Olen jo pitkään miettinyt erilaisia vaihtoehtoja kahvojen vaihtamiseksi. Jonkun verran pyöri mielessä vaihtoehtona vaihtaa ihan koneistettuihin metallisiin kahvoihin, joita saa ihan kohtuullisellakin hinnalla esim. Kiinasta. Päädyin nyt kuitenkin ostamaan Bilteman custom-kahvakumit, jotka irtosivat kohtuulliseen kuuden euron hintaan.

Yleisesti ottaen Bilteman tuotteissa on ainoana suurena vikana jumalattoman kokoiset B-kaupan logot joka puolella, joka ei oikein omaan estetiikkaani uppoa. Näissä kumeissa logo jää kuitenkin kätevästi piiloon ja ainoana grafiikkana kumeissa onkin päädyistä löytyvät tähdet. Hyvännäköiset peruskumit siis kyseessä.

Saas nähdä, miten tuntuma muuttuu, kun nämä kumit ovat huomattavasti paksummat kuin alkuperäiset. Ilmettä ainakin tulee mukavasti lisää.

Ja joulua toivottaa myös Yamaha Custom Club Finland joulukortillaan (joka on muuten allekirjoittaneen käsialaa)

Yamaha on julkaissut SR400:sta euroopan markkinoille mainosvideon, joka esittelee pyörää Tokiolaisessa ympäristössä. Eipä tästä nyt niin paljon voi mitään sanoa, eipä videosta ei niin hirvittävästi mitään uutta tule vastaan. Oikeastaan ainut erityispiirre oli tuossa videossa tuo päätöslause: Built to be customized, mikä kuvastaa ehkä aikalailla juuri minun käsitystäni tästä pyörästä. Kyseessä kun on niin potentiaalinen rakennusaihio varsinkin cafe racer-projekteihin, että oksat pois.

Mutta itse video:

EU-maat ovat päässeet vihdosta viimein jonkinlaiseen yhteysymmärrykseen moottoripyörien katsastuspakosta. Vaikka yleisesti ottaen yli 125cc moottoripyörät menevätkin EU:n alueella katsastuspakon alaisuuteen 1.1.2022 alkaen, jätettiin säädökseen mahdollisuus jäsenmaille päättää itse, ottaako maa pakon käyttöön.

Suomessa asiasta keskusteliin reilu vuosi sitten vähän enemmänkin ja silloin asiaa käsiteltiin eduskunnan valiokunnassa. Asian tiimoilta kuultiin silloin edustajia mm. liikkuvasta poliisista, Suomen Motoristit RY:stä sekä moottoripyörärakentajien suunnalta. Ja näiden kuulemisien peruseella pakkoa esittävä lakiehdotus ei sitten koskaan päätynyt eduskunnan äänestettäväksi. Perustelujakin oli aika vahvasti nykyisen mallin puolesta, Suomessa kun kovin harvoin tapahtuu moottoripyöräonnettomuuksia, joissa syynä olisi tekninen vika. Myös lyhyt ajokausi (ja talven tuoma lähes pakollinen huoltokausi) tekevät omalta osaltaan katsastuspakosta vähän rahastuksen oloista.

Liikenne- ja viestintäministeriön tiedotteen mukaan Suomi on ollut keskeisesti mukana vaikuttamassa tähän EU:n neuvottelutulokseen ja ollut isona osana vaikuttamassa siihen, että Suomen erikoispiirteet moottoripyöräilyn osalta otettaisiin huomioon lakia säädettäessä. Ja tämä onkin tuottanut nyt tulosta.

Eli hyvältä näyttää, katsastuspakkoa ei ole tulossa kymmenenkään vuoden päästä. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö pyörästä pitäisi pitää huolta tai että laittomia viritelmiä saisi jatkossakaan rakentaa. Suomessa aiotaankin jatkossa panostaa enemmän valistukseen ja tiedottamiseen.

Liikenne- ja viestintäministeriön tiedote asiasta löytyy täältä.

35 vuoden tuotannolla jo klassikoksi muodostunut Yamaha SR400 pyörä saadaan ensi vuodeksi myyntiin Suomeenkin. Pyörää ei olekkaan eurooppaan tuotu useampaan vuoteen.

Kuten mallistakin saattaa pystyä päättelemään, kyseessä on siis poikkeuksellisen pieni pyörä, koneella kun on kokoa vain 400 kuutiosenttiä. 17,1 kW ruiskumoottori tuottaa huippuunsa 27,4 Nm vääntöä, joten ihan riittävästi varsinkin kaupunkikäyttöön pikkupyörästä tehoa löytyy.

Olennaistahan tässä pyörässä on tietysti tuo varsin klassinen ulkonäkö. Viime vuosien retrovillityksessä ovat Triumphin Bonnevillen kaltaiset klassikkomallit nostaneet päätään, mutta Yamaha on vienyt tämän vielä pidemmälle, pyörä kun ei poikkea 35 vuoden takaisesta mallista ulkoisesti juuri mitenkään.

Onhan se pirun komea laitos ja heti alkaa tietysti mielikuvitus laukkaamaan rakentelumahdollisuuksien kanssa. Pyörähän metalliputkirunkoineen on mitä oivallisin rakennusaihio esim. cafe racer projektiin, ja onhan noita vanhempia (ja isoveljeä SR500:sta) muokattu jopa choppereiksikin.

Hintalappua ei vielä tahdo oikein kotimaahan löytyä, mutta briteissä pyörän hinta on noin 2000 puntaa halvempi kuin Bolt. Tämä suoraan käännettynä tarkoittaisi siis sellaista vähän alta kymppitonnin hintaa, mutta varmasti viimeistään MP14-näyttelyssähän saadaan se ihan oikea hintalappu SR400:lle.

Lisää tietoa Yamahan sivuilla. Ja vieläpä ihan suomen kielelläkin.

Nyt kun on saatu sitä luntakin tänne Helsinkiin ensimmäiset millimetrit, on ajokausi virallisesti ohitse. Ja sehän tarkoittaa sitten sitä talven puuhastelua pyörän kimpussa. Pitkän viikonlopun kunniaksi päätikin viettää yhden päivän pyörän kimpussa sovitellen uusia hankintoja pyörään. Alun perin piti minun raahatua pyörän kimppuun jo lauantaina, mutta eihän sitä nyt lauantaina jaksanut. Niinpä pyörän kimpussa kuluikin sunnuntaipäivä.

Projektina oli siis saattaa käyttöön viime aikoina postista kolahdelleet uudet osa, eli tarkemmin takavalo, iskarit ja jarru/kytkinkahvat. Samalla tarkotus oli katkaista myös takalokari vanhan takavalon yläpuolelta, jotta takalokariin lampun jäljiltä jääneestä korokkeesta päästäisiin eroon.

Pääsin hommiin siinä noin puoli yhdentoista nurkilla, ja ajattelin aloittaakin helpoimmasta päästä. Eli kahvoista. Ja todella vaivatontahan se on ruuvata kiinni suoraan omalle pyörälle tehtyjä osia: ruuvi auki, kahva irti ja uusi kahva tilalle. Noi kymmenessä minuutissa uudet kahvat olivat paikoillaan. Hieman jouduin hakemaan jarrukahvalle sopivaa säätöä. Kahvat on hieman eri muotoiset ja lähempänä itse gripejä, mutta näin lyhytsormisaena se on pelkästään hyvä asia. Ja hyvältähän ne näyttävät.


Seuraava homma olikin sitten ehkä etukäteen eniten mietintää aiheuttanut iskareiden vaihto. Kyseessähän on siis Honda Rebelin takaiskarit joiden lukemani perusteella piti käydä suoraan Viragoon. Pituuseroa näillä iskareilla on huomattavasti eli parisen tuumaa, ja iskarin travelkin on 1,76 tuumaa lyhyempi. Eli simppelillä matematiikallahan tästä pääteltynä perän "jouset pohjassa" korkeus ei laske juurikaan, mutta vakiokorkeus laskee huomattavasti ja perä jäykistyy jämäkämpien jousien takia todella paljon. Päänvaivaa kuitenkin iskareita etukäteen tarkastellessa aiheutti puslat ja toisessa puslassa oleva holkki. Pyörän manuaalin mukaan kun molemmissa päissä pitäisi olla samankokoinen reikä, mutta iskareissa on toisessa päässä metalliholkiton 14mm reikä ja toisessa 10mm rei'ällä oleva metalliholkillinen pusla.

Mutta rohkeasti vaan pyörää purkamaan. Ensin pyörä tunkilla ylös, takapyörä pois ja iskari irti. Ja kyllä, Viragon iskarissa on molemmissa päissä holkiton 14mm reikä. Pikainen mittaus kuitenkin kertoi, että holkin poistamalla niin olisi myös uusissa iskareissa. Mutta eihän se holkki sieltä käsin tule pois. Mikäpä siis avuksi? Pikainen viritelmä pultista, aluslevystä ja kolmesta mutterista sai ajaa kotikutoisen ulosvetäjän tehtävää (ks. kuva) ja sehän toimi kuin elämän mieli: holkki tuli ulos lähes pelkästään sormilla vääntäen.

Sen jälkeen sitten irrottelin toisenkin iskarin ja aloin mallaamaan uusia iskareita paikalle. Ja nehän sopivat tosiaan ihan suorilta Viragoon. Jo ilman takapyörääkin ero perän korkeudessa oli silmin nähtävä:



Seuraavaksi sitten vuorossa oli toinen vähän itseäni epäilyttänyt projekti, jossa voisi tehdä peruuttamatonta vahinkoa pyörälle. Mainittakoon, että tämä on nyt ensimmäinen modifikaatio, jota en pysty enää palauttamaan takaisin alkuperäiseen muotoon. Vuorossa oli nimittäin takalokarin sahaaminen.

Irroitin ensimmäisenä takavalon ja heijastimen. Simppeli homma, muutamalla pultilla lokarin alta kiinni. Heijastin oli tosin ristipääruuvilla yläpuolelta kiinni ja todella kovassa. Meinasi loppua kanta ennemmin tuosta ruuvista kuin ruuvi aueta. Mutta aukesihan sekin lopulta ja heijastinkin lähti irti.

Seuraavaksi leikkasin paperista noin suunnilleen suunnittelemani mukaisen sapluunan ja teippasin sen pyörään kiinni. Sehän näytti heti kerrasta oikein hyvältä. Siispä piirsin mustalla tussilla sapluunan kuvion lokariin ja kaivoin konepistosahan esiin. Tässä vaiheessa tosiaan ihan hippasen jännitti, kun ei ole tuota laitetta koskaan tullut käytettyä vielä metalliin. Mutta hienostihan se meni, ensimmäinen ulkoreunasta keskelle veto meni ilman ongelmia, lukuunottamatta heti lähtöön irronnnutta terää. Voisi tarkastaa terän kiinnityksen ennen kuin alkaa sahaamaan. Toisella puolella katkaisin yhden terän heti alkumetreillä, mutta sen jälkeen homma sujui ilman ongelmia. Ihan uskomattoman nättiä jälkeä tuolla saa, tuskin olisi tullut rälläkällä läheskään noin siistiä.

Vähän reunojen siistimistä hiekkapaperilla ja siinähän se. Maalipintaa en säälinyt hioessa, pyörähän on menossa maaliin tänä talvena.




Sitten oli enää jäljellä se teknisesti vähiten epäilystä aiheuttanut homma, eli tuon uuden takalyhdyn asennus. Homma alkoi rekisterikilven ja vanhan kilpivalon irroittamisella. Totesin tässä yhteydessä, että tuo kilpiteline näyttää olevan suomalaisen kilven levyinen. Olin alun perin suunnitellut kiinnittäväni valon kilpitelineen taakse, mutta telineen sivurauta tuli ikävästi tielle. Poistettuani kilpitelineen taustapehmusteen sain kuitenkin sommiteltua sen telineen päälipuolelle, joskin tästä syystä kilpi jää aavistuksen koholle. Eipä se sieltä silti näy. Kiinnitysruuvien leveys takavalossa näytti sattumalta olevan täsmälleen sama kuin suomalaisessa rekisterikilvessä, joten uusia reikiäkään ei tarvinnut alkaa porailemaan. Eli ruuvit kiinni ja vetelemään sähköjä.

Vedin lampulle kokonaan uuden piuhan, vaikka periaatteessa olisin voinut käyttää vanhoja kilpivalon johtoja. Maat otin kilven takaa pultin takaa.


Sähkön ja liittimien kanssa näperrellessä unohdin pyörään valot päälle ja tyhjensin sitten akun melkein kokonaan. Sain kuin sainkin pyörän kuitenkin käyntiin ilman apuvirtaa ja pari lenkkiä parkkihallissa ja tyhjäkäynti kamojen keräämisen ajan sai akkuun riittävästi virtaa. Pitää ladata akku lähiaikoina talvisäilytystä varten muutenkin täyteen.

Olen kyllä todella tyytyväinen tämän päiväisiin tuloksiin, pyörä näyttää ja tuntuu ihan toisenlaiselta. Ja enemmän ja enemmän omaltani.

Indian on varmasti tuttu klassikkomerkki kaikille moottoripyöristä kiinnostuneille. 1901 perustettu moottoripyörävalmistaja valmisti viime vuosisadan alkupuoliskon ajan nykyään jo legendan asteelle nousseita moottoripyöriä Yhdysvalloissa. Tuotannon loputtua 1953 jälkeen on ollut vuosien varrella sitten useita yrityksiä herättää legenda henkiin, mutta jokainen niistä on hiipunut pikkuhiljaa unholaan.

Polaris Industries, tuo moottorikelkoista ja mönkijöistä lähinnä tunnettu suuri amerillalainen talo, osti vuonna 2011 Indian Motorcycle-tuotemerkin ja parin vuoden intensiivisen suunnittelun jäljiltä Polaris tuokin nyt kolme uutta moottoripyörää Indian merkin alla markkinoille. Ihan outo alue moottoripyörien valmistaminen ei Polarikselle ole entuudestaan, nykyään kun myös Suomen katukuvassa törmää tämän tästä Polariksen toiseen moottoripyörämerkkin, Victoryyn.

Uusia malleja on siis kolme: Classic, Vintage ja Chieftain. Ihan halvoista fillareistahan ei nyt puhuta, halvin näistä (Classic) kun omaa halvimmillaankin  32950 euron hintalapun ja Chieftainista jo köyhtyykin halvimmillaakin 38950 euroa. Mutta jos lompakkoa pakottaa ja rahaa tuntuu olevan laittaa tuon verran pyörään, niin kannattaa totki ottaa Indian vertailuun.

Ihan hirvittävän isolla volyymilla ei Indianeja ainakaan alkuun Suomessa tulla myymään, nyt ensimmäiseen tuotantoerään on Suomeen varattu eilisen tiedon mukaan 16 kappaletta, joista oli eilen jo melkein puolet myyty. Vielä kuitenkin on mahdollisuus saada lisää pyöriä tuohon tilaukseen, joten jos omaa inkkaria halajaa, kannattaa pikaisesti ottaa yhteyttä lähimpään myyjään.


Polaris ja Bike World Vantaa jäjestivät kutsuvierastilaisuuden, jossa pyörät esiteltiin yleisölle. Kutsun sai tilaamalla Indianin uutiskirjeen. Ja kyllähän nämä sen verran minuakin kiinnostivat, että paikalle piti päästä. Ja tarve oli ollut näemmä monella muullakin, paikalla oli henkilökunnan edustajan mukaan reilu kolmesataa motoristia.

Näyttävien mainosvideoiden ja sisään ajamisen saattelemana siis pyörä paljastettiin hämmästelevälle porukalle ja tarjolla oli varsin amerikkalaista texmex-ruokaa, kaljaa ja colajuomaa. Musiikki raikasi ja yleisö ihmetteli pyöriä. Ilmassa oli juhlan tuntua, niin kuin sanotaan.

Pyöriä pääsee ihmettelemään ensi viikolla kutsuvierastilaisuuksissa Turussa, Tamperella ja Lahdessa. Sen jälkeen pyörät ovat nähtävänä seuraavan kerran MP14-näyttelyssä.

Mutta antaa muutaman kuvan puhua puolestaan, niistä varmasti käy paljon paremmin selville, millaisista pyöristä on kyse. Lisätietoa ja tekniikkaa voi sitten tutkistella vaikkapa Indianin virallisilta sivuilta.

No kyllä se posti nyt hemmottelee. Tuli sitten taas paketti eilen, tällä kertaa tilaamani jarru- ja kytkinkahvat. Ja teeman mukaisestihan tässä menään, pääkallothan ne koristavat vipujen päätä. Nyt pitää kyllä alkaa rauhoittamaan näiden pääkallojen kanssa, tai sitten pitää alkaa vetämään täysin överiksi ja pistää kaikki osat pääkalloilla koristaen, mitä vaan vaan voi. Ehkä kuitenkin ensimmäinen vaihtoehto.

Komean näköisethän nuo ovat. Nätti kromi ja asiallinen muotoilu. Pikaisesti tarkasteltuna näyttäisivät jopa olevan ihan sopivatkin, joskin sehän selviää, kun niitä koittaa ruuvata paikoilleen. Ainakin vaierien ja kiinnitysten paikat näyttävät olevan aika lailla identtisesti alkuperäisten kanssa.

Nyt sitten pitäisi vielä keksiä jostain vähän aikaa tuolla tallissa, jotta saisin uudet osat paikoilleen ja takalokarin ja tankin maalaamoon. Odotan kyllä innolla miltä pyörä näyttää, kun kevään ensimmäiset ajokelit ovat käsillä.

Tässä vielä toinen kuva noista kahvoista:

Amerikkalainen Suprine Machinery on tuomassa markkinoille hieman erilaisempaa moottoripyörää. Prototyypin asteelta jo ihan tilattavaksi edennyt Exodus on takamoottorinen moottoripyörä, joka lupailee suorituskykyä vähän toisenlaisella ajatusmaailmalla.

BMW:n 1,2l boxer mottori tarjoaa perusmallissa 126 hummaa ja 120 Nm vääntöä. Puhtia siis tuntuisi olevan aika lailla ja hyvin aerodynaamisen muotoinen rakenne tarjoaa myös matalan ilmanvastuksen. Ja jos se ei riitä, niin tulossa on myös paranneltu G-malli, jossa koneessa on lisäksi turbo ja jarruja on tehostettu huomattavissa määrin.

Pyörässähän on periaatteessa ihan ohjaamo penkkeineen kaikkineen (joskaan penkki ei ainakaan näissä protomallin kuvissa näytä siltä, että siinä kiinnostaisi istuskella yli 10:ntä minuuttia kauempaa), mutta ratin sijasta ohjaaminen on toteutettu ohjaustangolla.

Ihan halpa kaupunkimopohan tämä ei ole, hintalappu on vielä tällä hetkellä arvio, mutta perusmallille arvion mukaan kertyy hintaa noin 55 tuhatta dollaria ja G-versiolle yli satatonnia. Saapas nähdä, tuleeko näitä ikinä nähtyä missään luonnossa.

Pyörään voi tutustua tarkemmin ja, jos lompakossa on ihan liikaa rahaa, omansa voi tilata Suprine Machineryn webbisivuilta.

"Ring, ring", sanoi ovikello.

Syvä hiljaisuus. On sanottu, että suuret mielet ajattelevat samalla lailla. Ja niinhän meilläkin, molempien ajatus oli: ei ole tulossa vieraita, siellä on joko joku uskonnontuputtaja, keräys tai kaupustelija. Turha sitä on mennä avaamaan.

"Ring, ring", sanoi ovikello uudestaan.

"Menisi nyt jo pois", huomasin ajattelevani. Jokin kuitenkin kutkutteli takaraivossa. Voisikohan siellä olla jotain tärkeää, kun ihan kahdesti soittaa kelloa. Normaalisti kun nuo kaiken tuputtajat ja kerjääjät soittavat tasan sen kerran.

Niinpä siirryin ovelle ja varautuneena avasin oven. Keltapunaisiin halaareihin pukeutunut iloisen oloinen heppuli hymyilee oven takana ja sanoo: "Moi, sä oot varmaan Mikko? Mulla olis sulle tämmönen paketti"

Katsoin miehen kädessä olevaa kookasta pakettia. Voisiko se olla tosiaan SE?

Häkeltyneenä kuittasin paketin digitaaliseen päätteeseen ja siirryin sisätiloihin. Paketti oli painava ja juuri oikean kokoinen. Ja äärimmäisen hyvin pakattu. Niin hyvin itseasiassa, että ilman veistä ei tahtonut moninkertaiseen vaahtomuovimattoon ja teippiin kääritty aarre tulla esiin.

Lopulta lattialla oli kuitenkin kasa lähes väkivaltaisesti revittyä pakkausmateriaalisilppua ja itse paketin sisältö paljastui eteeni.

Joulu on selkeästi jo täällä: posti toimitti tänään Saksasta tilaamani takavalon. Ja hyvältähän se näyttää, jopa paremmalta kuin kuvista olisi uskonut.

Kuvista ei kovin hyvin tullut esille, että valossa on 5:llä ledillä toteutettu rekisterikilpivalo. Tämä oikeastaan sitten ratkaiseekin pohdinnan siitä, pitäisikö valo laittaa takalokariin vai kilpitelineeseen. Nykyinen pikkuled saakin nyt siis kyytiä ja lamppu tulee komeilemaan kilpitelineessä.  Hieman leveähkö tuon kiinnitys näyttää olevan, saas nähdä joutuuko kiinnikkeelle näyttää rälläkkää.

H-D:n viime vuosikymmenten meininki aina vain kasvattaa moottorin kokoa moottoripyörissä on nyt näyttänyt saavan jonkinlaisen päätepisteen. Harrikka nimittäin tuo markkinoille ihan uudenlaisen päänavauksen kahden uuden, pienikoneisen pyörän muodossa. Ihan nyt mistään minun kaupunkimopon tehoisesta pikkupyöristä ei toki ole kysymys, nämä uudet tulokkaat kun on varustettu 500- ja 750cc moottoreilla.

Myös nestejäähdytys on jotain uutta, mitä ei olla H-D:n pienemmissä pyörissä nähty. Nestäjäähdytyksestä tosin mielestäni sitten kärsiikin pahasti pyörän ulkonäkö. Ja vaikka modernin näköinen bobberi tuo muuten onkin, ei se saanut kyllä minussa mitään samanlaista leimahdusta aikaiseksi kuin vuosi takaperin Yamahan XV950 sai.

Viralliset sivut

Olen jo pitkään haaveillut perän madaltamisesta Viragosta ja nyt kun sopivasti oli rahaa käyttää tähänkin, päätinkin tilata Honda Rebel CMX 250:n takaiskarit pyörään. Kyseessähän on varsin yleinen modi, jolla saadaan noin kaksi tuumaa pois koko iskarin pituudesta ja tuuman verran pois iskarin travelista. Perän pitäisi siis laskea tällä keinolla huomattavasti. CMX:n iskarit ovat huomattavasti jäykemmät, joten myös lisää vakautta perään saadaan sitä kautta.

Vähän epäilytti, että mahtaako pyörällä pystyä ajamaan kaksi päällä, mutta pikainen googlettelu kertoi, että siitä ei pitäisi tulla vielä noilla iskareilla ongelma. Jos asiasta nyt tulee kuitenkin ongelma, niin ainahan sitä voi sitten hätistää emäntää hankkimaan oman pyöränsä, heh heh.

Löysin tällaisen kuvan netistä, jossa on xv250:een vaihdettu CMX:n iskarit:

Muutenkin setup näyttää tuossa pyörässä aika lailla perän osalta siltä, miltä toivon talven jälkeen pyöräni näyttävän (joskin toivon, että saan lokarin pätkäisyn tehtyä ihan vaan hieman siistimmin).

Nähtäväksi sitten jää, miten mahdollista noiden iskareiden myötä on vaihtaa pykälää suurempaan takarenkaaseen, mikä on todennäköisesti edessä ensi kesän jälkeen, kun renkaat alkavat olla loppu.

Noin, eli nyt sitten lähti takalyhty tilaukseen Saksasta. Ja kun olen lampun saanut, lähtee sitten siitä takalokarista pätkä ja vanha takavalo pois. Jos sitä bobber-ilmettä saisi sitten haettua vähän paremmin. Vähän vielä mietityttää tuo takavalon sijoittaminen. Toisaalta tekisi mieli laittaa valo takalokariin, mutta taas toisaalta se olisi varmasti hieno kilpitelineeseenkin kiinnitettynä. Pitää tutkia asiaa takemmin, kun takavalo saapuu.

Huomasin myös viikonlopun pitkähköllä autoreissulla, että vanha puhelimen autolaturi ei jaksa pöhistä enää riittävästi, että lataisi puhelinta, kun käyttää navigaatiota ja kuuntelee musiikkia samaan aikaan. Pistimpä siis Kiinasta tilaukseen 4 kappaletta puhelimen latureita, hintaa näille tuli hieman alta 10 euroa yhteensä.

Yhtenä mielenkiintoa herättäneenä asiana mainittakoon Helsingin Kaupunkiverstas, missä voivat helsinkiläiset käydä leikkimässä mm. tarraleikkureilla ja 3D-tulostimilla. Tarraleikkuri tulee varmasti hyödylliseksi siinä vaiheessa, kun mopo on saanut uuden värin ja 3D-tulostimellekin olen jo vähän kehitellut ideoita hyödynnettäväksi mopon ulkonäössä. Jälkimmäisen ensimmäinen mielestäni toteuttamisen arvoinen idea liittyy nopeusmittariin, lähinnä mittarin peittävän kuoren muodossa. Toteutus on tosin tällä hetkellä vielä vähän vaiheessa, kun nuo mallintamistaidot ovat asteen verran ruosteessa. Mutta mielenkiinnolla kyllä odotan, että saan jotain mallinnettua ja käytyä tulostamassa tuolla, tulostaminen kun on sen verran halpaa (40 senttiä/tuloste), että ihan harjoitusmielessäkin on pakko mennä asiaa kokeilemaan.

Ja niinhän se talvikausi sieltä tulee. Ja talvellahan sitä sitten laitetaan pyörää, eiks niin? Ensimmäiset palikat ovat nyt tilattu talven laittoa varten, eBaystä kun löytyi tänään aamulla varsin hauskat kytkin ja jarrukahvat. Pienillä pääkalloilla koristellut kahvat olivat myös todella inhimillisen hintaiset, hintaa kun Hong Kongista tilattuna tuli 9,31 € eikä postituskuluja tullut niin sitten penniäkään. Ja ovathan nuo ihan äärimmäisen hienot:

Muutakin kivaa löytyi eBaystä, joskin ihan vielä en lähtenyt tätä "muuta kivaa" tilaamaan. Nimittäin löytyihän sitä vihdosta viimein se hakusanakombo, millä löytyi niitä satulalaukkuja, mitä olen hakenut. Hakusanayhdistelmä "right solo saddle bag" tuottikin haussa jonkin verran hittejä LaRosan näyttäviin, yksipuoleisiin laukkuihin, joista ehkä parhaiten omaa silmää miellyttävä sportsterille suunniteltu, kulutettua mustaa nahkaa oleva yksipuolinen laukku.

LaRosan sivuilla tuolla oli hintaa 159,99 dollaria, mutta eBay kauppias chopperztuff myy laukkua 149,99 dollarin hintaan (tämän päiväisellä kurssilla tuo maksaa 111,31 euroa ja postareita sitten mätkäistään päälle 31,54 euroa). Ihan hirvittävän kova hinta tuo ei ole mielestäni noi tyylikkäästä laukusta, vai mitä olette mieltä?

Linkki tuotteeseen eBayssä.

Amerikkalainen Skully Helmets esittelee Youtube-videolla HUD-näytöllä varustettua uutta kypärää. Kypärässä on sisäänrakennettuna pienikokoinen infonäyttö, jonka saa näyttämään tietoja esimerkiksi tuevasta puhelusta, soivasta musiikista, GPS-navigoinnista tai näyttöön saa projisoitua kuvaa kypärän takaa.

Sieltähän se talvi on jo tulossa ja nyt olikin aika siirtää pyörä talvisäilöön. Nyt alkaakin sitten talven puuhastelut.

Eipä ole viime viikkoina tullut enää kovin paljon ajeltua, osittain säistä johtuneista syistä, osittain kiusanneen selkäkivun takia. Pyörä parka on seisoskellutkin talon nurkassa vesisateessa ja peittynyt pikkuhiljaa puista putoaviin lehtiin.

Eilen sitten päätinkin siirtää pyörän talvisäilöpaikkaan, jossa myös tulen talven aikana huoltamaan ja kustomoimaan pyörää. Talvellehan on jo jonkin verran vähän suurempiakin suunnitelmia, näkyvimpänä uuden maalikerroksen hankkiminen tankkiin ja takalokariin sekä etulokarin yliteippaaminen mustaksi. Samalla vaihtuu myös takavalo. Maaliin pyörä ei lähdekään ennen, kun takavalo on saapunut, koska takalokari pitää vielä lyhentää valolle sopivaksi.

 Ja pitihän sitä Bolttia käydä hämmästelemässä ihan livenäkin, kun sellaista oli tuotu nyt näytille liikkeisiin. Liikkeeksi valittiin Frank Nyman Oy Espoossa, josta myös oman pyöräni parisen vuotta sitten ostin. Valintaan vaikutti tietysti osittani myös mukaan lähtenyt ystäväni, joka itse asuu Espoossa.

Matkaan piti tietysti lähteä pyörällä, kun kelikin oli mitä parhain. Pikainen puikkelehtiminen Espooseen ystäväni luo ja sitten suuntasimmekin kohti liikettä. Nappasipa kaverini hyvän kuvasarjan seisoskellessamme punaisissa valoissa Nihtisillassa:

Mutta itse asiaan, eli siihen XV950:een. Demopyörä oli Frank Nymanilla valkoinen, joskin eihän noissa pyörissä väri vaihdu kuin tankin osalta. Hyvän näköinen se on valkoisenakin, mutta musta on enemmän se "minun juttu".

Pyörähän  näyttää luonnossa vielä paremmalta kuin kuvissa. Joillekin saattaa tulla hieman yllätyksenä, miten pienikokoinen pyörä se oikeasti on ja ehkä se vähän yllätti minutkin: päälle istuessa huomasin, että jalat ylttävät varsin asiallisesti maahan molemmin puolin.

Ajoasento vaikuttaa kovin sportstermaiselta. Se nyt ei ole mikään yllätys. Sen korjaamiseksi toki ei tarvitse paljon tehdä: siirtosarja ja korkeampi tanko varmasti korjaisivat asian. Ainut asia oikeastaan, mikä pyörässä ei oikein tuntunut olevan omaan käteen sopivaa, oli nuo paksut kahvat. Mutta niiden vaihtaminen nyt ei olisi kovinkaan kummoinen juttu, varsinkin jos muutenkin tunkkaisi tankoa.

Kyllähän se ihan sairaan hieno on ja kovasti kuumottelee kyllä moinen.

Konekesko, tuo Yamahan maahantuoja, järjestää tulevana viikonloppuna kymmenellä paikkakunnalla esittelytilaisuuden tuolle ehkä mielenkiitoisimmalle uutuudelle Suomen moottoripyörämarkkinoilla. Kyseessähän on siis tuon jo useaan otteeseen paljon hehkuttamani jenkkimarkkinoilla Star Bolt nimeä kantavan XV950, jota HD Sportsterin haastajaksikin on nimitetty. Sitä täytyy kyllä varmaan hilpaista katsomaan pyörää lauantaina.

Asian tiimoilta lisää konekeskon sivuilla:

http://www.yamaha-motor.eu/fi/experience/get-out-there/events/index.aspx?id=549945

Jotain vielä jäi mainitsematta talven suunnitelmista: