No ni, perinteisesti turhakkeista turhakkein autossa on turvavyön pehmuste. No ehkä joillekkin ja nykyautoissa, mutta silloin, kun olet 167cm pitkä eikä autossa ole turvavöiden korkeuden säätöä, turvavyö on varsin ikävä kaulan nahalle. Olen tässä joutunutkin siitä syystä valitsemaan vaatteet joka päivä sen mukaan, aionko liikkua autolla. Kuplan kanssa tuli varsin selväksi, että seuraukset voivat olla kivuliaita ja kamalan näköisiä, jos turvavyö hinkkaa kaulan nahkaa. Tässä kuva aiheeseen liittyen viime vuoden keväältä, kun parin päivän jäljiltä raju saksalainen rakastajatar oli hiertänyt kaulaan puolen kämmenen kokoisen fritsun.

Metsästelin tavalliseen tapaani kiinakaupoista sopivia tyynyjä ja tilasin ne tuossa parisen viikkoa sitten. Halusin tietenkin vähän jotain ilmettäkin niihin ja koska Prelude-tekstillä olevia tyynyjä ei löytynyt, niin otin sitten sellaiset, jossa on auton merkki. Mukavan pehmoiset tyynyt mätkähtivätkin tänään eteisen lattialle kirjekuoressa. Maltoin tasan tunnin mittaisen palaverin, ennen kuin menin ne asentamaan paikoilleen. Hyvältähän ne nyt näyttävät, toiminnallisuutta en ole vielä ehtinyt testaamaan. Mut pehmeä tyyny on pehmeä.

Jos nyt joku lukija ei ole vielä tajunnut, niin väännetäämpäs rautalankaa: 'Lude on teiniautoprojekti. Koska kyseessä on teiniaikojen kaukainen unelma-auto, siitä on myös tarkoitus tehdä sellainen, kuin se olisi ollut hieno 18-vuotiaan Mikon mielestä. Ja mikäpä huutaa lujempaa 2000-luvun vaihteen teinikoslaa kuin eeppiset sisävalot.

Tilasin AliExpressistä postikuluineen noin 10 euron hintaiset sisävalot autoon. Ihan nyt tietysti ei tekniikka ole enää samanlaista kuin silloin teininä; kun 2000-luvun vaihteessa sai honkkarista muutamalla kympillä yhden tikun, jossa oli yksivärisiä ledejä, nyt tällä kohtuullisella hinnalla saa bluetooth-ohjattavat rgb-ledit.

En halunnut laittaa ledejä kuitenkaan niin, että ne olisivat aina päällä; kiinakamasta kun ei koskaan tiedä, koska se lyö oikkariin ja polttaa koko koslan savuavaksi kasaksi. Siispä valoja onkin käytettävä valvotuissa olosuhteissa ja pitikin keksiä, mistä nyt sitten saisin sopivaa virtaa. Hetken pähkäiltyäni oivalsin, että kellollahan on helpossa paikassa herätevirta, joka hallinnoi kellon näyttöä virta-avaimesta. Kello on suhteellisen helpossa paikassa ja lueskeltuani netistä löytämääni huoltomanuaalia, näytti sen taakse pääseminen myös melkoisen vaivattomalta.

Siispä tuumasta toimeen. Keskipala kojelaudasta irtosikin melkoisen helposti hieman ruuvarilla avittaen. Tämän jälkeen yleismittarilla katsomaan, mikä kellon taakse tulevista piuhoista on herätevirta. Melkoisen pian herätepiuha löytyikin, joten ei muuta kuin kytkemään. En nyt viritellyt mitään ohjausrelettä näille, kun valoissa on varsin hillitysti tehoa; kiinawatteinakin teho on noin 10W, mikä ei todellakaan vastaa todellisuutta.

Ledisarjassa on kätevästi erillinen virtajohto, jonka päässä oli tupakansytyttimeen tuleva pää. Kaiken järjen mukaan ledit siis ottavat sisäänsä 12V, koska pään sisällä ei oikeastaan ollut mitään muuta kuin sulake sekä katkaisijan simppeli elektroniikka. Katkaisin johdon ja kuorin hieman päitä, sen jälkeen rosvoliittimillä piuhat kiinni kellon johtoihin ja testaamaan. Hei, nehän toimivat!

Koska virtajohto oli erillinen, sen pujottaminen jalkotilaan oli varsin vaivatonta. Preluden kojelaudan sisällä näyttää olevan melkoisen paljon tyhjää ja homma toimi, kun vaan työnsi johdon jalkotilaa kohti. Sitten etsimään sopivia paikkoja ledeille. Kun sopivat paikat oli selvillä, putsasin kiinnityskohdan lasinpesunesteellä ja kuivasin huolella. Ledeissä oli valmiina jo tarranauha pohjassa, joten kiinnitys oli naurettavan vaivatonta. Niputin ihan tarpeettoman pitkät johdot siisteiksi nipuiksi ja kiinnitin ylijäämäpiuhat sekä ohjausyksikön kojelaudan sisälle jesarilla.

Onhan ne nyt aivan törkeän hienot. Kaikenlaisia disco-moodeja tuntuu löytyvän puhelimelle asennetusta hallintasoftasta, ohessa video flash moodista potikat kaakossa. Ihan normikäytössä ei kyllä varmasti tule tuollaista epilepsiadiskoa pidettyä, jos nyt vaan hillitysti jotain punaista tai sinistä valoa.

 'Lude pääsi ensimmäisille koetuksille, kun viime viikonloppuna oli meno Valkeakoskelle hautajaisiin. Samalla oli tarkoitus katsoa hieman auton takajarruja, toisen puolen palat kun näyttivät olevan melkoisen loppu. Perjantain vastaisena yönä 'Lude kiisikin pimeää moottoritietä kohti Valkeakoskea melkoista vauhtia ilman ongelmia. Puhdistetuilla valoillakin näyttää nyt näkevän oikein mukavasti.

Alunperin oli tarkoituksena tehdä Paavon kanssa sellainen perushuolto autolle suodattimien ja öljyjen vaihtoineen, mutta koska Paavo oli ollut kipeänä koko viikon, päädyimme katsomaan ainoastaan sen kriittisimmän eli jumissa olevan oikean takajarrun. Palat olivat melkoisen loppu: hieman jo näytti paloissa olevan naarmua ihan raudasssa. Jarrusatulan mäntä oli tosiaan jumissa ja epäilys oli, ettei siitä enää kalua saataisi. Pienen taistelun ja puhdistelun jälkeen siitä tuli kuitenkin hyvä eikä auton tarvinnut jäädä Valkeakoskelle vuotamaan jarrunestettä.

Lauantai-iltana lähdimmekin sitten ensimmäiselle kunnolliselle matkalle ei-minnekkään. Löysimme mielenkiintoisen pimeän tien, jota noin ehkä 40km ajettuamme olimme kaikki yhtä mieltä: meillä ei ollut mitään hajua, missä me oikein olimme. Hyvä seura ja kovaääninen musiikki antavat kuitenkin päättömälle seikkailulle oman mausteensa ja tarkemmin yksityiskohtiin menemättä illan aikana kertyi kilometrejä mittariin sellaiset reilut 300. Reissun aikana oli kuitenkin huvittava tauko, jossa parkkipaikka oli miinoitettu muutamalla hieman persoonallisemmalla autolla ja basso raikasi; eli ihan sellainen kuin silloin 18v ikäisenä.

Sunnuntaiaamuna odottikin sitten yllätys. Olin lähdössä moikkaamaan kaveria Toijalassa ja sen jälkeen kotiin, kun autoa käynnistellessä huomasin kytkinpolkimen jäävän pohjaan. 'Lude oli vuotanut kytkimen nesteet pihalle. Melkoisen pikaisella tarkastelulla vika löytyi kuitenkin varsin pian: kytkimen työsylinteri vuotaa. Ilmaaminen ei ole ihan niin simppeli homma, mutta onneksi meitä oli kolme ja saimme homman hoidettua Paavon pihassa. Hieman jännitti lähteä ajelemaan kotiin, kun ei tiennyt yhtään, pysyykö nesteet sisällä. Paavon arvio oli kuitnekin, ettei kytkin vuoda pahasti vaan nesteet olivat valmiiksi jo melkoisen finaalissa. 

Pysähdyin kotimatkalla pariin otteeseen tarkastamaan kytkimen nesteiden tason. Ei silmin nähtävää muutosta koko matkan aikana. Paavon arvaus oli osunut oikeaan: työsylinteri vuotaa sen verran vähäisesti, ettei ongelma muuttunut kriittiseksi ja malttaa nyt odottaa sen verran, että uusi varaosa saadaan tilattua. Melkoisen heikosti tuntuu kotimaasta osia löytyvän, mutta onneksi sentään maailmalta löytyy varsin kohtuulliseen hintaan.

 'Ludea vaivaa hieman nuhaiset valot. Tarkempi tutustuminen saikin kiinnittämään huomiota etuvalojen kuntoon. Melkoisen hapettuneethan nuo näyttivät olevan.

Motonetissä, jossa käymisestä on näemmä tullut minulle päivittäinen harrastus, silmään pistikin lasinpesunestettä hakiessa myös tuollaisia sekalaisia umpioiden kiillotussettejä. Hieman ihmelääkkeeltä kuulostivat, mutta vajaan viidentoista euron hintaan nyt ei kovin korkealta putoa kokeillessa. Siispä mukaan lähtikin sen lasinpesunesteen kanssa myös tuollainen lamppujen kiillotussetti. Ja jo kolmas wunderbaum. Mä en oikeasti ymmärrä, miks niiden haju katoaa nykyään parissa päivässä.

Lähtötilanne oli tämä. Kuvassa lamppujen reunat on teipattu, koska näin suositeltiin paketissa tehtävän. Lasi on selkeästi kellertävä ja hieman samea.

Paketista löytyi kaksi kiillotusliina sekä jokin uv-suojamönjä omassa liinassaan. Luettuani ohjeet huolellisesti kävi hyvin ilmeiseksi, että nyt vaan kiillotettaisiin lamput; suoja-aineen pitäisi päästä kuivumaan stabiileissa olosuhteissa tuntitolkulla ja ulkona oli aavistuksen verran sadetta tekevän oloinen ilma.

Mutta tuumasta toimeen. Teippasin hieman maalipintoja suojaan ja putsasin lamput huolellisesti ensin lasinpesunesteellä. Pussi auki ja ohjeen mukaan olisi noin 3-5 min aikaa hinkata lamput läpi. Hyvinhän se riitti, kerkesin hinkkaamaan tuossa ajassa myös viragon etulyhdyt, joilla näytti olevan melkoisesti samaa vaivaa. Tulos hämmästytti silmää jo ensimmäisen kierroksen jälkeen, mutta päätin käyttää toisenkin liinan ja sama homma uusiksi.

Tältä se nyt näytti sitten käsittelyn jälkeen. Ero on jo valoisassa lasia tarkastellessa huomattava. Keltaisuus on tipotiessään ja lasi näyttää huomattavasti kirkkaammalta.