Vaikka ajokausi ei ole lähelläkään loppua, on kovasti tullut suunniteltua jo pyörän varalle juttuja talveksi. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" sanotaan ja toivonkin että se pitäisi nyt tässäkin kohtaa paikkansa. Suunnitelmat liittyvät aika lailla pyörän muokkailuun ja sellaisiin juttuihin, jotka eivät välttämättä ole yhdessä iltapäivässä valmiina. Eikä sellainen nyt näin kesken ajokauden ole toivottavaa tietenkään.

Ensimmäinen asia, mikä on mielessä on takalokarin lyhentäminen. Katselin romuttamoilta josko löytyisi tuollaisen mopon lokaria ja niinpäs sellainen olisikin ihan täällä Helsingissä. Hintaa olisi kaikki 30 euroa. Tämän ostamalla voisin aloittaa jo projektin talvea varten. Pitänee siis käydä tuo hakemassa ja varata taloyhtiön Werstas taas käyttöön.

Koska lokari lyhenee, jää rekisterikilvelle valitettavan vähän tilaa itse lokariin (VOI HARMI!). Niinpä kilpi on siirrettävä takapyörään kiinni, sivulle. Niinpä pitää myös ruveta miettimään kilpitelineen hankkimista tai tekemistä. Eipä tuollaisen tekeminenkään niin kovin vaikea homma olisi, sopivan kiinnityspaikan löytäminen tosin on aiheuttanut hieman miettimistä. No, pitänee tutkia. Tuossa joku aika sitten löysin hyvän näköisiä skootterin sivukilpitelineitä, ehkäpä sellaisesta saisi muokattua sopivan.

Uutta satulaakin katselin, lähinnä sillä silmällä, että satulan voisi sitten stripata kokonaan pehmusteista ja ehkä houkutella erään autoverhoiluun erikoistuneen ystäväni uudelleentoppaamaan ja päällystämään satulan jollain kauniilla värillisellä keinonahalla. Samalla saisi laskettua istuinkorkeutta n. 5 cm alemmaksi.

Nämä kaikkihan on vain sitten valmistelua siihen isoon juttuun. Eli, ajattelin hieman käyttää pyörän maalissa talvella. Värivaihtoehdot ovat nyt viime aikoina mietityttäneet runsaasti. Toisaalta perus mattamusta olisi varsin hieno, sitä voisi sitten soveltaa jollain mattavalkoisella kuviomaalauksella tai kiiltävillä liekeillä. Mutta toisaalta taas kiinnostaisi jokin vähän erikoisempikin väri, ehkä esim. candypunainen tai -oranssi. Pitänee alkaa pikkuhiljaa kyselemään tarjouksia eri paikoista tuolle maalaukselle. Muutamia hyviä vinkkejä onkin löytynyt jo netin kautta.

Suunnitelmia siis on, mutta katsoo nyt sitten mihin rahat ja aika rittävät.

Eilen illalla kauhistelin esimerkillistä parkkeeraamista kotipihamme viereisellä kadulla. Jo se nyt on kumma, kun ei voi autoa viedä yhtään kauemmaksi, vaan pitää tunkea auto väliin mihin se ei oikeasti mahdu (tuossa edessä oli siis eilen illalla avolavakuorma-auto). Ihan varmana 100 m matkalla taaksepäin tästä olisi löytynyt ihan oikeankin kokoinen ruutu. Vai oletaanko oletusarvoisesti, että moottoripyörällä voi hyvillä mielin ajella jalkakäytävän kautta?

Eräs tuttavani keräilee kuvia näistä pysäköintisankareista Facebookissa. Kuvia muista sankareista löytyy siis täältä.

Harley-Davidson tuo tänä vuonna markkinoille todella mielenkiintoisen uutuuden, joka pisti heti omaan silmääni. CVO-sarjaa täydentämään tulee kuvan mukainen Breakout, joka on varustettu 110 kuutiotuumaisella twin-cam voimanpesällä ja aimo annoksella klassisempaa ulkonäköä. Värivaihtoehdot ovat vähintäänkin erikoiset, saatavilla kun ovat niin musta-kulta (kuvassa), musta-hopea ja eniten omaa huomiotani herättänyt kaksivärinen punainen. Varsin eeppisen näköinen vekotus, klassisen tyylisiä customeita kun tulee uutuuskina valitettavan vähän.

Tällaiseen uutuuteen ei pysty toteamaan mitään muuta kuin: TAHTOO!!!

Lisää infoa pyörästä löytyy HD:n sivuilta.

Laukkujen poistaminen aiheutti sellaisen pienen ongelman, etten saa edes niitä vähäisiä pakollisia tavaroita (muutama työkalu, levyjarrulukko) kulkemaan mukana sitten niin millään. Ratkaisuksi löytyikin Bilteman hyllystä työkalurulla, mihin sitten sainkin tavarat sijoiteltua. Levyjarrulukon mukana tosin tuli oma pussinsa ja se komeileekin nyt tuossa työkalurullan ylä/takapuolella. Samalla sain vähän piiloon lampun vaihdosta johtuen esiin jääneet piuhat. Tältä paketti näyttää nyt:

Nyt kun kesäloman reissu on tehty, päätin luopua ihan ulkonäkösyistä pyörän takalaukuista. Eivätähän nuo laukkuraudat nyt niin haasteellisesti ole kiinni, etteikö niitä sitten ruuvaisi pidempiä reissuja varten takaisin kiinni vaikka joka kerta (kaikki 2 ruuvia). Samalla kertaa sitten, koska takavilkut olivat kiinni laukkuraudoissa, päätin vaihtaa laatikossa kauan odotelleet vilkut pyörään. Samassa prosessissa kyytiä sai myös takaboxin alusta.

Raudat lähtivät ilman suurempia ongelmia irti, yllätyksekseni vilkuissa oli vieläpä suoraan sopivat liittimet uusille vilkuille, niin vaihtaminen oli suhteellisen vaivatonta. Vastaan tuli kuitenkin mutkia matkassa, kun saatuani vilkut kiinni paloi sulake hetken käytön jälkeen. Ja ongelma: missä ihmeessä vikkujen sulake on? Piti oikein huoltomanuaalia tutkia, mutta löytyihän se. Kätevästi vilkkujen sulakekotelossa on vieläpä paikka varasulakkeelle ja siellä varasulakekkin. Ei muuta kuin varasulake kiinni ja testaamaan. Hyvin toimii. Sitten kypärä sisältä ja hakemaan rommipulloa Alkosta. Pääsin seuraavaan risteyseen: taas paloi sulake. Enempää sulakkeita minulla ei ollut, joten päätin viettää loppuillan rommin ja xboxin parissa.

Seuraavana päivänä sitten hain lisää sulakkeita. Tutkin samalla liitokset ja syykin oli ilmiselvä. Huolimaton puhdistaminen aiheutti surkean kontaktin ja sulakkeen palamisen. Putsasin liittimet nyt paremmin ja ei kun testirundille. Ja hyvinhän ne toimivat.

Tältä ne nyt näyttävät. Mielestäni sopii aivan sairaan hyvin pyörän nykyiseen yleisilmeeseen. Ehkä sitten pyörän maalaamisen yhteydessä maalaan nuo vilkutkin mustaksi.

Kesäloman kunniaksi päätimme tehdä ystäväpariskunnan Tampereelta kanssa reissun Evon retkeilyalueelle Hämeeseen. Reissuun lähdettiin kukin omalta taholtaan, me Helsingistä moottoripyörällä ja toinen pariskunta Tampereelta mönkijällä. Lähdimme liikenteeseen puoli yhdentoista aikaan aamusta, ensimmäisenä etappina Lautapelit.fi Kampissa, mistä kävimme hakemassa syntymäpäivälahjaa toiselle tamperelaisista seuralaisistamme. Vaikka sääennustajat olivatkin pelotelleet meitä hieman heikohkolla säällä, aamun sää näytti kuitenkin ihan siedettävältä ja lämminkin oli.

Kampista suuntasimme sitten keulan pätkän moottoritietä kautta vanhalle kolmostielle, tuolle vanhalle tielle, joka mutkittelee nykyisen moottoritien molemmin puolin koko matkan aina tampereelle asti. Ensimmäinen pysäkkimme tuli noin tunnin ajon jälkeen, kun pysähdyimme Nurmijärvellä sijaitsevalle Kahvila Roosalle jaloittelemaan. Lyhyen tauon jälkeen sitten suuntasimme kulkumme kohti Hämeenlinnaa pysähtyen matkalla vielä Linnatuulessa vessatauolle. Hämeenlinnassa kävimme sitten tankkaamassa ja mukavanpuoleinen yllätys oli, kun kulutus näytti olevan siinä neljän litran pintaan. Käydessäni edellisen kerran vanhemmillani Punkalaitumella kulutus oli reilusti yli viittä litraa. Kulutus on muutenkin vähtentynyt, en sitten tiedä oikein, mistä moinen mahtaisi johtua. Ehkäpä pyörä on ollut pitkään käyttämättömänä ennen minua tai kone ollut kovin karstoittunut, tiedä sitten.

Hämeenlinnasta porhalsimme Tuulokseen, missä meidän oli määrä tavata kanssamatkalaisemme kauppakeskus Tuuloisessa. Haimme myös samasta paikasta avaimet varaamallemme tuvalle Evolla. Tuuloksesta sitten loogisesti matka jatkuikin Evolle Latvatuvalle. Viimeinen muutama kilometri matkasta oli hiekkatietä, mistä moni on minua varoitellut. Minähän en hiekkatietä pelkää, asuin nuorena hiekkatien varressa ja mopolla tullut opittua hyvinkin tarkasti, miten hiekkatie käyttäytyy kaksipyöräisen alla. Ajelimme kuitenkin varovaisesti mökille saakka, loppupään tieosuus kun alkoi olla aikamoista kärrypolkua.

Vietimme sitten iltaa mukavasti nuotiolla kokkaillen, saunoen ja Munchkinia pelaillen. Tulipahan käytyä koittamassa tuota kaverini mönkijääkin oikein kunnolla umpeen kasvaneella metsätiellä, täytyy kyllä sanoa, että pirun mukavaa hommaa oli se vaikka töitä saikin tehdä ihan tosissaan ja lämminkin tuli.

Seuraava aamu ja paluu takaisin kotiin oli edessä. Ajoimme vielä yhtä matkaa taikaisin Tuulokseen, mistä ystävämme sitten jatkoivat matkaa kohti Lahtea. Me taas palasimme Hämeenlinnaan, jossa kävimme tutustumassa Hämeen Linnaan ja kävimme syömässä Fresno nimisessä ravintolassa. Paikan ruoka oli varsin maittavaa, kannattaa käydä tutustumassa, jos sillä suunnalla pyörii.

Kotimatkalla pysähdyimme Riihimäellä ja Vantaalla. Vettäkin saimme Hyvinkään paikkeilla päällemme parin minuutin ajan ihan kaatamalla eikä minulla ollut tietenkään sadevaatteita päällä. Sen kesä kuivaa, minkä kasteleekin, sanotaan, ja housut olivatkin taas ihan kuivat, kun pääsimme kotipihaan.

Varsin kiva reissu, kiitoksia vaan mukana olleille. Pitänee ottaa uusiksi joskus vaikka vähän pidemmällä kaavalla.