Elokuvathan ovat innoittaneet ihmisiä milloin mihinkin ja tällä kertaa sellainen innottaminen on tuottanut jotain uskomattoman hienoa. Amerikkalinen UD Replicas valmistaa moottoripyöräilyasusteita perustuen ikonimaisiin elokuvapuvustuksiin. Pukuja löytyy niin Tron Legacy elokuvasta tutuista hahmoista, Batmanista kuin myös Kapteeni Amerikasta. Kaikki asut ovat käsin tehtyjä ja varustettuja asianmukaisilla suojilla. Hintalaput tosin pyörivät siinä tuhannen dollarin paikkeilla, eikä eurooppaan saatavuudesta ole toki tietoakaan (tosin UD Replicas oli lupaillut Facebookissa eräässä kommentissa euroopan edustusta vuoden loppuun mennessä).

Oheisessa kuvassa esiintyvä Sam Flynn Tron Legacy puku sopisi loistavasti Shark Evoline III LUMI kypärän kanssa äärimmäisen tyylikkään kokoonpanon aikaansaamiseksi. Sitten tosin alla pitäisi olla ihan oikea Lightcycle, mutta rahallahan niitäkin saa (joskin 55k dollaria alkaa olla jo aika suolainen hinta).

Tosiasiassa, vahvasti itse kyllä suurena Batman fanina harkitsisin kyllä tuota Batman Begins Street Leather Jacket -takkia, jos hinta ei olisi 400:aa dollaria. Vaikka eurooppaankin edustus saatasiin, totuttuun tapaan hinta yleensä sitten konvertoituisi varmasti 400:sksi euroksi ja se on ehkä aavistuksen verran liikaa.

Mikäs se siellä pilkistää? Aivan oikein, sehän on tupakansytytinpesä. Bilteman takuuvarmaa laatua alka vitosella muistaakseni, tuo pesä on pyörinyt kaapin perällä jo pidempään. Ensi viikolla kun on edessä taas vähän pidempi reissu ja navigaatiolle on varmasti tarvetta, tarvii puhelimelle saada pyörästä virtaa. Paikan löytäminen tuolle tahtoi olla vaan hieman haasteellista, en tahtonut laittaa sitä esimerkiksi tankoon tai mihinkään muuallekkaan näkyville. Airboxin välistä löytyi kuitenkin täsmälleen sopiva paikka tuolle, ei tarvinnut edes ruuvailla mitään ja pesä pysyy silti paikallaan kuin tauti. Pikainen testi näytti antavan puhelimelle sen täyden ampeerin, mitä puhelimeni laturin pitäisikin antaa.

Kesän ostoksiin kuului myös peilien kanssa tilattu tuplalyhty. Kahdella H4-polttimolla varustettu kaksoissilmä olikin juuri niin hieno (tai ehkä vähän hienompikin) kuin toivoin. Kiinnikkeet etutelareihin kävin hakemassa Stormilta jo ennen lyhdyn saapumista ja heti kesäloman alettua päätinkin vaihtaa kaksoisvalaisimen viragoon odotellessani kypärän plastidipin kuivumista.

Ruuvasin lampun auki ja hoh hoijaa, millainen määrä piuhoja lampun sisältä paljastui. Useampikin nippu erilaisilla liittimillä toisissaan kiinni olevia johtoja paljastui kuitenkin varsin loogiseksi läpivienniksi ja kaikki johdot toisistaan irttotettuani paketti jakautui suunnilleen kahtia: ylöspäin lähteviin johtoihin (kontrolleille, vilkuille jne.) sekä alaspäin lähteviin (kohti akkua selkeästi). Vanhassa etulyhdyssä onkin aukko sekä ylhäältä että alhaalta tuleville piuhoille. Poistettuani lyhdyn ja yhdisteltyäni piuhat takasin jäljelle jäikin enää kaksi irtonaista piuhaa sekä H4:n kantaan sopiva liitin. Ei varmaan epäilystäkään, että nämä piuhat olinkin havainnoinut tulevaksi tuosta alkuperäisestä lyhdystä pääpolttimon sekä parkkivalon polttimon perästä. Tökin piuhat kiinni suoraan sopiviin liittimiin uudessa lampussa ja kaikki toimikin juuri niin kuin pitikin. Mielestäni vähän liian helppoa, kun ei tarvinnut edes yhtä johtoa katkaista. Olin varautunut kuitenkin kassillisella työkaluja ja liittimiä.

Hitusen tehoton tuo lyhty tuntuu olevan, johtunee ilmeisesti mukana toimitetuista pienistä polttimoista. Kävin eilen katselemassa paljonko tuollaiset ultra bright xenon look valot maksaisivat ja noin 10 e/kpl hintaanhan siitäkin hankinnasta selviäisi. Pitänee tilipäivänä kipaista sellaiset mopon nokalle.

Ulkonäkö alkaa pikkuhiljaa menemään lähemmäs omaa makua, tarkoitus olisi vielä vetää koko pyörä mattamustaksi plastidipillä.

Kesäloman alkuun päätimme käydä tutustumassa Moottorikahvilaan Paippisissa. Tuo erilaisille motoristeille ja mobilisteille dedikoitu kahvila sijaitsee Sipoon paippisissa meiltä sinne matkaa kertyy vajaa 40 kilometriä. Rakas puolisoni ei ollut vielä aikaisemmin uskaltatunut pyörän selkään nousemaan ja hänellä olikin edessään jännä reissu. Pakko oli kuitenkin kyydissä istumista totuttelemaan lähteä, ensi viikolla kun keula suuntaa Evon retkeilyalueella, missä vietämme yhden yön ystäviemme kanssa.

Päivä oli mitä parhain tällaiselle reissulle, aurinko paistoi ja tuossa vähän ennen puolta päivää liikkeelle lähtiessämme talon varjopuolella oleva lämpömittari näytti siinä suunnilleen 24:ää astetta. Tuntui, että flanellipaita liivin alla oli paikallaan ollessa aivan liikaa, mutta liikkeessä sentään ei liian kuuma tullut. Ajelimme Paippisiin päin vältellen suurimmaksi osaksi ihan kaikista isoimpia teitä, kehä 3:sta jouduimme tosin pätkänmatkaa päristelemään. Liikennettä tuntui olevan joka puolella ihmeellisen vähän, vastaan sentään tuli jonkin verran moottoripyöriä. Iloisesti nousi lapa melkein jokaisesta kohdatessa.

Paippisissa hörppäsimme kahvit ja katselimme vähän kateellisena viereisen pöydän lapsille kannettuja hampurilaisia. Pitää kyllä ehdottomasti käydä testaamassa nuo kyseisen paikan mehevän näköiset burgerit, mutta se on jonkun toisen reissun juttu sitten. Puolisoni valitteli hieman heikoista kiinnipitämisen mahdollisuuksista, hän kun oli roikkunut koko matkan nahkaliivini taskuista kiinni pitäen. Juttelimme joskus aiemmin, että sellainen kahvavyö voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu ja selvittelimme siinä kahvia juodessamme, mistä sellaisia oikein saisi. Hanx näytti kauppaavan noin 40 euron arvoista vyötä, joten suuntasemmekin Paippisista nokkamme kohti Konalaa.

Konalaan ajellessamme ajelimmekin sitten vähän matkaa moottoritietäkin, mikä oli kuulemma varsin jännittävää. Lahdenväylällä tosin ajoimme vanhan rättisitikan perässä 80 km/h vauhtia, joten varsinaisiin moottoritienopeuksiin ei päästy. Kehä I:n kautta Konalaan saavuttuamme päädyimmekin ostamaan Hanxilta tuon kyseisen vyön ja kävimme samalla myös Motonetissä, joka sijaitseekin nykyään ihan Hanxia vastapäätä. Motonetistä mukaan lähti sulakerasia ja kasa sulakkeita tupakansytytinpistokeen asentamista varten. Pitäisi sekin vielä tässä askarrella kiinni ennen ensiviikon reissua, jotta saa virtaa puhelimelle (joka toimii myös navigaattorina).

Konalasta suuntasimme matkamme Pitäjänmäelle ja tietenkin Eurobikerille. Tarkotushan ei ollut ostaa mitään, mutta vähän turhankin usein lähtee EB:stä mukaan aina "jotain". Tällä kertaa ostos oli ihan tarpeeseen kuitenkin hankittu (niinhänneaina), mukaan kun lähti Bobsterin Bugeye II ajolasit. Ihan parhautta näissä laseissa on vaihdettavat linssit, joita tulikun mukana niin tummennetut, oranssit kuin kirkkaatkin. Ihastelin myös Sweepin selkäpanssaria, mutta se ei ainakaan vielä lähtenyt mukaan.

Seuraavaksi sitten päätimme taas ravita ruumistamme mielen lisäksi ja mikäpäs sen parempaa kuin jäätelö. Ja vielä Helsingin Jäätelötehtaan jäätelö. Siispä kaivariin. Kaivarissa näkyikin pyöriä enemmän ja vähemmän, koko kaivari tuntui olevan muutenkin ihan täynnä ihmisiä.

Kotiin palattuamme trippimittari näytti 108 km, aikaa saimme kulutettua melkein 4 tuntia. Päätimme vielä käydä huuhtelemassa reissun pölyt pois ja polkaisimme polkupyörillä läheiselle uimarannalle uimaan. Täydellinen aloituspäivä kesälomalle, ei voi muuta sanoa.

Noniin, ensimmäinen plastidip projekti on nyt n. suunnilleen valmis. Ensimmäisenähän käsittelyyn pääsi tuo "ah, niin ihana" harmaa-valko-maastokuosinen avokypäräni. Tarjouksesta Allrightiltä ostamani kypärä on muuten ollut varsin kiva, mutta tuo väri ei ole miellyttänyt sitten niin pätkääkään enää pitkään aikaan. Mattamustaa sen pitää olla, sanon minä. Niinpä nyt sitten potalle annettiinkin mattamusta kuorrutus.

Ensimmäisenä hommana oli teippaaminen. En ole mikään kovinkaan mestarillinen teippaaja johtuen harjoituksen puutteesta ja lähes esimerkillisiä virheitä tulikin tehtyä tässä vaiheessa useammassa kohdassa (mm. tuon paperin teippaamisessa) ja teippaus pettikin sitten maalausvaiheessa sieltä täältä. Plastidipin kanssa se ei kuitenkaan ole ongelma, kaman kun saa rapsuteltua pois suunnilleen mistä tahansa.

Taloyhtiössämme on vapaaehtoisten ylläpitämä vuokrattava askartelupaja, joka kantaa nimeä Werstas. Vuokrasin tuon tilan päiväksi käyttööni (huimaan 2,5e vuokrahintaan) maalaamista varten. Maalaamista varten olin tilannut myös eBaystä pistoolikahvan spraypullolle, jonka toivoin auttavan maalaamisessa. Yllätys Werstaan varustelussa: paikalta löytyi hirvittävän määrän työkaluja lisäksi myös mm. pylväsporakone, vannesaha, peltileikkuri ja paljon muuta. Tässähän tarvitsee oikeasti ruveta harkitsemaan kaikenlaista nikkarointia, kun tuollainen tila on niin helposti otettavissa käyttöön. Vuorasin tilan keskellä olevan pöydän pahvilla, laitoin kypärän pahville, kahvan spraypulloon ja aloin suihkimaan. Heti ensimmäisenä huomasin, että kahvan liipasinosuus ei ylty ihan riittävän alas painaakseen pullon suuttimen ihan pohjaan asti. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, vaan näppäränä poikana valmistin liipasimelle jatkopalan Werstaalta löytyvistä tarpeista: vanha listanpätkä sai jiirisahalla uuden muodon ja kiinnityksen teipillä spraypullon korkkin. Tämän jälkeen liipasin painoikin pullon suuttimen ihan pohjaan ja spray oli pullosta paljon tasaisempaa.

Netistä lukemieni ohjeiden perusteella vetelin 4 kerrosta 20-30 minuutin välein (kiireisenä miehenä tietenkin 20 min välein) kypärään, jonka jälkeen kypärä sai kuivua pari tuntia. Kypärän kuivuttua huomasin yhden kohdan kypärän reunassa jääneen vähän vaaleaksi, mutta päätin sen saavan paikkamaalinsa sitten seuraavan plastidip-session yhteydessä. Kuulemma 4 tuntia kestää lopullinen kuivuminen, mutta 2 t päästä kypärä alkoi olla mielestäni täysin kuiva (kuten sanoin: kiireinen mies) joten tuuppasin visiirin takaisin kiinni kypärään ja lähdin tuulettamaan pariksi tunniksi kypärää ympäri pääkaupunkiseutua. Näemmä oli tuo töhnä kuivunut, eivätpähän ainakaan pöly tai ötökät (mitä en kiireisenä tietenkään ajatellut) tarttunut pintaan kiinni.

Tällainen siitä nyt tuli. Olen itse hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Ja plastidipin paras puolian on, että jos tulos ei miellytä, sen voi aina kuoria pois.



Kypärä juuri teipattuna.



Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen.



4 kerrosta maalia ja noin tunnin kuivuminen. Näytin teippausten rajoille hellästi mattoveistä jotta rajaus tulisi siististi irti.



Tältä se nyt näyttää puolentoista vuorokauden jälkeen.



Ja tuolta näyttää maalipinta läheltä.

Ha, pitkän aikaa sai odotella, että vuodatus.net saa rikkoutuneen palvelunsa kuntoon. Tuskaisia hommia nuo palvelinrikot, omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, että ei ole kivaa semmoinen ei. Nyt taas kumminkin näyttää vuodatus.net toimivan normaalisti ja pääseepäs sitä purkamaan tässä muutaman viikon aikana kertynyttä ajatustulvaa.

Kesäloma tuo tullessaan kesälomarahat ja ne onkin hyvä saattaa heti hyötykäyttöön. Päätin hieman investoida mopon ulkoiseen muokkaamiseen ja ostoslistalle kertyikin jos jonkinnäköistä juttua: muutama pullo plastidippiä kypärää ja ehkäpä koko pyörää varten, uusi etulyhty ja uudet peilit sekä uusi peilivisiiri avokypärälle. Näistä kaikki onkin jo tässä kuluneiden viikkojen aikana saapunut, oli varsinainen joulufiilis, kun posti toimitteli paketteja tämän tästä lähiviikkoina.

Peilit löysivätkin heti paketin saavuttua paikkansa, komeathan nuo ovat. Näkyvyys on ehkä hieman huonompi kuin alkuperäisten peilien, mutta eiköhän tuokin korjaannu jossain vaiheessa, jos hankin hieman korkeampaa ohjaustankoa.

Tänään on sitten vuorossa tuohon ihmeitä lupaavaan aineeseen, Plasti Dippiin tutustuminen. Ajattelin maalata tuon harmaa-musta-valkoisen avokypäräni tällä kummallisella aineella mattamustaksi. Saa nähdä mitä siitä sitten tulee, päivittelen hieman tarkemmin sitten, kun homma on tehty. Tuota maalaamista helpottaakseni ostin eBaystä pistoolikahvan spraypullolle, samalla tulee sitten testattua sekin. Taloyhtiössämme on todellinen harvinaisuus: Werstas nimeä kantava askarteluhuone. Huonessa on tarjolla puitteet erilaista askartelua varten aina työkaluja myöten. Varasin tuon Werstaan nyt täksi illaksi. Samalla ajattelin illalla katsoa tuon uuden etulyhdyn kiinnittämistä, pitää samalla miettiä vähän, miten jo pidempään hyllyssä odotelleet vilkut saisi sovitettua kiinni pyörään. Mikäli mitään muuta ratkaisua ei löydy, pitää varmaan ottaa porakone käteen ja tehdä uuden etulyhdyn kiinnikkeisiin reiät vilkkuja varten.

Ensi viikolle on suunnitteella sitten ensimmäinen reissu puolisoni kanssa pyörällä vähän kauemmaksi. Neiti ei ole vielä kerinnyt kyydissä istumaan ollenkaan, joten suunnitelmissa olisinkin huomenissa harjoitusreissu Paippisiin Moottorikahvilaan. Samalla pääsee fiilistelemään vähän eeppisiä autoja, paikalla kun on huomenissa Aston Martin miitti!

Hyvä ystäväni liittyi myös pärinäpoikien kerhoon juurikin 270cc mönkijällään. Onnea vaan Ossille hyvästä hankinnasta. Toivotaan, että aikaa yhteisille ajeluille löytyy.

Eilen minulle saapui uusi puhelin, Samsung Galaxy S 3, yksi tykeimmistä puhelinmallisista laitteista tällä hetkellä. Mitään suunnitelmaa ei tuon laitteen hankkimiseksi sinänsä ollut, vaan sain laitteen kiitoksena eräistä sivuhommista, mitä olen viime vuosina tehnyt. Laitehan on varsin eppinen neliydinprosessorilla varustettu, lähes pienen pingismailan kokoinen lätkä. Suuri koko houkuttaakin miettimään vaihtoehtoja esimerkiksi navigaattorikäytössä. Puhelin ei kuitenkaan ole edes etäisesti vesi/pölytiivis, joten sellaisenaan sen tankoon kiinni lyöminen on lähinnä todella huono idea. Koitankin nyt löytää jonkin kotelointivaihtoehdon, jolla tästä halvemmat läppärit tehossa pätkivästä laitteesta saataisiin mopoilussakin hyöty irti.

Ostin tuossa viime viikonloppuna visiitilläni Varustelekaan sellaiset kosketusnäyttöhanskat, vanhat lämpöisellä kelillä käyttämäni, dealextremestä pari vuotta sitten tilaamani hanskat kun alkavat pikkuhiljaa repeillä liitoksistaan (2 vuotta on suhteellisen kelvollinen palvelusikä 3 e hanskoille). Aavistuksen alta kympillä lähtikin kondoomimaisesti käteen istuvat, ohuesta neopreenista ja keinonahasta valmistetut hansikkaat, joissa on erikoisuutena sormenpäihin kudottu kosketusnäyttöpinta. Kosketusnäyttöpinta ei kuitenkaan ole ihan paras mahdollinen ja puhelimen käyttö vaatikin yllättävän paljon painamista ennen kun puhelin suostui reagoimaan kosketukseen. No, parempi sekin kun ei mitään, lähinnähän tuo puhelimeen vastaaminen tai vastaamatta jättäminen on hyvä saada hoidettua ajaessakin.

Tuossa viime viikolla ajellessani torstaina Itäväylää pitkin, puhelimeni pärisikin ensimmäistä kertaa ajossa tuon jonkin aika sitten ostamani headsetin kanssa. Ajattelin ensin olla vastaamatta, mutta tuo headsetti hoitaa näemmä päätöksenteon puolestani ja 5 kertaa hälytettyään se päättääkin avata puhelun omatoimisesti. Yllätys oli kuitenkin kovin suuri, kun soittava osapuoli sai puheestani selvää. Täytyy nyt siis täsmentää hieman varustusta, jotta tämä hämmästys pääsisi oikeisiin suhteisiin: avokypärä (visiiri auki), kasvojen edessä huivi, huivin alla Sony Ericsson Xperia Activen mukana tulleet tulppakuulokkeet, joissa on johdossa myös handsfree mikki. Vauhtia tuossa vaiheessa oli noin 80 km/h ja silti tosiaan puheestani sai vielä ihan hyvin selvää. Mukava yllätys, ei voi muuta sanoa.

Kesäloma ja kesälomarahat lähestyvät ja sen myötä myös Ompelukone saa vähän uutta ilmettä. Tilaukseen lähtee saksanmaalta tuplalyhtyä eteen, led-lyhtyä taakse ja uudet peilit. Myös potta saa otsalleen peilivisiirin, joka tulee ebayn kautta Koreasta. Näitä sitten kiinni ruuvaillessa olisi tarkoitus myös vaihtaa pyörään vilkut, jotka ovat odottaneet jo keväästä asti työpöydän kulmalla.

Tuplalyhdyn kanssa tuo yhdelle lampulle muotoiltu tuuliohjuri ei oikein tahdo enää sopia ja siksipä pleksi saakin lähteä. Niinpä otin perjantaina kätöseeni kasan työkaluja ja päätin ruuvailla irti tuon hökötyksen. Se lähtikin suhteellisen helposti, eikä tarvetta ollut minkään muun tieltä irrottelemiseen.

Irrottamisen jälkeen olikin edessä tavalliseen tapaan räpeltämistä seuraava koeajo. Yllätys oli suhteellisen suuri, kuinka paljon tuo pleksi vaikuttaa ajettavuuteen. Pyörä tuntui tottelevan nimittäin tottelevan ohjausta varsinkin yli kaupunkinopeuksien nousevissa vauhdeissa paljon herkemmin. Tokihan tuo tuuli nyt puhaltaa suoraan rintaan, mutta siirtosarjasta ja suhteellisen matalasta tangosta johtuvasta pussimaisesta ajoasennosta johtuen tuosta ei kovinkaan kummoista rasitusta tunnu tulevan. Vähän paremmin tosin tuntuu pysyvän mies viileänä. Oikeastaan ainut häiritsevä tekijä aerodynamiikan puolelta tuli kypärään, ilmavirta kun tuntuu repivän nyt kypärää visiirin ollessa täysin ylhäällä paljon raivokkaammin. Siihenkin tosin auttoi visiirin laskeminen yhdellä pykälällä alempaan asentoon. Ja ainahan tuosta avokuupasta voi visiirin ottaa pois.

Ohessa vielä kuva siskonpojastani Paavosta pyörän päällä juhannusyönä, pic not related.