Soittelin eilen MP-Huoltoon kyselläkseni pyöräni perään. Pyörä olikin saatu juuri eilen illalla valmiiksi ja sovinkin meneväni noutamaan sen iltapäivällä. Painelinkin kovalla kiireellä töistä sitten suoraan kotiin heittämään nelipyörän pihaan ja kävelin kypärä kourassa huoltoliikkeeseen. Vastaan minut liikkeessä otti keski-ikäinen mies, jolla tuntui olevan hyvin rento asenne. Edessään hänellä oli jokin enduromallinen mopo kone levällään, mutta hän valitteli päivän olleen yhtä puhelinrumbaa lähes 50:n puhelun muodossa. Virago tosiaan odottikin valmiina ja huollosta selvittiin hämmästyttävän edullisella 80 euron suorituksella kaikkineen. Maksoin huollon käteisellä ja pienen jutustelun jälkeen poistuin naama virneessä paikalta kotia kohden viilettäen tuulen lailla. Ajettavuus parani huomattavasti, kyllä sen vaan huomaa, kun vikaa on. Tarkastin vielä työn jälkeä kotipihassa ja täysin moitteetonta jälkeä on näyttänyt olevan, mikäänlaisia työkalukolhuja tms. ei edes löytynyt. Täytyy kyllä sanoa, että seuraavan kerran kun  mitä tahansa laittoa, johon omat resurssit eivät riitä, tulee vastaan, pyörä matkustaa taas tuonne samaan liikkeesen.

Tänään aamulla sitten pääsinkin pitkästä aikaa pyörällä töihin. Aamuruuhkassa (no ei ennen seitsemää kyllä oikeasti mitään ruuhkaa ole edes Helsingissä) seisominen on havaittavasti miellyttävämpää puuhaa kyllä kaksipyöräisen selässä.

Bongasin joku aika sitten tuolta YCCF:n foorumilta ilmoituksen, jossa kaupiteltiin XV250:een uutta, paketissa olevaa jalkatappien siirtosarjaa. Hintaakin oli hyvin kohtuullinen 150 euroa, joten päätin tarttua tilaisuuteen ja kysellä vieläkö sarja olisi myynnissä, vaikka ilmoituksella olikin vähän ikää. Positiiviseksi yllätykseksi sarja olikin vieläkin myyjällä ja saimpahan vielä tingittyä hinnastakin hieman pois. Sovittiin, että hoidetaan rahan ja tavaran vaihto postin välityksellä. Nyt siis taas odotellaan kieli pitkällä uutta pakettia postista.

Vielä ei ole pyörästä kuulunut mitään huollon suunnalta. Pitänee varmaan tänään pyöräyttää MP-Huollon kautta kotimatkalla ja kysellä arviota valmistumisesta. Kelit kun ovat mitä parhaimmat.

Pyörän huollon ja viime viikolla sairastetun flunssan takia viikonloppusuunnitelmat menivät viime viikonloppuna mönkään ja Valkeakosken reissun sijasta makasinkin kotona köhien. No, pitää aikatauluttaa uusi reissu Valkeakoskelle mahdollisimman pian...

Unohdin mainita tuossa edellisen postauksen yhteydessä, että ajokortin seikkailu on nyt päättynyt. Poliisilaitokselta soitti eilen joku ystävällinen täti ja ilmoitti, että korttini on haettavissa vihdosta viimein. Painelin sitten töitten jälkeen täpötäyteen Itäkeskuksen lupatoimistoon, jossa suurin osa ihmisistä näyttikin jonottavan uusien hakemusten puolelle. Vajaan puolen tunnin odottelun jälkeen uuden uusi ajokortti olikin kädessäni, joten nyt sekin asia on saatu päätökseen.

Vaikka poliisin palvelut ovatkin vähän takkuilleet (karmivat jonot, tietämättömyys asioista, jne.), olen koko prosessin ajan saanut ystävällistä palvelua. Täytyykin nostaa tästä hattua poliisille, etteivät heittäydy ihan perus virkamiesasenteelle, vaikka resurssipula näissä palveluissa näyttääkin olevan todella huutava.

Tänään aamusta sitten lähti Virago huoltoon, toimitin pyörän MP-Huoltoon, tuohon Herttoniemen teollisuusalueelle. Kyseinen paikka on näyttänyt saavan kehuja internetissä, mutta muuten tietopuoli kyseisestä paikasta on vähän vähäistä. Kyseisellä huoltoliikkeellä kun ei näytä olevan nettisivuja eikä edes ilmeisesti sähköpostiosoitetta, vaan ainut tapa tavoitella käymisen lisäksi on puhelinnumero, jonka löysin ihan sattumalta. Puhelimeen vastaillut kaveri on tuntunut olevan kuitenkin suhteellisen asiantunteva, vaikka vähän hukassa siitä, mistä tapauksesta on kyse, onkin kaveri ollut välillä.

Sovimme eilen hänelle soitellessani, että tuon pyörän siinä kahdeksan jälkeen aamulla liikkeelle. Olin paikalla noin kymmentä yli, mutta liike oli tyhjä. Koitin soittaa, ei vastausta. Jonkin verran kun kiire oli työmaalle, päätin jättää pyörän pihaan odottamaan ja koitin vielä soittaa uudemman kerran, jolloin puhelin olikin kiinni. Lähdettyäni kuitenkin paikanpäältä sain puhelun noin kolmen minuutin päästä ja homma saatiin vireille. Arviota siitä, koska pyörän saisi hakea, en kuitenkaan saanut. Toivotaan, että saan pyörän ennen viikonloppua (vaikka tässä nyt aavistuksen flunssanoireita onkin).

Huh, viikonloppu tuli ja meni. Liiallisen yötä myöden riekkumisen jäljiltä näin maanantaiaamuna tahtoo olla puhti poissa pahasti. Viikonloppu toi tullessaan myös hieman poliisin kanssa asioimiseen liittyviä juttua ja tässä niistä hieman tarkemmin.

Perjantaina kirmasin kovaa vauhtia töiden jälkeen poliisilaitoksellle hakemaan ajokorttiani. Olin vähän kolmen jälkeen lupatoimistolla, jossa juuri nenän edestäni laittoi poliisi teipillä lukittuun oveen lappua, jossa luki: "Lupatoimisto suljettu tältä päivältä". Toimisto oli ääriään myöten täynnä väkeä ja poliisit olivatkin sitten päättäneet, etteivät ota enempää asiakkaita sisään. Tällainen toiminta palvelee todella loistavasti töissä käyviä ihmisiä, kun lupatoimisto on muutenkin niin helvetin hyvin auki (08:00-16:15, haluaisinkin nähdä, miten toisella puolella Helsinkiä normaaliin 8-16 työaikaan työskentelevä ihminen hakee vaikkapa passia), niin pitääkö vielä tällaista harrastaa? No, tänään sitten uutta yritystä.

Lauantaina päivällä virkavallan suunnalta soitettiin toisessa asiassa: moponi päälle peruuttanut kaveri oli saatu kiinni ja jopa tunnustanut tekonsa. Mitään aikeita ei kaverilla ilmeisesti ollut hyvittää minulle mitään teosta, mutta koska poliisilta on nyt tulossa asian tiimoilta virallista paperia, hoidetaan asia sitten vakuutusyhtiöiden kautta. Marssinkin sitten vakuutusyhtiöön heti, kun tuon paperin saan poliisilta. Yliajaja sai vieläpä sakot (tottakai, koska vaadin sikakuskille rangaistusta) ja kun laskee, mitä Chryslerin mahdollisten bonuksien menetys, korvaukset yms. tekevät yhteensä, niin varmaan harmittaa tätä kaveria nyt, ettei jättänyt yhteystietojaan ja selvittänyt asiaa kanssani henkilökohtaisesti.

Soittelin tänään huoltoon ja sovin vieväni pyörän huomenna aamupäivällä laitettavaksi. Toivotaan, että saan pyörän takaisin ennen viikonloppua, perjantaina kun olisi tarkoitus lähteä kohti Valkeakoskea.

Aavistuksen verran tuntuu nyt olevan vaikeaa Helsingin poliisilaitoksen kanssa. Soittelin taannoin poliisille tiedustellakseni, mistä tuon ajokortin voi hakea. Vastaus: Itäkeskuksen poliisilaitoksen lupa-asioiden konttorista. Tiedustelin sitten viime viikolla sieltä korttia, vastaus oli, että "on lähetetty 2. päivä, ei ole vielä täällä meillä. Tule loppuviikosta hakemaan." Kävin sitten perjantaina vierailemassa kyseisellä poliisilaitoksella, vaan eipä kortti ollut siellä vieläkään. Tällä kertaa sanottiin että "Ensi viikon alkupuolella". Edelleen kuuliaisena kansalaisena uskoin poliisia ja palasin asiaan nyt sitten eilen, jolloin vastaus oli, että "Selvitän asiaa, palaan sinulle vielä tänään". Kysyipähän vielä, että onko minulla jotain sellaista hetkeä päivästä, jolloin ei voi soittaa ja osoitinkin tuon ajankohdan, jolloin ajelen kohti kotia pyörällä. Mutta pidettyäni puhelimen käden ulottuvilla (ja vieläpä ajomatkalla telineessä, jotta edes näkisin tulevan puhelun ja mahdollisesti pääsisin pysähtymään ja vastaamaan) koko päivän, ei puhelua kuitenkaan kuulunut. Niinpä palasin vielä tänään uudestaan asiaan, tällä kertaa vastaus oli sama: "Selvitän, palaan asiaan hetken päästä". Jo sen nyt tuntuu olevan vaikeaa! Kertoisivat edes sitten, jos kortti on jostain muualta (esim. ruuhkaiselta Pasilan poliisitalon lupatoimistosta) haettavissa. Ei tässä muuten mitään, mutta tuo inssistä saamani lupalappu umpeutuu sunnuntaina ja sen jälkeen sitten ajeleminen on vähän niin kuin luvatonta.

Eilen töistä lähtiessäni huomasin toisen etuiskarin vuotavan öljyä. Ilmeisesti kyseisen pumpun stefa on päässyt hajoamaan ja lähdinkin sitten selvittelemään sen mahdollista vaihtamista. Itsellä kun ei tallia ole, tällaisten suhteellisenkin helppojen korjaustoimenpiteiden tekeminen muuttuu aika hankalaksi ja siitä syystä päätinkin, että toimitan pyörän jonnekin huoltoon. Selviteltyäni vähän vaihtoehtoja ja hintoja päädyin valitsemaan Herttoniemen teollisuusalueella olevan MP-Huolto nimisen pikkuliikkeen tekemään tuon homman, jonka lupasivatkin hoitaa n. satasen hintaluokalla ensi viikon alkupuolella. Palailen sinne tuossa maanantaina tarkemman ajan sopimiseksi.

Että semmoista taas tällä kertaa.

Pieni flunssan poikanen kiusasi viime viikolla ja torstain ja perjantain parantelinkin itseäni, jotta viikonlopun aktiviteetit saataisiin hoidettua kunnialla läpi. Olen mukana eräässä musiikkiyhdistyksessä, joka järjestää satunnaisen säännöllisesti klubitapahtumia lauantaina olikin vuorossa yhdistyksemme järjestämä tapahtuma Helsingissä. Sain kuin sainkin itseni tervehdytettyä parin päivän levolla ja lauantaina jäi päivällä vielä aikaa pyöränkin rassailulle. Vuorossa oli tällä kertaa varashälyttimen asentaminen.

Koska en nyt ainakaan aluksi ajatellut kytkeä vilkkuja mukaan pakettiin, asennus oli kadonneista ohjeista lukuunottamatta helppoa. Olihan virtapiuhat sentään värikoodattu ihan oikeaoppisesti mustalla ja punaisella. Sopivaa paikkaakaan hälyttimelle ei tarvinnut etsiä kovinkaan kauaa, vaan koko paketti oli paikallaan alle puolessa tunnissa. Sitten testailemaan ja säätämään häytintä.

Kyseisessä laitteessa on neljä eri herkkyysastetta ja sopivan asteen säätäminen tehdään kaukosäätimellä tietyllä näppäinyhdistelmällä, jonka jälkeen hälytin päästää syklissä aina vastaavaa herkkyysastetta vastaavan määrän äänimerkkejä. Oikean äänimerkin kohdalla sitten painetaan taas nappia kaukosäätimestä ja asetus tallentuu laitteelle. Kyseisessä laitteessahan on myös normaalin virransyötön lisäksi patterivarmistus, joten ehdinkin tutustumaan tähän asetuksen säätämiseen jo paria päivää ennen sisätiloissa.

Siihen nähden, että hälyttimellä oli hintaa parinkympin pintaan, se tuntuu toimivan erittäin hyvin. Laitteestahan saa vilkkujen väläyttelyn lisäksi irti myös kaikennäköisiä herätevirtoja sekä esimerkiksi kaukosäädettävän starttivirran. Pitänee jossain vaiheessa tutustua näihin ominaisuuksiinkin vähän tarkemmin ja katsoa, mihin kaikkeen oikein niitä voisi hyödyntää.

Tänä aamuna aurinko taas paisteli mukavasti ja kullan lähdettyä uuden pyöräilykypäränsä kanssa vihreällä Jopolla kohti työpaikkaansa, minä suuntasin Viragolla kohti omaani. Joka kerta vaan tällaisella kelillä tuntuu olevan yhtä vaikeaa kurvata työpaikan parkkihalliin, kun mieli vetäisi vielä takaisin tielle. Toivotaan, että hyvää keliä riittäisi parinkin viikon päästä, kun tarkoituksena olisi lähteä Pirkanmaalle pyörällä morjestamaan vanhoja kavereitani.

Liityin tänään moottoripyöräkerhoon. Seuraavaksi ostan nahkaliivin ja tulen toistamiseen väärinymmärretyksi joka paikassa (*tähän kohtaan sitten sarkasmikylttiä esiin ennen kuin joku oikeasti riemastuu tästä kirjoituksesta*).

Olen aina pitänyt erilaisia harrastekerhoja ja yhdistystoimintaa hyvänä tapana tukea harrastuksiani. Vuosien varrella olenkin kuulunut useisiin yhdistyksiin ja istun tälläkin hetkellä jopa yhden yhdistyksen hallituksessa. Nyt olikin aika sitten liittyä myös moottoripyöräharrastuksen puitteissa yhteistoimintaan ja laitoin tänään jäsenhakemuksen Yamaha Custom Club Finlandille. Kyseessä on nimensä mukaisesti Yammun kustomejen parissa puuhasteleva harrastemootoripyöräkerho, jonka toiminta on koko maan laajuista.

Aktiivista toimintaa näyttää olevan YCCF:lla vuosittain aika kiitettävä määrä ja toivonkin, että pääsisin osallistumaan omien kiireitteni lomasta joihinkin aktiviteetteihin tässä tulevana kesänä. Kerho järjestää mm. ennakoivan ajon kursseja sekä ensiapukursseja muiden satunnaisluontoisten koulutusten lomassa. Myös erilaisia kokoontumisajoja ja tapaamisia järjestetään vähän joka puolella Suomea. Kerholla on myös hyviä jäsenetuja eri tahoille.

Lisää tietoa Yamaha Custom Club Finlandista löytyy osoitteesta http://yccf.fi

--

Polkupyörän korjaus tuotti tulosta ja puoliso paineli tänään fillarilla töihin. Tämä mahdollistaa kesän aikana aktiivisen työmatkahuristelun viragolla aina kun säät vaan sallivat. Keli olikin tänään mitä parhain ja teki oikein pahaa kurvata työpaikan parkkihalliin. Niin mielellään sitä olisi vain jatkanut matkaa tuntemattomaan määränpäähän. 

Uusi päivä ja lisää vääntöä sikakuskin jäljiltä. Autokaupan jannu soitteli mailini perusteella aamupäivällä ja pitkällisen väännön jälkeen en oikeastaan tiedä mitä ajatella. Kaveri vakuutteli syyttömyyttään ja kertoi että auto on ollut heillä hallissa kyseisenä ajankohtana. No, ei ole minun asiani sitten selvitellä tätä sen enempää, asia siirtyy huomenissa Itä-Helsingin poliisilaitoksen päänvaivaksi.

Ohessa muuten kuva, minkä nappasin aamulla pyörästä. Vasemman puoleinen jalkatappi repsottaa kovin surullisen näköisenä osoittaen maata kohden.

Paskalla fiiliksellä läpiraahustettu työpäivä tuli kuin tulikin lopulta päätökseen ja päivän aikana olin saanut aikaan jonkin laisen suunnitelman pyörän saattamiseksi takaisin ajokuntoon. Bilteman yllättävän hienon näköiset tarviketapit päätyivät vaihtoehdoksi korjaustoimenpiteen virkaa toimittamaan, niinpä suuntasimme kulkumme puolisoni kanssa tuohon miesten sekatavarakauppaan. Tapit lähtivät mukaan kohtuulliseen n. 27 euron hintaan. Kotiin päästyäni sitten ruuvasin tapit kiinni pyörään. Yllätyksekseni ne jopa itstuivat melkein suoraan Viragon jalkatappien kiinnikkeisiin. Tapit eivät kuitenkaan lukineet itseään kunnolla ajoasentoon, joten ne oli pakko jäykistää kiilaamalla ne paikoilleen pienellä purkkaliimapatentilla. Tappien originaalikiinnikkeistä saa veisteltyä tulevaisuudessa paremmat lukitukset tätä varten, mutta pitää marssia hakemaan vähän järeämpää katkaisukalustoa, pienellä askartelusahalla kun niitä ei hullukaan katkaise. Lopputulokseen olen vallan tyytyväinen, jos olisin tiennyt, että B-marketista saa näinkin hyvän näköisiä tappeja, olisin ollut innosta kiljuen hakemassa niitä jo aikoja sitten. Kuva puhukoon taas puolestaan (joo, pyörä on kurainen. Tappien kanssa säätäminen sai taas ajan venymään sen verran pitkäksi, että en kerinnyt tänäänkään pesulaan).

Tappisäädön jälkeen edessä olikin sitten koeajo. En perusta vallan hirveästi kumilätkämatseista, joten jätin puolisoni kotiin nauttimaan Suomen pelistä ja suuntasin itse kulkuni Vuosaaren kautta Kehä III:lle. Sitä sitten posottelinkin suu korvasta korvaan aina Turun tielle asti, josta käännyin sitten takaisin päin koukaten vielä paluumatkalla Matinkylän ja Westendin kautta.

Tässä vaiheessa on hyvä kirjoittaa ylös "note to self": mopo vie bensaa paljon enemmän moottoritiellä lätkä auki ajaessa. Kaikessa hurmoksessa unohdin käydä tankkaamassa pyörän ja Kulosaaren rampin kohdalla sitten se tapahtui: bensa loppui. Siinähän sitten työnneltiin pyörää aina Herttoniemen Shellille asti. Huolestunut puolisokin jo soitteli sitten perään ja taisi olla naurussa pitelemistä, kun kerroin pienestä iltapuhteestani. Pääsin kuitenkin onnellisesti takaisin kotiin juuri ennen sateen alkamista.

Semmoista tänään, nyt on tuon Sikakuskinkin jäljiltä jo vähän enemmän mieli korkealla. Ja kun pyörä taas on ajokunnossa, ei enää harmita yhtään niin paljon.

Sain tänään hämmentävän puhelun uudesta naapurustostamme joltain kanssa-asukkaalta: "Hei, moottoripyöräsi on meidän ruudussamme. Tuletko siirtämään sen pois?" Puhelu oli siinä mielessä hämmentävä, että olin aamulla siirtänyt pyörän töihin lähtiessäni kadun varresta kaupungin katuhuollon siirtokehoituskylttiä noudattaen pois omaan parkkiruutuumme. Nyt kuitenkin pari tuntia myöhemmin pyörä oli siirtynyt viereiseen ruutuun? Hetken aikaa keskusteltuamme naapurin kanssa selvisi kuitenkin, että pyörä oli tosissaan mystisesti siirtynyt viereiseen ruutuun. No, naapuri laittoi autonsa meidän ruutuun ja minä jäin hämmästelemään tilannetta.

Tilanteeseen tulikin jo päivän aikana päättelemäni selvyys kun pääsin kotipihaan. Pyörä oli naapurin ruudussa ja nokka osotti väärään suuntaan. Lähempi tarkastelu kertoi karua tarinaa: katkennut jalkatappi viittasi siihen, että pyörä oli kaatunut. Viragon tankissa oli teipattu ruutupaperinen lappunen, jossa jokin toinen naapuruston edustaja kertoi nähneensä Chrysler 300:n kuskin nostavan pyörää pystyyn ja poistuvansa pikaisesti paikalta. Rekisterinumeronkin oli naapuri saanut ylös ja sen myös oli jättänyt omien yhteystietojensa kanssa paperiin.

Kotiin päästyäni aloin selvittämään, kuka kyseisen Chryslerin omistaa. Trafi kertoi auton kuuluvan yksityishenkilölle Lohjalla, jonka puhelinnumeron sain numeropalveun kautta. Pikainen puhelu kyseiselle henkilölle paljasti, että kyseinen auto oli juuri eilen vaihtanut omistajaa ja auto oli nyt Lohjalaisen autoliikkeen hallussa. Samainen auto näyttääkin olevan myytävänä kyseisen autoliikkeen sivuilla, joten päätin sitten alkaa tavoittelemaan autoliikettä. Autoliikkeen ainoa puhelinnumero kuitenkin antaa vastaukseksi ettei kyseistä puhelinta juuri nyt tavoiteta, joten lähestyin liikettä sähköpostilla ja jatkan puhelimella tavoittelua huomenissa. Mikäli en pariin päivään saa puhelimella firmaa kiinni, painelen sitten poliisilaitokselle ja teen asiasta rikosilmoituksen ja annan vakuutusyhtiön hoitaa loput. Ei vaan kiinnostaisi menettää vähäisiäkin bonuksia tämän takia.

Vaikea kuvitella kyllä sikamaisempaa käytöstä tällaisessa tilanteessa, kuin poistua paikalta ottamatta vastuuta teostaan. Tällä kertaa kuitenkin tehokas naapurien suorittama valvonta osoittui enemmän kuin edulliseksi minun kannaltani ja asia saadaan varmasti lähipäivien aikana jonkinlaiseen ratkaisuun. Pyörä on saatava pian huoltoliikkeeseen tutkittavaksi ja korjattavaksi, että pääsen taas tien päälle. Keinolla millä hyvänsä.

Heipä hei taas rakkaat lukijat. Pahoittelen heti ensi alkuun, kun en ole ehtinyt päivittelemään viimeisen viikon aikana blogiani. Syynä tähän oli muuttomme, joka nyt on pikkuhiljaa siirtynyt voiton puolelle. Enää olisi jäljellä vanhan asunnon siivoaminen ja avainten palauttaminen huomenissa. Uusi majapaikkamme on nyt Helsingin Roihuvuoressa, josta ostimme asunnon jokin aika sitten.

Muuttokiireiden takia en ole päässyt edes ajamaan pyörällä sen siirtämistä vanhalta asunnolta uuden asunnon pihaan lukuunottamatta. Muutenkin kaksipyöräisten kanssa puuhastelu on rajoittunut viime päivinä lähinnä polkupyörän korjailuun varkaiden vietyä vanhasta kunnon jopostani satulan, tarakan ja ohjaustangon. Olivatpahan vielä kaiken kukkuraksi tyhjentäneet kumitkin. Nyt on kuitenkin fillari fiksailtu ajokuntoon ja puolisoni pääseekin lähiaikoina suorittamaan työmatkansa sillä minun ratsastaessa punaisella Viragolla toimistolle.

Postin osoitteenmuuttopalvelu toimitti tänään kirjekuorellisen postia, ja seasta löytyi myös DealExtremen paketti, josta löytyivät jo jokin aika sitten uusia vilkkuja varten tilaamani led-polttimot. Vielä pitäisi keksiä aikaakin vilkkujen sovittamiseksi pyörään. No, kaippa nämä muuttokiireetkin joskus loppuvat.