Tässä mietittyäni ja pähkäiltyäni tuota uuden tangoin asentamista, tulin siihen tulokseen, että uusien ja matalampien riserien hankinta on paikallaan. Nythän tuossa pyörässä on varsin korkeat ja reilulla pullbackilla varustetut riserit johuen dragbar-tyyppisestä ohjaustangosta. Vaihtoehtoja olenkin kerinnyt löytämään jo vaikka kuinka monia, joskin pientä päänvaivaa teetti nykyisten riserien pultin koon selvittäminen. Sisälukutaito on, kuten yleensäkin, varsin suuri apu monessa asiassa ja niin tälläkin kertaa tieto pulttien koosta (M10x1,5mm) löytyi kirjasen sivuilta. Kyseisen kokoisella kiinnityksellä ei toki liikaa risereitä ole ja sopivien sovitinpulttien etsiminen tuntuu olevan vielä tuskaisempaa hommaa kuin risereiden.

Mukavana yllätyksenä tuli vastaan kuitenkin tämä verkkokauppa:  www.billetbikebits.com. Kyseinen paja puuhastelee CNC-työstettyjä kustomosia erinäisiin moottoripyöriin ja sieltähän sopivan kokoiset riseritkin löytyivät varsin kohtuulliseen, postikuluineen 42 punnan hintaan. Hieman ehkä epäilytti tilata tuolta sivulta toki, mitään verified by visa tms. juttuja kun ei missään löytynyt. Mieltä kuitenkin lohdutti hieman se asia, että kyseisellä pajalla on myös ebayssä myynnissä samaa kamaa ja siellä palaute on ollut varsin positiivista.

Saatavuus heidän risereissään oli varsin huono, kaikista malleista oli saatavilla ainoastaan matalinta, 50 mm korkeaa versiota. Se ei toki minua haittaa, juuri tuon korkuista pakettia kun olinkin hakemassa. Vaihtoehtoja tähän oli saatavilla oikeastaan kolme: perus tylppäpäinen, maltan ristin muotoinen sekä piikkipäinen. Valitsin näistä vaihtoehdoista tuon tylppäpäisen, piikkipäinen kun kuulostaa aavistuksen verran vaaralliselta ja maltan risti alkaa mennä ehkä pikkuisen överiksi.

Toimitus luvataan 10:ssä päivässä, ilmeisesti kuitenkin viitataan paikalliseen kotimaan toimitukseen. No, saa nähdä, koska riserit tulevat. Enpä tässä vielä varmaan pariin viikkoon pääse muutenkaan mitään sen kummemmin tekemään tangon kiinnittämiseksi tai huollon eteen.

Kesäkelillä goretex- ja nahka-asusteet alkavat hyvin pian ahdistaa kaupungissa pyörän selässä. Nahkaliivi ja flanellipaita ovat toki klassinen ja "katu-uskottava" kombo, mutta jotain turvaakin olisi kiva saada kropan ympärille. Spidi, jo 70-luvulta asti moottoripyöräilyvaateita valmistanut italialaisfirma, tuokin kesälle 2013 varsin mielenkiintoisen ratkaisun tähän urbaaneja motoristeja kiusaavaan ongelmaan: farkkukankaisen ajotakin suojillla. Varsin kevyen näköinen ajotakki muistuttaa malliltaan yleisiä ajotakkeja, mutta on selkeästi vuoreton sekä varustettu kyynär- ja olkasuojilla. Lisäoptiona takkiin saa myös selkäsuojan. Sensijaan minkäänlaista suojaa sadetta takki ei tarjoa.

Sen verran mielenkiintoinen takki on kyseessä, että kun Stormille vaan näitä tulee myymälään, niin on kyllä pakko käydä sovittamassa. Storm tarjoaa takkia vielä kohtuulliseen 169 e hintaan, joten ihan hirvittävästi takin hankinnan myötä ei köyhtyisikään.

Furious Jacket @ Spidin webbisivut/webstore

Kuten aikasemmissa postauksissani kerroinkin, ostin uuden kypärän kesän rientoihin. Kyseessä on Banditin mattamusta avopotta, jonka sivuja koristava tähden muotoiset "ilmanottoaukot". Näistä aukoista näkyvä vaahtomuovi on jo ostohetkestä alkaen ollut tarkoitus peittää jollain muulla materiaalilla. Tänään sitten päätin ryhtyä tuumasta toimeen.

Löysin kaapista hopean värisestä kankaasta valmistetun moottoripyörän suojapeitteen pussin, jota ei ole käytetty sitten peitteen ostamisen. Ajattelin vähän, että voisin tuosta suojapeitteestä leikellä sopivan palasen ja ujutella sitä tähden muotoisesta aukosta sisään reunojen alle. Otin kypärän kouraani ja venyttelin vähän poskipehmusteita aukon kautta. Kuului ilkeän kuuloinen "naps". Mitä helvettiä, rikoinko nyt uuden kypärän? Vaan ei, hyvin nopeasti kävikin selväksi, että kypärän poskipehmusteet ovat irroitettavaa mallia ja palat ovat nepparilla kiinni samaisessa niitissä, millä kaulahihna on kypärässä kiinni.

Poskipalojen irtoaminen helpottikin kummasti aukkojen peittämistä ja päätinkin palata jo aiemmin materiaalin jäykkyydestä johtuen hylätyn suunnitelman pariin peittää aukot kaapista löytyvällä, kirkkaan oranssilla, teksturoidulla vinyylikalvolla. Siispä kalvo esiin ja sopivan kokoiset palat syntyivätkin alle minuutissa. Sijoitin kalvot paikoilleen ja pistin poskipalat takaisin. Korjattuani vielä vinyylien asentoa kertaalleen kustomointi oli valmis.

Tältä se nyt näyttää. Eeppisestä potasta tuli vieläkin eeppisempi.

Tarkastaessani eilen illalla EMC:ltä saamani seurantakoodin avulla paketin sijaintia, havaitsinkin postin toimittaneen ohjaustangon jo lähipostiini. Eikä sitä tietenkään voi (IKINÄ) odottaa seuraavaan päivään, kun ajelisi muutenkin postin ohi, vaan paketti oli pakko hakea heti.

Ja kun nyt messuilla alettiin pääsemään vauhtiin, niin jatketaan nyt sitten tätä ostoshullutusta! Tänään on tilipäivä ja tilipäivä toi tullessaan talvilomarahat. Ja niiden myötä myös talvihuolto ja talven rakentelut saavat uutta puhtia. Niinpä tänään lähtikin pari tilausta.

Tilasin Stormilta öljynsuodattimen lisäksi uudet rattaat. Vakionahan XV250:ssä on edessä 16 piikkinen ja takana 45 piikkinen ratas. Tämä välitys on oikein hyvä, jos ei ajella yhtään yli 80 km/t vauhtia. Pyörä kulkeekin tarvittaessa myös sen maksimaalisen nopeusrajoituksen verran, omallani olen taintanut saada huipuiksi aika lähelle 130 km/t. Mutta suuremmissa maantienopeusissa polttoaineenkulutus tahtoo kivuta ikävän korkealle. Vaikka eihän tuo vekotin paljon bensaa viel, pahimmillaankin vähemmän kuin automme normaalissa seka-ajossa parhaimmillaan, pienen tankin koon takia on kulutuksen kasvaminen harvinaisen ikävää. Niinpä pidentämällä välityssuhdetta toivonkin saavani hieman karsittua polttoaineen kulutuksen kasvua 100-120km/t nopeuksissa.

Stormin lisäksi tilaus lähti myös Oululaiselle EMC:lle. Heidän valikoimistaan löysin postikuluineen n. 65 e hintaan pyörään 10" apehanger-ohjaustangon. Tarkoitushan on ollut hankkitua eroon tuosta nykyisestä tangosta ihan jo siitä syystä, että ajoasento on vähän turhan etukeno. Samalla korkeammalla tangolla saan sitten peileistäkin paremman näkyvyyden. Ongelmanahan vaan tuon korkeamman tangon kanssa saattaa olla vaierien pituus, mutta tuo pohjaton tiedonlähde, Viragotechforum, osasi ainakin kertoa, että 10" tankoja on XV250:iin laitettu ilman suurempia ongelmia vaierien ja letkujen mitassa. Tokiahan minulla on sitten vielä toinen mutka tuossa matkassa, nimittäin nuo dragbarin riserit, jotka nostavat entisestään ohjaustangon korkeutta sen reilun 10 cm. Tähänkin tosin olen löytänyt jo ratkaisun tarvittaessa, nimittäin paikalliselta romuttamolta löytyy XV125:n etupää, mistä nuo clampit voisi saada hankittua.

Talvihuoltoa varten pitää vielä hakea viikonloppuna Biltemasta se kaikista kallein paketti; ostoslistalta kun löytyy niin ketjut, öljyt, öljyastia kuin myös uusi akku. Sen jälkeen ei enää sitten talven suunnitelluista jutuista olekkaan hankkimatta kuin teippaustarpeet pyörän yliteippaamiseen. Sen ajattelin kuitenkin säästää vähän keväämmälle ja hoitaa mahdollisesti vasta ajokauden alettua.

--

Seuraavia lomarahoja silmällä pitäen onkin jo vähän ostoksia suunniteltuna. Kesällä olisi sitten tarkoitus vihdosta viimein siirtää kilpi takapyörään ja satuinkin lähes vahingossa saksalainen verkkokauppa, joka kauppaa sivukilpitelinettä myös pikkuviragoihin ja todella kohtuullisella hinnalla. Pelkästä telineestä joutuu köyhtymään postikulujen lisäksi noin 70 euroa ja valon kanssakin hintaa on vain 88 euroa. tuon kilpitelineen mukana tuleva valo ei tosin miellytä omaa silmääni, joten sen joudun erikseen tilaamaan jostain muualta. Myöskään suomalaiselle kilvelle sopivan kokoista telinettä ei löydy suoraan, mutta yleisteline 160x160mm on onneksi riittävän lähellä kotimaisen kilven kokoa, jotta pienellä modifoinnilla saa kilven ja valon telineeseen kiinnitettyä suhteellisen vaivattomasti.

Kilpitelineeseen valoksi löysin (yllätys, yllätys) DealExtremestä suhteellisen pätevän vaihtoehdon: kiinaihmekauppa tarjoilee mattamustissa kuorissa LED-valaisimen varsin kohtuulliseen hintaan.

Lauantaina en jaksanut messuille raahautua, olsinhan menossa sinne joka tapauksessa sunnuntaina. Kotona vietetyn päivän päätteeksi lauantaina oli kuitenkin vuorossa vielä YCCF:n illanvietto Ravintola Mustassa Härässä Vallilassa. Illanvietto sujuikin omalta osaltani jutustellen ja kaljaa litkien aina tuonne puoliin öihin asti. Paljon tuli uusia tuttuja tapaamisen myötä, joita toivonkin näkeväni ensi kesänä erilaisissa tapaamisissa.

Sunnuntaina sitten saavuin messuille jo vähän ennen messujen aukeamista. On vähintäänkin omituista marssia ihmisistä tyhjään messukeskukseen. Tämän hypnoottisen tunnelman saattamana aloinkin jo kiertelemään kojuja ja moottoripyöränäyttelyä ennen suurempaa ruuhkaa. En ottanut kameraa mukaan jostain oudosta päähän pistoksesta johtuen ja niinpä kuvaaminen rajoittui lähinnä puhelimen kameraan. Yllätyksekseni näyttelypyöriä oli tullut lisää perjantain jälkeen ja niitä ihastellessa menikin useampikin tovi.

Ostoksiakin tuli tehtyä. Vähän tosin pienimuotoisempaa oli ostaminen tällä kertaa, kun vertaa perjantaihin, mutta jotain sentään tuli ostettua. Mukaan kun tarttui yksi t-paita sekä neopreenimaski kesän ajeluja varten. Koko viime kesän käytin huivia naamani suojana ja hyvin nopeasti tuli selväksi, että maski olisi hyvä idea. Mukaan lähtenyttä maskia koristaa ehkä aavistuksen verran korni kokoelma maltan ristejä, mutta onneksi se on sentään käännettävää mallia ja toinen puoli on kokomusta mikäli nuo ristikuviot alkavat liikaa ahdistamaan.

Sunnuntaipäivä messuilla päättyi omaan vuorooni YCCF:n osastolla, jonka tosin jätin hieman kesken jouduttuani poistumaan puolisoani katsomaan sairaalaan. Hän kun oli loukkaantunut harrastustensa parissa ja odotteli leikkaukseen pääsyä Töölön sairaalassa.

Tämän vuoden messuista jäi käteen paljonkin hyvää. Paljon ideoita omiin projekteihin ja hyviä kauppojakin tuli tehtyä. Sekä tietysti tutustuttua isoon joukkoon YCCF:n jäseniä.

Sieltähän ne kauan odotetut messut sitten lopulta saapuivatkin. Ohjelmassahan oli normaalin messukiertelyn lisäksi myös osastopäivystystä YCCF:n osastolla.

Otin perjantain töistä vapaaksi, jotta kerkiäsin myös kiertelemään vähän messuilla osastopäivystyksen lisäksi. Kävin ensimmäisen kerran messukeskuksella jo yhdeksän aikaan aamulla viedessäni DVD-soitinta kerhon osastolle. Sen jälkeen kotiin tekemään ruokaa ja sitten pikaisesti takaisin. Siinä yhdentoista maissa sitten pääsinkin lopulta messuille. Ajoitus oli varsin onnistunut, perjantaina kun päivällä ymmärrettävistä syistä messuilla on aina vähemmän väkeä kuin lauantaisin.

Kiertelin osastoja ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä ja kävin välillä pyörähtämässä kerhon osastolla tutustumassa hieman ihmisiin. Olin harkinnut ostavani messuilta mahdollisesti ajohousut ensi kesäksi, mutta mitään miellyttävää ei oikein tahtonut löytyä. Tai no, miellyttäviä housujahan oli pilvin pimein, mutta sopivan mallisia lyhyehköjen jalkojeni takia ei oikein löytynyt ainakaan suunnittelemassani hintaluokassa. Niinpä siirryinkin katselemaan hyvin pian suunnitelma numero kahden mukaisesti avokypäriä. Viime kesänä tuli hyvin selväksi, että tahtoisin suhteellisen ohutseinäisen ja kevyen avopotan kaupunkikäyttöön. Vaihtoehtoja alkoikin tulla vastaan jos jonkin värisiä, näköisiä ja hintaisia, mutta yksi kypärä pisti heti ensinäkemältä silmään muita enemmän. Ohutseinäinen ja kevyt mattamusta potta tähden muotoisilla ilma-aukoilla istui päähäni lähes täydellisesti. Korvien kohdalla kypärän sisällä oli mukavasti tilaa (suunnittelen edelleen vakavasti kypärään kuulokkeiden rakentamista). Kysyin myyjältä hintaa ja hän tarjosi sitä 105 e hintaan. "Pitää vielä kierrellä", totesin ja jatkoin matkaa.

Kypärä jäi kuitenkin sen verran paljon kutkuttelemaan mielenperukoilla, että päätin käydä sitä katsomassa uudelleen. Tällä kertaa hinnaksi sanottiinkin jo 75 e. Mietin vieläkin, mutta palasin suhteelisen pian takaisin osastolle. Kun keskustelussa myyjän kanssa selvisi, että heillä ei ole enää kuin 3 näitä kypäriä ja tämä on ainut oikean kokoinen, ei 60 euroon alentunut hinta enää tarkoittanut yhtään mitään. Ostopäätös oli jo tehty. Todella halvalla sain yhden hienoimmista koskaan näkemistäni kypäristä.

Ostinhan minä sitten vielä myös kerhon hupparin ja t-paidan sekä yhden varsin kornin näköisen pääkallosormuksen. Myöskään kesähanskoja en löytänyt itselleni, vaikka olin sellaisia suunnitellut ostavani. Taidan olla niiden suhteen vähän nirso.

Pitkä messupäivä päättyi päivystysvuorooni kerhon osastolla. Messujen lähestyessä loppuaan osastolla oli varsin hiljaista, vain muutamia kerholaisia kävi jutulla.

Tänään sitten vuorossa YCCF:n messuillanvietto ja mahdollisesti visiitti myös messuille.

edit. Tämä on muuten blogikirjoitus numero 100 Pärinää!-blogissa. Onnea Pärinää!