Tässä nyt pieni video siitä, miten tuo eilinen reikien poraaminen vaikutti pyörän ääneen. Meteliä ei juurikaan tullut lisää, mutta ääni muuttui mukavasti matalammaksi ja rouheisemmaksi. Toki nyt taas puhelimella kuvattu video ei oikein anna oikeutta tuolle malammalle äänelle.

Putkiston modaus oli todella helppo projekti, itse tekemiseen meni ekä noin 10 minuuttia. Merkkauspiikillä ja vasaralla merkkasin kohdat (ensimmäisen kolmen rei'än kanssa, seuraavan kolmen kanssa en sitten enää sitä tehnytkään), porasin hieman pienemmät rei'ät ja sitten poraamaan isompia reikiä. Tässä vaiheessa akkuporakoneeni ilmoitti kuitenkin, että voisi olla aika hankkia uusi akkupora, joten seurasi hieman säätöä, jotta sain porakoneelle ulkonsa sähköä ja rei'ät porattua.

Absoluuttisen totuuden kertovalla ja ehdottoman tarkalla ("sarkasmikyltti") puhelimen desibelimittarilla takapyörän reunasta mitattuna ennen modia sain tyhjäkäynnillä aikaiseksi 79 dB metelin, kun taas modin jälkeen meteli nousi 80 dB tasolle. Vaikka tämä on nyt suuntaa antava mittarin laadusta jotuen, kertoo se jotain siitä, että ihan hirveästi meteliä ei lisää tullut. Ja tämä on tietenkin ihan hyvä asia, koska nyt sentään soundi jylisee vähän bassompana.

Ylempi äänenvaimennin on vielä poraamatta, mutta harkitsen senkin poraamista ihan pelkästään symmetrian takia.

En muista olenko varsinaista postausta tästä aiheesta tehnyt, mutta tarkimmat lukijat varmasti muistavat, että suunnitelmissa on mennä kyseiseen tapahtumaan koko viikonlopuksi. Kyseessä siis YCCF:n järjestämä kansainvälinen ralli, johon on osallistumassa väkeä eri Yamaha custom -kerhoista ympäri maailman. Luvassa ohjelmaa ja motoristeja koko Yyterin leirintäalueen laajuudelta. Kyseessä on siis varsin kookas tapahtuma.

Koska olen menossa paikan päälle pyörällä, varasin siirtymiseen vähän aikaakin. Samalla reissulla sitten käyn moikkaamassa vanhempiani Punkalaitumella ja vietän yhden yön siis samalla siellä. Reittivalitakin on tällä kertaa jotain muuta kuin "suoraan kohteeseen lyhyintä mahdollista reittiä". Suunnitelmissa on välttää tuota kakkostietä kuin ruttoa ja kierrelläkkin vähän pienempien teiden kautta Tammelan ja Urjalan kautta. Matkaa ei juurikaan kerry enempää, matka-aikaa kylläkin. Mutta se, mitä olen tässä moottoripyöräillessä oppinut, on että "tärkeintä ei ole määränpää vaan matka".

Näillä näkymin matka sitten jaktuu todennäköisesti perjantaiaamuna tai mahdollisesti jo torstai-iltana Poriin ja sieltä takaisin lähden sitten ajelemaan sunnuntaina. Tarkoitus olisi taas sitten majoittautua sunnuntaina matkan varrella vanhemmillani ja sitten palata maanantaina takaisin kotiin. Maanantain reittiä en ole sen suuremmin suunnitellut, todennäköisesti, jos sää vaan on kelvollinen, reitti on kuitenkin taas jotain muuta kuin kakkostietä. Minulla on kuitenkin koko päivä aikaa käyttää kotiin palaamiseen.

Kilometrejä tulee suorallakin kotiinpalaamisella kuutisensataa mittariin joka tapauksessa, joten kyseessä on pisin koskaa tekemäni moottoripyöräreissu. Luotan kuitenkin sekä itseeni että pyörääni sen verran, että olen pelkästään innoissani tästä tulevasta reissusta.

Putki alkuperäisessä kunnossaan ennen mitään modifikaatioita

Jahas, nyt on tullu Mikko-pojalla se hetki, kun ompelukone alkaa kuulostamaan liikaa ompelukoneelta. Oikea ratkaisuhan tähän olisi vaan ostaa joku isompi pyörä, mutta taloustilanne kun ei anna oikein myöten siihen. Siispä mikä ratkaisuksi? No oikeastaanhan tämä idea lähti törmättyäni itse ratkaisuun Viragotech forumilla: putkiston poraaminen. Nykyisten moottoripyörien melusäännösten puitteissahan tämä on laiton modifikaatio, mutta sen verran ahdistaa nykyinen ääni, että voisihan sitä koittaa. Vaihdokkiputkistoja näyttää saavan suhteellisen edullisesti eBaystä, jos haluaa palauttaa sitten takaisin alkuperäiseksi, joten eiköhän sitä lähdetä sitten leikkimään.

Tähän on oikeastaan kaksi tapaa tehdä putkiston poraaminen putkiston perusrakenteesta johtuen. Brutaalimpi tapa on porata putkistosta pois koko keskiputki, johon tarvitsee sitten reikäsahan ja porakoneen. Reikäsahalla sitten sahataan keskiputken ympäriltä ja napataan koko torvi pois. Tällä saadaan aikaiseksi kuulemma (ja muutaman Youtube-videon perusteella) varsin vaikuttava muutos pyörän käytiäänessä.

Kevyempi versio on sitten porata keskiputken ympärille reikiä, jolla saadaan pakokaasu kimpoilun sijasta pärisemään putken vierestä pihalle. Tämä modifikaatio tarvitsee toteutuakseen poranterän ja porakoneen. reikien koolla ja määrällä voidaan vaikuttaa hieman sitten siihen, kuika kovasti sitä meteliä putkesta oikein tulee. Tämä versio kuulostaa itselleni enemmän kokeilemisen arvoiselta, koska tämä on myös helposti peruutettavissa: senkun ruuvaa reikiin vaikkapapultteja sitten, jos haluaakin eroon modista.

Tänään pitää tutkiskella hieman, löytyykö minulta sopivaa poranterää ja jos löytyy, riitääkö akkuporakoneessa puhtia porata tällaisia reikiä. Mikäli akkukoneessa ei riitä teho putken poraamiseen, niin pitää sitten varmaan pakata viikoloppuna reppuun porakone ja tulla taas tänne työpaikalle reikiä porailemaan. Tai sitten ainahan voin utilisioda autopaikan lämmitystolpan porauskäyttöön, mitä käytinkin taannoin mönkijän kanssa useaankin otteeseen sähkön lähteenä. Ajattelin lähteä liikkeelle nyt ensin kolmella 8mm reijällä ja nostaa määrä sitten tuplaksi, jos näyttää siltä, että meteliä ei tule tarpeeksi. Ja jos sekään ei riitä, niin sitten reikiä isommaksi vaan niin kauan kun tilaa riittää. Tuohon kun mahtuisi (jos saa vaan rei'ät osumaan hyvin kohdalleen) varmaan 14-15mm reikiä 6 kpl!

125/250 Viragon vakioputkistohan on varsin typerä paketti siinä mielessä, että ylempi putki on käytännössä turha. Putket liittyvät toisiinsa ilmeisesti katalysaattorimötillä pyörän alla. Taaemman pytyn putkikin on oikeasti pelkästään feikki, oikea putki kiertää pyörän alta. Jotkut ovat poranneet reikiä myös/vain ylempään äänenvaimentimeen ja tulosta on kuulemma tullut silläkin. Itse lähden liikenteeseen kuitenkin pelkästään alemman äänenvaimentimen poraamisella.

Illalla/huomenna todennäköisesti sitten vähän lisää tämän edistymisen osalta. Puoliso kun on tänään taas jossain työpaikan aktiviteetissa, niin minulla riittää aikaa puuhastella mopon kimpussa, kunhan säät vaan sallivat.

...ja oikeastihan haluaisin pyörään dragpipet (jo pelkästään ulkonäkösyistäkin).

--

Honda CMX 250 Rebelin tarvike- iskarit eBayssä. Hintaa 59,95 dollaria.

Toinen modifikaatio, mitä olen miettinyt tälle kesälle vielä toteutettavaksi on perän madaltaminen niin alas kuin suinkin mahdollista. Vaihtoehtoja tähän on tullut vastaan käytännössä oikeastaan kaksi. Joko perän jäykistäminen nk. struteilla (iskarin tilalle tulevat suorat tangot) tai sitten iskarien vaihtaminen joihinkin lyhyempiin. Honda Rebelin (tai tuttavallisemmin CMX:n) iskarit käyvät Viragotech forumin mukaan suoraan pikkuviragoon ja ovat melkein 2 tuumaa lyhyemmät. Kyseisiä iskareita saa eBaystä kohtuullisella hinnalla jenkeistä ja aasiasta (n. 40e + 45e postarit, tulleja tämmöiselle paketille kertyy semmoiset n. 20 e) niin käytettynä kuin uutenakin. Jäykistäminen taas onnistuu pienellä säätämisellä HD Sporsterin jäykistys struteilla, joista tosin joutuu kuulemma päätyreikiä hieman suurentamaan poraamalla.

Kumpiko sitten menee toteutukseen, sitä on vielä hieman paha mennä arviomaan. Jäykkäperäinen kyllä kiinnostaisi jossain määrin, mutta mietityttää hieman se tosiasia, että pyörä pitäisi käytännössä muuttaa sitten yksipaikkaiseksi soloseatin avulla, jotta edes jonkinlaista iskunvaimennusta saisi. Ei sinänsä huono idea ihan esteettisessäkin mielessä, mutta toisaalta taas olisi kuitenkin kiva pitää emännälle paikka pyörässä tarvittaessa. Osittain häntä varten kun ostin juuri sissybarinkin. Toisaalta taas perän jäykistäminen mahdollistaisi perän rakentamisen vähän pidemmällekkin rengasta nuolevine lokareineen jne. No, tämä on nyt laitettu mietintämyssyyn, katsotaanhan nyt sitten, mitä tästä oikein tulee.

Vaikka järjestävä taho tässä tapahtumassa onkin kovin kaupallisen makuinen (Teknisen Kaupan ja Palveluiden yhdistyksen moottoripyöräjaosto), on ajatus silti jalo: mene 7.6. moottoripyörällä töihin ja jaa moottoripyöräilyn ilosanomaa lähipiirillesi. Idea vaikuttaa ihan pätevältä, tiedän omallakin työpaikallani olevan monta motoristia, joista valitettavan harva tulee pyörällä töihin. Itse taas kuulun täysin päinvastaiseen ryhmään: jos nyt ei aivan kaatamalla vettä tule, niin pyörällä töihin mennään. Työmatkoista kertyykin mittariin pelkästään vähintään parisen tuhatta kilometriä itselleni vuosittain.

Vaikka itse vietänkin tynkäkesälomaa tuona päivänä, niin haastankin kaikki kynnelle kykenevät painelemaan sinne työn ääreen 7. päivä sillä kaksipyöräisellään.

Lisää infoa Motokuume.fi sivulta.

No niin, tänään pääsin sitten testaamaan sitä sissybaria käytännössä tavarankuljettamiseen. Aamulla oli meno salille ja päätikin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja pakata treenikamat reppuu, jonka sitten köyttäisin repun omilla kiristysremmeillä kiinni sissybariin. Ja näinhän siinä sitten kävi: reppu istuu vähintäänkin tiiviisti sissybarissa, kun se on kiinnitetty joka suunnalta ristiin. Todennäköisesti remmit eivät kuitenkaan riitä, kun reppu on pakattu ihan täyteen kamaa, joten joudunkin silloin turvautumaan irtoremmeillä repun köyttämiseen. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen tähän ratkaisuun kokonaisuutena, hommahan toimi juuri niin kuin olinkin suunnitellut. Repussa kun on runsaasti vielä kiinnityslenkkejä, saan helposti ensi viikolla myös teltan, makuualustan ja -pussin kulkemaan samalla mukana.

--

Kaikki ideat eivät ole aina niin onnistuneita kuin toiset ja niinhän kävi tuolle teippausprojektillekkin. Kontaktimuovi ei ole oikein pätevä vaihtoehto, jos teippiä tarvitsee ruveta venyttelemään. Pitää varmaan siis hakea ihan oikeaa teippausteippiä, jos haluaa tähdet tankkiin. En kyllä tiedä, onko sekään itseä miellyttävä idea, koska tankissa olevat virago-logot jäävät ikävänä kohokuviona näkymään. Pitää varmaan vaan suosiolla käyttää pyörää maalarilla tai viritellä jotain maalaustilaa.

Alkaa pikkuhiljaa sattumaan aivoon pahasti tuo pyörän tankissa oleva, varsin 80-lukua kunnioittava "Virago" teksti. Teksti kun on vieläpä ystävällisesti lakkapinnan alla, niin ei sen poistaminen tule oikein kyseeseen ilman pyörän ylimaalausta. Maalaus on kyllä nyt koko ajan enemmän ja enemmän lähempänä kolautettuani lakkapintaan ikävän jäljen tankoa vaihtaessa, mutta ei nyt ainakaan kesken ajokauden aleta kyllä pyörää maalauttamaan. Katsellaan sitä sitten talvella.

Mitäpä siis tehdä? No erilaiset teipit ovat aina mahdollinen ratkaisu. Mietiskelin tänään vähän vaihtoehtoja teippauksen toteuttamiseksi tankkiin niin, että tuo teksti jäisi peittoon. Photoshopilla sovittelin vähän erilaisia vaihtoehtoja tankkiin (ks. kuva). Materiaalina kokeillaan tällä kertaa askarteluun ja sisustukseen tarkoitettua mattamustaa kontaktimuovia, mitä löytyi 20 m rulla kymmenen euron hintaan Itäkeskuksen Prismasta. Viikonlopullehan tämä askartelu menee tai mahdollisesti jopa ensi viikolle, mutta valinta mallista on sentään jo tehty: viimeisenä listassa olevat suuret tähdet pääsevät tekstiä peittämään. Laittelen kuvaa sitten, kun teippaus on tehty.

No olihan se pakko mennä tuonne sateeseen ruuvaamaan sissybar heti kiinni. Sellainen minä olen: en malta odottaa niin ikinä yhtään enempää, kun on aivan pakko. Onneksi sentään sade laantui askartelun ajaksi lähinnä tihkusateeksi enkä kastunut sen pahemmin.

Helppo hommahan tuon kiinnilaittaminen on. Vanha matkustajan "kahva" lähti irti kahta lokaria paikallaan pitävää pulttia löysäämällä ja sen jälkeen otin ne yksi kerrallaan irti ja laitoin sissyn kiinnitysraudat paikoilleen. Tämän jälkeen sissybar rautoihin kiinni ja kiinnitysrautojen kiristys sekä sissybarin kiinnityspulttien kiristys. Ja siinähän se oli. Aikaa meni varmaan 10 minuuttia ja lopputulos hivelee silmiä.

Ihan korkeimmaksi kohdaksi tämän ylikorkean sissybarin huippu ei yllä, mutta ei se kauaksi jää. Peilien yläreuna on alle 5 cm korkeammalla. Näin korkeita sissybareja en ole nähnyt oikein näyttelyjen ulkopuolella missään sitten 80-luvun, eivät taida olla oikein muodissa nykyrakentamisessa. Ja se onkin yksi syy siihen, miksi tällainen tuli omaan pyörääni: ei tule ihan heti vastaan taas samanlaista. Toinen syy on tietenkin matkustajan mukavuus ja "turvallisuus", taaksepäin kun on tuon läpi vaikea pudota.

Tärkein syy tämän asentamiselle oli kuitenkin käytännöllisyys. Reppu selässä on ikävä ajella, varsinkin jos kamaa on vähänkin enemmän. Käyn usein salilla aamulla ennen töihin menoa ja se tarkoitaa salivermeiden raahaamista töihin ja takaisin joka päivä. Olisi paljon mukavampaa, kun repun saisi johonkin kiinni, ettei sitä tarvitsisi selässä roikottaa. En kuitenkaan halunnut mitään tarakkaa ihan pelkästään esteettisistä syistä, joista johtuen myös taka- ja sivulaukut ovat saaneet pyörästä lähteä. Nyt voin köyttää repun sissybariin kiinni repun omien remmejen ja/tai kuormaverkon avulla. Se, kuinka paljon köyttämistä reppu todellisuudessa vaatii, selviää varmaan perjantaina.

No sehän tuli äkkiä. Vaikka vähän säätämiseksi DHL:n tullauksen kanssa menikin, viikko tilaamisesta on mielestäni varsin inhimillinen toimitusaika. Hintaakaan ei pahasti kertynyt sissybarille edes tullienkaan kanssa, vaan pysyttiin alle sadan euron (tarkka hinta toimituskuluineen ja tulleineen oli 99,95 €).

Siinä se nyt on, juuri paketista kaivettuna. Ensivilkaisulla se näyttää juuri sellaiselta kuin pitäisikin. Korkeutta on reilusti, yli puoli metriä. Laatu näyttää olevan suhteellisen perusluontoista: ei mitenkään erikoista, mutta varsin tukevan näköistä. Mukana tulivat kaikki asennukseen tarvittavat pultit sekä asennusraudat. Selkänojan takaosa on tasaisen tyhjä ja siitä syystä se huutaakin kovaan ääneen joko jotain irvailevaa tarraa tai vaikkapa pellistä tehtyä "xl8r" tms. logoa. No, saa nähdä. Pitänee askarrella jotain pätevää, selkänojaan on toki helppo päästä käsiksi, se kun lähtee irti ristipääruuveilla.

Ulkona sataa vettä, mutta taidan silti uhmata tänään säätä ja mennä asentamaan sissyä paikalleen kotipihaan. Pitäähän se saada heti kiinni, jotta saa vähän kuvaa siitä, miltä se oikein näyttää.

Ollappa se autoatalli itsellä. Ollappa.

Tässä nyt vähän runsaan vuoden verran tuota pyörää muokkailleena alkaa tulla sellainen tunne, että jo jonkinlainen määränpää alkaa häämöttää pyörän ulkonäön kanssa. Mutta onneksi meillä on internet ja sen tarjoamat rajattomat ideat ja mahdollisuudet. Tässäpä nyt siis muutama netistä löytämäni kuva, joissa omasta mielestäni varsin näyttävällä tavalla rakennettuja XV250:iä. Näistä irtoaakin paljon ideoita ja ajatuksia kehiteltäväksi.

Tänäänpä päätin sitten käydä vihdosta viimein hakemassa pidemmän jarruletkun Viragoon. Korkeamman tangon myötä alkuperäinen kun on vähintäänkin jämpti. Niinpä suuntasin nokkani heti aamusta siinä kahdeksan jälkeen Tokimotoon Vantaalle. Pulju ilmoittaa aukioloajoikseen 9-16, joten operaatio oli suoritettava ennen töihin menoa, jos siellä meinasi keritä käymään.

Olin firman oven takana muutamaa minuuttia ennen yhdeksää. Koko firma pimeänä eikä ovikelloonkaan vastaa kukaan. Odoteluani noin vartin, päätin soittaa ovesta löytyneeseen puhelinnumeroon. Numerosta vastasikin firman toimitusjohtaja, joka kertoi olevansa heittämässä pyöriä asiakkaalle Kouvolan suunnalla. No kiva! Päätin kuitenkin odotella, jos paikalle saapuisi muuta myyntihenkilökuntaa. Kävin siinä sitten vähän pyörähtelemässä lähikulmilla ja kahvilla. Palasin asiaan siinä vähän kymmenen jälkeen. Edelleen pimeää. Kaivelin Tokimoton sivuilta heidän mutukin yhteystietonsa ja soittelin myyntiin. Vastaaja.

Odoteltuani vähän yli yhteentoista asti päätin vielä soittaa firman toimarille. Hän ei lupaillut ketään paikalle, joten jouduin lähtemään tyhjin käsin kotiin. Otti päähän, isosti.

Jarruletku riittää kyllä nykyisellä tangon asennolla ja ihan pelkästään hermostuksissani päätikinkin lykätä jarruletkun hankinnan sitten hamaan tulevaisuuteen. Jotain korvaushoitoa kuitenkin tyydyttämättömiin ostotarpeisiin piti keksiä ja niinpä päädyin tilaamaan Viragoon sissybarin eBaystä. Toivottavasti se nyt tulisi edes nopeasti.

Noin, sillä lailla meni neitsyys tässäkin asiassa. Kävimpäs eilen Tuusulan Vanhalla Unkalla YCCF Etelä-Suomen viikkotapaamisessa. Matkaahan tuonne kertyy kotoa reilu 30 km suuntaansa.

Sinne mennessä valitsin reitiksi ruuhkaa välttääkseni pääväyliä välttelevän reittivaihtoehdon Google Mapsista. Mapsia sain käytettyä hyvin uuden puhelintelineeni avustamana, jonka kanssa havaitsin positiivisen ominaisuuden: käyttäessä toista puhelintani (Samsung Galaxy S3 Mini) mahtuu puhelinkoteloon sisälle myös laturin piuha. Ei sillä, että vesitiiviyden kannalta tästä mitään hyötyä olisi, kiinalainen laturi kun polttaisi itsensä todennäköisesti vesisateessa noin 10:ssä minuutissa. Mutta mukava huomata että johto mahtuu sisälle koteloon.

"Ruuhkaton" reittivalinta meni siinä mielessä vähän pieleen, että kahteen kertaan ajelin "hitaan kulkuneuvon" (ensin jonkun traktorin ja sitten kaivinkoneen) perässä yhteensä varmaan toistakymmentä kilometriä. Musiikki raikasi kuulokkeissa, joten tämä ei kuitenkaan suuremmin haitannut vaan nautin komeasta kelistä ja hyvästä fiilisksestä.

Paikalle päästyäni porukkaa olikin mukavasti paikalla, ehkä siinä noin toistakymmentä pyörää ja kuljettajaa. Päädyin vanhemman kerholaisen kanssa samaan pöytään istumaan ja lyhyen keskustelun jälkeen huomasimmekin hämmentävän asian: asumme samassa kaupunginosassa ja kyseisellä herrasmiehellä on pyörä ihan meidän nurkillamme.

Parin kupillisen kahvia, paninin ja kermamunkin jälkeen olikin aika lähteä kotia kohden saunomaan. Tällä kertaa sitten päätikin painaa vähän nopeampaa reittiä kotiin ja reittivalinta osui Motörheadin Hellriserin saattelemana Tuusulanväylän kautta Kehä III:lle ja siitä Itäväylää kotiin.

Olipas mukava tavata muitakin kerholaisia. Pikkuhiljaa alkaa tulla naamatkin tutuksi jonkin verran. Hyvää porukkaa!

Tässäpä nyt päivitetty ja parempi kuva siitä, miltä Virago näyttää tänään. Napattu puhelimella aamulenkin päätteeksi ja käsitelty sitten kovin Photoshopissa (taiteellinen vapaus, sori).

Ja joo, on se kurainen.

Sissybar. Selkänoja takanaistujalle. Sepä se.

Olen oikeastaan pyörän hankinnasta alkaen harkinnut sissybaria pyörään. Into on kuitenkin vähän laantunut, kun suunnitelmat muuttuivat välillä yksipaikkaistamisen suuntaan. Jokin kuitenkin herätti kipinän uudelleen viimeaikoina ja idea jalostuikin uudelle asteelle. Jos kerran meinaat tehdä muutoksia, niin paree lyödä ne sitten kunnolla ylitse: ajatus korkeasta, 80-luvun rakentelutyylin mukaisesta sissybarista on nyt kypsynyt pari viikkoa päässäni.

Nykyäänhän sissybar on lähinnä matala selkänoja takanaistujalle, mutta aiemmin se oli useasti myös eräänlainen tavarateline ja myöskin koriste. Tuollainen pyörän korkeimmaksi kohdaksi nouseva sissybar on tosin tänä päivänä harvinainen niin liikenteessä kuin myös kaupoissa. Mikäpä siis avuksi? Stormilta saisi kyllä kiinnitysraudat, mutta itse sissyn hankkiminen menee helposti kyllä teettämiseksi. Tuskimpa tuolle tietysti liikaa hintaa kertyy, loppuviimenhän haluaisin vain taivutetun putken, jossa on ruuvinpaikat oikealla kohdalla.

Nyt kuitenkin vastaan tuli eBaytä läräillessäni myös tämä. Valmiiksi korkea sissybar selkänojalla. Tästä löytyi myös tarakallinen versio, mutta en sitten tiedä, haluaisinko pyörään tarakkaa. Hintaeroa olisi noin parisen kymppiä ja saisihan sen tarakan siitä irtikin tarvittaessa. Hmm...

No, viimeistään sitten kesälomarahojen myötä taas pitää suunnitella tarvehankintoja pyörään. Sivukilpiteline on jo hankintalistalla ja varmaankin toiseksi voisi koittaa saada nyt tämän sissybarin.

Tietysti, jos tämän haluaisi lyödä ihan överiksi, niin ainahan voisi teetättää kettingistä hitsatun sissybarin.

 He...paukkui taas eilisellä reissulla. Varmaan päässyt minun loistaviin teippipaketteihin sisälle kosteutta ja kosketushäiriö kiusaa taas. Tällä kertaa sulakkeen vaihtaminenkin meni vähän haasteelliseksi projektiksi:

Olin päättänyt käyttää hyvän siivun lauantaita tien päällä ja olinkin noin 60 km päässä kotoa, kun kääntyessäni vasemmalle vilkku pimeni. Vasemman puoleinen takavilkku on kiukutellut koko kevään, mutta pieni kopautus siihen on palauttanut sen aina toimintaan, niin en ole nähnyt vaivaa avata sitä. Pysähdyinpä sitten paikallisen huoltoaseman pihaan ja aloin irroittamaan satulaa. Tässähän se "mukava" yllätys sitten tulikin vastaan, kun toisen puolen ruuvista olin ilmeisesti tohkeissani vääntänyt kiereet pilalle. Ja ystävällisestihän ruuvi toki pyöri paikallaan.

Noin puolen tunnin päästä satula oli kuitenkin auki, kiitos erinäisen työkalujen, mitä työkalurullasta löytyy. Piti nähdä kuitenkin paljon vääntämistä, kääntämistä, pakottamista ja kiroilemista, ennen kun satula oli poissa. Varasulake löytyi sulakekotelosta, olin osannut varautua. Varasulakkeen ikä oli noin 2 vilkun välähdystä, jonka jälkeen pienen kipinöinnin saattelemana se oli taas palanut. Onneksi olin huoltoaseman pihassa ja sieltähän sitten noudinkin paketillisen sulakkeita. Vähän harmitti, kun piti ostaa kokonainen paketillinen, kun olisin tarvinnut yhden. Hetken päästä ei enää harmittanut yhtään, kun vilkku oli polttanut 2 10A sulaketta lisää. Paketista löytyi enää 20A sulakkeita, joten päätin sitten kokeilla sellaista. Ja hyvinhän se toimi, koko loppu matkan. Tiedän, tää on tätä "ei-näin" sektoria, kun laitetaan isompi sulake korvamaan pienempää, mutta vaihtoehtoja ei kovin paljoa ollut, mikäli halusin vilkutella loppumatkan.

--

Mitä itse reissuun tulee: mitä parhain sää, edellisen yön keikan jälkeiset hyvät yöunet (mikä on äärimmäisen harvinaista), tankki täynnä bensaa. Eipä paljon parempi voisi olla lähtöasetelma. Reitti kulki suunnilleen malliin Helsinki - Vantaa - Kerava - Järvenpää - Hyvinkää - Nurmijärvi - Tuusula - Vantaa - Helsinki ja matkaakin kertyi melkein 150 km mittariin. Ja tietenkin kertyi myös sitä maakuntatuntemusta, mitä olenkin kovasti kaivannut täällä suunnalla.