Olen jo pitkään miettinyt erilaisia vaihtoehtoja kahvojen vaihtamiseksi. Jonkun verran pyöri mielessä vaihtoehtona vaihtaa ihan koneistettuihin metallisiin kahvoihin, joita saa ihan kohtuullisellakin hinnalla esim. Kiinasta. Päädyin nyt kuitenkin ostamaan Bilteman custom-kahvakumit, jotka irtosivat kohtuulliseen kuuden euron hintaan.

Yleisesti ottaen Bilteman tuotteissa on ainoana suurena vikana jumalattoman kokoiset B-kaupan logot joka puolella, joka ei oikein omaan estetiikkaani uppoa. Näissä kumeissa logo jää kuitenkin kätevästi piiloon ja ainoana grafiikkana kumeissa onkin päädyistä löytyvät tähdet. Hyvännäköiset peruskumit siis kyseessä.

Saas nähdä, miten tuntuma muuttuu, kun nämä kumit ovat huomattavasti paksummat kuin alkuperäiset. Ilmettä ainakin tulee mukavasti lisää.

Ja joulua toivottaa myös Yamaha Custom Club Finland joulukortillaan (joka on muuten allekirjoittaneen käsialaa)

Yamaha on julkaissut SR400:sta euroopan markkinoille mainosvideon, joka esittelee pyörää Tokiolaisessa ympäristössä. Eipä tästä nyt niin paljon voi mitään sanoa, eipä videosta ei niin hirvittävästi mitään uutta tule vastaan. Oikeastaan ainut erityispiirre oli tuossa videossa tuo päätöslause: Built to be customized, mikä kuvastaa ehkä aikalailla juuri minun käsitystäni tästä pyörästä. Kyseessä kun on niin potentiaalinen rakennusaihio varsinkin cafe racer-projekteihin, että oksat pois.

Mutta itse video:

EU-maat ovat päässeet vihdosta viimein jonkinlaiseen yhteysymmärrykseen moottoripyörien katsastuspakosta. Vaikka yleisesti ottaen yli 125cc moottoripyörät menevätkin EU:n alueella katsastuspakon alaisuuteen 1.1.2022 alkaen, jätettiin säädökseen mahdollisuus jäsenmaille päättää itse, ottaako maa pakon käyttöön.

Suomessa asiasta keskusteliin reilu vuosi sitten vähän enemmänkin ja silloin asiaa käsiteltiin eduskunnan valiokunnassa. Asian tiimoilta kuultiin silloin edustajia mm. liikkuvasta poliisista, Suomen Motoristit RY:stä sekä moottoripyörärakentajien suunnalta. Ja näiden kuulemisien peruseella pakkoa esittävä lakiehdotus ei sitten koskaan päätynyt eduskunnan äänestettäväksi. Perustelujakin oli aika vahvasti nykyisen mallin puolesta, Suomessa kun kovin harvoin tapahtuu moottoripyöräonnettomuuksia, joissa syynä olisi tekninen vika. Myös lyhyt ajokausi (ja talven tuoma lähes pakollinen huoltokausi) tekevät omalta osaltaan katsastuspakosta vähän rahastuksen oloista.

Liikenne- ja viestintäministeriön tiedotteen mukaan Suomi on ollut keskeisesti mukana vaikuttamassa tähän EU:n neuvottelutulokseen ja ollut isona osana vaikuttamassa siihen, että Suomen erikoispiirteet moottoripyöräilyn osalta otettaisiin huomioon lakia säädettäessä. Ja tämä onkin tuottanut nyt tulosta.

Eli hyvältä näyttää, katsastuspakkoa ei ole tulossa kymmenenkään vuoden päästä. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö pyörästä pitäisi pitää huolta tai että laittomia viritelmiä saisi jatkossakaan rakentaa. Suomessa aiotaankin jatkossa panostaa enemmän valistukseen ja tiedottamiseen.

Liikenne- ja viestintäministeriön tiedote asiasta löytyy täältä.

35 vuoden tuotannolla jo klassikoksi muodostunut Yamaha SR400 pyörä saadaan ensi vuodeksi myyntiin Suomeenkin. Pyörää ei olekkaan eurooppaan tuotu useampaan vuoteen.

Kuten mallistakin saattaa pystyä päättelemään, kyseessä on siis poikkeuksellisen pieni pyörä, koneella kun on kokoa vain 400 kuutiosenttiä. 17,1 kW ruiskumoottori tuottaa huippuunsa 27,4 Nm vääntöä, joten ihan riittävästi varsinkin kaupunkikäyttöön pikkupyörästä tehoa löytyy.

Olennaistahan tässä pyörässä on tietysti tuo varsin klassinen ulkonäkö. Viime vuosien retrovillityksessä ovat Triumphin Bonnevillen kaltaiset klassikkomallit nostaneet päätään, mutta Yamaha on vienyt tämän vielä pidemmälle, pyörä kun ei poikkea 35 vuoden takaisesta mallista ulkoisesti juuri mitenkään.

Onhan se pirun komea laitos ja heti alkaa tietysti mielikuvitus laukkaamaan rakentelumahdollisuuksien kanssa. Pyörähän metalliputkirunkoineen on mitä oivallisin rakennusaihio esim. cafe racer projektiin, ja onhan noita vanhempia (ja isoveljeä SR500:sta) muokattu jopa choppereiksikin.

Hintalappua ei vielä tahdo oikein kotimaahan löytyä, mutta briteissä pyörän hinta on noin 2000 puntaa halvempi kuin Bolt. Tämä suoraan käännettynä tarkoittaisi siis sellaista vähän alta kymppitonnin hintaa, mutta varmasti viimeistään MP14-näyttelyssähän saadaan se ihan oikea hintalappu SR400:lle.

Lisää tietoa Yamahan sivuilla. Ja vieläpä ihan suomen kielelläkin.

Nyt kun on saatu sitä luntakin tänne Helsinkiin ensimmäiset millimetrit, on ajokausi virallisesti ohitse. Ja sehän tarkoittaa sitten sitä talven puuhastelua pyörän kimpussa. Pitkän viikonlopun kunniaksi päätikin viettää yhden päivän pyörän kimpussa sovitellen uusia hankintoja pyörään. Alun perin piti minun raahatua pyörän kimppuun jo lauantaina, mutta eihän sitä nyt lauantaina jaksanut. Niinpä pyörän kimpussa kuluikin sunnuntaipäivä.

Projektina oli siis saattaa käyttöön viime aikoina postista kolahdelleet uudet osa, eli tarkemmin takavalo, iskarit ja jarru/kytkinkahvat. Samalla tarkotus oli katkaista myös takalokari vanhan takavalon yläpuolelta, jotta takalokariin lampun jäljiltä jääneestä korokkeesta päästäisiin eroon.

Pääsin hommiin siinä noin puoli yhdentoista nurkilla, ja ajattelin aloittaakin helpoimmasta päästä. Eli kahvoista. Ja todella vaivatontahan se on ruuvata kiinni suoraan omalle pyörälle tehtyjä osia: ruuvi auki, kahva irti ja uusi kahva tilalle. Noi kymmenessä minuutissa uudet kahvat olivat paikoillaan. Hieman jouduin hakemaan jarrukahvalle sopivaa säätöä. Kahvat on hieman eri muotoiset ja lähempänä itse gripejä, mutta näin lyhytsormisaena se on pelkästään hyvä asia. Ja hyvältähän ne näyttävät.


Seuraava homma olikin sitten ehkä etukäteen eniten mietintää aiheuttanut iskareiden vaihto. Kyseessähän on siis Honda Rebelin takaiskarit joiden lukemani perusteella piti käydä suoraan Viragoon. Pituuseroa näillä iskareilla on huomattavasti eli parisen tuumaa, ja iskarin travelkin on 1,76 tuumaa lyhyempi. Eli simppelillä matematiikallahan tästä pääteltynä perän "jouset pohjassa" korkeus ei laske juurikaan, mutta vakiokorkeus laskee huomattavasti ja perä jäykistyy jämäkämpien jousien takia todella paljon. Päänvaivaa kuitenkin iskareita etukäteen tarkastellessa aiheutti puslat ja toisessa puslassa oleva holkki. Pyörän manuaalin mukaan kun molemmissa päissä pitäisi olla samankokoinen reikä, mutta iskareissa on toisessa päässä metalliholkiton 14mm reikä ja toisessa 10mm rei'ällä oleva metalliholkillinen pusla.

Mutta rohkeasti vaan pyörää purkamaan. Ensin pyörä tunkilla ylös, takapyörä pois ja iskari irti. Ja kyllä, Viragon iskarissa on molemmissa päissä holkiton 14mm reikä. Pikainen mittaus kuitenkin kertoi, että holkin poistamalla niin olisi myös uusissa iskareissa. Mutta eihän se holkki sieltä käsin tule pois. Mikäpä siis avuksi? Pikainen viritelmä pultista, aluslevystä ja kolmesta mutterista sai ajaa kotikutoisen ulosvetäjän tehtävää (ks. kuva) ja sehän toimi kuin elämän mieli: holkki tuli ulos lähes pelkästään sormilla vääntäen.

Sen jälkeen sitten irrottelin toisenkin iskarin ja aloin mallaamaan uusia iskareita paikalle. Ja nehän sopivat tosiaan ihan suorilta Viragoon. Jo ilman takapyörääkin ero perän korkeudessa oli silmin nähtävä:



Seuraavaksi sitten vuorossa oli toinen vähän itseäni epäilyttänyt projekti, jossa voisi tehdä peruuttamatonta vahinkoa pyörälle. Mainittakoon, että tämä on nyt ensimmäinen modifikaatio, jota en pysty enää palauttamaan takaisin alkuperäiseen muotoon. Vuorossa oli nimittäin takalokarin sahaaminen.

Irroitin ensimmäisenä takavalon ja heijastimen. Simppeli homma, muutamalla pultilla lokarin alta kiinni. Heijastin oli tosin ristipääruuvilla yläpuolelta kiinni ja todella kovassa. Meinasi loppua kanta ennemmin tuosta ruuvista kuin ruuvi aueta. Mutta aukesihan sekin lopulta ja heijastinkin lähti irti.

Seuraavaksi leikkasin paperista noin suunnilleen suunnittelemani mukaisen sapluunan ja teippasin sen pyörään kiinni. Sehän näytti heti kerrasta oikein hyvältä. Siispä piirsin mustalla tussilla sapluunan kuvion lokariin ja kaivoin konepistosahan esiin. Tässä vaiheessa tosiaan ihan hippasen jännitti, kun ei ole tuota laitetta koskaan tullut käytettyä vielä metalliin. Mutta hienostihan se meni, ensimmäinen ulkoreunasta keskelle veto meni ilman ongelmia, lukuunottamatta heti lähtöön irronnnutta terää. Voisi tarkastaa terän kiinnityksen ennen kuin alkaa sahaamaan. Toisella puolella katkaisin yhden terän heti alkumetreillä, mutta sen jälkeen homma sujui ilman ongelmia. Ihan uskomattoman nättiä jälkeä tuolla saa, tuskin olisi tullut rälläkällä läheskään noin siistiä.

Vähän reunojen siistimistä hiekkapaperilla ja siinähän se. Maalipintaa en säälinyt hioessa, pyörähän on menossa maaliin tänä talvena.




Sitten oli enää jäljellä se teknisesti vähiten epäilystä aiheuttanut homma, eli tuon uuden takalyhdyn asennus. Homma alkoi rekisterikilven ja vanhan kilpivalon irroittamisella. Totesin tässä yhteydessä, että tuo kilpiteline näyttää olevan suomalaisen kilven levyinen. Olin alun perin suunnitellut kiinnittäväni valon kilpitelineen taakse, mutta telineen sivurauta tuli ikävästi tielle. Poistettuani kilpitelineen taustapehmusteen sain kuitenkin sommiteltua sen telineen päälipuolelle, joskin tästä syystä kilpi jää aavistuksen koholle. Eipä se sieltä silti näy. Kiinnitysruuvien leveys takavalossa näytti sattumalta olevan täsmälleen sama kuin suomalaisessa rekisterikilvessä, joten uusia reikiäkään ei tarvinnut alkaa porailemaan. Eli ruuvit kiinni ja vetelemään sähköjä.

Vedin lampulle kokonaan uuden piuhan, vaikka periaatteessa olisin voinut käyttää vanhoja kilpivalon johtoja. Maat otin kilven takaa pultin takaa.


Sähkön ja liittimien kanssa näperrellessä unohdin pyörään valot päälle ja tyhjensin sitten akun melkein kokonaan. Sain kuin sainkin pyörän kuitenkin käyntiin ilman apuvirtaa ja pari lenkkiä parkkihallissa ja tyhjäkäynti kamojen keräämisen ajan sai akkuun riittävästi virtaa. Pitää ladata akku lähiaikoina talvisäilytystä varten muutenkin täyteen.

Olen kyllä todella tyytyväinen tämän päiväisiin tuloksiin, pyörä näyttää ja tuntuu ihan toisenlaiselta. Ja enemmän ja enemmän omaltani.