tiistai 16. huhtikuuta 2019
Puuhommia ja kilometrejä
Lauantaiaamu koitti pilvisenä, mutta silti lämpimänä. Heti siskonpoikien kanssa heräiltyämme lähdimme suuntaamaan Punkalaitumelle puuhommiin. Aamupalaa siis Lempäälässä Nesteellä ja sen jälkeen Vesilahden kautta kohti puusavottaa.
Koko matka sujui ongelmitta. Kerran pysähdyttiin pitämään tupakkatauko, mutta mitään ongelmia niin latauksen kuin bensansyötön kanssakaan ei ilmeentynyt koko matkan aikana. Auto kävi nätisti ja väänsi hyvin nelosellakin. Tai no ainakin sen verran, mitä sen pitäisikin vääntää; ylämäissä joutuu silti vaihtamaan kolmoselle, mutta tämä nyt johtuu vaan puhtaasti tehon puutteesta eikä ole edes haittaavaa.
Perille päästyämme kävimme äitini kanssa pienellä koeajoilla, tarina kertoi että viimen oli kuplavolkkarilla ajaettu synnyinvuonnani eli tasan neljäkymmentä vuotta sitten. Hyvinhän se äidiltäkin sujui ajaminen vanhalla autolla, mutta onhan näitä (vaikkei kuplia olekkaan) ollut jos jonkinnäköisiä vuosien varrella perheessä; muistan meillä oleen vuosien varrella ainakin pari Fiatia (127 ja 128:ja), Wartburgeja lähinnä farmarimallisena, Mazda 818 (josta tuli minun ensimmäinen auto), Corolla, Hiace, Volvoja, jne. Eipä ole siis ole meidän perheessä jämähdetty mihinkään yhteen autoon ainakaan taannoin.
Puusavotta jatkui täyden työpäivän verran ja sen jälkeen saunottiin ja syötiin. Nukkumaan taas puolen yön maissa, aamulla meinasi hieman väsyttää rankan päivän jälkeen ja ylös noustiin vasta kymmenen aikaan. Lähdimme suhteellisen pian takaisin, Paavo toisella autolla ja minä Tuukan kanssa hieman kiertoreitin kautta. Paluumatkalla vähän ennen pääsyämme Valkeakoskelle kupla alkoi taas oireilemaan siten, että se ennakoi sammumista. Ajoin saman tien tien sivuun ja vaikka auto ei kerinnytkään sammumaan, oli ongelma ilmeinen: bensafiltteri oli taas tyhjä eikä autolle tullut tarpeeksi bensaa. Ja tuttuun tapaan ongelma taas hoiti itse itsensä ja noin minuutin päästä mentiin taas.
Ilta menikin aikapitkälti Tuukan ja pariin kertaan vaihtuneen vieraan kanssa cruisaillessa, lähinnä nuoruudenmaisemissa Valkeakoskella ja Toijalassa. Pari todella vanhaa ystävää kävi kokeilemassa hieman auton penkkejä ja käytiinhän sitä mm. eräällä uimarannalla muistelemassa varsin vanhoja hetkiä; aikoja, joista on kulunut jo yli puoli elämää. Toimitin Tuukan kotiin siinä yhdeksän maissa ja hain itselleni ruokaa. Rakastan varsinkin Pirkanmaalla, mutta myös muualla maakunnissa, grillikioskien tarjontaa ja tälläkin kertaa sapuskat lähtivät mukaan Hiukopalasta eli entiseltä Jaskan Grilliltä.
Kilometrejä kertyi päivän aikana parisataa. Paluumatkalla rauhallista, hieman alta kahdeksaa kymppiä ajaessa auto näytti laskelmien mukaan vievän bensaa vähän alta 6,5 litraa satasella. Se vaikuttaa jo todella järkevältä kulutukselta tämän ikäiselle autolle.
Koko matka sujui ongelmitta. Kerran pysähdyttiin pitämään tupakkatauko, mutta mitään ongelmia niin latauksen kuin bensansyötön kanssakaan ei ilmeentynyt koko matkan aikana. Auto kävi nätisti ja väänsi hyvin nelosellakin. Tai no ainakin sen verran, mitä sen pitäisikin vääntää; ylämäissä joutuu silti vaihtamaan kolmoselle, mutta tämä nyt johtuu vaan puhtaasti tehon puutteesta eikä ole edes haittaavaa.
Perille päästyämme kävimme äitini kanssa pienellä koeajoilla, tarina kertoi että viimen oli kuplavolkkarilla ajaettu synnyinvuonnani eli tasan neljäkymmentä vuotta sitten. Hyvinhän se äidiltäkin sujui ajaminen vanhalla autolla, mutta onhan näitä (vaikkei kuplia olekkaan) ollut jos jonkinnäköisiä vuosien varrella perheessä; muistan meillä oleen vuosien varrella ainakin pari Fiatia (127 ja 128:ja), Wartburgeja lähinnä farmarimallisena, Mazda 818 (josta tuli minun ensimmäinen auto), Corolla, Hiace, Volvoja, jne. Eipä ole siis ole meidän perheessä jämähdetty mihinkään yhteen autoon ainakaan taannoin.
Puusavotta jatkui täyden työpäivän verran ja sen jälkeen saunottiin ja syötiin. Nukkumaan taas puolen yön maissa, aamulla meinasi hieman väsyttää rankan päivän jälkeen ja ylös noustiin vasta kymmenen aikaan. Lähdimme suhteellisen pian takaisin, Paavo toisella autolla ja minä Tuukan kanssa hieman kiertoreitin kautta. Paluumatkalla vähän ennen pääsyämme Valkeakoskelle kupla alkoi taas oireilemaan siten, että se ennakoi sammumista. Ajoin saman tien tien sivuun ja vaikka auto ei kerinnytkään sammumaan, oli ongelma ilmeinen: bensafiltteri oli taas tyhjä eikä autolle tullut tarpeeksi bensaa. Ja tuttuun tapaan ongelma taas hoiti itse itsensä ja noin minuutin päästä mentiin taas.
Ilta menikin aikapitkälti Tuukan ja pariin kertaan vaihtuneen vieraan kanssa cruisaillessa, lähinnä nuoruudenmaisemissa Valkeakoskella ja Toijalassa. Pari todella vanhaa ystävää kävi kokeilemassa hieman auton penkkejä ja käytiinhän sitä mm. eräällä uimarannalla muistelemassa varsin vanhoja hetkiä; aikoja, joista on kulunut jo yli puoli elämää. Toimitin Tuukan kotiin siinä yhdeksän maissa ja hain itselleni ruokaa. Rakastan varsinkin Pirkanmaalla, mutta myös muualla maakunnissa, grillikioskien tarjontaa ja tälläkin kertaa sapuskat lähtivät mukaan Hiukopalasta eli entiseltä Jaskan Grilliltä.
Kilometrejä kertyi päivän aikana parisataa. Paluumatkalla rauhallista, hieman alta kahdeksaa kymppiä ajaessa auto näytti laskelmien mukaan vievän bensaa vähän alta 6,5 litraa satasella. Se vaikuttaa jo todella järkevältä kulutukselta tämän ikäiselle autolle.
Tunnisteet:auto,bensapumppu,kupla,matka,matkakertomukset | 0
kommenttia
Bensaa suonissa (tai ainakin letkuissa pääosin)
Huh, viikonloppu takana. Sen verran on tässä kerinnyt tapahtumaan perjantain jälkeen, etten ole kerinnyt kovinkaan paljoa kirjoittelemaan. Jaan viikonlopun tapahtumat nyt pariin eri postaukseen ihan vaan sen takia, että pysytään asiassa.
Ja niinpä jatkui perjantaina tosiaan kuplan ongelmien selvittäminen. Kaasari purettiin uudelleen ja selviteltiin hieman latausongelmaa: jälkimmäiseen syypääkin noin pääpiirteittäin selvisi laturin hiilien osoittauduttua toiselta puolen varsin kuluneeksi. Bensansyötön ongelmaan, mikä oli aiheuttanut torstaina auton sammuilun ei näyttänyt kuitenkaan kaasarista syypäätä löytyvän ja vikakin oli taas tipotiessään.
Siispä hankkimaan varaosia. Hieman vaarallista, kun tulen varmasti tulevaisuudessa viettämään taas vähän enemmän aikaa tuolla Valkeakoskella ja Akaan Toijalassa, vähän reilun kymmenen kilometrin päässä pääasiallisesta majapaikastani (joka on muuttamassa vielä lähemmäs) sijaitsee valikoimaltaan vastaantulleista kotimaisista ilmajäähdytteisiin volkkareihin keskittyvistä verkkokaupoista noutovarasto. Kyseessähän on siis aircooled.fi, josta näyttikin löytyvän käytännössä kaikki ja vähän enemmänkin, mitä korjaustoimenpiteisiin tarvittiin.
Vaikka hyvä verkkokauppa onkin kyseessä, sekoilin tilauksen kanssa eikä paikan päälle saapuessa tilaus ollut tullut perille (auttaisi varmaan, jos maksaisikin sen tilauksen pois). Ystävällinen henkilö paikanpäällä kuitenkin kertoi, että voi kerätä tilaukseni, jos saa vaan sen jotenkin maksettuna järjestelmiinsä. Siispä puhelimella tilausta sisään ja kohta olikin aikamoinen kasa tarvaroita kourassa: laturin hiilet, uudet tulpat, muovinen haskalokero, metallinen kori sisätilaan, ilmanpuhdistin sekä uudet ikkunaveivit.
Laturin hiilien vaihtaminen palautti laturin 10V tasolle tippuneen latausjännitteen yli 14V luokkaan. Ei se nyt vieläkään älyttömän kovaa lataa, mutta sentään lataa, se on tärkeintä. Jotakin pientä kuitenkin vielä on, kun ilman mitään kuormaakaan akulle tulee kuitenkin yli voltin verran vähemmän. Akun maakaapeli tosin näyttää syypäältä tähän: kaapeli on ihan hapettunut ja kokonaan ihan vihreä.
Harmikseni havaitsin tilanneeni väärän ilmanputsarin. Katsoin tosin ensin, että kyseisestä ilmanputsarista puuttui sovitinpala, mutta myöhemmin tajusin, että moka oli ihan oma. Koska uutta ilmanputsaria ei laitettu autoon kiinni, laitettiin sitten vanha putsarikotelo ja suolistettu, tyhjä putsari takaisin autoon.
Kun tekniikkapuoli oli saatu kuntoon, vaihtelin vielä veivit samalla rasvaten hieman ikkunan tiivisteitä silikonisprayllä saadakseni aikaan vähän paremmin luistavat ikkunat ja vaihdoin hanskalokeron. Vanha, alkuperäinen, pahvinen lokero oli jo aikalailla tiensä päässä ja lähtikin sitä pidettättelevän ruuvin irroitettuani käytännössä palasina. Hämmästyksekseni huomasin kuitenkin, että nokkapellin avaamisvaijerin, jonka kahva löytyy siis tuolta hanskalokerosta, mekanismi oli niitattu kiinni pahviseen lokeroon ja muutenkin aika pitkälti niiteillä eikä ruuveilla kasassa. Koska vaijeri matkusti hieman haasteellisessa paikassa ja näytti olevan massauksen jäljiltä aika lujaa kiinni auton seinämässä päätin hieman oikoa mutkia ja saadakseni vipumekanismin paikoilleen, jouduin tekemään sen paikalleviemiseen rälläkällä uran. Siitä tuli kuitenkin varsin hyvä kaikin puolin. Hieman isompikin se tuntuu olevan.
--
Eipä siis muuta kuin baanalle. Paavo ja hänen nuorempi veli Tuukka sekä poikien pikkuserkku Miro viettivätkin sitten illan kyytiläisinä, minä luonnollisesti ratissa. Koska luotto ei ollut autoon kovin korkealla, ajeltiin ensin varovasti Valkeakoskella ja sitten vähitellen kauemmaksi ja kauemmaksi, lopulta Toijalan kautta Tarttilaan ja Sääksmäen kautta takaisin Valkeakoskelle. Matka ei kuitenkaan sujunut ongelmitta.
Ensimmäinen ongelma tuli, kun pääsimme hiekkateille ensimmäisen kerran, joskin näillä asioilla ei ole minkään näköistä yhteyttä. Pimeällä hiekkatiellä auto päätti taas sammua, hyvin samanlaisesti kuin aiemminkin: aivan kuin bensa olisi loppunut. Tarkistus konepellin alle paljasti, ettei bensapumpulta tule bensaa kaasarille; bensansuodatin on tyhjä. Autossahan on siis vaihdettu jälkikäteen tavallisesta poikkeava bensapumppu, joka näyttää olevan kiinni konehuoneen sivustalla nippusiteellä. Bensapumppu tuntui kuitenkin käyvän ja hetken paikallamme odoteltuamme se alkoi sitten kokeillessa pumppaamaan bensaa mielin määrin koneelle.
Sama ongelma toistui illan aikana vielä kaksi kertaa ja kaava pysyi täysin samana: auto sammuu, bensansuodattimessa ei näy nestettä, parin minuutin tauko ja auto toimii taas normaalisti. Onko tähän nyt syynä sitten rikkonainen bensapumppu vai tukkeutunut bensalinja, sitä ei ole vielä ratkaistu. Aion kuitenkin ostaa uuden pumpun joka tapauksessa: oli vanha rikki tai ei, tätä menoa, kun sitä pyöritellään tyhjänä, se tulee hajoamaan joka tapauksessa.
Illan mittaan ilmeni toinenkin ongelma, joka näytti kasvavan pikkuhiljaa illan edetessä: laturin valo alkoi ensin hehkua ihan himmeästi ja sitten reagoimaan esim. vilkkujen käyttöön tai musiikin kuuntelemiseen. Päätimme jättää siinä vaiheessa illan siihen, olihan kello jo yli puolen yön ja aamulla oli tarkoitus lähteä vanhemmilleni Punkalaitumelle.
perjantai 12. huhtikuuta 2019
Kuutamosonaatti
Eilen sitten alkoi se ensimmäinen reissu kuplalla. Ja voi veljet, millainen reissu siitä muodostuikaan.
Lähdin eilen iltapäivällä ajelemaan Helsingistä kohti Valkeakoskea; kaupunkia minkä aluesairaalassa synnyin aika tarkalleen neljäkymmentä vuotta sitten. Tarkoituksena oli käydä auton kanssa morjestamassa enoani Raunoa, joka on laitellut suvun autoja koko ikänsä ja omaa varsin hyvän tuntemuksen kuplien osalta jokkisautojen laittamisen takia sekä äärimmäsen hyvin varustellun autotallin. Tarkoituksena oli tutkia hieman, miksi kupla ei oikein tahdo pysyä tyhjäkäynnillä käynnissä. Kuten kuitenkin arvata saattaa, ei suunnitelma toteutunut ihan niin suoraviivaisesti.
Ensimmäisen kerran ongelmaa tuli jo Kehä 1:llä kotoa lähdettyäni, kun kupla päätti jostain syystä tukehtua ja sammua ylämäessä. Rullaillessa kuitenkin vielä eteenpäin hyrähti se uudelleen käyntiin; matka sai siis jatkua. Tajusin kuitenkin, että Autoliiton jäsenkortti ei ole matkassa, joten ympäri ja hakemaan se kotoa. Kotipihassa kupla kävi kiltisti tyhjäkäyntiäkin, joten luotto Rouvaan oli kovin korkealla. Luotto kuitenkin alkoi hiipua, kun samassa ylämäessä auto taas hyytyi täysin identtisellä tavalla. Tosin, taas mäen jälkeen tulevassa alamäessä auto lähti käyntiin ja matka jatkui ongelmitta.
Pysähdyin ensimmäisen kerran Keimolassa lähinnä tankkaamassa itseäni kahvin muodossa ja matkan jatkuttua vanhaa kolmostietä (eli sitä hidasta tietä, joka kulkee siinä noin 100m päässä motarista koko matkan Tampereelle asti) pysähdyin seuraavan kerran Linnatuulessa tankkaamaan autoa. Kilometrejä oli kertynyt vähän toistasataa ja auto näytti vieneen kohtuullisen karvan alta kymmenen litraa bensaa. Siihen nähden, että vääntö alakierroksilla tuntui olevan hieman hukassa ja ajoin kolmosella lähes koko matkan, pidän tätä ihan kelvollisena saavutuksena.
Pysähdyin ensimmäisen kerran Keimolassa lähinnä tankkaamassa itseäni kahvin muodossa ja matkan jatkuttua vanhaa kolmostietä (eli sitä hidasta tietä, joka kulkee siinä noin 100m päässä motarista koko matkan Tampereelle asti) pysähdyin seuraavan kerran Linnatuulessa tankkaamaan autoa. Kilometrejä oli kertynyt vähän toistasataa ja auto näytti vieneen kohtuullisen karvan alta kymmenen litraa bensaa. Siihen nähden, että vääntö alakierroksilla tuntui olevan hieman hukassa ja ajoin kolmosella lähes koko matkan, pidän tätä ihan kelvollisena saavutuksena.
Linnatuulen jälkeen sitten alkoikin tapahtua. Tai no, tapahtui tasan yksi asia: auto sammui. Ja siinä sitä nyt sitten oltiin, tien vieressä; onneksi sentään bussipysäkillä. Pelti auki ja tutkimaan, josko syypää löytyisi. Bensafiltteri on täysin tyhjä ja vaikka bensapumppu tuntui pyörivän, ei sinne tuntunut tulevan kamaa. No jaha, oliskos vika bensansyötössä. Muutamalla yrityksellä ja pikaisella kaikkien sellaisten paikkojen tarkastuksella, mihin pääsin vaivattomasti käsiksi lurahti filtteriin pieni määrä bensaa silloin tällöin, eli olisikohan nyt polttoaineen syötössä jotain ongelmaa?
Soittelin Paavolle, aamuinen vitsailumme auton hinaamisesta alkoi olla todellisuutta. Niinpä Paavo saapuikin parin tunnin odottelun jälkeen pakettiauton ja trailerin kanssa kuplaa noutamaan. viimeiset 50 kilometriä kupla matkusteli mukavasti trailerin päällä ja pääsi siten kuitenkin päämääräänsä: Raunon talliin. Huvittavaa kyllä, kupla lähti hienosti käyntiin pihassa, mutta nyt ilmeni uusi ongelma: mittaristoon syttyi laturin valo: auto ei lataa kunnolla.
Raunon selvityksen jälkeen alkoi löytyä sitten sitä ongelmaa: kaasari tulvii ja tämä selittänee tuon ongelman tyhjäkäynnin kanssa. Toki kaasarin lisäksi näytti olevan virranjakajassa kärkiväli ihan hippasen verran liian pienellä ja ajoitus pielessä, mutta niiden korjaamisen jälkeen jäi jäljelle enää tuon kaasarin tulviminen. Vikakin löytyi: neulaventiili on sen verran kulunut, että päästää läpi hieman ylimääräistä. Tämä korjattiin lisäämällä yksi rikka neulaventiilin päähän, mikä saa neulaventiilin hieman alemmaksi ja siten bensan pinnan kohokammiossa laskemaan. Ratkaisu näytti toimivan ja lopputulemana oli, että auton tyhjäkäynti saatiin vakaaksi. Jostain syystä (veikkaan ilmavuotoa kaasarissa, tiivisteet näyttivät "vähän" elähtäneiltä) tyhjäkäyntiä ei oikein saanut laskettua kovin alas, siinä 1000:ssa kierroksessa kuitenkin suunnilleen pysyttiin.
Ilmanputsari näytti olevan silmiinpistävän tukossa, joten pistimme sen palasiksi. Katupölyn ja öljyn yhdistelmä (mistä epäilykset nousivat, että pitääkö tämän mallisessa ilmanputsarissa edes olla öljyä) olivat ilmeisesti tukkineet aika tiiviisti koko putsarin, joten se nyt koverrettiin ontoksi ja huomenna mennään sitten hakemaan jotain uutta putsaria, karkeasti sanottuna jotain nk. "tehomallia" tai vapaavirtaussuodatina.
Pieni koeajo ja lopputulos oli uskomattoman erilainen: vääntö alakierroksilla oli ihan toista luokkaa kuin aiemmin ja auto kävi ja kukkui kuin elämän mieli.
Mutta mitä ihmettä auto ei nyt lataa? Laurissa näyttää olevan hyvät hiilet eikä muutenkaan näytä olevan mitään silmiinpistävää ongelmaa, laturi nyt vaan antaa ulos noin 10 volttia. Tarkoituksenamme oli ajaa auto Paavon pihaan yöksi ja tulla huomenna takaisin, mutta muutaman kilometrin matka oli sille liikaa: auto sammui taas samalla tavalla, lähti taas käyntiin hetken kuluttua ja taas sammui. Ja lopulta loppui sitten akkukin. Ei muuta kuin siis hinaamaan auto takaisin Raunon talliin tällä kertaa Raunon hinaamana.
Mutta mitä ihmettä auto ei nyt lataa? Laurissa näyttää olevan hyvät hiilet eikä muutenkaan näytä olevan mitään silmiinpistävää ongelmaa, laturi nyt vaan antaa ulos noin 10 volttia. Tarkoituksenamme oli ajaa auto Paavon pihaan yöksi ja tulla huomenna takaisin, mutta muutaman kilometrin matka oli sille liikaa: auto sammui taas samalla tavalla, lähti taas käyntiin hetken kuluttua ja taas sammui. Ja lopulta loppui sitten akkukin. Ei muuta kuin siis hinaamaan auto takaisin Raunon talliin tällä kertaa Raunon hinaamana.
Homma jatkuu tänään, saas nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan.
Tunnisteet:bensapumppu,kaasari,korjaus,kupla,matkakertomukset,sähkö | 1 kommenttia
torstai 11. huhtikuuta 2019
Huilutus
Eilen reissussa kaupungille sattui pieni vamma autolle. Ilmeisesti mukulakivet ja kuopat olivat toiselle pakoputkihuilulle tarpeeksi, kun huilu oli päättänyt poistua autoo kokoonpanosta. Havaitsin tämän puutteen vasta sitten kotinurkille palattuani.
Onneksi apu oli lähellä: Motonetistä uusi huilu lähti 5,90e hintaan ja asennettukin se oli jo ennen kuin olin poistunut parkkipaikalta. Tosin kotiin päästyäni tätä saikin sitten kiristellä. Mukavana pikku bonuksena joku sankari on laittanut huilut kiinni kiristimellä, jossa on 11mm kannalla olevat pultit ja toisessa päässä 10mm mutterit. Arvatkaas ihan piruuttaan, löytyykö 11mm kiintoavainta työkalupakistani? No, jakari auttoi auttavasti. Pitää vielä kiristellä tuota tosin lisää ennen kuin lähden tänään liikenteeseen.
Liikenteeseen lähtemisestä puheenollen, tänään olisi sitten jännät paikat, kun lähden sukuloimaan ja aloittelemaan talvilomaani Pirkanmaalle. Luvassa siis sellaiset 160km matkantekoa tänään ja siihen päälle sitten mitä illalla tulee kotikaupungissa pyöritettyä. Pakkohan sitä on uudelle autolle tutut kulmat käydä näyttämässä.
Tunnisteet:huilu,kupla,pakoputki | 1 kommenttia
keskiviikko 10. huhtikuuta 2019
Kirjallisuutta
Koska osaaminen on vähissä kuplan räpleltämiseen, pitää sitä tilata oppikirjoja. Ja mikäpä sen parempi paikka niitä onkaan hankkia kuin Amazon. Tilasin siis tuossa viikonloppuna pari kirjaa, joista toivon löytyvän apua räpeltämiseen ja myös auton tuntemuksen kasvattamiseen.
Ensimmäisenähän pitää tilata se Haynesin perus korjausopas, mikä nyt on suunnilleen perusteos ihan mihin tahansa, omistipa sitä sitten mitä tahansa moottorisahan ja avaruusaluksen väliltä (kyllä, Haynesilta löytyy manuaalia myös mm. avaruussukkulalle ja Star Trekistä tutulle Enterpriselle). Moottoripyörän kanssa vastaava manuaali on pelastanut monesta pulasta ja antanut rohkeutta lähteä itse tekemään käytännössä ihan kaikki. Vaikka olenkin suhteellisen hyvä päättelemään asioita ja tarve ymmärtää kaiken toiminta auttaa pähkäilemään esimerkiksi vianselvityksessä aikalailla, olen kuitenkin ollut aina hieman arka lähtemään kokeilemaan auttavasti toimivan laitteen purkamista ilman ohjeita ja niitähän tuosta kirjasta löytyy yllinkyllin.
Toinen kirja onkin sitten hieman mielenkiitoisempi enkä usko, että kirja olisi yhtään vähemmän avulias ainakaan siitä syystä. Kyseessä on kirja nimeltä "How to keep your Volkswagen Alive: a manual of step by step procedures for the compleat idiot", eli suomeksi noin suunnilleen "Kuinka pitää Volkswagenisi elossa: vaihe vaiheelta ohjekirja käytännöistä täydelle idiootille". Jo nimenstä puolesta siis kirja vaikuttaa siltä, ettei yliarvio auton omistajan osaamistasoa. Kirjan ensimmäinen painos on vuodelta 1969 ja previikkaa Amazonista lukiessani tuo myös näkyy kirjassa: kieli on varsin rentoa ja viihdyttävää, kirjan kuvitus on hauskaa ja ajan henkensä mukaista. Kaikki asiat tuntuvat olevan selitetty juurta jaksaen, mitä voikin odottaa 480 sivuiselta teokselta.
Nämä kaksi kirjaa lähtivät postareineen alle viidellä kympillä saksan Amazonista. Todennäköisesti ne kolahtavat postiluukusta sillä aikaa, kun olen reissussa (Kuplalla. Jännittää reissu kovasti, kun pitäisi ajaa autolla viikon sisällä viitisensataa kilometriä).
Ensimmäisenähän pitää tilata se Haynesin perus korjausopas, mikä nyt on suunnilleen perusteos ihan mihin tahansa, omistipa sitä sitten mitä tahansa moottorisahan ja avaruusaluksen väliltä (kyllä, Haynesilta löytyy manuaalia myös mm. avaruussukkulalle ja Star Trekistä tutulle Enterpriselle). Moottoripyörän kanssa vastaava manuaali on pelastanut monesta pulasta ja antanut rohkeutta lähteä itse tekemään käytännössä ihan kaikki. Vaikka olenkin suhteellisen hyvä päättelemään asioita ja tarve ymmärtää kaiken toiminta auttaa pähkäilemään esimerkiksi vianselvityksessä aikalailla, olen kuitenkin ollut aina hieman arka lähtemään kokeilemaan auttavasti toimivan laitteen purkamista ilman ohjeita ja niitähän tuosta kirjasta löytyy yllinkyllin.
Toinen kirja onkin sitten hieman mielenkiitoisempi enkä usko, että kirja olisi yhtään vähemmän avulias ainakaan siitä syystä. Kyseessä on kirja nimeltä "How to keep your Volkswagen Alive: a manual of step by step procedures for the compleat idiot", eli suomeksi noin suunnilleen "Kuinka pitää Volkswagenisi elossa: vaihe vaiheelta ohjekirja käytännöistä täydelle idiootille". Jo nimenstä puolesta siis kirja vaikuttaa siltä, ettei yliarvio auton omistajan osaamistasoa. Kirjan ensimmäinen painos on vuodelta 1969 ja previikkaa Amazonista lukiessani tuo myös näkyy kirjassa: kieli on varsin rentoa ja viihdyttävää, kirjan kuvitus on hauskaa ja ajan henkensä mukaista. Kaikki asiat tuntuvat olevan selitetty juurta jaksaen, mitä voikin odottaa 480 sivuiselta teokselta.
Nämä kaksi kirjaa lähtivät postareineen alle viidellä kympillä saksan Amazonista. Todennäköisesti ne kolahtavat postiluukusta sillä aikaa, kun olen reissussa (Kuplalla. Jännittää reissu kovasti, kun pitäisi ajaa autolla viikon sisällä viitisensataa kilometriä).
Tunnisteet:amazon,kirjat,korjaus,kupla | 0
kommenttia
tiistai 9. huhtikuuta 2019
Nyt myös instagramissa!
En tiedä, miksi en ole tätä jo aiemmin tehnyt. Oma instagram-feedi alkoi täyttyä aika tiiviisti kuplan kuvista, joten josko nämä keskittäisi omaan paikkaansa. Eli, Pärinää ylpeänä esittää: Pärinää blogin oma instagram:
https://www.instagram.com/parinaablog/
Eli sieltä nyt sitten seurailemaan hieman intensiivisemmin, mitä blogin tiimoilta tänne kuuluu.
https://www.instagram.com/parinaablog/
Eli sieltä nyt sitten seurailemaan hieman intensiivisemmin, mitä blogin tiimoilta tänne kuuluu.
sunnuntai 7. huhtikuuta 2019
Rouva on saapunut kotiin
No niin. Tiedän että lupailin jo tätä postausta aiemmin saapuvaksi, muttei tässä nyt ole kauheasti kerinnyt istumaan tietokoneen ääreen viikonlopun aikana. Paljon on tapahtunut tässä viimeisen parin vuorokauden aikana, joten luvassa on nyt varsin pitkä postaus siitä, mitä oikein tässä on tullut puuhattua.
Siellähän se nököttikin sitten, samassa paikassa mihin olin sen koeajon jälkeen jättänyt pari päivää sitten. Eipä siis kuin autoon ja kotia kohden, eikös? No ei ihan.
Starttasin auton ensimmäisen kerran ja hitaasti Rouva sieltä sitten kömpikin henkiin. Hetken lämmettyään mieli sitten kuitenkin muuttui ja auto päätti sammua. No uudestaan käyntiin. No eipä sittenkään: avaimesta väännettäessa ei tapahdu yhtään mitään: startti ei pyöri. Vika on varsin tuttu kaikista vanhemmista autoistani, ja pieni kopautus startin solenoidin kylkeen varmasti auttaisikin asiaan. Mutta missä on starttimoottori? No takasisälokarin takana tietenkin, eipä sinne noin vain mennäkkään koputtelemaan. Tutkittuamme vielä pikaisesti, ettei kyseessä ole sähkövika tai akku vaan tyhjä päätimme sitten työntää auton käyntiin. Vastentahtoisuutta ei kupla osoittanut, vaan parin metrin tuuppaamisella se taas puhisi itsensä käyntiin. Jeii! Nautimme myyjän luona vielä kahvit, kiittelimme ja poistuimme peräkanaa kotia kohden, minä volkkarin, Paavo fiestan ratissa.
Odotettua, muta silti niin jotenkin ihanaa, oli huomata miten ihan kaikkialla katseet kääntyvät melkein viisikymppiseen autoon. Eräs moottoripyöräilijäkin ajoi rinnalle näyttämään peukkua ja morjestamaan. Kiva kyllä huomata, että vanhat autot edelleen kiinnostavat, ihan iästä riippumatta. Teimme hieman ostoslistaa, mitä kaikkea tarvitsee autoon hankkia (jo tilattujen lisäksi), mutta päätimme, että tänään emme tekisi mitään muuta Motonetissä käymisen lisäksi kuin ajaisimme; pidettäköön perjantaita vaikka sellaisena autoon tutustumisena. Siispä ruokaa kitusiin ja tien päälle. Noukittiin kaveri Espoosta kyytiin ja ensimmäinen kohde oli Nuuksio.
Täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että hieman kaipasi alkuun opettelua taas vanhalla autolla ajaminen. Vaihteita sai hakea, polkimet tuntuivat joka tilanteessa vaativan aikamoista voiman- ja väkivallan käyttöä, ratin kääntäminen paikallaan on käytännössä lähes mahdotonta eikä se kevyt pidellä ole muutenkaan. Mutta aika äkkiähän taas kaikki muistui mieleen ja pikkuhiljaa Rouvan henkinen elämä alkoi tulemaan tutuksi.
Espoosta palattuamme suuntasimme sitten kohti Sipoota ja Nikkilää, ensimmäistä kertaa täysin pimeälle tielle. Oletin jotenkin, että autossa olisi huonot valot, mutta ilmeisesti niille on annettu rakkautta joskus lähihistoriassa; valot olivat kirkkaat ja terävät. Hieman alas ne osoittavat, mutta pitää tutkia, saisiko noita jotenkin säädettyä. Mutta positiivinen yllätys kyllä.
Hieman pidemmän kaavan kautta kotiin ja lopulta nukkumaan. Kotimatkalla vielä käytiin kaupassa siinä noin kolmen aikaan yöllä ja käytiin ottamassa pari kuvaa tyhjässä parkkihallissa, tämän postauksen ensimmäinen kuva onkin sieltä.
Lauantaina käytiin hakemassa Helsinkiin tuleva Paavon nuorempi veli, Tuukka, kyytiin. Paavon mentyä sitten katsomaan exälleni lätkäpeliä, päätimme Tuukan kanssa käydä vähän kiertelemässä lähiseudun nurkkia ja pyöritimme rattia hieman Laajasalossa ja Kalasatamassa. Pelin päätyttyä ja illan pimettyä oli tarkoitus lähteä taas jonnekkin, mutta Rouva päättikin toisin. Tyhjäkäynti kävi varsin heikoksi vaikka auto kävi muuten varsin mallikelpoisesti. Pikaisesti tien päällä tutkittuamme asiaa päätimme olla lähtemättä sen kauemmaksi ja palasimme tallille tutkimaan polttoainejärjestelmää. Bensansuodatin näytti olevan ainakin heiman elähtäneen näköinen ja kaasari tuntui tukehtuvan jostain syystä ja tovin asiaa tutkittuamme (ja käytyämme taas yöllä kaupassa) päätimme painua pehkuihin. Loistava päivä tämäkin, vaikkei kilometrejä kertynytkään ihan samaa luokkaa kuin perjantaina.
Sunnuntaina taas aamulla sitten Motonettiin ja hakemaan bensansuodatinta ja laturin hihnaa, joka näytti vähän eläneeltä. Samantien sitten kävimme tuumasta toimeen ja bensansuodatin sekä hihna oli aika pian vaihdettu. Pelkällä suuttimien puhdistamisella ja bensansuodattimen vaihdolla ei tuo tyhjäkäyntiongelma kuitenkaan ratkennut, mutta tilapäisesti nyt säädimme tyhjäkäyntiä aavistuksen ylöspäin, jolloin auto pysyy hieman paremmin käynnissä. Tallikäyntikylmänä se tuntui kuintenkin tukehtuvan jonkin ajan päästä tyhjäkäynnille, joten ajaessakin ja pysähdyksissä ollessa pitää muistaa painaa välillä kaasua aavistuksen verran auton sammumisen estämiseksi.
Saateltuani siskonpojat lähtemään bussilla kotiin, kävin yksinäni vielä pienellä lenkillä, ensimmäistä kertaa kunnolla moottoritiellä. Mittarin mukaan (joka perjantaina gps:ään verratessa oli hämmentävän tarkasti oikeassa) kaasuttelin kuplan 120 km/h vauhtiin, empä olisi uskonut sen tuohon pystyvän. Auto näytti alkavan kunnolla lämmetessään pysyvän paremmin taas käynnissä, mutta suuntasin kotiin.
Illalla pääsikin testaamaan sitten auton pyyhkijöitä, kun leffasta palatessa taivaalta tuli muutama pisara vettä. Mitään eroa ei näytä olevan asennolla 1 ja 2 pyyhkijöissä, ihan samaa verkkaista tahtia pyyhkivät lasia. Eli toimivat nekin hienosti.
--
Myyjä puhui keskiviikkona autoa katsomassa käydessäni, että viime kesänä autolla ajettiin viitisensataa kilometriä. Kotiin tuossa äsken tullessani laskeskelin, että ensimmäisen viikonlopun aikana mittariin kertyi melkein 400 kilometriä. Se on aikamoinen määrä oudokseltaan tuollaisen luonteekkaan Rouvan puikoissa pariin vuorokauteen. Varsinaisen tyhjä ja onnellinen fiilis, auto tuntuu juuri siltä ja enemmältäkin kuin mitä toivoin. Se ei ole mikään hieno leidi, jota on pidetty koko ikänsä kuin kukkaa kämmenellä, se on kiukkuinen kerrostalokyttääjä mummo, joka murisee ja äyskii, mutta lopulta haluaa vaan, että joku sitä rakastaisi.
Miten voi joku tällainen saada näin hyvän fiilisen aikaiseksi? Viikonloppu, kaikkine kommelluksineen, vahvisti vain enemmän tunnetta, että tämän Rouvan kanssa yhteiselämä tulee olemaan myrskyistä, mutta lopulta niin antoisaa, ettei paremmasta väliä.
Saateltuani siskonpojat lähtemään bussilla kotiin, kävin yksinäni vielä pienellä lenkillä, ensimmäistä kertaa kunnolla moottoritiellä. Mittarin mukaan (joka perjantaina gps:ään verratessa oli hämmentävän tarkasti oikeassa) kaasuttelin kuplan 120 km/h vauhtiin, empä olisi uskonut sen tuohon pystyvän. Auto näytti alkavan kunnolla lämmetessään pysyvän paremmin taas käynnissä, mutta suuntasin kotiin.
Illalla pääsikin testaamaan sitten auton pyyhkijöitä, kun leffasta palatessa taivaalta tuli muutama pisara vettä. Mitään eroa ei näytä olevan asennolla 1 ja 2 pyyhkijöissä, ihan samaa verkkaista tahtia pyyhkivät lasia. Eli toimivat nekin hienosti.
--
Myyjä puhui keskiviikkona autoa katsomassa käydessäni, että viime kesänä autolla ajettiin viitisensataa kilometriä. Kotiin tuossa äsken tullessani laskeskelin, että ensimmäisen viikonlopun aikana mittariin kertyi melkein 400 kilometriä. Se on aikamoinen määrä oudokseltaan tuollaisen luonteekkaan Rouvan puikoissa pariin vuorokauteen. Varsinaisen tyhjä ja onnellinen fiilis, auto tuntuu juuri siltä ja enemmältäkin kuin mitä toivoin. Se ei ole mikään hieno leidi, jota on pidetty koko ikänsä kuin kukkaa kämmenellä, se on kiukkuinen kerrostalokyttääjä mummo, joka murisee ja äyskii, mutta lopulta haluaa vaan, että joku sitä rakastaisi.
Miten voi joku tällainen saada näin hyvän fiilisen aikaiseksi? Viikonloppu, kaikkine kommelluksineen, vahvisti vain enemmän tunnetta, että tämän Rouvan kanssa yhteiselämä tulee olemaan myrskyistä, mutta lopulta niin antoisaa, ettei paremmasta väliä.
Tunnisteet:#1300,#auto,#cruisailu,#kaupat,#koeajo,#kupla,#laturi,#polttoaine,#volkswagen | 0
kommenttia
keskiviikko 3. huhtikuuta 2019
Hieman suunnitelmista

Moni tätä blogia seurannut on varmasti havainnut, että olen kova suunnitelemaan juttuja etukäteen. Suurin osa näistä suunnitelmista jää pöytälaatikkoon eikä päädy koskaan niinsanotusti tuotantoon, mutta osa ideoista viedään ihan maaliinkin asti.
Kun minulle alkoi tuossa jokunen kuukausi valjeta, että elämäntilanne yhtäkkiä salliikin kuplavolkkarin hankkimisen, alkoi päässä luonnollisti raksuttaa. Millainen kupla oikeasti olisi juuri sellainen, mikä näyttäisi minulta itseltäni ja millaisiin juttuihin riittää rahkeet? Mitkä ovat olleet rakkaita asioita minulle autoissa läpi elämän?
Harrastuksekseni/toiseksi työkseni puuhaan tietokonegrafiikan parissa välillä aivan kohtuutttomia aikoja. Hyväksikäytin tätä taitoani jokin aika sitten, kun aloin ideoimaan kupla kustomointia. Satuin löytämään (hankkimaani kuplaa pykälää vanhemman kormallin) 3d-mallin ja sen jälkeen päästinkin ajatukset virtaamaan. 3d-kuplaa madallettiin, kokeiltiin erilaisia värjejä erilaisissa valoissa, mietittiin erilaisia rengas- ja vannevaihtoehtoja, lisäiltiin hieman sekalaisia lisäpalikoita ja sen semmoista. Useampi päivä kului siinä varsin äkkiä, kun tuotin varmaan parisenkymmentä taustakuvakokoista versiota kuplasta erilaisissa ympäristöissä ja eri näköisenä.
Tuskin tuo minun kuplani tulee tämän yhden onnistuneimmista versioista mukaiselta näyttämään, mutta jotain tästäkin varmasti tuohon oikeaan siirtyy.
Kun minulle alkoi tuossa jokunen kuukausi valjeta, että elämäntilanne yhtäkkiä salliikin kuplavolkkarin hankkimisen, alkoi päässä luonnollisti raksuttaa. Millainen kupla oikeasti olisi juuri sellainen, mikä näyttäisi minulta itseltäni ja millaisiin juttuihin riittää rahkeet? Mitkä ovat olleet rakkaita asioita minulle autoissa läpi elämän?
Harrastuksekseni/toiseksi työkseni puuhaan tietokonegrafiikan parissa välillä aivan kohtuutttomia aikoja. Hyväksikäytin tätä taitoani jokin aika sitten, kun aloin ideoimaan kupla kustomointia. Satuin löytämään (hankkimaani kuplaa pykälää vanhemman kormallin) 3d-mallin ja sen jälkeen päästinkin ajatukset virtaamaan. 3d-kuplaa madallettiin, kokeiltiin erilaisia värjejä erilaisissa valoissa, mietittiin erilaisia rengas- ja vannevaihtoehtoja, lisäiltiin hieman sekalaisia lisäpalikoita ja sen semmoista. Useampi päivä kului siinä varsin äkkiä, kun tuotin varmaan parisenkymmentä taustakuvakokoista versiota kuplasta erilaisissa ympäristöissä ja eri näköisenä.
Tuskin tuo minun kuplani tulee tämän yhden onnistuneimmista versioista mukaiselta näyttämään, mutta jotain tästäkin varmasti tuohon oikeaan siirtyy.
Madaltaminen on ajatuksena vieläkin hieman mielessä, joskaan ei ihan kuvan mukaisella low rider meiningillä. Madaltamiseen löytyisi kyllä suoraan netistä tarvittavat osat, mutta lueskelin hieman sen aiheuttamista ongelmista ja esim. etupyörien kääntyvyys niinden painuessa lokarien sisälle saattaa vaikeutua. En haluaisi läheä kuitenkaan muokkaamaan lokareita, joten madaltaminen ei ole enää ensimmäisenä listalla.
Renkaat. No mitäs luulette kuvan perusteella? Valkosivua on suunnitteella ja sille kaveriksi fullmoon pölykapselit. Ostamassani autossa oli sen verran siistit vanteet ensivilkaisulla, että joudun kyllä miettimään tosissaan, haluanko maalata nämä kuvan mukaisesti (joka ehkä hieman heikosti kuvasta näkyy) punaiseksi. Samoin kuplan vanteeseen fullmoon teräs/alumiinipölkkärin kiinnittäminen ei välttämättä ole ihan simppeli juttu, mutta tämä selviää tutkimalla tarkemmin sitten vanteen rakennetta. Ja jos ei onnistu näillä vanteilla, niin sitten etsitään uudet vanteet, joille vaihdetaan renkaat näistä ja näille sitten tulevat talvirenkaat (kyllä, aion ajaa kuplalla talvella, mutta se ei ole ihan niin hardcorea, kuin äkkiä voisi kuvitella. Kerron tästä myöhemmin joskus lisää).
Tummennukset laseihin, se on nyt lähes sanomattakin kaikille minut tunteville selvää. Pidän kovasti siitä, että autoon ei näe takapenkille edes päivänvalossa. Painelenkin mahdollisimman pian tuohon läheiseen A-mainokseen kyselemään tummennuksien hintaa.
Ja sitten tullaankin siihen sektoriin, mikä muistuttaa vahvasti siitä, että kyseessä on neljänkympin kriisi ja että kyseiseen kriisiin kuuluu vahvasti niiden aikojen muisteleminen, kun vaaka ja ikä näytti noin puolta nykyisestä. Eli:
Äänentoistoa. Ei nyt mitään overkilliä, mutta jokin varsin nykyaikainen soitin täydellä bluetooth-tuella ja parisataa wattia jatkuvaa kaijutintehoa. Jossain vaihessa subbari (oi miten niitä onkin ollut ikävä), ei mitään överiä senkään kanssa, mutta jokunen sata wattia ehkäpä. Ennen kun tätä äänentoistoa aletaan rakentamaan, pitää kuitenkin selvittää mm. auton akun koko ja kunto. Se tehdään kuitenkin varmaan jo viikonloppuna ja soittimet lähtevät tilaukseen ensiviikolla.
Valoa. Ei niinkään ajamisen tarpeeseen vaan koristeeksi. Joo, ne helmavalot (tässä vaiheessa kuuluu nyt revetä nauramaan). Moiset ledihärpätykset eivät maksa nykyään enää kuin muutamista euroista ja muutamiin kymppeihin ja niitten kanssa on viime aikoina tullut puuhattua tietokoneen kanssa. Lisäksi sisälle ledejä. Minua varsinkin nuorempana otti kovasti päähän, jos neliovisenkin auton takajalkotilaan tippui jotain. Sitä ei sieltä yöaikaan ilman taskulamppua takaisin saanut. Tummennetut lasit ja kaksiovin auto tarkoittaa käytännössä, ettei tämä onnistu niin helposti edes päiväsaikaan kuplan kanssa. Siispä: jos auton valaisisi sisältä esim. vaikka parilla metrillä tehokasta ledinauhaa, jotta tarvittaessa sitten näkee?
Koska esim. helmaledien kanssa ajaminen on laitonta eikä ledinauhasta tehtyjä sisävalojakaan mielellään ajaessa päällä pitäisi, pitää näille tehdä kytkinpaneeli. Tämä saattaa olla näistä nyt muodostuneista suunnitelmista se kaikista monipuolisin ja jopa mielenkiintoisin projekti. Useampikin ystäväni harrastaa 3d-tulostamista ja ajattelin käyttää tätä törkeästi hyväkseni: kun saan auton kotiin, alan mallintamaan, millainen tuon paneelin pitäisi olla ja sen jälkeen teetätän tämän 3d-tulostettuna. Paneeliin olisi tarkoitus tehdä ainakin joukko katkaisijoita valoille, laittaa pari usb-latausporttia ja mahdollisesti vielä jotain muutakin.
Ja sitten se perinteinen: minulla on (paha?) tapa liimata yleensä jotain personoivaa grafiikkaa käytännössä kaikkeen, mitä omistan. Läppärin kansi on täynnä tarroja, moottoripyörän kyljessä komeilevat pommikonehenkiset hainsuuteippaukset. Siispä kuplaankin on saatava jotain grafiikkaa kylkeen. En ole vielä päässyt ihan käsitykseen, mitä se tulee olemaan, mutta aika pian sekin varmasti hahmottuu.
Muutamia muitakin pieniä suunnitelmia löytyy, mutta kerron sitten niistä hieman myöhemmin.
Sellaista kaikkea siis on tullut tässä pienessä päässä kehiteltyä. Nyt sitten vaan tuumasta toimeen.
Renkaat. No mitäs luulette kuvan perusteella? Valkosivua on suunnitteella ja sille kaveriksi fullmoon pölykapselit. Ostamassani autossa oli sen verran siistit vanteet ensivilkaisulla, että joudun kyllä miettimään tosissaan, haluanko maalata nämä kuvan mukaisesti (joka ehkä hieman heikosti kuvasta näkyy) punaiseksi. Samoin kuplan vanteeseen fullmoon teräs/alumiinipölkkärin kiinnittäminen ei välttämättä ole ihan simppeli juttu, mutta tämä selviää tutkimalla tarkemmin sitten vanteen rakennetta. Ja jos ei onnistu näillä vanteilla, niin sitten etsitään uudet vanteet, joille vaihdetaan renkaat näistä ja näille sitten tulevat talvirenkaat (kyllä, aion ajaa kuplalla talvella, mutta se ei ole ihan niin hardcorea, kuin äkkiä voisi kuvitella. Kerron tästä myöhemmin joskus lisää).
Tummennukset laseihin, se on nyt lähes sanomattakin kaikille minut tunteville selvää. Pidän kovasti siitä, että autoon ei näe takapenkille edes päivänvalossa. Painelenkin mahdollisimman pian tuohon läheiseen A-mainokseen kyselemään tummennuksien hintaa.
Ja sitten tullaankin siihen sektoriin, mikä muistuttaa vahvasti siitä, että kyseessä on neljänkympin kriisi ja että kyseiseen kriisiin kuuluu vahvasti niiden aikojen muisteleminen, kun vaaka ja ikä näytti noin puolta nykyisestä. Eli:
Äänentoistoa. Ei nyt mitään overkilliä, mutta jokin varsin nykyaikainen soitin täydellä bluetooth-tuella ja parisataa wattia jatkuvaa kaijutintehoa. Jossain vaihessa subbari (oi miten niitä onkin ollut ikävä), ei mitään överiä senkään kanssa, mutta jokunen sata wattia ehkäpä. Ennen kun tätä äänentoistoa aletaan rakentamaan, pitää kuitenkin selvittää mm. auton akun koko ja kunto. Se tehdään kuitenkin varmaan jo viikonloppuna ja soittimet lähtevät tilaukseen ensiviikolla.
Valoa. Ei niinkään ajamisen tarpeeseen vaan koristeeksi. Joo, ne helmavalot (tässä vaiheessa kuuluu nyt revetä nauramaan). Moiset ledihärpätykset eivät maksa nykyään enää kuin muutamista euroista ja muutamiin kymppeihin ja niitten kanssa on viime aikoina tullut puuhattua tietokoneen kanssa. Lisäksi sisälle ledejä. Minua varsinkin nuorempana otti kovasti päähän, jos neliovisenkin auton takajalkotilaan tippui jotain. Sitä ei sieltä yöaikaan ilman taskulamppua takaisin saanut. Tummennetut lasit ja kaksiovin auto tarkoittaa käytännössä, ettei tämä onnistu niin helposti edes päiväsaikaan kuplan kanssa. Siispä: jos auton valaisisi sisältä esim. vaikka parilla metrillä tehokasta ledinauhaa, jotta tarvittaessa sitten näkee?
Koska esim. helmaledien kanssa ajaminen on laitonta eikä ledinauhasta tehtyjä sisävalojakaan mielellään ajaessa päällä pitäisi, pitää näille tehdä kytkinpaneeli. Tämä saattaa olla näistä nyt muodostuneista suunnitelmista se kaikista monipuolisin ja jopa mielenkiintoisin projekti. Useampikin ystäväni harrastaa 3d-tulostamista ja ajattelin käyttää tätä törkeästi hyväkseni: kun saan auton kotiin, alan mallintamaan, millainen tuon paneelin pitäisi olla ja sen jälkeen teetätän tämän 3d-tulostettuna. Paneeliin olisi tarkoitus tehdä ainakin joukko katkaisijoita valoille, laittaa pari usb-latausporttia ja mahdollisesti vielä jotain muutakin.
Ja sitten se perinteinen: minulla on (paha?) tapa liimata yleensä jotain personoivaa grafiikkaa käytännössä kaikkeen, mitä omistan. Läppärin kansi on täynnä tarroja, moottoripyörän kyljessä komeilevat pommikonehenkiset hainsuuteippaukset. Siispä kuplaankin on saatava jotain grafiikkaa kylkeen. En ole vielä päässyt ihan käsitykseen, mitä se tulee olemaan, mutta aika pian sekin varmasti hahmottuu.
Muutamia muitakin pieniä suunnitelmia löytyy, mutta kerron sitten niistä hieman myöhemmin.
Sellaista kaikkea siis on tullut tässä pienessä päässä kehiteltyä. Nyt sitten vaan tuumasta toimeen.
Tunnisteet:#1300,#auto,#kupla,#kustomointi,#volkswagen | 0
kommenttia
Keltainen koppakuoriainen

No sehän sitten kävi äkkiä. Välillä asiat tapahtuvat nopeammin kuin ehtii ajatella ja tänään sovittiin sitten kaupat siitä uudesta silmäterästä.
Käytiin katsomassa tuossa jokusen kymmenen kilometrin päässä tätä kuplaa, jota olen pitänyt jo tovin silmällä nettiautossa. Olen koittanut tässä hieman kaoottisessa elämäntilanteessa leipoa asioita monella muulla saralla päätökseen ja kauhulla odotellut, että keritäänkö seuraamani autot myymään pois ennen kuin saan rahoituksen kuosiin. Vaikka sen puolesta ollaankin ihan viime metreillä, päätti Paavo, rakas siskonpoikani ja työparini harrastehommissa, jeesata hieman, jotta saadaan kupla kotiin jo tällä viikolla.
Koeajo suoraan sanottuna jännitti todella paljon. Olen viimeksi ajanut autolla, joka on valmistettu ennen syntymääni ehkä joskus 10-15 vuotta sitten ja viimeinen 8 vuotta on mennyt, no, nyt 8:n vuotiaan auton ratin takana. Erohan on aivan älytön tällaiseen kohta 50v ikää lähentelevään autoon, tässä autossa kun luonnollisesti ei ole mitään, ei siis mitään, ajomukavuuksia (ja niin sen kuuluu ollakkin). Ensimmäinen hieman jännittävä tunne tuli, kun lähdettiin kaverini Esan kanssa myyjän pihasta heittämään koerinksaa ekaan risteykseen tullessamme jarrua painaessani normaalilla tavalla ei tietenkään tapahtu yhtään mitään. Äkkiä kuitenkin muistuu mieleen tuollaisessa tilanteessa, että "paina nyt vaan sitä jarrua lisää" ja suhteellisen nuhaiset jarrut alkoivat ottaa kiinni.
Kuplan vääntö ja kierroksien ottaminen on ihan totaalisen outo minulle. Auto käyttäytyy täysin erilailla, kuin mikään koskaan omistamani auto. Vääntöä tuntuu olevan, mutta varsin kapealla kierrosalueella. 4 vaihteinen laatikko omaa todella pitkät vaihteet ja vaihtaminen onkin aika tarkkaa, että väännön saa pysymään järkevänä. Toki pitää nyt mainita, että meitä oli kaksi suhteellisen isohkoa miestä autossa, joten ehkä se on kuplalle, joka on talven viettänyt säilössä, hieman raskasta. Hieman kupla tuntui mokeltavan, kun polkaisi kaasun lattiaan, mutta se on taas elämää vähällä käytöllä olleen kaasarikoneen kanssa; myyjä kertoi, että autolla oli ajettu viime kesänä noin 500 kilometriä.
Ulkoisesti auto on hyvässä kunnossa ja lähes ruosteeton. Kone alkoi vastata ihan kivasti noin 10 min lenkin jälkeen lämmettyään eikä käyntiin lähteminenkään ollut vaikeaa. Sisätiloiltaan auto on hieman epäsiisti ja selkeästi keskeneräinen projekti, mutta hei, sellaistahan tässä oltiinkin hakemassa. Sisätilat ovat menossa joka tapauksessa kokonaan uusiksi, nykyisen suunnitelman (joka todennäköisesti muuttuu vielä satoja kertoja) sisätiloista tehdään pääosin punaiset.
Isona lisäbonarina autossa on tuo kattoteline. Ei sillä välttämättä, että sillä olisi käyttöä, mutta onhan se nyt vaan ihan sairaan hienon näköinen.
Enpä alkanut tinkimään. Tinkiminen on ollut minulle aina vierasta touhua, jos haluan jotain olen siitä valmis maksamaan sen mitä pyydetään. Ja kun puhutaan 2000 €:n hintaisesta autosta, tinkimällä saa harvemmin mitään merkittävää eroa aikaiseksi.
Mutta siinä se nyt on. Perjantaina se tulee kotiin. Ja sitten joutuu ehkä muutaman kierroksen ajelemaan tässä korttelin ympäri. Ihan vaan pari.
Vieläkin ihan epätodellinen olo, onks toi oikeesti mun?
maanantai 1. huhtikuuta 2019
Kevättä rinnassa ja neljänkympin kriisi

Pitkään on taas ollut hiljaista tämänkin blogin suhteen, oikeastaan syynä on ollut, ettei ole ollut kovinkaan paljon kerrottavaa. Mopo on kulkenut sen mitä on kerinnyt eikä mitään ihmeempää ole oikeastaan tapahtunut.
Nyt kuitenkin on käsillä tätä tarinointia koskeva suurin muutos sitten ehkä tämän blogin kirjoittamisen aloittamisen (ja sen ensimmäisen moottoripyörän ostamisen). Minullahan on ollut jo pidemmän aikaa suunnitteella vaihtaa Virago johonkin isompaan moottoripyörään, koska lähinnä suunnitelmissa on ollut luopua autosta kokonaan. Elämäntilanteet ovat kuitenkin heitelleet vähän joka suuntaan ja nyt lopputulema näyttääkin ihan toisenlaiselta, kuin olin suunnitellut: arkikäytössä ollut Ford Fiesta lähtee nyt myyntiin ja sen sijaan, että ostaisin siitä käteen jäävällä rahalla uutta moottoripyörää, olen päättänyt pistää rahat harrasteautoon. No millaiseen sitten? Kuplavolkkariin.
Olen oikeastaan jo pikkupojasta asti rakastanut kuplavolkkaria autona. Vaikkei omassa taloudessa (niin lapsuudessa kuin aikuisiälläkään) ole kuplaa koskaan ollut, on sellaiset aina herättäneet minussa poikkeuksellisen vahvaa kiintymystä. Lapsuudessani ihailin naapurin sedän ensin keltaista ja myöhemmin kullanväristä kuplakulkuneuvoa ja jo silloin päätin, että jonain päivänä minullakin on tuollainen. Unelma unohtui monen muun asian alle oikeastaan vuosikymmeniksi, mutta nyt isojen elämänmuutosten ollessa muutenkin käsillä, päätin hoitaa 40v kriisiä hankkimalla autotalliin pyöreämuotoisen saksalaiskulkineen.
Viimeinen pari kuukautta on tässä mennyt tutustuen kuplaan noin teorian tasolla, lähinnä lukien foorumeita ja korjausmanuaaleja sekä tietenkin metsästämällä sopivaa kulkinetta internetistä. Muutama potentiaalinen vaihtoehto on tullutkin vastaan ja tänään tämä varsin spesifinen autokuume (joka on muuten minulle äärimmäisen outo kokemus) alkaa tuottaa hedelmää, kun menen katsomaan ja koeajamaan oikeastaan mielekkäintä kandidaattia myynnissä olevista kuplista.
Koska moottoripyörän kanssa blogin kirjoittaminen on ollut monilta osin mieltä virkistävä kokemus, on varmasti sanomattakin selvää, että tulen jatkossa laajentamaan tämän blogin kirjoituksia koskemaan myös elämää kuplavolkkarin ratin takaa. En todellisuudessa ymmärrä yhtään mitään vielä näistä kummallisista koppakuoriaisista, joten toivotankin kaikki lukijat, uudet ja vanhat mukaan seuraamaan elämääni ja oppimistani kuplan kanssa.
Uutta postausta siis luvassa tänään tai huomenna vielä siitä, miten tuo potentiaaliseen tulevaan kulkineeseen tutustuminen meni. Kuvien kera.
edit. Eipä onnistunut käydä katsomassa kotteroa maanantaina. Tänään uusi yritys ja niitä kuvia sitten heti, kun vaan auto on nähty livenä.
--
Mites se moottoripyörä, onks se nyt unohdettu kokonaan? Eipä ole, tuolla se tallissa nököttää. En ole myymässä sitä pois ainakaan näillä näkymin, joskin tulevana kesänä tuskin hirvittävästi tulen sen sarvissa roikkumaan; johtuen luonnollisesti kuplaan kohdistuvan mielenkiinnon päälimmäisyydestä. Viragoa ei ole toki unohdettu, se jää minulle toiseksi kulkineeksi ja varmasti tulen myös jatkossa kirjoittamaan siitäkin lisää.
Tunnisteet:auto,beetle,bug,kupla,volkswagen,vw | 0
kommenttia
Tilaa:
Blogitekstit
(Atom)
Search
Sisällön tarjoaa Blogger.
#1300
#auto
#cruisailu
#kaupat
#koeajo
#kupla
#kupla #1300 #auto #volkswagen #kaupat #koeajo
#kustomointi
#laturi
#polttoaine
#volkswagen
1300
270
3D-tulostus
535
801
Ace Cafe
air
ajokertomukset
ajolasit
ajovarusteet
amazon
anime
asennus
audio
auto
autokoulu
Bashan
beetle
Bell
bensaletkut
bensapumppu
biltema
blogit
Bobster
Bolt
Bonneville
bug
Bullit
detailing
Dinli
disco
DMX
dokumentti
elektroniikka
elokuva
esittely
exodus
flekti
H-D
halkeama
hanskat
Harley-Davidson
harrastetoiminta
HD
hifi
hiilet
hionta
honda
huilu
huippunopeus
huolto
huppu
hylätty
Icon
igniter
ilmanpustari
ilmansuodin
ilmastointiteippi
ilmaus
Indian
instagram
intake
irroitus
iskunvaimentimet
jarrut
jbl
jesari
jumissa
jäähdytin
Jäähdytys
kaasari
kaasuvaijeri
kahvalämmitin
kahvat
kaikki hajoaa
kaiuttimet
kannentiiviste
kansipahvi
katsastus
kaupat
kerrospukeutuminen
kesärenkaat
ketjut
kevät
kiinnitys
kirjat
kirjoittajat
kokoontumisajot
koneteräsharja
korjaus
ktm
kuljetus
kupla
kuplavisiiri
kustomointi
kuvat
kypärä
kypärät
kytkin
käsijarru
Laakeri
laki
lasikuitu
lataus
laturi
Lauge Jensen
laukut
leikkaus
liikenne
liikennevirasto
lisävalot
lisävarusteet
Lontoo
lämmitin
lämmitys
maalaamo
maalaus
maali
matka
matkakertomukset
mattamusta
messut
miitti
moottoripyörä
moottoripyörät
motonet
mugen
musta
myyminen
Mönkijä
nettivaraosa
nopeus
oheistuotteet
ohjaustanko
ohjelmat
onnettomuus
ostokset
paketti
pakkaaminen
pakoputki
pakosarja
pehmuste
personointi
perän jäykistäminen
pesu
photoshop
pirkkala
plus katsastus
pohjamaali
poliisi
polttoaineensyöttö
posti
prelude
prototyypit
puhelin
puhelinteline
pulverimaalaus
puskuri
raidetangon pää
raidetanko
ram
ram cold air intake
rattaat
rekisterikilpi
rengasventtiili
renkaat
reppu
retro
roadtrip
saappaat
sadekeli
satula
scifi
sissybar
sisusta
sisävalot
sivustot
sr400
srv250
Street
Street 500
Street 759
strut
styling
subbari
subwoofer
sukat
sukka
suprine
suutin
sytytystulppa
sähkö
sähkömoottoripyörä
säätö
takaratas
talvi
talvivarusteet
tankorukkaset
tapahtumat
tarra
tarvikkeet.
tavarateline
tcm
tee-se-itse
tehoputki
teippaus
tekniikka
tiedotus
Toukoajot
Triumph
tuning
turvallisuus
tyyny
työkalut
ultraäänipesuri
uutiset
vaatteet
vaihdekeppi
Vaihto
vakuutukset
valot
vanne
vanteet
varaosat
varusteet
varustelu
venttiilihattu
verkkokaupat
vian etsintä
vianetsintä
viankorjaus
videot
vilkut
Virago
viritys
visiiri
volkswagen
vultus
vw
xs650
xv250
xv950
Yamaha
yccf
yksisarvinen
ylikuumentuminen
änkkäri
äänentoisto
äänenvaimennin
öljyproppu
öljyvaihto
Blogiarkisto
-
►
2021
(12)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (3)
- ► tammikuuta (5)
-
►
2020
(10)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (4)
-
►
2018
(2)
- ► toukokuuta (2)
-
►
2016
(8)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (1)
-
►
2015
(15)
- ► heinäkuuta (4)
- ► toukokuuta (3)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2014
(46)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (9)
- ► toukokuuta (6)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (7)
- ► helmikuuta (10)
- ► tammikuuta (4)
-
►
2013
(96)
- ► joulukuuta (7)
- ► marraskuuta (10)
- ► heinäkuuta (11)
- ► toukokuuta (15)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (8)
-
►
2012
(91)
- ► joulukuuta (4)
- ► marraskuuta (9)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (11)
- ► huhtikuuta (15)
- ► maaliskuuta (10)
- ► helmikuuta (2)
Copyright Pärinää 2012