Koska DX toimitti niin joutuisasti toisenkin teipinpalan, päätin käydä irrottelemassa toisenkin poskipalan pyörästä. Pyörän luokse päästyäni ihmetytti kovasti, kun varashälyttimen kaukosäädin ei saanut aikaan mitään reaktiota. Syykin selvisi hyvin pian, ilmeisesti häläri oli päättänyt leipoa kiinni ja oli ystävällisesti rallatellut koko joulun ajan niin, että akku oli sitten tyhjentynyt. Varapatterista vielä sen verran riitti puhtia, että pieni tikitys kuitenkin kuului. Päätin irroitella häläristä sitten patterin ja sulakkeen. Pitää pikapuoliin korvata patteri uudella ja latuutella akku.

Poskipala irtosi suhteellisen vaivattomasti, yhdelläkään ruuvillahan se ei ole kiinni vaan kulmasta vetämällä lähtee irti. Kauhukseni katselin tätä poskipalaa, palassa kun on kuperia muotoja. Siinä onkin sitten pähkäiltävää, miten sellaisia muotoja oikein teippaillaan. No, se selviää vain kokeilemalla.

Nyt riittäisikin sitten yhdeksi päiväksi ainakin puuhaa, kun maalattavaakin on. Airbox (ja se toinen boxi) odottavat edelleen mattamustaa kuorrutusta työhuoneen ovensuussa. Pitäisi varmaan koittaa varailla se Werstas lähipäiville.

Tämä nyt onkin sitten varmaan vuoden viimeinen päivitys, joten kaikille lukijoille vaan rauhaisaa uutta vuotta. Enää muutama kuukausi ajokauteen.

Yllätys oli kovin suuri, kun eilen kotona odotteli postilaatikosta tipahtanut DX:n paketti. Hiilikuitujäljitelmäähän siellä oli, pääseepähän tässä joululomalla teippausharjoituksiin taas. Pala näytti äkkivilkaisulla tosin hieman kapeammalta (olisiko kiinanpojilla ollut nyt lyhyempi viivotin) joten nähtäväksi jää, kuinka sopiva se sitten lopulta tarkoitukseen on. Pitänee mennä ruuvailemaan toinenkin poskipala siis irti, tosin en taida jaksaa tänään sitä puuhastella. Lomalla on sitten aikaa. Tarra on nyt taas suoristumassa olohuoneen maton alla ja saa siellä majaillakkin ainakin joulunpyhien ylitse. Hyvää joulua Pärinää!-bloginkin puolesta kaikille lukijoille, toivottavasti tämä ensimmäinen vuosi on ollut lukijoille yhtä antoisa kuin minulle. Talvelle riittää vielä runsaasti puuhaa ja koitan parhaani mukaan postailla juttuja näin ajokauden ulkopuolellakin.

Pistimpäs sitten vihdosta viimein YCCF:n kerhomerkit liiviä varten tilaukseen nahkaliiviä varten. Merkithän ovat hyvin simppelit, toinen on kerhon logo ja toisessa löytyy kutsumanimi ja jäsennumero. YCCF:llä on tulossa tänäkin vuonna oma osasto MP 2013 messuille, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi osastolle hommiin. Toivotaan, että pääsen, olisi kiva päästä tutustumaan kerhon ihmisiinkin ja samalla edustaa omaa kerhoa. Ja tietysti päästä messuillekkin vaikka joka päivä.

Kävimpäs aamupuhteiksi irroittelemassa Viragosta airboxin kannen sekä sen toisen samannäköisen palan toiselta puolelta. Nyt kun tässä itsenäisyyspäivän nurkilla on muutama vapaapäivä, voisi koittaa keritä maalailemaankin nuo palat plastidipillä mattamustaksi. Lisää kuvia sitten, kun olen saanut nuo maalattua, tältä ne kuitenkin näyttävät tällä hetkellä alkuperäisessä kromivärityksessään. Tämähän on tietysti askel kohti enemmän popper-henkistä kokomustaa pyörää, mikä nyt on tuntunut olevan teemana viime aikoina.

Noniin, tänään sitten teippailtiin sitä "hiilikuitua". Enpä ole ikinä aikaisemmin mitään teipannut, joten odotettavissakin oli, ettei jälki olisi ihan kaikista korkeinta laatua. Mutta toimeen oli ryhdyttävä, eihän sitä muuten opi.

Soviteltuani hetken aikaa tuota kalvon palasta oli hyvin selvää, ettei 2,5 e palasesta riitä kuin toiseen poskipalaan. Sinänsä tämä ei ollut ongelma, koska tarkoituskin oli tänään teipata ainoastaan toisen puoleinen palanen. Niinpä leikkasin sopivaksi katsomani palasen tuosta teipistä ja aloin varovasti lämmitellen teippiä hiustenkuivaajalla sovittelemaan sitä poskipalan päälle. Jossain vaiheessa meinasi lähes epätoivo iskeä, mutta loppua kohden alkoi tekniikkakin löytyä. Voima tuntui olevan avainsana tässä touhussa, eli vinyyli suht kuumaksi ja sitten voimalla venyttelemään. Reunat jäivät paikka paikoin varsin karmean näköisiksi, mutta toivottavasti ne sentään jäävät piiloon. Mikäli eivät, pitänee tilata kokonainen rulla (2m rulla maksaa dx:ssä n. 13 euroa) tuota teippiä ja teippailla ihan tosissaan sitten uudestaan.

Tämmöinen siitä nyt tuli:

Olen aiemminkin kirjoitellut näistä hieman hämmentävistä ajovarusteita, lähinnä tulee mieleen ensimmäisenä nuo UD Replicasin ajoasut. Nyt kuitenkin vastaan tuli tällä kertaa aavistuksen verran erikoisen näköisiä kypäriä tuolta itänaapurista. NLO-moto niminen yritys nimittäin valmistaa replicaa Predator elokuvista tutusta alien-saalistajan pääkopasta/kypärästä. Kypärä perustuu IXS:n kypärään ja on saatavilla erilaisilla Predator-aiheisilla maalauksilla.

Samalta valmistajalta löytyy myös toinen malli, mikä toi itselleni ensimmäisenä mieleen Pokemon-sarjan Pikachun. Kyseessä ei kuitenkaan ole sähkörotan pää, vaan toisesta animesarjasta (Durarara!) hyvin tarkkaan replikoitu kypärä.

Hintalaput näillä kypärillä tuntuvat olevan aika "kohdallaan". Predator-kypärälle hintaa löytyy 780 dollaria perusmallisena ja lisävarusteiden (maalaukset, lasertähtäin,yms.) hinnan saa kipuamaan lähelle paria tuhatta dollaria. Myöskään 125 dollarin toimituskulut eivät kuulosta kovin houkuttelevalta. Mutta tällaisena kuriositeettinahan nämä ovat varsin hauskoja.

www.nlo-moto.ru/en

Kawasakin pari vuotta valmistuksessa ollut varsin mielenkiintoinen W800 retropyörä saa tänä vuonna rinnalleen myös Special Edition version. Eroahan tuossa tavalliseen W800:seen ei ole kuin väritys mattamustine detaileineen ja punaisine tankkeineen, mutta täytyy kyllä sanoa, että varsin komeasta vekottimesta on kysymys. W800 on muutenkin kovin kiinnostava kapistus retrohenkisen ulkomuotonsa ja taas toisaalta siihen upotetun nykytekniikan takia. On se hienoa, että valmistajatkin tarjoavat vähän erilaisia vaihtoehtoja.

Vielä, toisin kuin kaikkien muiden 2013 mallien kohdalla, W800:sen kummankaan version kohdalla ei ole hintaa Kawasakin sivuilla. Ihan mielenkiinnosta kyllä odottelen tietoa siitä, paljonko tämä SE paketti tuo lisähintaa pyörälle.

W800 Special Edition Kawasakin sivuilla

On vasta marraskuu puolessa välissä ja alkaa tuntua siltä, että tämä talvitauko saisi jo riittää. Päivän mittaan tulee runsaasti selailtua eri moottoripyörätarvikkeita myyviä kauppoja ja tarve päristelemään pääsemisen osalta kasvaa päivä päivältä. Pitänee varmaan käydä pöräyttämässä muutama kierros korttelia ympäri lähipäivinä, vielä kun lunta ei ole.

Rakentelun osalta on tällä hetkellä jutut vähän jäissä. Pitäisi ratkaista perän maasta nostaminen jotenkin, jotta pääsisi ketjuja ja rattaita vaihtelemaan. Niiden vaihtaminen on kuitenkin tärkein homma (öljynvaihdon lisäksi) tässä talvella, muut jutut ovatkin sitten aika pitkälti estetiikkaa. Sainkin YCCF:n foorumien kautta ihan pätevän vinkin tuohon nostamiseen, tarjousnostimen 24MX:n sivuilta. Pitänee tuota ihan vakavasti harkita ostettavaksi, jotta saisi hieman helpotettua noita korjaustoimenpiteitä, jotka vaativat perän nostoa tai pyörän pysymistä suorassa.

Perän madaltaminen on alkanut myös kiinnostamaan. Madalluspalat vaan ovat ehkä hieman suhteettoman hintaisia (100-200e) siihen nähden, että ovat loppuviimeksi vain paloja rautaa. Eräältä foorumilta löysin kuitenkin suht pätevän vinkin, mitä voisi harkita jo ihan pelkästään ulkonäkösyistäkin: 80-luvun Honda CMX:n takaiskarit käyvät kuulemma heittämällä pikkuviragoon ja laskevat perää alas jopa parisen tuumaa. Kuulostaisi juuri sopivalta. Noita iskareitakin löytyy suhteellisen kohtuulliseen hintaan ebaystä ja muualtakin, joten joutuu kyllä laittamaan vakavasti harkitaan tämän.

Myös muihin harrastuksiin liittyvät kiireet ovat vähän hidastaneet talven projekteja. Hiilikuitujäljitelmätarra lepää edelleen olohuoneen maton alla suoristumassa ja odottamassa, että joku saisi aikaiseksi tuoda pyörältä poskipalat kotiin. Ehkäpä nyt, kun ensi viikonlopun jälkeen on vapaa viikonloppu, kerkiäisi kokeilemaan teippaamisen ihmeellistä maailmaa.

Kuka muuten sanoo, että customeista ei saa aggressiivisen näköisiä? Alla (ääri)esimerkki ilmeisesti vähän näpistä lähteneestä caferacer projektista Kroatiasta. Pyörän tekijäksi ilmoittautuu kaveri nimeltä Koki Wild Style Designs porukasta.

Lisää Kokin ja muiden porukan rakentajien pyöriä löytyy Kokin Deviantart sivulta.

Olin jo tuominnut reippaan kaksi kuukautta sitten DealExtremestä tilaamani hiilikuitujäljitelmätarran matkalla hukkuneeksi, mutta Kiinan ihmeitä kaupusteleva kauppa ei pettänyt vieläkään. Kaksi kuukautta ja yksi päivä, mutta tulihan se paketti perille lopulta. Pelkäsin hieman, että tuo tarra olisi havaittavasti paksumpaa, kun siitä oli joku DX.comin kommenteissa valitellut, mutta ihan mukavan ohuttahan tuo oli. Nyt pitää sitten siivota kotona työpöytä, jotta pääsee tuota puhaltelemaan kiinni poskipalaan. Tarkoitushan olisi teipata sitten jotain muutakin moposta, mikäli tuo tarra vaan osoittautuu käyttökelvolliseksi.

Tarra majailee tällä hetkellä suoristumassa olohuoneen maton alla. Saas nähdä, koska sitä olisi aikaa tuohon projektiin ryhtyä...

No löytyihän sitä vihdosta viimein uusi tanko pyörään. Kesällä jo oikeastaan tuli idea korkeammasta ohjaustangosta, mutta sopivaa ja sopivan hintaista ei ole vain tahtonut löytyä. 22 mm putkella n. 25-30 cm korkea tanko ollut kohtuuhintaisena hakusessa siitä asti, mutta nyt vihdosta viimein osui kohdalle. Täytyy tilailla tässä talvella jossain vaiheessa tuo tanko, hintakin kun oli kohtuulinen vajaa 60 euroa.

Pikaisella tutkimisella vaikuttaisi jopa, että alkuperäiset vaierit riittävät tuohon. Eipä toki nuo vaijerit niin hintavia ole, etteikö sitä voisi niitäkin sitten uusiksi osta, jos alkaa ahdistamaan.

http://www.emc24.fi/product_info.php?cPath=413_139_878&products_id=23420

Isossa-Britanniassa näyttää olevan valtiollinen testaustaho, joka testaa moottoripyöräkypärien turvallisuutta. Sivusto toimiikin varsin hyvänä tiedon lähteenä, kun pitää tutkia, miten turvallinen kypärä on. Loogiestihan kyseinen taho ei tietenkään testaile avokypärien turvallisuutta, mutta umpi- ja avattavien kypärien kirjo on suhteellisen laaja.

http://sharp.direct.gov.uk/

Vuodatus.net:in epävakauden takia päätin siirtää Pärinää!-blogin hieman luotettavamman blogipalvelun ylläpidettäväksi. Sivusto siirtyikin nyt Blogger palvelun alle, joka taitaa olla maailman suurin blogipalvelu. Samalla Pärinää! sai uuden ulkokuoren, joka on tosin hieman vielä kehitysasteella.

Uusi palveluntarjoaja tarjoaa paljon uusia hienoja ominaisuuksia ja tulenkin varmasti kehittämään blogin teknisiä ratkaisuja tässä talvikauden aikana. Sisältö ja teema kuitenkin pysyvät samana: edelleen moottoripyöräillään ja siihen liittyvistä asioista kirjoitellaan.

Päivittäkäähän siis linkkinne, uusi osoite on http://parinaa.xl8r.com . Myös muut blogini saavat lähiaikoina uuden osoitteen, joten mikäli seuraatte myös niitä, päivityksiä on tulossa.

Alkaa nyt olla minulta ajot ajettu tältä kaudelta. Lupasivat räntää tänne eteläänkin jo täksi päiväksi ja kotinurkilta alkaa taas parkkipaikallakin olemaan säännöllinen viikottainen siirtokehoitus. Niinpä katsoin aiheelliseksi siirtää tänään pyörän talvehtimaan työpaikan parkkihalliin, mistä meiltä löytyy parikin ruutua, mitä ei hieman erikoisen tolppien järjestelyn takia voi autoille käyttää (ruudun molemmissa reunoissa on tolpat, jotka estävät tehokkaasti ruutuun autolla pääsemisen). Pitänee vielä käydä tässä syksyllä pesemässä Virago talvikuntoon ja sitten ei muuta kuin ensi kevättä odottelemaan. Ja saahan tuon pyörän tuosta liikkeelle nopeasti, jos jonain viikonloppuna aurinko paistaakin liian kirkkaasti sisällä istumiseen.

Kilometrejä ensimmäisenä kesänä moottoripyörän kanssa kertyi nelisen tuhatta. Pääosinhan tuo on ollut työmatkasahaamista ja ruuhkassa seisomista, mutta mahtuuhan joukkoon myös pari vähän pidempää reissua sekä paljon ihan pelkkää huviajeluakin pääkaupunkiseudulla ja sen lähistössä. Parhaiten varmasti mieleen itselleni kesästä jäi reissu Evolle, mutta myös paljon muita loistavia muistoja jäi tältä kesältä.

Pyörä kesti yllättävän kivasti koko kesän. Mitään teknistä vikaa ei sen kummemmin tullut vastaan, ainoastaan pyörän kaatamisesta johtunut etutelarin vuoto vaati ammattilasen apua. Muuten laittaminen olikin pääasiassa kevyttä rakentelua, jota pitäisi jatkaa myös tässä talvikauden aikana. Suunnitelmia talveksi onkin kertynyt jo kaikenlaisia ja keväällä sitten nähdäänkin, mitkä kaikki niistä sain toteutettua.

Sellaista nyt tällä kertaa, en minä vaikene vaikka pyörä pääseekin talviteloille. Seuratkaahan rakkaat lukijat aktiivisesti jatkossakin blogia. Siitä alkaen, kun aloin keväällä blogia kirjoittamaan, on sivustollani käynyt yhteensä 327 uniikkia vierailijaa (tämä luku toki perustuu uniikkeihin ip osoitteisiin ja siksi valehtelee varmasti hieman yläkanttiin). Sivuja luettiin yhteensä 1558 kertaa ja suosituin yksittäinen kirjoitus oli Iconin liiviä käsittelevä kirjoitus. Paljon osumia on tullut niin YCCF:n ja moottoripyörä.orgin sivustojen kautta, mutta suurin osa kävijöistä löytää blogiin Facebookin ja Googlen kautta. 

P.S. tänä aamuna meinasi silmät jäätyä päähän, hieman liian hyvin ilmastoidut nuo Bobsterin ajolasit 3 asteiselle kelille. Olisi pitänyt vaan laittaa se umpimuna päähän, niin kuin kotona hieman mietin.

P.P.S. Mikäli tulee mieleen hyviä juttuvinkkejä tai aiheita kirjoiteltavaksi ensi kaudella (tai miksei tässä talvellakin), niin minulle saa niitä ehdotella. Parhautta vielä on toki, jos kesäkaudella se tietää pieniä ajoreissuja siinä ohessa.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on ottanut moottoripyörien katsastuskysymyksessä kielteisen kannan. Tätä voidaan pitää selkeästi voittona katsastuksen tulemista vastaan. Vahvimpana vaikuttajana toimivat ilmeisestikkin tähän SMOTO:n latelemat perusteet, jotka tyrmäsivät katsastuksen Suomessa lähinnä rahastuksena ja turvallisuutta lisäämättömänä. Kuultavana valiokunnassa oli myös moottoripyörärakentaja Aki Manninen.

Lainaus liikenne- ja viestintävaliokunnan lausunnosta:

"Valiokunnan saaman selvityksen mukaan moottoripyörän tekniset ominaisuudet ovat hyvin harvoin syynä tai edes osasyynä onnettomuuksiin. Silloin kun näin on ollut, kyse on lähes aina ollut renkaiden tai jarrujen puutteellisesta kunnosta, eli huoltotoimenpiteiden laiminlyönneistä. Valiokunnalle toimitetussa asiantuntijaselvityksessä on korostettu, että moottoripyörien tekniset viat tai puutteet ovat moottoripyörän rakenteen johdosta selvästi autoja helpommin havaittavissa. Liikenneturvallisuuteen potentiaalisesti vaikuttavat tekniset ongelmat vaikuttavat välittömästi moottoripyörän hallittavuuteen siten, että käytännössä ne havaitaan heti ongelman synnyttyä. Tällöin ne yleensä myös korjataan heti. Renkaiden ja jarrujen huoltotarve ja määräaikaiskatsastuksen ajankohta osuvat vain satunnaisesti yksiin, jolloin tutkimusten mukaan merkittävimmät onnettomuusalttiuteen vaikuttavat tekniset puutteet ilmenevät katsastuskontrollissa vain satunnaisesti.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta arvioi, että moottoripyörien muutoskatsastusjärjestelmän ja -vaatimusten kehittäminen palvelisi turvallisuus- ja ympäristötavoitteita paremmin kuin nyt tavoiteltu määräaikaiskatsastus. Tällöin katsastuksen kustannukset ajoneuvojen fyysisestä ja teknisestä testaamisesta olisivat suunnattavissa oikeudenmukaisemmin niiden vastuulle, jotka harrastavat ajoneuvojen muuntelua."

Näyttää siis siltä, että tällä erää katsastukselta säästytään. Katsastusta koskevan ehdotuksen tyrmäsi tällä viikolla myös Ranska.

Asiasta uutisoi Bike: http://www.bike.fi/uutiset/valiokunta-ei-moottoripyorien-maaraaikaiskatsastukselle-24438

Linkki liikenne- ja viestintävaliokunnan lausuntoon: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/livl_13_2012_p.shtml

Vaihtoehtoja erilaisille kypäräradioratkaisuille on tässä mietitty jo enemmänkin. Vaikka pelkästään yksin ajeluun ja puhelimeen vastaamiseen ratkaisuna itselläni onkin tuo taannoin DX.comista hankkimani kypäräradio, ei se palvele tarkoitusta, kun liikutaan useamman henkilön voimalla.

Tähän tarjoutuu kuitenkin ratkaisu ohjelmalla Motolky. Kyseessä on Android älypuhelimille tarjolla oleva ilmainen applikaatio, joka hyödyntää bluetooth paritusta lähietäisyydellä tapahtuvaan kommunikaatioon. Ohjelma on hyvin simppeli eikä asetukset pahemmin ahdista käyttäjää, asetuksista kun löytyy ainoana erikoisuutena pelkästään puheentunnistus. Testasimme ohjelmaa pikaisesti työtoverini kanssa tauolla, ja ohjelma tuntui toimivan erittäin loistavasti.

Kyseisen ohjelman specit lupaavat automaattista yhdistämistä yhteyden katkettua, mitä ei tosin nyt tässä yhteydessä päästy testaamaan. Yhteen radioyhteyteen saa niputettua muutamia käyttäjiä (specit eivät kerro kuinka monta) ja kantomatkaa luvataan bluetoothin kantomatkan verran (Bluetooth 4:llä "up to 100 m"). Vähän vähäinenhän tuo 100 m on ja tiedä sitten kuinka täydellisesti se edes toteutuu, mutta pareittain ajaessa tuntuisi ainakin ihan riittävältä. Kun kanssapyöräilijä saa tuossa kulkuneuvonsa taas ajoon, päästään sitten varmasti tekemään myös kenttätestejä.

Äänenlaatu oli todella hyvä, joskin hieman puheen alku puheentunnistuksella puuroutui. Myös toiseen suuntaan tapahtui jokin mystinen vinkaisu, mutta sitä emme saaneet toistettua lyhyen testimme aikana. Viivettäkään ei pahemmin ollut, toisin kuin aikaisemmin testaamamme ip-puhelinsovellutuksen kanssa, jossa viive oli useita sekuntteja. Koska kommunikaatio tapahtuu bluetoothin välityksellä, myöskään esim. tunnelit ja muut vastaavat datasignaalia blokkaavat rakenteet eivät häiritse kommunikaatiota (olettaen siis että molemmat ovat samassa tunnelissa).

Etunahan tällaisen ohjelman käyttämisessä on se, että lähes joka jannulta alkaa löytymään jo älypuhelin taskusta. Olen sen aikaisemminkin sanonut, mutta sanon nyt uudelleen: miksi panostaa kalliisiin lisälaitteisiin, kun taskussa on muutenkin laite, joka pystyy suunnilleen kaikkeen siihen, mihin nuo laitteet pystyisivät.

Motolkyn voi ladata ilmaiseksi Android-puhelimille Google Play Storesta.

Eipä löytynyt Hanxin alesta sitten niin mitään. Tai no, ainahan sitä jotain olisi, mutta tämän hetkiseen uusien housujen tarpeeseen ei löytynyt. Syykin on selvä: olen 167 senttiä pitkä ja ruumiinrakenne tarjoaa suhteellisen lyhyet jalat muuhun kroppaan nähden. Sovittelin useampiakin housuja maanataina Hanxilla ja joka ainoat housut olivat reilusti minulle pitkät. Tokihan punttia saa aina lyhennettyä, mutta ongelmaksi yleensä muodostuu sitten nuo polvisuojat, joita ei saa sitten niin millään kohdalleen minun mitoillani.

Hanxin kalliimmat kevlar-farkut olisivat kyllä pirun päheän näköiset, mutta niiden kanssa punttien lyhentäminen ja polvisuojan siirtäminen on vähän turhauttavaa hommaa, polvisuoja kun siirtyy silloin pois kevlarvahvikkeisesta kohdasta. Nahkafarkkujakin kokeilin pariakin eri mallia, mutta niissä kun ei ollut rajolla kuin kirahveille sopivalla lahkeella varustettua versioa, niin olisin saanut suht pätevät säärisuojat polvisuojista. Pitänee varmaan ensi kesäksi teetättää mittatilauksena sitten ajohousut. Vaikka hintalappu vähän ahdistaakin sellaisten kanssa mieltä, ovat ne sitten toki varmasti hyvin istuvat ja mukavat jalkaan...

Syksy on ikävää aikaa lompakolle, kun moottoripyörätarvikeliikkeet harrastavat alennusmyyntejä. Uudet ajohousut pitäisi ostaa, ja Hanxilla onkin juurikin meneillään alennusmyynti, jonka avulla saa yhden minkä tahansa normaalihintaisen tuotteen -50% hintaan. Pitäisi ostaa nahkahousut kyllä, mutta nyt kovasti kiinnostaisi kevlar- tai cordura-farkut. Maanantaina mennään kaverin kanssa katsomaan, mitä tuolta konalasta oikein löytyisi. Maanantaina sitten varmaan päivityspostaus siitä, mitä sieltä lähti mukaan.

Ensi kesälle tarvitsisi ostaa myös lämpimämmän kelin hanskat. Tämä kesä ajeltiin Varustelekan neopreenisillä kosketusnäyttöhanskoilla, jotka osoittautuivat tasan 10e hintansa arvoisiksi. Hanskat kun olivat mukana vaellusreissulla, niin heti ensimmäisellä kirveeniskulla lähti keinonahkapinnoite repeilemään kuin plastidippi bemarimiehen vanteista ja pidemmällä käytöllä ovat mm. saumat alkaneet osoittamaan pettämisen merkkejä. Joskinko sitä investoisi ensi kesäksi vähän enemmän kesähanskoihinkin, ehkäpä kevään MP-messut tarjoavat vaihtoehtoja tähänkin tarpeeseen.

http://www.hanxkauppa.fi/

Tänään sitten tuli rikottua kypärän plastidip-pinta punttisalin kaapin oveen. Hieman huolimattomasti kypärää kaappiin laittaessani nirhasin ikävän näköisen reiän pintaan. Pitänee vielä tässä syksyn aikana paikkamaalailla kypärää, pari kiveniskua myöskin ovat vaurioittaneet hyvää mattapintaa.

Paremmin tuo plastidip on kuitenkin kestänyt kuin mitä uskalsin toivoa. Hitusen ehkä vieläkin tekisi mieli maalata koko pyörä sillä, mutta nyt suunnitelmat ovat vähän enemmän olleet viimeaikoina teippaamisen puolella. Vieläkään koeapalaa DX:n halpisteipistä ei ole posti kantanut ja sehän sen sitten lopulta kertoo, että kannattaako se suunnitelma haudata heti lähtöönsä.

Hitusen verran kyllä himottaisi ostaa uusi kypärä ensi kesäksi. Pitäisi kuitenkin myydä ensin vanhoja pottia pois, kaapissa kun on nyt jo 3 kypärää. Ehkäpä Osbe voisi lähteä kohtuulliseen 100 e hintaan myyntiin, jos joku sitä haluaa, niin mailia vaan minulle. Kyseinen kypärä on väriltään orassi ja koko on L. Mukaan vielä kasvomaski.

Uudeksi kypäräksi olen suunnitellut joko Projectin Cafe Racer sarjan kypärää joko mustana tai flake kultaisena (punaisella tähdellä) tai saman valmistajan yksivisiiristä Gordonia mustalla flakella. Tuo kultainen potta on aivan sairaan hienon näköinen, mutta musta olisi toki vähän monikäyttöisempi ja sopisi paremmin kaiken vaatetuksen kanssa. No, saa nähdä mihin pottaan sitä päätyy.

Projectin sivut muuten vihdosta viimein toimivat taas, koko mallisto on nähtävissä osoitteessa http://www.projectforsafety.it .

Näin syksyn tultua tulivat myös sateet. Ajokenkinäni olevat Doctor Martensin Varden kengät kaipaavat kovasti lankkia eivätkä ole siten ihan vedenpitävimmät vaihtoehdot. Vaelluskengät taas ovat ikävän lyhytvartiset ja voivat siksi käydä vähän kylmiksi. Mistä siis ratkaisu näihin sadekeleihin?

Viime viikonloppuna jouduin ihan muista syistä kaivamaan kaapin perältä jo jonkin aikaa sitten metsässä kuljeskelua varten ostamani maiharimalliset Nokian Taiga kumisaappaat. Nyt saappaat ovat seisoskelleet rommipullo toisessa saappaassa eteisessä viikonlopusta asti. Eilen sitten mieleeni juolahtikin, että mitehän nuo toimisivat ajokenkinä. Vaikka Taiga onkin suht jämäkkä kumisaapas, taipuu se kuitenkin kohtuullisesti nilkasta ja siksi soveltavuus olikin kokeiltava.

Tänään sitten aamusta laitoinkin Taigat jalkaan ja hyvinhän nuo tuntuvat ajokenkänäkin menevän. Hyvä korko ja kuminen pinta takaavat myös tukevan pidon jalkatapeista. Saappaassa on mukava ohut teddy-vuori ja sen verran väljät saappaat tuli tarkoituksella ostettua, että villasukkakin mahtuu vielä sisälle saappaaseen. Siitä syystä Taigat menevätkin ajokenkinä hyvin aina ajokauden viime päiville asti.

Ostin omat Taiga saappaani Konalasta Varuste.net:istä, hintaa niillä siellä on 69,-. Saappaitten omat nauhat olivat lähinnä huonon vitsin oloiset ja vaihdoinkin nauhat melkein heti jenkkiarmeijan laskuvarjonaruun eli paracordiin. Paracordia sitten puolestaan saakin esimerkiksi Varustelekasta.

varuste.net
varusteleka.fi

Discoveryn dokumentaariset sarjat milloin mistäkin aiheesta tappelevista isoista miehistä ovat tulleet tutuksi ihan kotimaisillakin peruskanavilla mm. American Chopper ja American Hod Rod sarjojen myötä. Amerikkalaista vaihtoehtokulttuuria edustaa myös Discoveryn tämänvuotinen uutuus The Devils Ride, joka paneutuu elämään Kalifornian suurimman moottoripyöräkerhon, The Laffing Devilsin arkipäivään. Ainakin noin konseptina kuulostaa varsin mielenkiintoiselta aiheelta, ehkäpä siinä sivussa pääsee myös näkemään näyttäviä moottoripyöriäkin. Pitänee tutustua kyseiseen sarjaan lähiaikoina.

Pientä esimakua sarjasta on nähtävissä Discoveryn sivuilla: http://dsc.discovery.com/tv-shows/the-devils-ride/videos/the-laffing-devils.htm

Amerikkalainen Lit Motors, joka kehittelee omien sanojensa mukaan innovatiivisia ja ympäristötietoisia ajoneuvoja, esitteli pari viikkoa sitten TechCrunchin tilaisuudessa kaksipyöräistä ajoneuvoa, joka kantaa nimeä C-1. Kyseessä on jonkinlainen moottoripyörän ja auton välimuoto, umpikorillinen kaksipyöräinen, ratilla varustettu sähkö kulkuneuvo, joka pysyy pystyssä ilman tukea. Varsin futuristisen näköinen kulkupeli pysyy pystyssä kahden gyroskoopin avulla ja näyttää toimivan ihan käytännössäkin ainakin jollain asteella.

Heti tulee mieleen, että voitaisiinko tätä tekniikkaa hyödyntää myös ihan tavallisissakin moottoripyörissä. Gyroskooppitekniikkahan ei ole kovinkaan uutta ja ihmeellistä, mm. erilaisissa laivoissa käytetään gyroja vähentämään meren aiheuttamaa keinuntaa.

Eilen taas päädyin tien päälle, tarkoitus oli käydä mönkijällä liikkuvan ystäväni kanssa kahvittelemassa. Kohtaamispaikaksi otettiin Nihtisillan ABC espoossa. Sääennuste oli lupaillut vähän sateen mahdollisuutta, joten varustauduin sen mukaisesti ja laitoinkin farkkujen sijasta ihan ajohousut jalkaan.

Ja niinhän siinä aina käy, eihän tuo reissu jäänyt pelkäksi kahvitteluksi. Päädyimme kurvailemaan pitkin hiljaisen Espoon katuja ja teitä ja pisimmillään päädyimme Suvisaaristoon niin pitkälle, kuin yleistä tietä riittää. Useamman tunnin kiertelyn ja kaartelun jälkeen taivaalla alkoi vilkkua ja lähestyvän ukkosen alta olikin sitten parasta suunnata kohti kotia. Kotiin päästyäni mittariin oli kertynyt kilometrejä satakunta.

Oikeastaan tämä koko tarina oli vain alustusta ja tekosyytä sille, että voin postata kuvan Spyderistä, joka pysäköi meidän viereemme Nihtisillan ABC:llä. Harvemmin tulee näitä erikoisuuksia edes vastaan missään. Pääsipähän samalla näkemään myös tuon tavaratilaan tuossa edessä, johon omistajan mukaan mahtuu jopa parikin kypärää.

Moottoripyöriä yritetään ajaa EU-direktiivin mukaan leimalle autojen tapaan. Jotenkin nyt tuntuu rahastuksen maulta tämä koko juttu, katsastuksen hyötyjä kun on vaikea osoittaa toteen. Suomen Motoristit RY on koonnut hieman perusteluja sille, miksi katsastaminen on turhaa, nämä perustelut löytyvät TÄÄLTÄ.

Samainen organisaatio järjestää myös asian tiimoilta mielenosoituksen huomenna lauantaina eduskuntatalolla, sinne kannattaakin kaikkien asiasta kiinnostuneiden mennä mieltään ilmaisemaan. Itse en valitettavasti paikalle pääse jo ennalta sovittujen muiden menojen takia. Kyseisestä mielenosoituksesta lisätietoa löytyy tapahtuman Facebook sivulta.

Moottoripyöräily on harrastuksena jo muutenkin menettänyt suosiotaan, syynä ehkä on osittain ollut yhteiskunnallinen muutos suhtautumisessa moottoripyöriin sekä harrastuksen korkeaksi kivunnut hinta vakuutusmaksujen yms. osalta. Emme tarvitse yhtään lisää maksuja moottoripyörille hankaloittamaan edelleen uusien motoristien saamista maahamme.

No niin, lähteehän se homma näpistä! Moni lukija on varmaan odotellutkin, että koska sitä teinituning-henkistä kamaa alkaa ilmestymään pyörän ilmeeseen. Ja tässähän sitä: joku aika sitten tilasin tuolta Kiinasta DX.comista granaatinmuotoiset venttiilihatut. Sarja oli tarkoitettu autoon ja niitä 4 kappaletta irtosikin n. 2,5 euron hintaluokassa. Vielä ei ole kranaatit kiinni kuitenkaan päätyneet, vaikka jokun aikaa ovat tuossa keittiön pöydällä pyörineetkin. Syy tähän löytyy aivan hintaansa vastaavasta laadusta: kranaattien kahvaosat eivät ole käytännössä mitenkään kiinni itse granaatissa ja tarvitsee näyttää hieman liimaa ennen kuin ne paikalleen voi laittaa.

Hieman yllätti kyseisten koristeiden koko. Odotin sellaista lähes normaalin hatun kokoista, ehkä noin 1,5-2cm korkeaa mötikkää, mutta nämähän ovat reilun kokoisia. No, ainakin näkyvät. Saapi vaan nähdä, kiehtooko ko. koriste myös ohikulkijoita niin paljon, että lähtee mukaan. Onneksi näitä on varapari ja uusienkaan tilaaminen ei maksa käytännössä yhtään mitään.

Kyseinen tuote löytyy dx.comista tuolta --> http://dx.com/p/universal-cool-grenade-shaped-car-tire-valve-caps-silver-4-piece-pack-73864 . Saatavilla myös muita värejä.

En oikein tiedä, mikä syysöissä viehättää. Jo mopoikäisenä huomasin, että syksyn pimenevät illat ovat parasta aikaa yksin ajelemiselle päämäärättömästi pitkin kaupungin (ja maaseudun) teitä ja katuja. Mopolla tulikin ajeltua syksyn pimeinä hetkinä pitkiäkin matkoja pitkin kotinurkkiani ympäröineitä hiekkateitä. Nyt hiekkatiet ovat vaihtuneet asfalttiin ja pyörään on kokoakin hieman tullut lisää, mutta jokin sama hohto siinä viileässä ja pimeässä yöilmassa on.

Eilen illalla minua vaivasi jokin omituinen levottomuus eikä kotona mikään aktiviteetti oikein tahtonut viihdyttää. Siinä vähän ennen kymmentä päätinkin sitten lähteä tuulettamaan itseäni, kun iltakin oli kauniin tähtikirkas. Vaihdettuani vilkun sulakkeen (ja putsattuani takavilkkujen liitokset poltettuani 2 kpl sulakkeita prosessissa) suuntasinkin kulkuni ensin kaupungille. Jokin kuitenkin pääni sisällä vaati lisää viimaa ja vauhtia ja kaupungista olikin siksi päästävä pois. Suuntasin kulkuni Meilahden ja Kuusisaaren kautta Otaniemeen ja sieltä Kehä I:lle. Kehällä sitten pääsinkin tuulettamaan kunnolla ja parikymmentä kilometriä vähän kovemmassa vaudissa tekikin tehtävänsä. Hieman kylmissäni ja rentoutuneena palasin kotiin.

--

Tänään aamusta olinkin liikenteessä ensimmäisen kerran tuossa kahdeksan aikoihin, kun kipasin Herttoniemen Alepasta vähän aamupalatarpeita. Ja aamupalan jälkeen sain sitten vihdosta viimein aikaiseksi mennä kiristämään ketjut pyörästä. Pitkään olinkin lykännyt tuota kiristysoperaatiota ja ketjut olivat vähän liiankin löysällä. Simppelin toimenpiteen jälkeen (sokka pois taka-akselin mutterista, mutteria löysälle, kiristetään ketjuja molemmin puolin kiristimistä, kiristetään muuteri takaisin ja sokka takaisin paikalleen) ketjut olivatkin kiristetty huoltomanuaalin mukaiseen kireyteen. Kävinpähän vielä päristämässä pienen lenkin kokeillakseni, ja paljon paremmaltahan se tuntui.

No sattuihan se sade viimeinkin kohdalle, johan sitä onkin koko kesä onnistu väistelemään. Juuri eilen illalla mietin, että pitäisi käydä varmaan hakemassa näille syyskeleille sadeasu kellarista satulalaukusta, mutta eihän sitä tietenkään sitten tullut haettua. Ja tottakai sitä sadetta sitten saatiin niskaan töistä lähtiessä. Onneksi sentään sade laantui puolesta matkasta ja selvisin suunnilleen vähän kastuneilla punteilla. En sentään ollut ainoa, muutama muukin moottoripyörä tuli vastaan eikä kaikilla kusteilla tosiaankaan ollut sadeasua. Tulipahan vastaan isohkolla HD:lla matkaa tekevä mieskin, joka oli varustautunut flanellipaidalla ja nahkaliivillä. Liikennevaloissa vastakkain seistessä näki kaverin ilmeestä, ettei ollut kovin tyytyväinen säähän/asustevalintaansa :D

Tuossa kotimatkalla noin Kallion kohdalla hävisivät vilkut pyörästä. Ilmeisesti sulake paloi, kun merkkivalotkin pimenivät kaikki. Vahvasti epäilen, että jompi kumpi takavilkkujen liitoksista otti hieman vettä ja siten poltti sitten sulakkeen. Pitänee tutkia, josko sulakkeen vaihto pelastaa tilanteen. Jossain välissä sitten voisi koittaa vähän paremmin vesieristää noita liitoksia takavilkuilta, nyt ne ovat lähinnä sähköteipillä eristelty.

Mönkijästä siirryttyäni kaksipyöräisten pariin, kiinnostus kypärissä siirtyi (lähinnä "tyyli ennen tarkoitusta"-ajatusmallin takia) avokypäriin. Olihan minulla toki hyllyssä jo 2 kpl avokypäriä ennestään (Osbe Tornado ja HJC CL-33N, joista jälkimmäinen sai tuossa kesällä mattamustan plasidip-kuorrutteen), mutta ainahan sitä tulee pidettyä silmät auki uusien vaihtoehtojen kanssa. Selaillessani tuossa noin viikko takaperin taas kerran Fc-moto.de sivustoa silmääni osui minulle ennestään tuntematon kypärävalmistaja: Project.

Projectilla tuntuu olevan runsas valikoima myös perinteisempiä avokypäriä uudemman mallisten jet-visiirikypärien lisäksi ja värivalikoimaakin löytyy jos jonkinlaiseen makuun. Varsinkin kyseisen valmistajan cafe racer-mallisto kiinnitti huomioni punaisine nahkoineen ja todella mielenkiintoisine värityksineen. Projectilta löytyy myös sisäänkääntyvällä aurinkovisiirillä varustettu Gordon kypärä, joka on hiilikuitukevlaria ja painaa hyvin vaatimattomat 980 grammaa.

Toinen mielenkiintonen valmistaja, joka tuli vastaan samaisessa verkkokaupassa on Momo Design. Momo yhdistelee hienosti retrotyylistä designiä nykyaikaisiin tekniikoihin ja muotoilukikkoihin saaden näin aikaiseksi hyvin ainutlaatuisen näköisiä pottia. Mm. nahkapäällysteisiä ja varsin retron näköisellä visiirillä varustettuja kypäriä Momolla veistellään hiilikuitu/lasikuitu seoksesta ja kypärien painot siksi pyörivätkin siinä noin kilon paikkeilla. Värivalikoimaa ja tekstuurejakin löytyy valikoimasta yllin kyllin. Momon kypäriä on näkynyt parilla skootterikuskilla täällä Helsingissä ihan liikenteessäkin ja täytyy kyllä myöntää, että pirun hyvän näköisiä mokomat ovat.

Osbe on kyllä kovaa vauhtia lähdössä itseltäni myyntiin, sen verran paljon houkututtaa ostaa jokin toinenkin hyvä avopotta. HJC on kyllä palvellut mitä loistavimmin ja on varsin hyvän näköinen nykyisen peilivisiirinsä ja mattamustan pintansa kanssa, mutta tekisi mieli jotain myös vähän toisenlaista avokypärää. No, aika sitten näyttää, josko jomman kumman näistä valmistajista potta saapuisi meidänkin perheeseen.

Kaikkihan ovat varmasti Facebookissa törmänneet näihin projekteihin, joissa n määrän ihmisiä pitää tykätä sivusta x, niin sivun perustaja tekee jotain hämmentävää. Tunnetuinhan näistä oli Jukka Mutasen projekti ajaa minikaivurilla Hangosta Kuusamoon, joka sitten toteutuihin ihan oikeasti viime vuonna.

Eilen vastaan tuli toinen samanlainen projekti, jossa toistaiseksi tuntemattomaksi jäänyt (ilmeisesti) kaksikko lupaa 10000 tykkäyksen jälkeen porhaltaa Lohjalta Nordkappiin sivuvaunulla varustetulla Honda Monkeyllä. Tykkääjiä on jo reilu 13000 ja sivuston luojat ovatkin luvanneet lähteä liikenteeseen 4.11.2012. Nähtäväksi nyt sitten jää, että onko tämä ihan todellinen juttu vai joku läppä.

Mikäli kyseessä on ihan oikea juttu, niin ei voi muuta kuin todeta, että onnea yritykselle. Tuohon aikaan kun Pohjois-Norjassa alkaa olla jo täysi talvi.

http://www.facebook.com/pages/10-000-tykk%C3%A4%C3%A4-niin-l%C3%A4hdet%C3%A4%C3%A4n-sivuvaunu-monkeyll%C3%A4-Nordkappiin-4-marraskuuta/188368741295224 

Pärinää!-blogi löytyy nyt myös Facebookista. Käykäähän tykkäämässä.

http://www.facebook.com/parinaa1

Icon on tunnettu varustemerkki varsinkin katupyöräkuskien keskuudessa. Elän ainakin vahvasti siinä uskossa, että ko. valmistajan varusteet ovat laadukkaita ja turvallisiakin, ainkin hintalappu vihjailee sellaisesta. Yllättävää kyllä, Iconilta löytyi myös itselleni jotain todella mielenkiintoista.

Olen tässä vähän harkinnut jonkin selkäpanssarin hankkimista. Liivi päällä ajellessa kun turvavarusteet kesäkaudella tahtoo jäädä hanskojen ja kypärän tasolle. Selaillessani läpi saksalaista Fc-moto.de verkkokauppaa tuliki vastaan varsin mielenkiitoinen tuote Iconillta: nahkaliivi selkäpanssarilla.

Kyseessä on Icon Regulator sarjan liivi (siitä tarkemmin Stripped malli, josta on karsittu kookkaat Iconin logot pois). Modernimpaa muotoilua edustava liivi on varustettu CE-hyväksytyllä selkäpanssarilla ja on aivan törkeän nätin näköinen. Saatavilla tuon Stripped version lisäksi on myös normaali Iconin logoilla varustettu versio (sekä mustilla että punaisilla logoilla varustettu versio on saatavilla) sekä ainakin maastokuvioinen, nylon päällysteinen versio (jota en kuitenkaan Iconin sivuilta löytänyt, mutta Fc-moton sivuilta se löytyy tästä.) 

Tilasimpas kokeeksi palan "hiilikuitu"-tarraa DealExtremestä. Tarkoitus olisi nuo poskipalat kokeilla teipata sillä ja katsoa, joskinko sillä onnistuisi myös esim. lokareiden teippaaminen. En nyt tiedä, onko tuo mitenkään pysyväisluontoinen ratkaisu väritykselle, mutta kun tuo pala maksoi kerran n. 2 euroa, niin ei sitä kovin korkealta putoa, vaikka lopputulos olisikin niin hirveää, että lähtisi teippaus saman tien kiitämään.

"Hiilikuitu"-tarra, pieni pala @ DX.com

Vaikka ajokausi ei ole lähelläkään loppua, on kovasti tullut suunniteltua jo pyörän varalle juttuja talveksi. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" sanotaan ja toivonkin että se pitäisi nyt tässäkin kohtaa paikkansa. Suunnitelmat liittyvät aika lailla pyörän muokkailuun ja sellaisiin juttuihin, jotka eivät välttämättä ole yhdessä iltapäivässä valmiina. Eikä sellainen nyt näin kesken ajokauden ole toivottavaa tietenkään.

Ensimmäinen asia, mikä on mielessä on takalokarin lyhentäminen. Katselin romuttamoilta josko löytyisi tuollaisen mopon lokaria ja niinpäs sellainen olisikin ihan täällä Helsingissä. Hintaa olisi kaikki 30 euroa. Tämän ostamalla voisin aloittaa jo projektin talvea varten. Pitänee siis käydä tuo hakemassa ja varata taloyhtiön Werstas taas käyttöön.

Koska lokari lyhenee, jää rekisterikilvelle valitettavan vähän tilaa itse lokariin (VOI HARMI!). Niinpä kilpi on siirrettävä takapyörään kiinni, sivulle. Niinpä pitää myös ruveta miettimään kilpitelineen hankkimista tai tekemistä. Eipä tuollaisen tekeminenkään niin kovin vaikea homma olisi, sopivan kiinnityspaikan löytäminen tosin on aiheuttanut hieman miettimistä. No, pitänee tutkia. Tuossa joku aika sitten löysin hyvän näköisiä skootterin sivukilpitelineitä, ehkäpä sellaisesta saisi muokattua sopivan.

Uutta satulaakin katselin, lähinnä sillä silmällä, että satulan voisi sitten stripata kokonaan pehmusteista ja ehkä houkutella erään autoverhoiluun erikoistuneen ystäväni uudelleentoppaamaan ja päällystämään satulan jollain kauniilla värillisellä keinonahalla. Samalla saisi laskettua istuinkorkeutta n. 5 cm alemmaksi.

Nämä kaikkihan on vain sitten valmistelua siihen isoon juttuun. Eli, ajattelin hieman käyttää pyörän maalissa talvella. Värivaihtoehdot ovat nyt viime aikoina mietityttäneet runsaasti. Toisaalta perus mattamusta olisi varsin hieno, sitä voisi sitten soveltaa jollain mattavalkoisella kuviomaalauksella tai kiiltävillä liekeillä. Mutta toisaalta taas kiinnostaisi jokin vähän erikoisempikin väri, ehkä esim. candypunainen tai -oranssi. Pitänee alkaa pikkuhiljaa kyselemään tarjouksia eri paikoista tuolle maalaukselle. Muutamia hyviä vinkkejä onkin löytynyt jo netin kautta.

Suunnitelmia siis on, mutta katsoo nyt sitten mihin rahat ja aika rittävät.

Eilen illalla kauhistelin esimerkillistä parkkeeraamista kotipihamme viereisellä kadulla. Jo se nyt on kumma, kun ei voi autoa viedä yhtään kauemmaksi, vaan pitää tunkea auto väliin mihin se ei oikeasti mahdu (tuossa edessä oli siis eilen illalla avolavakuorma-auto). Ihan varmana 100 m matkalla taaksepäin tästä olisi löytynyt ihan oikeankin kokoinen ruutu. Vai oletaanko oletusarvoisesti, että moottoripyörällä voi hyvillä mielin ajella jalkakäytävän kautta?

Eräs tuttavani keräilee kuvia näistä pysäköintisankareista Facebookissa. Kuvia muista sankareista löytyy siis täältä.

Harley-Davidson tuo tänä vuonna markkinoille todella mielenkiintoisen uutuuden, joka pisti heti omaan silmääni. CVO-sarjaa täydentämään tulee kuvan mukainen Breakout, joka on varustettu 110 kuutiotuumaisella twin-cam voimanpesällä ja aimo annoksella klassisempaa ulkonäköä. Värivaihtoehdot ovat vähintäänkin erikoiset, saatavilla kun ovat niin musta-kulta (kuvassa), musta-hopea ja eniten omaa huomiotani herättänyt kaksivärinen punainen. Varsin eeppisen näköinen vekotus, klassisen tyylisiä customeita kun tulee uutuuskina valitettavan vähän.

Tällaiseen uutuuteen ei pysty toteamaan mitään muuta kuin: TAHTOO!!!

Lisää infoa pyörästä löytyy HD:n sivuilta.

Laukkujen poistaminen aiheutti sellaisen pienen ongelman, etten saa edes niitä vähäisiä pakollisia tavaroita (muutama työkalu, levyjarrulukko) kulkemaan mukana sitten niin millään. Ratkaisuksi löytyikin Bilteman hyllystä työkalurulla, mihin sitten sainkin tavarat sijoiteltua. Levyjarrulukon mukana tosin tuli oma pussinsa ja se komeileekin nyt tuossa työkalurullan ylä/takapuolella. Samalla sain vähän piiloon lampun vaihdosta johtuen esiin jääneet piuhat. Tältä paketti näyttää nyt:

Nyt kun kesäloman reissu on tehty, päätin luopua ihan ulkonäkösyistä pyörän takalaukuista. Eivätähän nuo laukkuraudat nyt niin haasteellisesti ole kiinni, etteikö niitä sitten ruuvaisi pidempiä reissuja varten takaisin kiinni vaikka joka kerta (kaikki 2 ruuvia). Samalla kertaa sitten, koska takavilkut olivat kiinni laukkuraudoissa, päätin vaihtaa laatikossa kauan odotelleet vilkut pyörään. Samassa prosessissa kyytiä sai myös takaboxin alusta.

Raudat lähtivät ilman suurempia ongelmia irti, yllätyksekseni vilkuissa oli vieläpä suoraan sopivat liittimet uusille vilkuille, niin vaihtaminen oli suhteellisen vaivatonta. Vastaan tuli kuitenkin mutkia matkassa, kun saatuani vilkut kiinni paloi sulake hetken käytön jälkeen. Ja ongelma: missä ihmeessä vikkujen sulake on? Piti oikein huoltomanuaalia tutkia, mutta löytyihän se. Kätevästi vilkkujen sulakekotelossa on vieläpä paikka varasulakkeelle ja siellä varasulakekkin. Ei muuta kuin varasulake kiinni ja testaamaan. Hyvin toimii. Sitten kypärä sisältä ja hakemaan rommipulloa Alkosta. Pääsin seuraavaan risteyseen: taas paloi sulake. Enempää sulakkeita minulla ei ollut, joten päätin viettää loppuillan rommin ja xboxin parissa.

Seuraavana päivänä sitten hain lisää sulakkeita. Tutkin samalla liitokset ja syykin oli ilmiselvä. Huolimaton puhdistaminen aiheutti surkean kontaktin ja sulakkeen palamisen. Putsasin liittimet nyt paremmin ja ei kun testirundille. Ja hyvinhän ne toimivat.

Tältä ne nyt näyttävät. Mielestäni sopii aivan sairaan hyvin pyörän nykyiseen yleisilmeeseen. Ehkä sitten pyörän maalaamisen yhteydessä maalaan nuo vilkutkin mustaksi.

Kesäloman kunniaksi päätimme tehdä ystäväpariskunnan Tampereelta kanssa reissun Evon retkeilyalueelle Hämeeseen. Reissuun lähdettiin kukin omalta taholtaan, me Helsingistä moottoripyörällä ja toinen pariskunta Tampereelta mönkijällä. Lähdimme liikenteeseen puoli yhdentoista aikaan aamusta, ensimmäisenä etappina Lautapelit.fi Kampissa, mistä kävimme hakemassa syntymäpäivälahjaa toiselle tamperelaisista seuralaisistamme. Vaikka sääennustajat olivatkin pelotelleet meitä hieman heikohkolla säällä, aamun sää näytti kuitenkin ihan siedettävältä ja lämminkin oli.

Kampista suuntasimme sitten keulan pätkän moottoritietä kautta vanhalle kolmostielle, tuolle vanhalle tielle, joka mutkittelee nykyisen moottoritien molemmin puolin koko matkan aina tampereelle asti. Ensimmäinen pysäkkimme tuli noin tunnin ajon jälkeen, kun pysähdyimme Nurmijärvellä sijaitsevalle Kahvila Roosalle jaloittelemaan. Lyhyen tauon jälkeen sitten suuntasimme kulkumme kohti Hämeenlinnaa pysähtyen matkalla vielä Linnatuulessa vessatauolle. Hämeenlinnassa kävimme sitten tankkaamassa ja mukavanpuoleinen yllätys oli, kun kulutus näytti olevan siinä neljän litran pintaan. Käydessäni edellisen kerran vanhemmillani Punkalaitumella kulutus oli reilusti yli viittä litraa. Kulutus on muutenkin vähtentynyt, en sitten tiedä oikein, mistä moinen mahtaisi johtua. Ehkäpä pyörä on ollut pitkään käyttämättömänä ennen minua tai kone ollut kovin karstoittunut, tiedä sitten.

Hämeenlinnasta porhalsimme Tuulokseen, missä meidän oli määrä tavata kanssamatkalaisemme kauppakeskus Tuuloisessa. Haimme myös samasta paikasta avaimet varaamallemme tuvalle Evolla. Tuuloksesta sitten loogisesti matka jatkuikin Evolle Latvatuvalle. Viimeinen muutama kilometri matkasta oli hiekkatietä, mistä moni on minua varoitellut. Minähän en hiekkatietä pelkää, asuin nuorena hiekkatien varressa ja mopolla tullut opittua hyvinkin tarkasti, miten hiekkatie käyttäytyy kaksipyöräisen alla. Ajelimme kuitenkin varovaisesti mökille saakka, loppupään tieosuus kun alkoi olla aikamoista kärrypolkua.

Vietimme sitten iltaa mukavasti nuotiolla kokkaillen, saunoen ja Munchkinia pelaillen. Tulipahan käytyä koittamassa tuota kaverini mönkijääkin oikein kunnolla umpeen kasvaneella metsätiellä, täytyy kyllä sanoa, että pirun mukavaa hommaa oli se vaikka töitä saikin tehdä ihan tosissaan ja lämminkin tuli.

Seuraava aamu ja paluu takaisin kotiin oli edessä. Ajoimme vielä yhtä matkaa taikaisin Tuulokseen, mistä ystävämme sitten jatkoivat matkaa kohti Lahtea. Me taas palasimme Hämeenlinnaan, jossa kävimme tutustumassa Hämeen Linnaan ja kävimme syömässä Fresno nimisessä ravintolassa. Paikan ruoka oli varsin maittavaa, kannattaa käydä tutustumassa, jos sillä suunnalla pyörii.

Kotimatkalla pysähdyimme Riihimäellä ja Vantaalla. Vettäkin saimme Hyvinkään paikkeilla päällemme parin minuutin ajan ihan kaatamalla eikä minulla ollut tietenkään sadevaatteita päällä. Sen kesä kuivaa, minkä kasteleekin, sanotaan, ja housut olivatkin taas ihan kuivat, kun pääsimme kotipihaan.

Varsin kiva reissu, kiitoksia vaan mukana olleille. Pitänee ottaa uusiksi joskus vaikka vähän pidemmällä kaavalla.

Elokuvathan ovat innoittaneet ihmisiä milloin mihinkin ja tällä kertaa sellainen innottaminen on tuottanut jotain uskomattoman hienoa. Amerikkalinen UD Replicas valmistaa moottoripyöräilyasusteita perustuen ikonimaisiin elokuvapuvustuksiin. Pukuja löytyy niin Tron Legacy elokuvasta tutuista hahmoista, Batmanista kuin myös Kapteeni Amerikasta. Kaikki asut ovat käsin tehtyjä ja varustettuja asianmukaisilla suojilla. Hintalaput tosin pyörivät siinä tuhannen dollarin paikkeilla, eikä eurooppaan saatavuudesta ole toki tietoakaan (tosin UD Replicas oli lupaillut Facebookissa eräässä kommentissa euroopan edustusta vuoden loppuun mennessä).

Oheisessa kuvassa esiintyvä Sam Flynn Tron Legacy puku sopisi loistavasti Shark Evoline III LUMI kypärän kanssa äärimmäisen tyylikkään kokoonpanon aikaansaamiseksi. Sitten tosin alla pitäisi olla ihan oikea Lightcycle, mutta rahallahan niitäkin saa (joskin 55k dollaria alkaa olla jo aika suolainen hinta).

Tosiasiassa, vahvasti itse kyllä suurena Batman fanina harkitsisin kyllä tuota Batman Begins Street Leather Jacket -takkia, jos hinta ei olisi 400:aa dollaria. Vaikka eurooppaankin edustus saatasiin, totuttuun tapaan hinta yleensä sitten konvertoituisi varmasti 400:sksi euroksi ja se on ehkä aavistuksen verran liikaa.

Mikäs se siellä pilkistää? Aivan oikein, sehän on tupakansytytinpesä. Bilteman takuuvarmaa laatua alka vitosella muistaakseni, tuo pesä on pyörinyt kaapin perällä jo pidempään. Ensi viikolla kun on edessä taas vähän pidempi reissu ja navigaatiolle on varmasti tarvetta, tarvii puhelimelle saada pyörästä virtaa. Paikan löytäminen tuolle tahtoi olla vaan hieman haasteellista, en tahtonut laittaa sitä esimerkiksi tankoon tai mihinkään muuallekkaan näkyville. Airboxin välistä löytyi kuitenkin täsmälleen sopiva paikka tuolle, ei tarvinnut edes ruuvailla mitään ja pesä pysyy silti paikallaan kuin tauti. Pikainen testi näytti antavan puhelimelle sen täyden ampeerin, mitä puhelimeni laturin pitäisikin antaa.

Kesän ostoksiin kuului myös peilien kanssa tilattu tuplalyhty. Kahdella H4-polttimolla varustettu kaksoissilmä olikin juuri niin hieno (tai ehkä vähän hienompikin) kuin toivoin. Kiinnikkeet etutelareihin kävin hakemassa Stormilta jo ennen lyhdyn saapumista ja heti kesäloman alettua päätinkin vaihtaa kaksoisvalaisimen viragoon odotellessani kypärän plastidipin kuivumista.

Ruuvasin lampun auki ja hoh hoijaa, millainen määrä piuhoja lampun sisältä paljastui. Useampikin nippu erilaisilla liittimillä toisissaan kiinni olevia johtoja paljastui kuitenkin varsin loogiseksi läpivienniksi ja kaikki johdot toisistaan irttotettuani paketti jakautui suunnilleen kahtia: ylöspäin lähteviin johtoihin (kontrolleille, vilkuille jne.) sekä alaspäin lähteviin (kohti akkua selkeästi). Vanhassa etulyhdyssä onkin aukko sekä ylhäältä että alhaalta tuleville piuhoille. Poistettuani lyhdyn ja yhdisteltyäni piuhat takasin jäljelle jäikin enää kaksi irtonaista piuhaa sekä H4:n kantaan sopiva liitin. Ei varmaan epäilystäkään, että nämä piuhat olinkin havainnoinut tulevaksi tuosta alkuperäisestä lyhdystä pääpolttimon sekä parkkivalon polttimon perästä. Tökin piuhat kiinni suoraan sopiviin liittimiin uudessa lampussa ja kaikki toimikin juuri niin kuin pitikin. Mielestäni vähän liian helppoa, kun ei tarvinnut edes yhtä johtoa katkaista. Olin varautunut kuitenkin kassillisella työkaluja ja liittimiä.

Hitusen tehoton tuo lyhty tuntuu olevan, johtunee ilmeisesti mukana toimitetuista pienistä polttimoista. Kävin eilen katselemassa paljonko tuollaiset ultra bright xenon look valot maksaisivat ja noin 10 e/kpl hintaanhan siitäkin hankinnasta selviäisi. Pitänee tilipäivänä kipaista sellaiset mopon nokalle.

Ulkonäkö alkaa pikkuhiljaa menemään lähemmäs omaa makua, tarkoitus olisi vielä vetää koko pyörä mattamustaksi plastidipillä.

Kesäloman alkuun päätimme käydä tutustumassa Moottorikahvilaan Paippisissa. Tuo erilaisille motoristeille ja mobilisteille dedikoitu kahvila sijaitsee Sipoon paippisissa meiltä sinne matkaa kertyy vajaa 40 kilometriä. Rakas puolisoni ei ollut vielä aikaisemmin uskaltatunut pyörän selkään nousemaan ja hänellä olikin edessään jännä reissu. Pakko oli kuitenkin kyydissä istumista totuttelemaan lähteä, ensi viikolla kun keula suuntaa Evon retkeilyalueella, missä vietämme yhden yön ystäviemme kanssa.

Päivä oli mitä parhain tällaiselle reissulle, aurinko paistoi ja tuossa vähän ennen puolta päivää liikkeelle lähtiessämme talon varjopuolella oleva lämpömittari näytti siinä suunnilleen 24:ää astetta. Tuntui, että flanellipaita liivin alla oli paikallaan ollessa aivan liikaa, mutta liikkeessä sentään ei liian kuuma tullut. Ajelimme Paippisiin päin vältellen suurimmaksi osaksi ihan kaikista isoimpia teitä, kehä 3:sta jouduimme tosin pätkänmatkaa päristelemään. Liikennettä tuntui olevan joka puolella ihmeellisen vähän, vastaan sentään tuli jonkin verran moottoripyöriä. Iloisesti nousi lapa melkein jokaisesta kohdatessa.

Paippisissa hörppäsimme kahvit ja katselimme vähän kateellisena viereisen pöydän lapsille kannettuja hampurilaisia. Pitää kyllä ehdottomasti käydä testaamassa nuo kyseisen paikan mehevän näköiset burgerit, mutta se on jonkun toisen reissun juttu sitten. Puolisoni valitteli hieman heikoista kiinnipitämisen mahdollisuuksista, hän kun oli roikkunut koko matkan nahkaliivini taskuista kiinni pitäen. Juttelimme joskus aiemmin, että sellainen kahvavyö voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu ja selvittelimme siinä kahvia juodessamme, mistä sellaisia oikein saisi. Hanx näytti kauppaavan noin 40 euron arvoista vyötä, joten suuntasemmekin Paippisista nokkamme kohti Konalaa.

Konalaan ajellessamme ajelimmekin sitten vähän matkaa moottoritietäkin, mikä oli kuulemma varsin jännittävää. Lahdenväylällä tosin ajoimme vanhan rättisitikan perässä 80 km/h vauhtia, joten varsinaisiin moottoritienopeuksiin ei päästy. Kehä I:n kautta Konalaan saavuttuamme päädyimmekin ostamaan Hanxilta tuon kyseisen vyön ja kävimme samalla myös Motonetissä, joka sijaitseekin nykyään ihan Hanxia vastapäätä. Motonetistä mukaan lähti sulakerasia ja kasa sulakkeita tupakansytytinpistokeen asentamista varten. Pitäisi sekin vielä tässä askarrella kiinni ennen ensiviikon reissua, jotta saa virtaa puhelimelle (joka toimii myös navigaattorina).

Konalasta suuntasimme matkamme Pitäjänmäelle ja tietenkin Eurobikerille. Tarkotushan ei ollut ostaa mitään, mutta vähän turhankin usein lähtee EB:stä mukaan aina "jotain". Tällä kertaa ostos oli ihan tarpeeseen kuitenkin hankittu (niinhänneaina), mukaan kun lähti Bobsterin Bugeye II ajolasit. Ihan parhautta näissä laseissa on vaihdettavat linssit, joita tulikun mukana niin tummennetut, oranssit kuin kirkkaatkin. Ihastelin myös Sweepin selkäpanssaria, mutta se ei ainakaan vielä lähtenyt mukaan.

Seuraavaksi sitten päätimme taas ravita ruumistamme mielen lisäksi ja mikäpäs sen parempaa kuin jäätelö. Ja vielä Helsingin Jäätelötehtaan jäätelö. Siispä kaivariin. Kaivarissa näkyikin pyöriä enemmän ja vähemmän, koko kaivari tuntui olevan muutenkin ihan täynnä ihmisiä.

Kotiin palattuamme trippimittari näytti 108 km, aikaa saimme kulutettua melkein 4 tuntia. Päätimme vielä käydä huuhtelemassa reissun pölyt pois ja polkaisimme polkupyörillä läheiselle uimarannalle uimaan. Täydellinen aloituspäivä kesälomalle, ei voi muuta sanoa.

Noniin, ensimmäinen plastidip projekti on nyt n. suunnilleen valmis. Ensimmäisenähän käsittelyyn pääsi tuo "ah, niin ihana" harmaa-valko-maastokuosinen avokypäräni. Tarjouksesta Allrightiltä ostamani kypärä on muuten ollut varsin kiva, mutta tuo väri ei ole miellyttänyt sitten niin pätkääkään enää pitkään aikaan. Mattamustaa sen pitää olla, sanon minä. Niinpä nyt sitten potalle annettiinkin mattamusta kuorrutus.

Ensimmäisenä hommana oli teippaaminen. En ole mikään kovinkaan mestarillinen teippaaja johtuen harjoituksen puutteesta ja lähes esimerkillisiä virheitä tulikin tehtyä tässä vaiheessa useammassa kohdassa (mm. tuon paperin teippaamisessa) ja teippaus pettikin sitten maalausvaiheessa sieltä täältä. Plastidipin kanssa se ei kuitenkaan ole ongelma, kaman kun saa rapsuteltua pois suunnilleen mistä tahansa.

Taloyhtiössämme on vapaaehtoisten ylläpitämä vuokrattava askartelupaja, joka kantaa nimeä Werstas. Vuokrasin tuon tilan päiväksi käyttööni (huimaan 2,5e vuokrahintaan) maalaamista varten. Maalaamista varten olin tilannut myös eBaystä pistoolikahvan spraypullolle, jonka toivoin auttavan maalaamisessa. Yllätys Werstaan varustelussa: paikalta löytyi hirvittävän määrän työkaluja lisäksi myös mm. pylväsporakone, vannesaha, peltileikkuri ja paljon muuta. Tässähän tarvitsee oikeasti ruveta harkitsemaan kaikenlaista nikkarointia, kun tuollainen tila on niin helposti otettavissa käyttöön. Vuorasin tilan keskellä olevan pöydän pahvilla, laitoin kypärän pahville, kahvan spraypulloon ja aloin suihkimaan. Heti ensimmäisenä huomasin, että kahvan liipasinosuus ei ylty ihan riittävän alas painaakseen pullon suuttimen ihan pohjaan asti. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, vaan näppäränä poikana valmistin liipasimelle jatkopalan Werstaalta löytyvistä tarpeista: vanha listanpätkä sai jiirisahalla uuden muodon ja kiinnityksen teipillä spraypullon korkkin. Tämän jälkeen liipasin painoikin pullon suuttimen ihan pohjaan ja spray oli pullosta paljon tasaisempaa.

Netistä lukemieni ohjeiden perusteella vetelin 4 kerrosta 20-30 minuutin välein (kiireisenä miehenä tietenkin 20 min välein) kypärään, jonka jälkeen kypärä sai kuivua pari tuntia. Kypärän kuivuttua huomasin yhden kohdan kypärän reunassa jääneen vähän vaaleaksi, mutta päätin sen saavan paikkamaalinsa sitten seuraavan plastidip-session yhteydessä. Kuulemma 4 tuntia kestää lopullinen kuivuminen, mutta 2 t päästä kypärä alkoi olla mielestäni täysin kuiva (kuten sanoin: kiireinen mies) joten tuuppasin visiirin takaisin kiinni kypärään ja lähdin tuulettamaan pariksi tunniksi kypärää ympäri pääkaupunkiseutua. Näemmä oli tuo töhnä kuivunut, eivätpähän ainakaan pöly tai ötökät (mitä en kiireisenä tietenkään ajatellut) tarttunut pintaan kiinni.

Tällainen siitä nyt tuli. Olen itse hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Ja plastidipin paras puolian on, että jos tulos ei miellytä, sen voi aina kuoria pois.



Kypärä juuri teipattuna.



Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen.



4 kerrosta maalia ja noin tunnin kuivuminen. Näytin teippausten rajoille hellästi mattoveistä jotta rajaus tulisi siististi irti.



Tältä se nyt näyttää puolentoista vuorokauden jälkeen.



Ja tuolta näyttää maalipinta läheltä.

Ha, pitkän aikaa sai odotella, että vuodatus.net saa rikkoutuneen palvelunsa kuntoon. Tuskaisia hommia nuo palvelinrikot, omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, että ei ole kivaa semmoinen ei. Nyt taas kumminkin näyttää vuodatus.net toimivan normaalisti ja pääseepäs sitä purkamaan tässä muutaman viikon aikana kertynyttä ajatustulvaa.

Kesäloma tuo tullessaan kesälomarahat ja ne onkin hyvä saattaa heti hyötykäyttöön. Päätin hieman investoida mopon ulkoiseen muokkaamiseen ja ostoslistalle kertyikin jos jonkinnäköistä juttua: muutama pullo plastidippiä kypärää ja ehkäpä koko pyörää varten, uusi etulyhty ja uudet peilit sekä uusi peilivisiiri avokypärälle. Näistä kaikki onkin jo tässä kuluneiden viikkojen aikana saapunut, oli varsinainen joulufiilis, kun posti toimitteli paketteja tämän tästä lähiviikkoina.

Peilit löysivätkin heti paketin saavuttua paikkansa, komeathan nuo ovat. Näkyvyys on ehkä hieman huonompi kuin alkuperäisten peilien, mutta eiköhän tuokin korjaannu jossain vaiheessa, jos hankin hieman korkeampaa ohjaustankoa.

Tänään on sitten vuorossa tuohon ihmeitä lupaavaan aineeseen, Plasti Dippiin tutustuminen. Ajattelin maalata tuon harmaa-musta-valkoisen avokypäräni tällä kummallisella aineella mattamustaksi. Saa nähdä mitä siitä sitten tulee, päivittelen hieman tarkemmin sitten, kun homma on tehty. Tuota maalaamista helpottaakseni ostin eBaystä pistoolikahvan spraypullolle, samalla tulee sitten testattua sekin. Taloyhtiössämme on todellinen harvinaisuus: Werstas nimeä kantava askarteluhuone. Huonessa on tarjolla puitteet erilaista askartelua varten aina työkaluja myöten. Varasin tuon Werstaan nyt täksi illaksi. Samalla ajattelin illalla katsoa tuon uuden etulyhdyn kiinnittämistä, pitää samalla miettiä vähän, miten jo pidempään hyllyssä odotelleet vilkut saisi sovitettua kiinni pyörään. Mikäli mitään muuta ratkaisua ei löydy, pitää varmaan ottaa porakone käteen ja tehdä uuden etulyhdyn kiinnikkeisiin reiät vilkkuja varten.

Ensi viikolle on suunnitteella sitten ensimmäinen reissu puolisoni kanssa pyörällä vähän kauemmaksi. Neiti ei ole vielä kerinnyt kyydissä istumaan ollenkaan, joten suunnitelmissa olisinkin huomenissa harjoitusreissu Paippisiin Moottorikahvilaan. Samalla pääsee fiilistelemään vähän eeppisiä autoja, paikalla kun on huomenissa Aston Martin miitti!

Hyvä ystäväni liittyi myös pärinäpoikien kerhoon juurikin 270cc mönkijällään. Onnea vaan Ossille hyvästä hankinnasta. Toivotaan, että aikaa yhteisille ajeluille löytyy.

Eilen minulle saapui uusi puhelin, Samsung Galaxy S 3, yksi tykeimmistä puhelinmallisista laitteista tällä hetkellä. Mitään suunnitelmaa ei tuon laitteen hankkimiseksi sinänsä ollut, vaan sain laitteen kiitoksena eräistä sivuhommista, mitä olen viime vuosina tehnyt. Laitehan on varsin eppinen neliydinprosessorilla varustettu, lähes pienen pingismailan kokoinen lätkä. Suuri koko houkuttaakin miettimään vaihtoehtoja esimerkiksi navigaattorikäytössä. Puhelin ei kuitenkaan ole edes etäisesti vesi/pölytiivis, joten sellaisenaan sen tankoon kiinni lyöminen on lähinnä todella huono idea. Koitankin nyt löytää jonkin kotelointivaihtoehdon, jolla tästä halvemmat läppärit tehossa pätkivästä laitteesta saataisiin mopoilussakin hyöty irti.

Ostin tuossa viime viikonloppuna visiitilläni Varustelekaan sellaiset kosketusnäyttöhanskat, vanhat lämpöisellä kelillä käyttämäni, dealextremestä pari vuotta sitten tilaamani hanskat kun alkavat pikkuhiljaa repeillä liitoksistaan (2 vuotta on suhteellisen kelvollinen palvelusikä 3 e hanskoille). Aavistuksen alta kympillä lähtikin kondoomimaisesti käteen istuvat, ohuesta neopreenista ja keinonahasta valmistetut hansikkaat, joissa on erikoisuutena sormenpäihin kudottu kosketusnäyttöpinta. Kosketusnäyttöpinta ei kuitenkaan ole ihan paras mahdollinen ja puhelimen käyttö vaatikin yllättävän paljon painamista ennen kun puhelin suostui reagoimaan kosketukseen. No, parempi sekin kun ei mitään, lähinnähän tuo puhelimeen vastaaminen tai vastaamatta jättäminen on hyvä saada hoidettua ajaessakin.

Tuossa viime viikolla ajellessani torstaina Itäväylää pitkin, puhelimeni pärisikin ensimmäistä kertaa ajossa tuon jonkin aika sitten ostamani headsetin kanssa. Ajattelin ensin olla vastaamatta, mutta tuo headsetti hoitaa näemmä päätöksenteon puolestani ja 5 kertaa hälytettyään se päättääkin avata puhelun omatoimisesti. Yllätys oli kuitenkin kovin suuri, kun soittava osapuoli sai puheestani selvää. Täytyy nyt siis täsmentää hieman varustusta, jotta tämä hämmästys pääsisi oikeisiin suhteisiin: avokypärä (visiiri auki), kasvojen edessä huivi, huivin alla Sony Ericsson Xperia Activen mukana tulleet tulppakuulokkeet, joissa on johdossa myös handsfree mikki. Vauhtia tuossa vaiheessa oli noin 80 km/h ja silti tosiaan puheestani sai vielä ihan hyvin selvää. Mukava yllätys, ei voi muuta sanoa.

Kesäloma ja kesälomarahat lähestyvät ja sen myötä myös Ompelukone saa vähän uutta ilmettä. Tilaukseen lähtee saksanmaalta tuplalyhtyä eteen, led-lyhtyä taakse ja uudet peilit. Myös potta saa otsalleen peilivisiirin, joka tulee ebayn kautta Koreasta. Näitä sitten kiinni ruuvaillessa olisi tarkoitus myös vaihtaa pyörään vilkut, jotka ovat odottaneet jo keväästä asti työpöydän kulmalla.

Tuplalyhdyn kanssa tuo yhdelle lampulle muotoiltu tuuliohjuri ei oikein tahdo enää sopia ja siksipä pleksi saakin lähteä. Niinpä otin perjantaina kätöseeni kasan työkaluja ja päätin ruuvailla irti tuon hökötyksen. Se lähtikin suhteellisen helposti, eikä tarvetta ollut minkään muun tieltä irrottelemiseen.

Irrottamisen jälkeen olikin edessä tavalliseen tapaan räpeltämistä seuraava koeajo. Yllätys oli suhteellisen suuri, kuinka paljon tuo pleksi vaikuttaa ajettavuuteen. Pyörä tuntui tottelevan nimittäin tottelevan ohjausta varsinkin yli kaupunkinopeuksien nousevissa vauhdeissa paljon herkemmin. Tokihan tuo tuuli nyt puhaltaa suoraan rintaan, mutta siirtosarjasta ja suhteellisen matalasta tangosta johtuvasta pussimaisesta ajoasennosta johtuen tuosta ei kovinkaan kummoista rasitusta tunnu tulevan. Vähän paremmin tosin tuntuu pysyvän mies viileänä. Oikeastaan ainut häiritsevä tekijä aerodynamiikan puolelta tuli kypärään, ilmavirta kun tuntuu repivän nyt kypärää visiirin ollessa täysin ylhäällä paljon raivokkaammin. Siihenkin tosin auttoi visiirin laskeminen yhdellä pykälällä alempaan asentoon. Ja ainahan tuosta avokuupasta voi visiirin ottaa pois.

Ohessa vielä kuva siskonpojastani Paavosta pyörän päällä juhannusyönä, pic not related. 

Ja kuten lupasin, tässä nyt hieman ajatuksia ja kokemuksia tuosta DX:n kypäräradiosta. Testailua on tullut jonkun verran tehtyä niin viime viikonlopun reissulla kuin tässä viikollakin.

Laite toimitettiin minulle postitse DealExtremestä suhteellisen nopeasti; parissa viikossa tilauksen jälkeen laite olikin jo täällä Suomessa. Siihen nähden, että toimitukset ovat välillä kestäneet tuolta useita kuukausia, olen erittäin tyytyväinen tähän toimitusaikaan. Kypäräradio oli pakattu pahviseen laatikkoon, jossa oli pehmustetusti paikat komponenteille. Laitteen mukana tuli itse kypäräradion keskusyksikkö, kuulokesarja, 2 kpl kypäräkiinnikkeitä keskusyksikölle (toinen tarralla, toinen klipsillä), USB-johto sekä amerikkalaismallinen 150 mA USB-virtalähde.

Ensi töikseni päätin ladata laitteen. Laitteen oma laturihan ei täällä pistorasiaan mene vaikka täkäläistä jännitettä kestäisikin. Kypäräradioa ladataan kuitenkin ihan tavallisella miniUSB-johdolla ja päätinkin tökätä radion kiinni hieman puhdikkaampaan, oman puhelimeni 850mA laturiin. Latauksen punainen merkkivalo syttyi hienosti ja hämmennys oli kovin suuri, kun se päätti sitten ilmoittaa noin 15 min latauksella, että laite on ladattu. Tätä indikoi latauksen valon sammuminen. Irrotin laiteen virtapiuhasta ja laitoin takaisin, mutta noin minuutin päästä taas laite kertoi olevansa ladattu täyteen. Pakko kai se oli uskoa, että lataaminen oli niin nopeaa.

Tässä vaiheessa kaivoin ohjekirjan esiin ja aloin tutkimaan laitteen parittamista puhelimen kanssa. "Virrat päälle painamalla pitkään laitteen virtanappia, kunnes valo vilkuttaa vuorotellen punaista ja sinistä". Yritys oli kova, mutta en saanut moista tilaa aikaiseksi, laite vilkutti vaan kokoajan sinistä. Päätin kuitenkin koittaa etsiä laitetta omalla puhelimellani ja sieltähän se löytyi nimellä "Motor Phone". Ohjekirja kertoo, että parittaessa laite haluaa pin-koodin, mutta tätä kyselyä ei tullut missään vaiheessa, vaan puhelin yhdisti kiltisti suoraan laitteeseen. Olen kuitenkin jo oppinut, että MISSÄÄN DX:stä tilatussa ei pidä manuaalit paikkaansa kovinkaan tarkasti :D

Testasin heti ensimmäisenä laitteen omien kuulokkeiden äänenlaatua. Kuulokkeiden äänenlaatua oli sanottu jossain lukemassani arvostelussa kohtuulliseksi. Äänenlaadun kanssa on todella häilyvää se, mitä kukakin arvostelija pitää kohtuullisena. Itse en kyllä musiikkia haluaisi kuunnella näillä alkuperäisillä kuulokkeilla, äänenlaatu kun oli lähinnä ala-arvoista, vaikka plussaa täytyykin antaa laitteen suhteellisesen kovasta volumesta. Päätin siis sovittaa puhelimeni mukana tulleita Sonyn in ear-kuulokkeita, joissa on myös oma mikrofoninsa. Näyttää tuo tavallinen kuulokemikrofoniplugiliitin kelpaavan tälle kypäräradiolle, ja siitä syystä näemmä voikin käyttää mitä tahansa puhelimille tarkoitettuja kuulokkeita, mistä vaan tuollainen liitin löytyy.

Musiikin toisto sujui mutkitta puhelimesta bluetoothin ylitse. Laite toimii niin kuin aina bluetoothin kanssa eikä äänessä juurikaan kuulunut pakkausjälkeä. Kypäräradiossa tuntuu olevan sen verran puhtia, että vähän järeämpiäkin kuulokkeita pystyisi ihan helposti käyttämään. Testasinpahan ihan vertailun vuoksi myös Skull Candyn GI-sarjalaisilla kuulokkeilla eikä niilläkään tuntunut puhti laitteesta loppuvan kesken. Vertailun vuoksi voisin mainita, että sekä töissä että kotona tietokoneeni äänikortista ei saa riittävästi potkua soittamaan noita ihan ylimitotetuilla elementeillä varustettuja Skull Candyjä. Musiikin saa kätevästi puhelimen painikkeesta pauselle ja takaisin soimaan.

Seuraavaksi oli vuorossa puhelujen testaaminen. En ole vielä tutustunut tarkemmin tuon laitteen pikavalintamahdollisuuteen, mutta ilmeisesti painamalla pitkään luurin kuvaa laite käskee puhelinta soittamaan viimeksi soitettuun numeroon. Käytin kuitenkin tällä kertaa ihan puhelinta soittamiseen ja soittelin ystävälleni kokeilumielessä Sonyn kuulokkeilla varustettuna. Yllätys oli todella suuri, kun jopa kuulokkeiden oma mikrofoni näytti toimivan moitteettomasti vahvistaen samalla, että laitteen kanssa voi käyttää käytännössä mitä tahansa puhelinkuulokkeita. Ystäväni kiitteli hyvää äänenlaatua ja puhelu hoitui omaankin päähäni täysin moitteettomasti.

Laite pääsikin sitten tositoimiin tuossa viikonloppuna, kun lähdin tekemään tuon reissun Punkalaitumelle ja takaisin. Musiikki pauhasi koko matkan edestakaisin ja laitetta ei sammuteltu pysähtyessäkään, ainoastaan musiikki laitettiin pauselle. Hyvin tuntuikin laite kestävän käyttöä yhdellä latauksella, akun kesto musiikkia kuunnellessa oli noin 5 tuntia. Kun se yhdistetään todella kohtuulliseen latausaikaan, on se mielestäni kiitettävällä tasolla.

Koitin soittaa yhden puhelun tuon reissun aikana ihan pysähdyksissä ollessani, mutta jostain syystä ääni ei siirtynyt puhelimeen asti. Musiikki meni kyllä hienosti pauselle, mutta mitään ei kuulunut kumpaankaan suuntaan läpi. En ole kuitenkaan saanut uusittua tätä mystistä ongelmaa enää uusiksi sen jälkeen, mutta koitan kyllä tulevaisuudessa saada tämän ongelman toistettua jotta selviäisi, mikä tuon oikein aiheutti.

Toinen outous tuli vastaan NavFreen kanssa: testasin ihan loppupätkästä tuota ilmaista navigointisoftaa. Ohjelmassa on suomenkielinen opastus ja toivoinkin saavani siitä jotain kuulokkeille asti. Vaan toisin kävi. NavFree osasi kyllä hienosti laskea musiikin volumea, mutta mitään puhetta ei kuulunut. Tähän kuitenkin selvisi syy: jostain todella oudosta syystä NavFreen volumeen vaikuttaa puhelimen soittoäänen voimakkuus. Puhelimeni ollessa värinällä ei tuota ääntä sitten tosiaan tullut myöskään kuulokkeille asti. Äänet päällä NavFree juttelee ihan kiltisti kuulokkeille, tosin juttelee samaan aikaan myös ääneen puhelimen kaiuttimesta, mikä on vähintäänkin outoa.

Siihen nähden, että kyseinen kypäräradio maksoi alta 40 euroa, on laite erinomainen. Lukemani perusteella se ei kuitenkaan ole paritettavissa muiden valmistajien laitteiden kanssa, eli jos etsit kaveria vaikkapa Scala Riderille, niin tämä laite ei sovellu siihen tarkoitukseen. Toisaalta, näitä ostaa scala riderin hinnalla jo pienelle joukkueelle omat laitteensa. Tässä kypäräradiossa ei ole vaihdettavaa akkua eikä laite ole avattavissa rikkomatta laitteen "vesitiivistä" kuorta, joten siinä suhteessa kylläkin radio on kertakäyttöinen. Mutta tällä hinnalla sillä ei ole kovin paljon merkitystä.

Ensimmäinen reissu on nyt takana. Oli oikeastaan jo eilen, mutta eilinen ilta meni jotenkin ohi koti-iltaa yksin viettäessäni, niin pääsin kirjoittamaan vasta nyt.

Reissun määränpäänähän oli käynti vanhempieni luona, olihan sentään äitini syntymäpäivä. Paikkana tuo tarkoitaa Punkalaidunta, jonne Helsingistä on matkaa n. 170 kilometriä. Lähin liikenteeseen suoraan töistä, siinä noin kello 15:sta paikkeilla. Kaupungissa kun ei kovin paljoa tule ajettua edes 80 kilometrin tuntivauhtia juuri missään, aavistuksen verran jännitti lähteä Kehä II:n kautta Turuntiellä, jossa nopeusrajoitus on 100 km/h. Liikenneruuhka kuitenkin jarrutti perjantai-iltapäiväiseen tyyliin etenemistä lahjakkaasti ja menikin pitkään, ennen kuin tuonne satasen vauhtiin päästiin. Äkkiä se jännityskin laukesi ja rentous ajamiseen löytyi jo ennen Porin tielle kääntymistäni.

Matkalla pysähdyin kolme kertaa, ensimmäisen kerran Karkkilassa ABC:lle kahville, toisen kerran Forssassa tajuttuani unohtaneeni puhelimen laturin kotiin ja päätettyäni sitten hakea uuden laturinjohdon Gigantista sekä lopulta vielä Humppilassa käydäkseni pyörähtämässä Hanxin liikeessä.

Humppilan jälkeen Porin tieltä käännyin pian Punkalaitumelle johtavalle tielle. Kyseessä on mukavasti mutkitteleva maaseutumaisemissa etenevä tie, joka on osa tuolla suunnalla kiemurtelevaa Taikayön Tietä. Mukava pätkä ajaa tuollaisen valtatiepuristuksen jälkeen.

Kolmisen tuntia sain matkaan kulumaan kaikkine pysähdyksineen. Kuuden nurkilla sitten olinkin perillä vanhemmillani ja ensi puhteiksi päätin pestä pyörän kaikesta viime viikkoina siihen kertyneestä siitepölystä ja mahltasta. Ilta muuten menikin lähinnä ruuan ja saunomisen merkeissä.

Aamulla säätiedotuksen tarkastettuani jouduin tekemään karvaan päätöksen. Oli pakko lähteä kotiin jo lauantaina suunnitellun sunnuntaiaamun sijasta, sunnuntaille kun oli luvattu jo heti aamuyöstä alkaen kaatosadetta. En minä nyt toki sokerista ole, mutta kolme tuntia vesisateessa moottoripyörän päällä ei vaan vaikuttanut kovin houkuttelevalta idealta. Niinpä lähdin aamupäivastä jo ajelemaan takaisin kotia kohden.

Kotimatkalla kävin tutustumassa Hämeen luontokeskukseen, joka sijaitsee Liesjärven kansallispuiston läheisyydessä. Visiitti oli siinä mielessä ihan tarkoituksellinen, että olemme menossa tuonne Liesjärvelle ulkoiluretkelle muutaman viikon päästä ja kävin vähän hakemassa pohjatietoa alueesta. Luontokeskus oli yllättävän näyttävä paikka ja palvelu oli oikein hyvää. Saimpahan hyviä vinkkejä reitteihin moottoripyörälläkin samoilla nurkilla, jotka täytyy kyllä ehdottomasti käydä tarkastamassa vielä tämän kesän aikana. Poislähtiessäni luontokeskuksen parkkipaikan ohi pyyhälsi joukko custom-pyöriä.

Kotimatka ei jatkunut loppuun asti samaa reittiä kuin tullessa, vaan päätin karkkilan jälkeen kääntyä tielle 120 eli täällä Helsingin päässä Vihdintienä tunnetulle tielle. Mukavan oloinen pätkä tuokin ajella kunnes aletaan tulemaan Vantaa/Espoo sektorille, jossa sitten alkaa taas ruuhka ja liikennevalot.

Kaikin puolin onnistunut reissu siis. Ajokokemusta ja tuntumaa kertyi roimasti ja mieli tekee takaisin maantielle niin pian kuin mahdollista. Ehkäpä sitä pääsee juhannuksena tuulettumaan vähän johonkin suuntaan, kun siskonpoikakin on vierailemassa täällä.

Koko reissun ajan oli minulla käytössä tuo uusi kypäräradio. Kirjoittelen siitä hieman huomenna lisää, tuli muutamia juttuja testailtua sen kanssa tuon matkan aikana.

Huomenna sitten se tapahtuu: ensimmäinen vähän pidempi reissu moottoripyörällä. Lähden käymään vanhempieni luona Punkalaitumella, matkaa tuonne tulee suuntaansa n. 180 kilometriä. Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä myöntää, että hieman jännittää tuo matka, kun tosiaan ensimmäistä kertaa tässä ollaan nyt lähdössä tien päälle. Sään puolesta ainakin huomenna on lupailtu mitä parhainta ajelusäätä, parisen kymmentä astetta lämminta ja aurinkoista. Lauantaille suunnitellun paluun osalta onkin sääennuste hieman epävakaisempi, mutta enhän minä ole sokerista tehty (plus voin vuorata itseni Lidl-sadehaalarilla tarvittaessa). Reitti on onneksi tuttu, eikä tarvitse sählätä navigaattorin tai minkään muunkaan vastaavan kanssa, voi keskittyä vaan rauhassa ajamiseen.

Posti kiikutteli tänään Kiinasta kypäräradion. Pikaisella kokeilulla vaikuttaa laite enemmän kuin hintasa arvoiselta, mutta huomennahan tuokin sitten tositestiin menee. Kun käyttökokemuksia on hieman enemmän, kirjoitan siitä sitten ihan oman kirjoituksen.

Nyt sitten vaan nukkumaan raskaan päivän päätteeksi. Toivottavasti uni maittaa läpi koko yön enkä jännitä huomista reissua ihan hirveästi liikaa.

Jalkatappien siirtosarja eli forward control kit. Semmoinen nyt tuli ostettua. Bongasin joku aika sitten myynti-imoituksen YCCF:in foorumilla ja mietittyäni jonkin aikaa päätin tarttua edulliseen hintaan kaupiteltuun sarjaan. Tänään posti sarjan sitten toimittikin sarjan minulle ja enhän minä malttanut sitten odotella parempaa aikaa sen kiinniruuvaamiseen vaan pakkohan sitä oli heti päästä ruuvaamaan paikoilleen.

Tarve uusille jalkatapeille on muutenkin ollut jonkinasteinen, Bilteman tarviketapit kun eivät oikein istuneet 100% täydellisesti, vaikka hyvän oloiset tapit olivatkin. Samalla tässä sain myös siis laadukkaan oloiset ja ennenkaikkea taittuvat jalkatapit.

Asentaminen oli suhteellisen suoraviivaista, vaikka mukana tulleet ohjeet olivatkin luokkaa "konepiirrustus kyseisestä osasta". Noin tunnin räpeltämisen jälkeen sarja olinkin paikallaan ja pitihän sitä päästä testaamaan oikein tien päälle. Juurikin sopivalla etäisyydellä tuntuvat nyt olevan tapit ja ajoasentoa sai hieman enemmän takapainotteiseksi. Vielä pitää hankkia vähän korkeampi ohjaustanko, ja ajoasento alkaa olla kohdallaan.

Lisää kuvia siirtosarjasta löytyy pyörän galleriasta.

Ei, en ole unohtanut teitä ,rakkaat lukijat. Ei vaan ole ollut ihan kovin paljoa kerrottavaa näiden juttujen tiimoilta viime päivinä. Pyörä on kulkenut ja toiminut niin kuin pitää, viime viikolla pääsin jopa joka ikinen päivä tulemaan töihin sillä (kun mitään esim. sosiaalisen elämän muodostamia esteitä ei tullut koko viikkona vastaan). Kelit ovat suosineet ja muutenkin on ollut kivaa. Sehän on tärkeintä.

Viime viikolla alkoi jo tuo kelien suosiminen ottaa tosin vähän päähänkin. Ajelen päivittäin Helsingin läpi töihin ja takaisin ja pakostakin joudun seisomaan liikennevaloissa enemmän tai vähemmän. Goretex takista olen suosiolla luopunut jo heti alussa, ihan järjenvastaista hommaa pitää sellaista muovipussia kesällä päällä. Nyt sitten alkoi viime viikolla jo nahkatakkikin käymään liian lämpöiseksi, joten päätin, että asustukselle on pakko tehdä jotain kesää varten. Niinpä painelin perjantaina Eurobikeriin ollessani muissakin asioissa pyörähtämässä Pitäjänmäessä ja mukaan lähti kuin lähtikin Sweep Geronimo nahkaliivi. Kävin sitten perjantaina hieman illalla testaamassa asusteen riittävää ilmastointi/lämmityskykyä ja hyvinhän se aurinkoisella kelilllä, n. 15 asteen auringonpaisteessa ajoi asiansa. Vaikka viima vähän käsiin ottaakin, pitää liivi miehen keskiruumiin sen verran lämpöisenä, että ei pääse kylmä iskemään pahemmin. Minusta tulikin nyt kertaheitolla liivimies, kansalaiset kavahtakaa!

Vihdosta viimein jalkatappien siirtosarjakin oli päätynyt postiin, sitä nyt odottelen haettavaksi jopa mahdollisesti tänään. Torstaina olisi tarkoitus sitä ruuvailla kiinni, mutta saa nyt nähdä, maltanko sinne asti odotella. Perjantaina olisi tarkoitus taas koittaa lähteä vähän pidemmälle reissulle, tällä kertaa olisi tarkoitus suunnata vanhempieni luo Punkalaitumelle. Matkaa tuonne tulee n. 175 km/suunta, matka-aika on siinä 2,5 tunnin nurkilla suuntaansa. Toivotaan vaan, ettei tuo sääennuste tuosta enää pahene, ennuste kun on muuttunut jo puolipilvisestä mahdolliseen ajoittaiseen sateeseen tässä viikonlopun aikana. Lauantaille toki on sitten luvattu vähän parempaa keliä, kun olen ajelemassa takaisin päin.

Olen oikeastaan jo pidemmän aikaa haaveillut jokinlaisen bluetooth linkin kuulokkeiden ja puhelimen välille hankkimisesta ja DealExtreme onkin tarjonnut jo pidemmän aikaa tähän varsin oivaa ratkaisua moottoripyöräilyn kannalta. Kyseessä on tämän kiinalaisen puljun kaupittelema, stereokuulokkein varustettu kypäräradiosarja, joka hinnastaan huolimatta on pärjännyt jopa vertailuissa itseään moninkertaisesti kalliimmille laitteille.

Kyseessä on siis tämä laite: linkki. Olen kyseistä laitetta suunntellut ostavani jo useamman vuoden, mutta jostain syystä aina kaikki muu on vaan mennyt sen edelle. Tänään huomasin sitten, että hinta oli tippunut jo alle neljän kympin (alun perin hinta taisi olla lähempänä seitsemää kymppiä), joten päätin, että nyt se on tilattava, jos sen meinaa hankkia. Ja tilaukseenhan tuo lähti.

Tarve ei niinkään ole varsinaiselle kypräräradiolle, mutta laitteen tarjoamat erilaiset bluetoothprofiilit ovat enemmän se minulle tärkeä juttu. Musiikin, navigaation äänien, puhelujen ja muun vastaavan metelin siirtäminen puhelimesta langattomasti kun on suhteellisen olennainen juttu, mikäli aikoo puhelinta pitää telineessä pyörän tangossa.

Tässä parin vuoden aikana on kerinnyt jo jonkin verran kertymään ideoita modifoinnin kannaltakin: vaikka kyseinen laite onkin saanut hyvää palautetta, ei sen äänentoisto silti ole ihan yhtä vakuuttavaa arvostelua saanut osakseen. Niinpä harkitsenkin vakavasti kuulokeosien modaamista tai jopa korvaamista kokonaan toisilla elementeillä esimerkiksi hyvin töissä kuulokkeina palvelleisiin, joskin nyt aikansa eläneisiin Koss PortaPro kuulokkeiden elementteihin tai jopa hieman järeämpiin AKG K518DJ kuulokkeiden elementteihin, joita minulla on laatikossa useampiakin. Aika kuitenkin näyttää, millaiseen ratkaisuun päädyn, ensimmäisenä tulee varmaankin tutkittua, miten esim. Sonyn oma puhelinkuulokeliitin käyttäytyy tuon laitteen kanssa. Olennaista on kuitenkin saada musiikki yms. kuulumaan, puheluominaisuudet ovat toissijaista.

Tässä onkin varsinainen joulu taas tulossa, kun dx:stä on tulossa vielä toinenkin paketti. Toivottavasti vaan kiinan postimies toimittaa paketin pikapuoliin.

Soittelin eilen MP-Huoltoon kyselläkseni pyöräni perään. Pyörä olikin saatu juuri eilen illalla valmiiksi ja sovinkin meneväni noutamaan sen iltapäivällä. Painelinkin kovalla kiireellä töistä sitten suoraan kotiin heittämään nelipyörän pihaan ja kävelin kypärä kourassa huoltoliikkeeseen. Vastaan minut liikkeessä otti keski-ikäinen mies, jolla tuntui olevan hyvin rento asenne. Edessään hänellä oli jokin enduromallinen mopo kone levällään, mutta hän valitteli päivän olleen yhtä puhelinrumbaa lähes 50:n puhelun muodossa. Virago tosiaan odottikin valmiina ja huollosta selvittiin hämmästyttävän edullisella 80 euron suorituksella kaikkineen. Maksoin huollon käteisellä ja pienen jutustelun jälkeen poistuin naama virneessä paikalta kotia kohden viilettäen tuulen lailla. Ajettavuus parani huomattavasti, kyllä sen vaan huomaa, kun vikaa on. Tarkastin vielä työn jälkeä kotipihassa ja täysin moitteetonta jälkeä on näyttänyt olevan, mikäänlaisia työkalukolhuja tms. ei edes löytynyt. Täytyy kyllä sanoa, että seuraavan kerran kun  mitä tahansa laittoa, johon omat resurssit eivät riitä, tulee vastaan, pyörä matkustaa taas tuonne samaan liikkeesen.

Tänään aamulla sitten pääsinkin pitkästä aikaa pyörällä töihin. Aamuruuhkassa (no ei ennen seitsemää kyllä oikeasti mitään ruuhkaa ole edes Helsingissä) seisominen on havaittavasti miellyttävämpää puuhaa kyllä kaksipyöräisen selässä.

Bongasin joku aika sitten tuolta YCCF:n foorumilta ilmoituksen, jossa kaupiteltiin XV250:een uutta, paketissa olevaa jalkatappien siirtosarjaa. Hintaakin oli hyvin kohtuullinen 150 euroa, joten päätin tarttua tilaisuuteen ja kysellä vieläkö sarja olisi myynnissä, vaikka ilmoituksella olikin vähän ikää. Positiiviseksi yllätykseksi sarja olikin vieläkin myyjällä ja saimpahan vielä tingittyä hinnastakin hieman pois. Sovittiin, että hoidetaan rahan ja tavaran vaihto postin välityksellä. Nyt siis taas odotellaan kieli pitkällä uutta pakettia postista.

Vielä ei ole pyörästä kuulunut mitään huollon suunnalta. Pitänee varmaan tänään pyöräyttää MP-Huollon kautta kotimatkalla ja kysellä arviota valmistumisesta. Kelit kun ovat mitä parhaimmat.

Pyörän huollon ja viime viikolla sairastetun flunssan takia viikonloppusuunnitelmat menivät viime viikonloppuna mönkään ja Valkeakosken reissun sijasta makasinkin kotona köhien. No, pitää aikatauluttaa uusi reissu Valkeakoskelle mahdollisimman pian...

Unohdin mainita tuossa edellisen postauksen yhteydessä, että ajokortin seikkailu on nyt päättynyt. Poliisilaitokselta soitti eilen joku ystävällinen täti ja ilmoitti, että korttini on haettavissa vihdosta viimein. Painelin sitten töitten jälkeen täpötäyteen Itäkeskuksen lupatoimistoon, jossa suurin osa ihmisistä näyttikin jonottavan uusien hakemusten puolelle. Vajaan puolen tunnin odottelun jälkeen uuden uusi ajokortti olikin kädessäni, joten nyt sekin asia on saatu päätökseen.

Vaikka poliisin palvelut ovatkin vähän takkuilleet (karmivat jonot, tietämättömyys asioista, jne.), olen koko prosessin ajan saanut ystävällistä palvelua. Täytyykin nostaa tästä hattua poliisille, etteivät heittäydy ihan perus virkamiesasenteelle, vaikka resurssipula näissä palveluissa näyttääkin olevan todella huutava.

Tänään aamusta sitten lähti Virago huoltoon, toimitin pyörän MP-Huoltoon, tuohon Herttoniemen teollisuusalueelle. Kyseinen paikka on näyttänyt saavan kehuja internetissä, mutta muuten tietopuoli kyseisestä paikasta on vähän vähäistä. Kyseisellä huoltoliikkeellä kun ei näytä olevan nettisivuja eikä edes ilmeisesti sähköpostiosoitetta, vaan ainut tapa tavoitella käymisen lisäksi on puhelinnumero, jonka löysin ihan sattumalta. Puhelimeen vastaillut kaveri on tuntunut olevan kuitenkin suhteellisen asiantunteva, vaikka vähän hukassa siitä, mistä tapauksesta on kyse, onkin kaveri ollut välillä.

Sovimme eilen hänelle soitellessani, että tuon pyörän siinä kahdeksan jälkeen aamulla liikkeelle. Olin paikalla noin kymmentä yli, mutta liike oli tyhjä. Koitin soittaa, ei vastausta. Jonkin verran kun kiire oli työmaalle, päätin jättää pyörän pihaan odottamaan ja koitin vielä soittaa uudemman kerran, jolloin puhelin olikin kiinni. Lähdettyäni kuitenkin paikanpäältä sain puhelun noin kolmen minuutin päästä ja homma saatiin vireille. Arviota siitä, koska pyörän saisi hakea, en kuitenkaan saanut. Toivotaan, että saan pyörän ennen viikonloppua (vaikka tässä nyt aavistuksen flunssanoireita onkin).