Jahas, päivää. Pitkä hiljaisuus on nyt päättynyt tämän postauksen myötä ainakin, no, yhden postauksen ajaksi. Paljon on tapahtunut sitten viime kesän. Ja sitten taas toisaalta ei.

Iloisena asiana minulla on nyt autotallipaikka. Tämä mahdollistaa pyörän säilyttämisen kotona ja vähän kivuttomammin myös sen laittamisen talvisaikaan. Virago on kuitenkin "valmis", eikä sitä todennäköisesti tule ensi talvena laitettua (tästä lisää himan tuonnempana).

Tänä kesänä on kilometrejä kertynyt ihan naurettavan vähän. Pyörän eturengas puhkesi tuossa alkukesästä ja kiireinen kesä hidasti sen korjauttamista. Sateet ja sittemin myös katkennut kaasuvaijeri hidastivat hommaa entisestään.

Mutta nyt siis siihen "uuden alkuun". Meillä elämäntilanne hieman muuttuu ensi vuonna, kun puolisoni työpaikka muuttaa. Sen myötä auton käyttäminen työmatkoihin alkaa käydä sekä taloudellisesti että ajallisesti järjenvastaiseksi hommaksi. Siispä: auto menee joulun jälkeen myyntiin ja myynnistä saadut rahat ajattelin sitten sijoittaa moottoripyörän päivitykseen.

Näillä näkymin näyttää nyt siltä, että customi vaihtuu nyt hieman toisenlaiseen pyörään. Cafe racerit ovat miellytäneet silmää tässä jo useamman vuoden ja harkinnassa olikin alun perin ostaa ihan autenttinen cafe racer -aikakauden pyörä. Suunnitelmissa oli 60-70-luvun vaihteen Honda CB350, mutta nyt oikeastaan tarjoutui tilaisuus vähän toisenlaisiin suunnitelmiin.

Koska moottoripyörä jää ainoaksi moottorikulkuneuvoksi, päätin painottaa valintaa luotettavuuden suuntaan. Lisäksi tietysti pyörän valintaa rajoittaa meikäläisen fyysiset ominaisuudet; pituutta kun on siunaantunut eeppiset 167 senttiä varsin gorillamaisella ruumiinrakenteella jalkojen ollessa lyhyet ja selän puolestaan ollesaan pitkä. Tämän takia jalat ylttyvät maahan aika harvan pyörän selästä.

Luotettavuus, cafe racer-henkisyys ja malata pyörä. No mitä vaihtoehtoja sitten oikeastaan jää. Edes BMW:n R-nine pyörien selästä on turha kurotella jalkoja maata kohden ja pikainen kierros pääkaupunkiseudun moottoripyöräliikkeisiin vahvistikin epäilykseni vaihtoehtojen rajaantumista kahteen, varsin erilaiseen pyörään: pieneen ja kevyeen Yamaha SR400:een ja Triumphin Bonnevilleen. Ensimmäinen on kooltaan kuin tehty meikäläiselle, kun taas jälkimmäinen on juurikin siinä rajoilla, että yltyn maahan asti.

Nyt näyttää kuitenkin vakavasti siltä, että pyöräksi valikoituisi tuo Bonneville. Saisin toisaalta auton ja vanhan pyörän myynnistä jäävillä rahoilla aikaiseksi melkein jopa uuden SR400:n ilman lainan ottamista, mutta toisaalta Bonneville on ollut kauemmin haaveissa. Olen viettänyt tässä nyt tällä viikolla huomattavan ajan Bonnevillen madaltamisen tutkimiseen ja nyt alkaa pikkuhiljaa olla suunnitelmat valmiit.

Mitä sitten tuosta madaltamisesta on käynyt selville? Ensinnäkin perän madaltaminen onnistuu noin tuumalla pelkällä takajousien preloadaamisella. Tämä tosin ei välttämättä ole ihan paras ratkaisu ja järkevämmäksi vaihtoehdoksi tuleekin pultata pyörään takaiskareiksi Triumph Speedmasterin/American takaiskarit, joiden pohjapituus on sama, mutta lyhyemmän travelin takia kokonaispituus on huomattavasti pienempi. Tällä saadaan helposti perää alas sellaiset 2 tuumaa ja jää vielä säätövaraakin. Tec parts valmistaa paljon hyvää palautetta saaneita takaiskareita Bonnevilleen ja hintakin on varsin huokea: pari lähtee noin parinsadan hintaan.

Etupää onkin sitten toinen juttu. Lueskelin eräältä foorumilta, että nopein tapa saada viilattua vähän korkeudesta pois on nostaa etutelareita t:stä ylöspäin. Hieman ruma tyyli, mutta tällä saisi kuulemma kolmisen senttiä viilattua etupäätä alas. Se on jo reilu tuuma. Parempi ratkaisu olisi kuitenkin hankkia etuiskareihin madallusjouset, joiden hinta pyörii siinä noin sadan euron nurkilla.

Madaltamisen lisäksi suunnitelmissa on myös muokata pyörän ulkonäköä muutenkin. Luonnollisesti takalokari saa lähteä ja penkki vaihtua johonkin cafe-henkiseen. Vaihtoehtoja satulan vaihtoon on suunnilleen kahdenlaisia: joko osaa suoraan Bonnevillelle tehty satula tai ostaa yleismallinen satula ja sovittaa se Bonnevilleen. Bonnelle tehtyjä satuloita on valitettavan vähän ja hinnat ovat monelta osin naurettavia niiden liikkuessa 300-600e välillä. Tarvikesatulat taas ovat huomattavasti huokeampia ja hinnat lähtevät tuosta kolmen kympin hujakoilta. Kovin korkealta ei siis putoa, vaikka tuo ei nyt sitten onnistuisikaan. Tutkin hieman noita kiinnityksiä ja Bonnen satula näyttää olevan kyllä niin yksinkertaisesti kiinnitetty, että kiinnikkeet tekee sitten tarvittaessa vaikka itse.

Ohjaustanko myös luonnollisesti vaihtunee cafe-henkisemmäksi. Tässäkin vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi: joko katupyörämallisesti kliparitangot etutelareihin kiinni tai sitten perinteisemmin nk. clubman tanko. Olen kovasti kallistumassa jälkimmäisen suuntaan ihan puhtaasti esteettisistä syistä.

Loppusilauksena etuvalon voisi ympäröidä hieman pervon näköisellä 1/4-katteella. Näitäkin näyttää löytyvän lähes naurettavaan 40€ hintaan 7 tuumaisille lampuille eBaystä.


Kuten nyt varmasti tästä käykin ilmi, suunnitelmia on paljon. Palailen asiaan sitten tarkemmin, kun nämä suunnitelmat alkavat olla ajankohtaisia.

Loppuun vielä nyt vielä kuva minusta fiilistelemässä Bonnevilleä Biketeamilla tiistaina.