeet moottoripyöräkypärän pesemiseen (linkki alla)

http://www.instructables.com/id/How-To-Clean-your-motorcycle-helmet/

Sattumalta löytyi lähes samaa shampootakin hyllystä, joten päätikin kokeilla ohjeita viime vuosina lähinnä emännän käytössä oleeseen ensimmäiseen kypärääni, viitisen vuotta vanhaan Marushiniin. Kypärä ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt pesua, joten jo oli pikkuhiljaa aikakin; alkoihan tuo jo haisemaan ja näyttämään varsin pahalta.

Siispä kypärästä kaikki irti mikä lähti ilman väkivaltaa; visiiri, poskipalat ja leukasuojassa oleva palanen lähtivätkin ilman mitään vaivaa irti. Sen jälkeen pesuvatiin reilusti shampoota ja lämmintä vettä. Käytin niin lämmintä vettä kuin kädet vielä kärsivät helposti, millään oikeasti kuumalla vedellä en lähtenyt kypärää pesemään.

Pesin kypärän osat yksi kerrallaan huolellisesti hinkaten ja tämän jälkeen lavuaarissa huuhdellen käsisuihkulla. Huuhtelussa pitää olla huolellinen; kuivunut pesuaine voi aiheuttaa ihoärsytystä vaikka kuinka olisi iholle tarkoitettua pesuainetta (saippuaa, shampoota, tms.). Siispä huuhtelussa pitää olla huolellinen ja katsoa, että yhtään minkäänlaista vaahtoa ei pestävistä palasista tule edes puristellessa.

Tämän jälkeen puristelin vielä pehmusteista kaiken mahdollisen ylimääräisen veden pois nopeuttaakseni kuivumisprosessia. Tämän jälkeen kiikuttelin kypärän parvelleelle (edelleen palasina) kuivumaan.

Visiirin pesin keittiössä lavuaarissa astianpesuaineella. Jotkut valittavat, että asianpesuaineet jättävät optisiin laseihin kalvon. Minä sanon tähän, että "höpöhöpö, et vaan huuhtele kunnolla". Olen pessyt ties kuinka kauan silmälaseja välillä astianpesuaineella, välillä alkoholipohjaisilla liuoksilla eikä astianpesuaineestaa jää kalvoa linsseihin (eikä visiireihin), jos muistaa pari asiaa:

1) käyttää kunnon pesuainetta. Sen euron pirkka/rainbow/whatever tiskiaineen voi jättää muutenkin suosiolla hyllyyn. Huono pesuaine jättää kalvoja ja pesuainetta pitää käyttää (tiskatessakin) huomattavasti enemmän. Fairy on hyvää kamaa ja vaikka maksaa helposti 2-3x halpismerkin verran, sitä tarvitsee käyttää huomattavasti vähemmän.

2) Pese huolellisesti mutta myös huuhtele huolellisesti. Kastele pestävä kohde ja hinkkaa pesuaine käsin pintaan. Tämän jälkeen juoksevan, lämpimän veden alla hinkkaa pintaa käsin niin kauan kunnes tunnet kaiken pesuaineen hävinneen ja kitkan palautuneen sormien ja pinnan välille. Tämä on tärkeää, pelkkä vedellä huuhteleminen ilman hinkkaamista aiheuttaa niitä kalvoja.

---

Kypärän kuivuttua pari päivää parvekkeella kasasin sen takaisin kasaan havaittuani sen olevan kuiva. Nyt se tuoksuu hyvältä ja näyttää vielä paremmalta. Onnistunut proggis hyvin vähällä vaivalla. Pitää varmaan pestä loputkin kypärät.

Vaikka tällä lailla saa myös suurimmat moskat pois kypärästä ulkopuolelta, olen suosinut mattapintaisten kypärien pesemiseen ulkopuolelta saippuaa ja käsidesiä. Käsidesi on lähinnä käytännön kautta opittu helppo kikka, jolla saa pestystä mattapinnasta pois viimeisetkin rasvajäljet, joita mattamusta pinta niin helposti yleensä kerryttää.
torstai 18. kesäkuuta 2015

Uutta nakkia

Posti toimitteli eilen suurehkoa pakettia, uusi takarengas saapui. Vanha näytti olevan sen verran heikossa hapessa, että oli pakko tilata uusi. Kolmatta kesää mentiin jo edellisella nakilla, eikä tuo rengas näyttänyt olleen uusi edes ostettaessa. Nyt tilalle sitten tulee Metzeler Perfect M77, matalan nopeusluokan rengas pikkupyöriin. Ovat kuulemma hyviä.

Nyt sitten pitäisi keksiä paikka, missä tuo rengas vaihdattaa. Ja löytää tietysti sopiva ajankohta operaatiolle; tarvitsee irroitella takapyörä ja kanniskella se rengasliikkeeseen.

Eturengaskaan ei enää ole ihan parhailla päivillään, pitää myös sellainen jossain välissä tilailla. Metukkaa olen miettinyt myös eteen, hyviä kun kuulemma ovat.
torstai 21. toukokuuta 2015

Retrohenkisyyttä päähän

Retrohenkisyys on ollut itselleni iso juttu viimeisen parin vuoden ajan silloin, kun puhutaan moottoripyöräilystä. Takaraivossa kutkuttelee haave SR400:sta, vanhanmalliset kypärät ja ajovarusteet saavat aikaiseksi sellaista "Oooh!"-fiilistä.

Yksi tyylikkäimmistä (tai no, varsin rappioromanttisesti retrohenkisen tyylikäs) kypäristä on tuo vanha Bellin Moto 3 umpikypärä. Ihan heti en tosin lähtisi 70-luvulla valmistettua kypärää enää liikenteessä käyttämään, mutta nyt se ei enää ole edes tarpeellista: DMD:n Racer kypärä on varsin suora kopio tuosta legendaarisesta kypärästä nykyaikaisin turvallisuusstandardein.

Kyseessä on taas jälleen kerran kyprärä, jonka ominaisuudet ovat varsin rajalliset: umpikypärä ilman mitään ylimääräistä säätöä tai aukkoa. Värivaihtoehtoja on simppelit kaksi: mattamusta ja mattavalkoinen. Valmistajan värivalikoimahan suorastaan huutaa kustomoimaan näitä kypäriä ja kun alla on mattamusta väri, ei kustomointiin tarvitse välttämättä kuin maalitussin tai purkin maalia ja siveltimen. Kätevämpihän ottaa sitten käteensä kynäruiskun ja sitten onkin jo taivas rajana. Itse kuitenkin valitisisin sen piirtämisen, saahan silläkin ihan hienoa aikaiseksi, vai mitä olette meiltä?



Kypärä DMD:n sivuilla

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Herrasmiehen ajokengät


Italialainen Piloti on tuonut markkinoille selkeästi ratkaisun ongelmaan, mikä vaivaa hyvinpukeutuvaa motoristia. Ajokengissä valikoima kun pääosin painottuu hypermodernejen katupyöräkenkien ja bootsien suuntaan. Tokihan markkinoilta löytyy myös kaikennäköistä ajotennaria, mutta herrasmies vaatii hieman enemmän.

Champione yhdistelee ulkomuodossaan klassista reikäkuvioista kävelykenkää moderniin ajokenkään. Käsintehdyt kengät ovat suojattu kuten ajokengät kuuluisikin suojata ja saatavilla on sekä mustat että ruskeat vaihtoehdot.

Ainoa ongelmahan käsintehdyissä italialaisissa kengissä on tietenkin hintalappu. Championet lähtevät mukaan Pilotin verkkokaupasta hulppeaan 500 dollarin hintaan.


maanantai 18. toukokuuta 2015

Kausi auki vihdosta viimein


Jarrujen kanssa sotiminen vei vähän makua kevään käynnistymiseltä, mutta nyt on kausi avattu ihan oikeasti. Viime aikoina muutenkin on tekemisen innostus ollut himan toisella suunnalla, joten aikaa moottoripyörän laittoon on ollut hieman vaikea löytää...

Taisteltuani etujarrun toimimaan vuorossa oli vappuna sitten laahaavan takajarrun tutkiminen. Takapään purkaminen on suhteellisen simppeli juttu ja homma hoituikin helposti. Ainut vaan, että mitään syytä takajarrun laahaamaan jäämiselle ei oikein tuntunut löytyvän. Paloja oli niin paljon jäljellä, etten lähenyt niitä vaihtamaan ja jousetkin näyttivät olevan hyvässä kunnossa. Laakeritkin näyttivät olevan elossa. Siispä putsailun jälkeen takapää takaisin kasaan. Ja kas kummaa, laahaus oli tipotiessään.

Toinen ongelma liittyi vuotavaan kaasariin. Jostain syystä (palaan tähän myöhemmin) kaasari vuoti bensaa. Ei nyt pahasti, mutta pari tippaa sekunnissa sai pyörän haisemaan bensalta suht vahvasti. Päätin kuitenkin siirtää pyörän kotipihaan vappuviikonloppuna ja jatkaa selvittelyä sitten siellä.

Kotimatka ei sujunutkaan sitten ihan ongelmitta. Matkan varrella maksimikierrokset alkoivat putomaan rajusti ja viimeiset kilometrit mentiinkin lähes tyhjäkäynnillä. Ongelma oli hieman sen oloinen, että kone ei saisi bensaa tiettyä pistettä enempää. Ei kai nyt taas ole polttoainejärjestelmä tukossa? Tokihan syypäänä saattaisi olla jonkin sähköjärjestelmän kastuminen, kotimatkalla kun vettä tuli kuin aisaa. Epäilys kuitenkin painottui bensan puoleen, bensahanakin näytti ryytyneen yhteen asentoon, mikä viittaisi ehkä kuivuneeseen bensaan.

Pari viikkoa seisotin sitten pyörää pihassa, kun motivaatio oli hukassa ja pitäisi ostaa kannu bensan tyhjentämikseksi tankista. Eilen sitten salireissun päätteeksi päätin kipaista Clas Ohlsonilta 20 litran bensakanisterin ja alkaa selvittämään ongelman syytä. Ensimmäisenä syyniin pääsi bensapumppu. Mitään syytä ei kuitenkaan sieltä löytynyt, pumppu oli puhdas. Siispä selvittämään vähän aiempaa ongelman aiheuttajaa. Bensan liruttaminen letkusta kannuun aiheutti kuitenkin ruokatauon verran odottelua.

Purin bensahanan ja liitoksen tankista. Bensahana oli kotipihassa seisoessa alkanut taas toimia, aluksi todella raskaasti ja rutisten, mutta muutaman väännön jälkeen se alkoi taas kääntymään normaalisti. Olisiko tuore bensa sitten liuottanut hieman tuota? Mitään tukosta ei tästäkään päästä löytynyt, mutta putsailin letkut vielä varmuuden vuoksi ja kohdistin sen jälkeen tutkimukset kaasariin.

Kaasarin vuodon syy oli suhteellisen selvä. Kohokammion kannesta puuttui yksi neljästä ruuvista, epähuomiossa sitä viimen purkaneena se oli jäänyt laittamatta paikalleen. Ruuvi takaisin ja bensan tiputtelu loppui kuin seinään. Tämän jälkeen sitten pyörä takaisin kasaan, sormet ristiin ja kone käyntiin. Noin kymmenen sekunnin starttaamisen jälkeen pyörä pörisikin jo rauhallisesti.

Koneen lämmettyä lähdin pienelle koeajolle. Herttoniemen ja Itäkeskuksen kiertäminen noin 10 km lenkillä ei vihjaillut mitään ongelmaa. Siispä kotiin vaihtamaan vaatteet ja pidemmälle koeajolle. Koeajo venähti pariin tuntiin ja noin 100:aan kilometriin ja pyörä kävi ja kukkui normaalisti. Toisessa takavilkussa on näemmä jokin kontaktihäiriö, mutta takavilkut olisi tarkoitus purkaa muutenkin vielä tässä kevään aikana, joten nyt toistaiseksi se saa pärjätä napakalla nyrkiniskulla tämän tästä.

Kausi on siis nyt avattu, tänään tulin ensimmäistä päivää töihin pyörällä. Mukavasti herättää aamuinen viileys. Jarruletkun vaihdon myötä muuttunut ohjaustangon asento on parantanut näemmä ajoasentoakin mukavasti, eikä enää tarvitse nojata eteenpäin ylttyäkseen kontrolleihin. Tästä on tulossa runsaskilometrinen kesä.
maanantai 16. maaliskuuta 2015

Jarruletkun vaihto

Joo-o. Eihän se mennyt ihan niin helposti kuin olisi kuvitellut.

Hommanhan piti olla simppeli, tarkoituksena oli vaihtaa jarrupalat ja jarruletku etujarruihin. Järjen mukaan hommahan menee niin, että satula irti, letku irti, valutetaan nesteet pihalle, vaihdetaan jarrupalat, uus letku vanhan tilalle ja ilmataan jarrut. Ja näinhän se menikin, mutta:

Ensimmäinen murhe iski jarrupaloja vaihdettaessa: näemmä jarrusatula oli sen verran jumissa, että eihän niitä paloja sitten vaihdettukaan ihan niin heloposti. Eihän minulla ollut edes soveltuvia työkaluja tuon satulan sylinterin purkamiseenkaan. Onneksi paloissa sentään on vielä pintaa jaljellä: pärjään niillä vielä siihen asti, kunnes pääsen kunnon työkalujen ääreen. Tämä toki lykkääntyy tuonne kesälle, kun pääsen käymään sukulaisteni luona Valkeakoskella.

Isompi ongelma sitten ilmaantuikin, kun olin aikeissa ilmata jarrut. Avattuani jarrunestesäiliön, siellä odotti oranssinkeltainen yllätys: kotelo oli vuorattu varsin limaisella jäämällä vanhasta jarrunesteestä. Suuremmin asiaa miettimättä aloin ilmaamaan jarruja. Varttitunnin pumppailun jälkeen alkoi olla hyvin selvää, että neste ei liiku letkussa. Testasipahan vielä useaan otteeseen myös vanhalla letkullakin, mutta edes letkusta ei tuntunut neste läpi tulevan. Siispä etsimään vikaa.

Aika pian kävikin selville, että jarrunestesäiliössä ollut mönjä oli tukkinut koko kahvan sylinterin. Purkamiseen vaaditaan kuitenkin lukkorengaspihdit, joten kovalla kiireellä niitä sitten lähdinkin noutamaan K-raudasta. Yllätys oli kuitenkin suurenmoinen, kun K-raudan pienimmät lukkorengaspidit eivät sitten sinne mahtuneetkaan.

Pitkällisen taistelun ja turhautumisen loppumetreillä päätin koittaa kaikkea mahdollista ja ratkaisu ongelmaan löytyikin sitten lopulta jarrunesteestä. Kaadoin säiliöön väärästä suunnasta jarrunestettä ja tukin banjopultin reijän sormella. Pumppasin sitten painetta ja pian laite ruikkikin sitten nestettä säiliöön päin. Tukos oli auennut. Tämän jälkeen ilmaaminen onnistuikin sitten helposti ja jarrut olivat ilmattu noin varttitunnissa.

Päivä loppui kuitenkin kesken ja koska aamulla oli tarkoitus olla 8:00 pystytämässä YCCF:n talviriehaa, jätin vielä takajarrupalat vaihtamatta. Koska niitä sitten pääseekin rukaamaan, se on vielä iso kysymysmerkki.

Koska jarruneste sotkee sormet ja vaatteet tehokkaasti, ei tullut proggiksesta kuvia otettua käytännössä ollenkaan. Katsellaan sitten, jos kuvia saisi, kun jarrut puretaan seuraavan kerran palojen vaihdon yhteydessä.
perjantai 13. maaliskuuta 2015

Aika herätä horroksesta

Aika on käsillä ja auto täynnä kamaa. Tänään olisi tarkoitus sitten tehdä sitä kauan odotettua jarruremonttia ja valmistella pyörää ajokauteen. Öljyjä ei ole vielä tullut haettua, mutta jarruremontin kaikki osat odottavat jo tuossa vieressä. Uutta palikkaa tuli tilailtua ympäri maailmaa: takajarrun osat tulivat Saksasta, etujarrun jarrupalat Taiwanista ja uusi 25 cm pidempi metallipunosjarruletku Kanadasta.

Taitaa olla kyllä pyörän käyntiin hyräyttäminen tänään vielä mahdoton operaatio. Empähän muistanut (taaskaan) ottaa talveksi akkua irti ja tankissakin on vanhaa bensaa. Bensaa nyt saa tietysti tuosta nurkilta ja saahan siihen akkuunkin virtaa joko laturilla tai sitten kaapeleilla autosta. Ans kattoo ny...
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Drag pipet Japanista?

Tuli taas uusista putkista haaveillessani vastaan tällainen linkki:

http://japan.webike.net/prv/detail/1001085/p20947082/

Kyseessä on varsin kohtuullisen hintaiset suorat putket irroitettavilla vaimentimilla. Laskeskelin piruuttani näille hinnan myös tullien ja verojen kanssa, hintalappu jää silti alle 300:n euron kaikkineensakkin. Hinta on huomattavasti vähemmän kuin esim. Marvingin mökäputkilla ja onhan nämä vielä huomattavasti päheämmän näköisetkin. Ilmeisesti kuitenkin kaasarikin vaatii hieman tukkaamista tämän kanssa; uuden suuttimen vaihtamninen saattaa tulla kyseeseen.

Nämä putket menevät kyllä vakavasti hankintalistalle (niinden kaikkien miljoonan muun asian kanssa), onhan nämä juuri sellaiset putket, mitä olen tässä koko pyörän omistamisen ajan etsinyt. Sitten vaan ostamaan vielä sitä lämpöeristenauhaa pyörän tulevan väriteeman mukaisesti ehkäpä ruskeana ja taas on pyörää kaunistettu huomattavasti.
tiistai 24. helmikuuta 2015

Pykälän tyylikkäämpiä naamamaskeja

Tulipahan tuossa nettiä läräillessäni vastaan kohtuullisen tyylikkäitä naamamaskeja avokypäräkuskeille.

Ranskalainen Sankakel valmistaa villakankaasta kaulaan asti ylettyviä maskeja, joiden ulkomuoto on vähintäänkin tyylikäs. Halvallahan nämä eivät toki lähe; hintaa maskilla on 80 euroa. Mutta mitä sitä nyt ei tekisi ollakseen tyylikäs tien päälläkään.

Maskeja voi ostaa firman webbisivuilta: http://www.sankakel.com

Search

Sisällön tarjoaa Blogger.
#1300 #auto #cruisailu #kaupat #koeajo #kupla #kupla #1300 #auto #volkswagen #kaupat #koeajo #kustomointi #laturi #polttoaine #volkswagen 1300 270 3D-tulostus 801 Ace Cafe ajokertomukset ajolasit ajovarusteet amazon anime auto autokoulu Bashan beetle Bell bensaletkut bensapumppu biltema blogit Bobster Bolt Bonneville bug Bullit Dinli DMX dokumentti elokuva esittely exodus flekti H-D hanskat Harley-Davidson harrastetoiminta HD hiilet hionta honda huilu huippunopeus huolto huppu Icon igniter ilmansuodin ilmaus Indian instagram irroitus iskunvaimentimet jarrut jumissa jäähdytin Jäähdytys kaasari kaasuvaijeri kahvalämmitin kahvat kaikki hajoaa kannentiiviste kansipahvi katsastus kaupat kerrospukeutuminen ketjut kiinnitys kirjat kirjoittajat kokoontumisajot koneteräsharja korjaus ktm kuljetus kupla kuplavisiiri kustomointi kuvat kypärä kypärät kytkin Laakeri laki lataus laturi Lauge Jensen laukut liikenne liikennevirasto lisävalot lisävarusteet Lontoo maalaamo maalaus matka matkakertomukset mattamusta messut moottoripyörät motonet musta Mönkijä nopeus oheistuotteet ohjaustanko ohjelmat onnettomuus paketti pakkaaminen pakoputki pakosarja perän jäykistäminen pesu photoshop pirkkala plus katsastus pohjamaali poliisi polttoaineensyöttö posti prototyypit puhelin puhelinteline pulverimaalaus raidetangon pää raidetanko rattaat rekisterikilpi rengasventtiili renkaat reppu retro saappaat sadekeli satula scifi sissybar sivustot sr400 srv250 Street Street 500 Street 759 strut sukat suprine suutin sytytystulppa sähkö sähkömoottoripyörä takaratas talvi talvivarusteet tankorukkaset tapahtumat tarvikkeet. tavarateline tee-se-itse tehoputki teippaus tekniikka tiedotus Toukoajot Triumph turvallisuus työkalut ultraäänipesuri uutiset vaatteet Vaihto vakuutukset valot vanne vanteet varaosat varusteet varustelu venttiilihattu verkkokaupat vian etsintä videot vilkut Virago visiiri volkswagen vultus vw xs650 xv250 xv950 Yamaha yccf ylikuumentuminen änkkäri äänenvaimennin öljyproppu öljyvaihto

Kirjoittaja

Copyright Pärinää 2012