Aina ei kaikki mene niinkuin elokuvissa. Sain kokea sen tänään päivän päätteeksi kauppareissulla.

Peruuttelin tyytyväisenä läheisen hypermarketin parkkipaikalla pois ruudusta, kun kuulin rysähdyksen ja pysäytin auton välittömästi. Olin peruuttanut epähuomiossa tolppaan. En oikein tunne auton mittoja vielä ja tolppa jäi jotenkin ikävästi takapilarin taakse katveeseen.

Kauhistuneena menin toki välittömästi hämmästelemään tuhoa. Ja tuhoahan oli tullut: puskuri oli haljennut melkoisesti; joskaan ei toki kokoaan onneksi. Sen verran hätäisesti pysäytin auton, ettei sentään osunut lamppuun asti ja vaurio jäi lasikuituiseen puskuriin.

Jotain oli tehtävä, mutta nolona päätin poistua paikalta mahdollisimman pian. Painelin puskurin paikalleen noin suunnilleen ja kurvasin seuraavaan kauppaan hakemaan paikkaustarpeita. Prismasta sitten noudinkin rullan sitä hyvää, eli nk. jeesusteippiä. Teippailin puskurin parkkihallissa noin suunnilleen tilapäisesti kasaan. Ei nyt haittaa menoa ja jotain hyötyä näemmä vannehopean värisestä autostakin: teippi maastoutuu kohtuudella auton väriin.

Mitäpä näitä murehtimaan, mitään vakavaa ei kuitenkaan sattunut. 'Lude ei kuitenkaan ole muutenkaan ihan kauneimmassa kunnossa ulkoisesti, niin mitäpä nyt pieni teippaus tilapäisesti tuossa haittaa, kun puskuri vaan pysyy kiinni. Googlettelin hieman lasikuitupuskurin paikkaamista ja tulin siihen tulokseen, että voisihan tuollaistakin koittaa. Sitähän saattaisi vaikka oppia jotain uutta. Samalla voisi sitten siistiä muutenkin naarmuisen ja kolhuisen puskurin muutenkin ja maalata sen kokonaan uusiksi.

Tokiahan mielessä nyt kutkuttelee myös vaihtoehto jonkin tuning-puskurin hankkimisesta. Kotimaasta vaan saatavuus tuntuu olevan melkoisen vähäinen ja ulkomailta hinnat rahteineen pomppaavat puolen auton hintaisiksi. Mut silti...

"Lähes huomaamaton" jesaripaikkaus

 

No eihän ne "nuhaiset" JBL:t hattuhyllyllä tietenkään riittäneet. Houkutus hankkia merkittävästi lisää bassoa oli kovin suuri, mutta budjetti ei päätä huimannut. Yllätys kuitenkin oli, että pienelläkin budjetilla sitä tuntuu käytettynä saavan.

Selailin "ihan vaan vähän" Tori.fi:tä subbarin toiveessa. Silmään pistikin yllättäen JBL:n GT-Basspro12 aktiivisubbari, josta oli melkoisen epäilyttävä hintapyyntö: 50 euroa. No, aivan sama, syteen tai saveen; ilmoituksessa lupailtiin laitetta toimivaksi. Ja äkkiähän sen todentaisi vaikka ostopaikalla, kun piuhat olivat edellisen omistajan jäljiltä jo valmiina takarontissa.

Siispä tuumasta toimeen ja tiistaiaamuna viestiä myyjälle. Myyjä sieltä vastailikin varsin pian ja sovittiin, että menisin iltapäivällä katsomaan subbaria. Iltapäivä tuli ja kurvasinkin 'Ludella kohti Martinlaaksoa Vantaalla. Hämmennys oli ehkä hienoinen, kun subbaria kaupittelikin keski-ikäinen nainen. Homma alkoi kuitenkin käydä vähän loogisemmaksi, kun hän kertoi, että subbari oli tullut pari vuotta sitten tyttärelle ostetun auton mukana, mutta koska auton takaronttiin ei paljon muuta mahtunut, laite oli irroiteltu.

Testasin laitteen nopeasti paikanpäällä ja noin viiden minuutin räpeltämisellä basso jylisikin läpi lähiseutujen. Jep, se toimii! Löin myyjälle 50 euroa käteen ja kiitin kauniisti. Poistuin paikalta bassonjylinän saattelemana. Nauroin koko matkan kiertoreitin kautta kotiin: ihan naurettavan hyvä soundi nyt autossa siihen sijoitettuun 125 euron budjettiin nähden.

Havaitsin pienimuotoisen ongelman 'Ludessa, kun olin menossa kotiin päin ja pysähdyin röökille. Mukana oleva auton avain ei oikein tahdo totella virtalukossa. Paniikki olikin aikamoinen, kun en meinannut saada autoa käyntiin. Pienen avaimen ravistelun virtalukossa jälkeen pääsin kuitenkin liikenteeseen ja päätin suunnata kotiin hakemaan toisen avaimen; auton mukana avaimia tuli kolme. Jostain syystä kuitenkin unohdin koko homman (bassolla ei varmaan ollut mitään tekemistä tämän kanssa) ja suuntasin nokkani Itäkeskuksen Puuiloon tarkoituksena hakea puhelimen laturille johto. Puuilon pihassa olinkin taas saman avainonglman äärellä.

Saatuani auton käyntiin hain sitten sen toisen avaimen kotoa. Johan toimi paremmin. Loppuilta menikin sitten bassotykin antimista nauttien ystävän kanssa pienellä roadtripillä.

Tässä vielä pieni video siitä, miten ihmeellisesti wunderbaum heiluu The Chemical Brothersin tahdissa.

 

Talvi on ihan ovella ja vaikka vuotuinen rengasrulianssi ei olekkaan enää samallalailla rutiininomaista, on ne talvirenkaat hyvä vaihtaa alle. Olen parin viikon päästä lähdössä ensimmäiselle pidemmälle (suunnitelulle) reissulle Ludella ja ihan vaan varmuuden vuoksi kävinkin vaihdattamassa nyt talvirenkaat alle. Bongasin Offerilla-palvelusta 15e hintaisen renkaanvaihdon lähinurkilla olevassa Autokorjaamo Momentossa, joten päätinkin olla vaihtamatta itse renkaita. Melkoisen hätäisesti vaihtuivat talvitassut alle, kun neljä äijää puuhasi renkaiden kimpussa.

Auton äänentoisto on ollut minulle aina (tai ainakin nuorempana oli) melkoisen tärkeää. Meteliä pitää aina olla vähintään riittävästi. Kuplan kanssa tämän homman kanssa ei voi paljon revitellä, kun kuplaan ei saa isoimmillaankaan kuin noin 100W laturia. Preludessa on kuitenkin ihan nykyaikaisen auton laturi, joten musiikkia voi soittaa vähän lujempaa. Auton kaiuttimet ovat kuitenkin melkoisen nuhaiset ja kuskin oven kajari lähinnä rahisee. Siisäpä asialle oli tehtävä jotain.

Käytinkin ruokatuntini siihen, että hain Motonetistä hieman päivitystä takaikkunalle. Nimellisteholtaan 15W kajarit saivat väistyä, kun tilalle asentuivat JBL Stage 3 kajarit. Tehoa noissa on tuohon autoon ihan riittävästi: RMS tehoa kajareissa on 75W, nimellistehon ollessa alkuperäiskaijuttimiin nähden 25 kertainen 375W. Eiköhän nää riitä.

Ruokatunti hieman venähti, kun ruuvailin kajarit kiinni autoon (tokihan tää ei haittaa, koska työpäiväkin venähtää viimeisen palaverin takia tunnilla). Nätistihän nuo istuivat hattuhyllylle alkuperäisten ritilöiden alle. Pikaisella testillä äänenlaadussa ja volumessa on aikamoinen ero noihin vanhoihin, kirjaimellisesti homeisiin paperikalvokajareihin verrattuna. Bassoa kuitenkin hieman puuttuu, mutta tämänkin osalta on jo suunnitelmia sekä jopa toimenpiteitä tehty. Siitä kuitekin lisää hieman myöhemmin.

 Hei vaan rakkaat lukijat pitkästä aikaa. On ollut melkoisen hiljaista tämän blogin suhteen. Ei ole ollut oikeastaan kauheesti kirjoiteltavaa.

Kuplaprojekti on hieman jäissä. Kupla on nyt ollut 1,5 vuotta tallissa seisonnassa odottamassa inspiraatiota. Se vuotaa öljyä ja käy huonosti tyhjäkäyntiä. Syy kumpaankin on tiedossa ja varaosatkin olisi, mutta en vaan ole saanut itsestäni irti kaikkien muiden kiireiden takia. Toisen työni puolesta viime vuonna tuli tehtyä 34 keikkaa, joten vapaa-aika on ollut melkoisen kortilla.

Virago on toiminut tässä pääasiallisena kulkineena, kun säät ovat vaan sallineet. Nyt alkaa olla kuitenkin syksy melkoisen pitkällä ja moottoripyörä alkaa käydä valitettavan ikävän viileäksi kulkineeksi. Siispä asialle oli tehtävä jotain.

Kehitin itselleni viime perjantaina autokuumeen. Torstaina sitä ei vielä ollut. Koska olen nelikymppinen poikamies ja minulla on selkeästi joku ikäkriisi, mitään järkiautoa ei ollut edes ajatuksena ostaa. Kävin katsomassa perjantaina yhtä Opel Astra Bertonea ja sovinkin siitä kaupat. Tähdet eivät olleet kuitenkaan kohdallaan ja vaikka sovimme kaupat tämän viikon keskiviikolle, myyjä myi auton sitten viikonloppuna pois. Äärimmäisen syvältä moinen toiminta, ei voi muuta sanoa. 

Koska autokuume ei laantunut epäonnistuneiden autokauppojen myötä, olikin sitten etsittävä uusi kandidaatti. Onni onnettomuudessa ilmeisesti tämä tapaus, koska eteen sattuikin sitten kuvan mukainen 1999 vuosimallin Honda Prelude 2.0l koneella. Ei siis se tykein mahdollinen vtec-hirvitys vaan tuollainen teinipoikarassi. Sovinkin sitten, että menen katsomaan autoa maanantaina illalla.

No, maanantai tuli. Olin kuin tulisilla hiilillä koko päivän. Prelude oli teininä sellainen kaukainen unelma-auto enkä oikeastaan koskaan uskonut omistavani sellaista. Autosta oli todella kohtuullinen hintapyynti, 1450e, niin hieman toki epäilytti. Matkustin junalla Korsoon (joo, Korsoon) autoa katsomaan ja hyvinhän se vastasi sitä, mitä ilmoituksessa oli ollut. Auto oli 19v pojan ensimmäinen auto ja siitä on pidetty kohtuullisen hyvää huolta ainakin tämän omistajan toimesta. Kaupat syntyivätkin pienen koeajon jälkeen ja vain tinkimisen ilosta tingityn 50e alennuksen myötä.

Mikään täydellinen ja virheetönhän tämä ei ole. Vaikka sisusta onkin melkoisen hyvässä kunnossa, ulkoa autosta löytyy enemmänkin sanottavaa. Mitään isompaa ruostetta ei kuitenkaan ole ainakaan näkyvissä, mutta kuskin kyljessä on pohjamaalissa olevia paikkauskohtia, jotka vaativat aikalailla siistimistä, jos haluaa siihen panostaa. Puskurit ovat ottaneet vähän iskuja sieltä täältä ja niissäkin olisi melkoisen paljon paikkamaalattavaa. En ole koskaan autoja paikkamaalaillut Tekniikka tuntuu olevan kunnossa ja hieman hämmentävää hintaan nähden onkin, että edellistä edeltävä omistaja on laittanut autoon tuhansia euroja mm. alustan huoltamiseen. En ole vielä käynyt kaikkia papereita läpi, mutta autosta löytyi myös melkoisen täydellinen huoltokirja. Autoa on myös aavistuksen verran laitettu jossain vaiheessa mm. takavalojen vaihtamisen ja helmalistojen lisäämisen osalta.

Koska kyseessä on teiniaikojen unelma, niin tarkoituksena on tehdä tästä myös sitten kunnon teinirässi. Tarkoitus on pitää autoa ainakin talven yli, saa nähdä kuinka paljon pidempään sen jälkeen. Tervetuloa taas kerran seuraamaan siis, millaista hirvitystä tällä kertaa ollaan tekemässä tästä Ludesta.